Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Jatko-opintoihin on jo pidemmän aikaa ollut vaikea päästä. Kaikilla tuntemillani laitoksilla suuri osa palkallisista tohtoriopiskelijoista on ulkomailta ja palaavat sinne. Vielä 2000-luvun alussa väikkärin sai tehdä käytännössä aina jos arvosana gradusta oli riittävä. Näistä 2000-luvun alkupuolella aloittaneista tohtoreista moni on nyt työttömänä, mutta ei heillä ollut silloin mitään keinoa nähdä tulevaisuuteen. Akateeminen työttömyys riivaa aivan kaikkia aloja pl. lääketiede, sillä korkeimmin koulutetuilla on pienet työmarkkinat ja suhteet ovat tärkeitä, mutta verkostoitumista ei aiemmin korostettu tarpeeksi. Eli nykyisin tuo mainitsemasi reitti hengailuun jatko-opinnoissa on jo tukittu, vaatimukset ovat nousseet ja sieltä kyllä tippuu jos ei ole tulenpalavaa halua pärjätä ja tehdä kovasti töitä.

Ulkomaille ymmärretään, että tohtorin tutkinto kertoo kyvystä pitkäjännitteiseen toimintaan, älykkyydestä, kyvystä innovoida ja luoda uutta, suunnitella, työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta omista tekemisistään. Kaikki hyviä johtajaominaisuuksia, joten tohtorista saa pienellä vaivalla hyvän esimiehen. Mutta Suomessa tätä ei ymmärretä, vaan kuvitellaan, että johtajaominaisuudet tulevat jonkun johtajakoulutuksen seurauksena tai ne voi opetella, herra paratkoon, armeijassa!

Ei väitöskirjaa pysty tekemään hengailemalla. Muuten hyvä kirjoitus.

Ei voikaan - kyseistä ilmaisua käytti edellinen kirjoittaja, jolle vastasin.

Vielä vajaa 10 v. sitten yo:lla tosin oli kirjoilla väikkärin tekijöitä, joiden työ ei edistynyt, mutta ei heillä ollut rahoitustakaan. Nämäkin sitten siivottiin pois pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Alkuun ajatus ilman vakityötä ahdisti. Nyt olen aika levollinen asian suhteen.

Perustin toiminimen ja myin itselleni hommia siivouksesta brändäys hommiin. En juuri nuukaile työnkuvan suhteen.

Saisin silti työttömyystukea, mutta en viitsi edes hakea kun pärjään säästöillä/sijoituksilla ja näillä pikkuhommilla hyvin. Haluan omalta osaltani pitää huolen, että tukea käytän vain oikeassa hädässä.

Vapaa-aikana verkostoidun ja kouluttaudun paljon. Nyt kun on enemmän vapaa-aikaa olen myös alkanut harrastamaan unelma harrastuksiani ja viettänyt enemmän aikaa perheen kanssa.

Juuri nyt olen miehen kanssa Thaimaassa ja seuraavaksi Ausseihin. :) Matkan jälkeen oli tarkoitus etsiä vakituisempaa työtä (pari tarjousta olen saanut), mutta saatan miehen kanssa viettää sapattivuoden ennenkuin alamme taas kunnolla hommiin.

Oma tilanne on siis aika hyvä taloudellisen turvan vuoksi. Ehdin olla työelämässä ja kerätä hyvät säästöt ja tehdä paljon sijoituksia. Monilla tilanne on toisin.

N 26

Tässäpä realistinen kuvaus akateemisen työttömän elämästä. 

Tohtori. Työmarkkinatuella. Tänään tuli kelasta selostus mallista, jolla leikataan ruokarahoistani. Ehkä luen kokonaan myöhemmin. Joka päivä pitää yrittää selviytyä heikentyneen mielenterveyden kanssa. Lääkitystä en ole vielä hakenut, mutta voi tulla eteen. Terveisiä päättäjille.

Vierailija kirjoitti:

Alkuun ajatus ilman vakityötä ahdisti. Nyt olen aika levollinen asian suhteen.

Perustin toiminimen ja myin itselleni hommia siivouksesta brändäys hommiin. En juuri nuukaile työnkuvan suhteen.

Saisin silti työttömyystukea, mutta en viitsi edes hakea kun pärjään säästöillä/sijoituksilla ja näillä pikkuhommilla hyvin. Haluan omalta osaltani pitää huolen, että tukea käytän vain oikeassa hädässä.

Vapaa-aikana verkostoidun ja kouluttaudun paljon. Nyt kun on enemmän vapaa-aikaa olen myös alkanut harrastamaan unelma harrastuksiani ja viettänyt enemmän aikaa perheen kanssa.

Juuri nyt olen miehen kanssa Thaimaassa ja seuraavaksi Ausseihin. :) Matkan jälkeen oli tarkoitus etsiä vakituisempaa työtä (pari tarjousta olen saanut), mutta saatan miehen kanssa viettää sapattivuoden ennenkuin alamme taas kunnolla hommiin.

Oma tilanne on siis aika hyvä taloudellisen turvan vuoksi. Ehdin olla työelämässä ja kerätä hyvät säästöt ja tehdä paljon sijoituksia. Monilla tilanne on toisin.

N 26

Yhdyssanavirhe ja pilkkuja puuttuu. Oletko varmasti akateeminen?

hyv tänään ruoka avusta paljon ruokaaa

kelpaa olal pummina eikä mennä töihin minnekänä akateemiseen humputukseen

http://aijaa.com/khjTqS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain ystävällinen vinkki rektytoijan näkökulmasta niille akateemisille työttömille jotka haluavat vielä joskus palata takaisin oikeaan, koulutustaan ja kokemustaan edes jotenkin vastaavaan työhön.

Jos olette joutuneet TE-toimiston uhriksi ja teidät on pakotettu mihin tahansa näiden tyrkyttämään "työllisyyttä edistävään toimintaan" eli täysin tyhjänpäiväisille kursseille, muutaman päivän orjatyöhön tai pahinta kaikista "työkokeiluun", älkää ikimaailmassa mainitko näistä sanallakaan CV:ssä tai haastattelussa.

Valehdelkaa tässä kohtaa mieluummin vaikka maanneenne syvän masenuksen kourissa mielisairaalassa. Jopa vankila kuulostaa CV:ssä paremmalta kuin "TE-toimiston työllisyystoimenpiteet" koska jälkimmäinen on sellainen stigma ansioluettelossa että on turha kuvitella kenenkään ottavan teitä edes palkatta vessoja jynssäämään kolmeksi päiväksi kvartaalissa mikä kokoomuksen mielestä on nykyään yhtä kuin "työllistyminen". Niihinkin hommiin löytyy sellaisia joilla ei ole ihan tuommoista luuserin leimaa otsassa.

Minun alallani pätkätöihin ja myös vakituisiin töihin ilmainen harjoittelu/työkokeilu/ennen työelämävalmennus on ollut ihan tavallinen tie. Minun alallani käytetään ensin hyväksi näitä ilmaisia pyrkyreitä, jotka haluavat jalan oven raosta sisään. Jotkut heistä myös onnistuvat saamaan vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan, joten stigmaa ei ole.  Minun akateemisella alallani harjoittelukin on meriittiä. Työttömiä on erittäin paljon suhteessa avoimiin työpaikkoihin eikä kaikkia huolita edes ilmaiseksi. 

Itse sain ensimmäisen koulutusta vastaavan työpätkän oltuani kolme kuukautta ilmaisessa harjoittelussa (silloin työelämävalmennus). Harjoittelussa minulla oli paljon neuvotteluvaraa: päätin itse työajat ja asiat, joita haluan oppia. Osa-aikainen harjoittelu sopi perheeni pikkulapsiarkeen. Sen jälkeen on seurannut palkallisia työpätkiä useilla työnantajilla ja pitkiä työttömyysjaksoja siinä välillä. Nyt olen työttömänä, mutta te-toimisto kielsi palkattoman työkokeilun. Se on harmi. Olisin voinut päivittää ja laajentaa osaamistani ja parantaa työmahdollisuuksia. - Toisaalta vastustan itsekin tällaista orjatyötä ja ilmaisen työn teettämistä. Joten tuo kolmen kuukauden harjoittelu aiheutti välillä ahdistusta, häpeää ja vihantunteita. Mutta siitä huolimatta itse olisin valmis laskemaan, monenko tunnin palkkaa työttömyyskorvaukseni vastaa, ja tekemään maksimissaan sen verran kiinnostavia töitä oppiakseni taas jotakin uutta.

Itse olen työskennellyt valtiolla ja kunnissa, mutta ymmärrän, että ilmaisharjoittelijoiden käyttö on epäeettistä ja vääristää kilpailua yrityksissä.

Vierailija kirjoitti:

Tohtori. Työmarkkinatuella. Tänään tuli kelasta selostus mallista, jolla leikataan ruokarahoistani. Ehkä luen kokonaan myöhemmin. Joka päivä pitää yrittää selviytyä heikentyneen mielenterveyden kanssa. Lääkitystä en ole vielä hakenut, mutta voi tulla eteen. Terveisiä päättäjille.

Tohtori täälläkin. Samaa postia sain kuin sinäkin. Lääkkeitä on jo ehditty välillä napsia. Tällä hetkellä ei ole mitään.

Koin itse keskusteluavun paremmaksi kuin lääkkeet. Serotoniininestolääkkeet masennukseen tekivät lähinnä impotentiksi. Muuten vaikutukset lieviä tai ei ollenkaan.

Masennuksesta ja vastaavista mielenterveyden ongelmista löytyy hyvää kirjallisuuttakin. Suosittelen, kun sinäkin olet varmasti analyyttinen ja älykäs ihminen, niin voit ymmärtää itseäsi ja terapoida myös lukemalla.

Monen tällekin palstalle kirjoittaneen mielestä on jokaisen omalla vastuulla valita sellainen ala, joka työllistää. Kuinka moni vasta valmistunut ylioppilas osaa hahmottaa yhteiskuntaa niin tarkkanäköisesti ja vieläpä ennustaa pitkälle tulevaisuuteen? Vanhemmat voivat tietysti yrittää varoitella ja hieman valistaa, jos jollakin alalla on heikot työnäkymät. Mutta osaavatko edes vanhemmat ennustaa? Moni ns. "varma ala" on kadonnut. Ja jos nuorella on oma motivaatio jotakin alaa kohtaan, ei sitä oikein uskalla lytätä vaan pitäisi antaa kokeilla. Joka alalla aina joku työllistyy. Joku teollinen muotoilija, valosuunnittelija, biologi, historian opiskelija jne. saa unelmiensa työpaikan. Aina löytyy hyvin menestynyt esimerkki.  Nuori ei ajattele tilastojen kautta. Nuorella saattaa myös olla hyvin heiveröiset käsitykset omista kyvyistään, joko ylä- tai alakanttiin.

Koulutussuunnittelua Suomeen kyllä kaivattaisiin. Oppilaitosten rahoituksessa pitäisi paremmin huomioida valmistuneiden työllistyminen alaa vastaaviin täihin. (Yliopistojen rahoituksessa toki myös tutkimustoiminta.) Täällä on liian monella pari akateemista tutkintoa ja ammattikoulutasoinen siihen päälle - tai päinvastoin. Eikä siltikään töitä. On käsittämätöntä, että suolletaan maistereita (tai muun asteen tutkintoja) suoraan kortistoon, eikä opiskelupaikkojen määrää lainkaan säädellä kysynnän mukaan. Opetusministeriä eivät tällaiset kysymykset kiinnosta.

Minusta ei myöskään huomioida sitä, minkälaisia persoonallisuuksia tieteilijät ovat ja mitkä työhön liittyvät arvot heille ovat tärkeitä.

Ei perinteisiä tieteitä, kuten luonnontieteitä tai humanistisia tieteitä, lähdetä ensi sijassa rahan vuoksi lukemaan, mutta jos sitä eikä palkallista työtä lainkaan saa, niin masentaahan se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori. Työmarkkinatuella. Tänään tuli kelasta selostus mallista, jolla leikataan ruokarahoistani. Ehkä luen kokonaan myöhemmin. Joka päivä pitää yrittää selviytyä heikentyneen mielenterveyden kanssa. Lääkitystä en ole vielä hakenut, mutta voi tulla eteen. Terveisiä päättäjille.

Tohtori täälläkin. Samaa postia sain kuin sinäkin. Lääkkeitä on jo ehditty välillä napsia. Tällä hetkellä ei ole mitään.

Koin itse keskusteluavun paremmaksi kuin lääkkeet. Serotoniininestolääkkeet masennukseen tekivät lähinnä impotentiksi. Muuten vaikutukset lieviä tai ei ollenkaan.

Masennuksesta ja vastaavista mielenterveyden ongelmista löytyy hyvää kirjallisuuttakin. Suosittelen, kun sinäkin olet varmasti analyyttinen ja älykäs ihminen, niin voit ymmärtää itseäsi ja terapoida myös lukemalla.

Kiitos myötätunnosta. Kirjallisuutta on tosiaan jonkin verran kulunut ja yritän ottaa sieltä jotain avuksi. Pelkään olevani niin uupunut, että en enää edes pystyisi ainakaan kokoaikaiseen, vaativampaan työhön. Kyllä sitä on paljon tullut uhrattua, koska tietty ala kiinnosti ja halusin jatkaa väittelemiseen asti. Ulkopuolisuus, brain fog, depressio, köyhyys, joskus tosi huonot ajatukset.

Onkohan joku tutkinut akateemisten työttömien asioita kunnolla? Olisi selvitettävää useille tieteenaloille.

Taitaa jäädä talo ja lapset hankkimatta.

Lähtekää Norjaan. Jos kouluttamattomat turvapaikanhakijatkin ovat jokseenkin onnistuneet työllistymään, voitte katsoa vain peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa jäädä talo ja lapset hankkimatta.

Kummankaan suhteen ei mitään toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori. Työmarkkinatuella. Tänään tuli kelasta selostus mallista, jolla leikataan ruokarahoistani. Ehkä luen kokonaan myöhemmin. Joka päivä pitää yrittää selviytyä heikentyneen mielenterveyden kanssa. Lääkitystä en ole vielä hakenut, mutta voi tulla eteen. Terveisiä päättäjille.

Tohtori täälläkin. Samaa postia sain kuin sinäkin. Lääkkeitä on jo ehditty välillä napsia. Tällä hetkellä ei ole mitään.

Koin itse keskusteluavun paremmaksi kuin lääkkeet. Serotoniininestolääkkeet masennukseen tekivät lähinnä impotentiksi. Muuten vaikutukset lieviä tai ei ollenkaan.

Masennuksesta ja vastaavista mielenterveyden ongelmista löytyy hyvää kirjallisuuttakin. Suosittelen, kun sinäkin olet varmasti analyyttinen ja älykäs ihminen, niin voit ymmärtää itseäsi ja terapoida myös lukemalla.

Kiitos myötätunnosta. Kirjallisuutta on tosiaan jonkin verran kulunut ja yritän ottaa sieltä jotain avuksi. Pelkään olevani niin uupunut, että en enää edes pystyisi ainakaan kokoaikaiseen, vaativampaan työhön. Kyllä sitä on paljon tullut uhrattua, koska tietty ala kiinnosti ja halusin jatkaa väittelemiseen asti. Ulkopuolisuus, brain fog, depressio, köyhyys, joskus tosi huonot ajatukset.

Onkohan joku tutkinut akateemisten työttömien asioita kunnolla? Olisi selvitettävää useille tieteenaloille.

Totta puhut. Mitä tarkoitat "brain fogilla"? Kiinnostaa.

Tästäpä erinomainen graduaihe jollekin sosiaalitieteisen tmv. opiskelijalle.

Kiitos kysymästä! Ihanaa, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Pää pysyy kasassa luovan harrastuksen ja liikunnan avulla sekä lasten vuoksi. Masennuslääkkeitä en halua enää syödä, alkoholia en uskalla juoda. Aivoja pitää rasittaa joka päivä. Muuten ei uni tule. Opiskella edes jotain tai luoda jotain. Ystävistä ja sukulaisista pidän aktiivisesti yhteyttä vain niihin muutamaan, jotka eivät nolostu, kun kerron avoimesti, montako vuotta oikeasti olen kotona ollut. Lasten vuoksi siedän muitakin.  Arkipäivisin ulkona liikkuminen hävettää ja haluaisi olla näkymätön, vaikka oikeasti siellä on vuorotyöläisiä ja vaikka keitä liikkeellä. Loma-aikoina ja iltaisin sulautuu joukkoon.

Työttömille vanhemmille vinkiksi, että lasten ruualla ja omalla kannattaa olla eri kilohinta. Lapsille paprikaa, itselle lanttua jne. Omaa ahdistusta ei voi kaataa lapsille, joten on vain etsittävä väyliä pahan olon purkamiseen muulla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Saan tästä todennäköisesti huomattavan määrän alapeukkuja, ja aiheutan muutenkin yleistä pahennusta, mutta olen muutoin vihervasemmistolaisena maailmaahalailevana suvakkihuorana sitä mieltä, että jokainen suomalainen valitkoon polkunsa - ammattiin kuin ammattiin kouluttautuminen on tässä yhteiskunnassa suhteellisen vapaavalintainen ilmaisesta ammattikoulu- ja yliopistojärjestelmästä johtuen. En toki kyseenalaista sitä, etteikö nykyinen järjestelmämme tuottaisi epätasa-arvoa: tutkimusten mukaan korkeamman sosioekonomisen aseman vanhempien lapset kouluttautuvat pidemmälle ja saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan, mikä myös avittaa pitkien korkeakouluopintojen läpäisemisen todennäköisyyttä.

Kuitenkin meistä jokainen joutuu punnitsemaan alavalinnan yhteydessä tulevan ammatin työllistymismahdollisuuksia. Kiinnostus jonkin kapean alan erityissektoria (kuten unkarilaisen filologian äänne-kirjain -vastaavuutta) kohtaan on toki akateemisesti ihailtavaa; tällekin alalle kaivataan omistautuneita tutkijoita. Kuitenkin ammatinvalinnan yhteydessä olisi syytä pohtia sen seurauksia. Jos valitsen unkarilaisen filologian, millaiset työllistymismahdollisuudet minulla on? Onko yliopiston lisäksi jokin instituutti, joka kaipaa unkarin äänne-kirjain -vastaavuuden asiantuntijaa?

Erityisesti akateemisen koulutuksen kohdalla oman tietoisen valinnan merkitys korostuu. On eri asia tivata 15-vuotiaalta peruskoululaiselta analyysia siitä, miten verhoiluartesaanin ammatti tuo leivän pöytään kuin 20-vuotiaalta - pari välivuotta viettäneeltä - ylioppilaalta, mitä lisäarvoa jälleen yksi liukuhihnalta valmistunut AMK-insinööri tuo työelämään. Ammatinvalinnan tulisi olla järki- ja tunnepäätöksen välimaastoon sijoittuvaa analyyttista pohdintaa siitä, millaisen työelämän itselleen haluaa.

Helppohan toki minun on huudella; olen vakavaraisesta keskiluokasta lähtöisin oleva nuori, joka parhaillaan kouluttautuu sekä järjen että intuition mukaiseen vakaaseen (ja alipalkattuun sekä tylsään virkamies)ammattiin. En etsi kovaa kompensaatiota tai rakettimaista uraa, mutta eräs oleellinen ammatinvalintani lähtökohta on työllisyys. Alallani työllisyys on wikipedian mukaan noin 97%. Tiedostin tämän hyvin jo yliopiston hakupapereita lähetellessäni.

Myös puurtaminen ja työnteko kannattaa: toimeentulon lisäksi myös sen "aukottoman cv:n" vuoksi. Päivä, pari, viikossa opintojen lomassa luonnistunee itse kultakin. Olisin varmasti opintolainan ja poikaystävän turvin voinut heittäytyä kokopäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi - intellektuelliksi, mutta peruslaiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta teen tilanteesta riippuen 8-32 -tuntista työviikkoa. Olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt matalapalkka-alan palveluhommia, aluksi (ihan konkreettisiakin) paskaduuneja. Tällä hetkellä, opintojeni loppuvaiheessa ja lähemmäs kolmikymppisenä, olen suhteellisen hyvässä asemassa asiakaspalvelualalla kansainvälisessä yrityksessä. Kohta toki saan virallisen valtuutuksen oman alani töihin, mitä todellakin odottelen kuin kuuta nousevaa.

Olkaa siis järkeviä. Käyttäkää älyänne tunteen sijaan. Katsokaa työllisyysukuja. Pohtikaa, haluatteko mieluummin  tittelin kuin ammatin. Tai tosin päin. ;)

Kukaan järkevä akateeminen ei käytä Wikipediaa (!) argumenttinsa tukena. Trololol

Vierailija kirjoitti:

Tästäpä erinomainen graduaihe jollekin sosiaalitieteisen tmv. opiskelijalle.

Kyllä, ja mielestäni tematiikasta riittäisi väitöskirjoihin asti (mutta tulisikohan työttömiä tohtoreita sitten lisää, huoh).

Ihan hyvää kuuluu kiitos. Rakentelen juuri ikiliikkujaa. Valmistunee pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori. Työmarkkinatuella. Tänään tuli kelasta selostus mallista, jolla leikataan ruokarahoistani. Ehkä luen kokonaan myöhemmin. Joka päivä pitää yrittää selviytyä heikentyneen mielenterveyden kanssa. Lääkitystä en ole vielä hakenut, mutta voi tulla eteen. Terveisiä päättäjille.

Tohtori täälläkin. Samaa postia sain kuin sinäkin. Lääkkeitä on jo ehditty välillä napsia. Tällä hetkellä ei ole mitään.

Koin itse keskusteluavun paremmaksi kuin lääkkeet. Serotoniininestolääkkeet masennukseen tekivät lähinnä impotentiksi. Muuten vaikutukset lieviä tai ei ollenkaan.

Masennuksesta ja vastaavista mielenterveyden ongelmista löytyy hyvää kirjallisuuttakin. Suosittelen, kun sinäkin olet varmasti analyyttinen ja älykäs ihminen, niin voit ymmärtää itseäsi ja terapoida myös lukemalla.

Kiitos myötätunnosta. Kirjallisuutta on tosiaan jonkin verran kulunut ja yritän ottaa sieltä jotain avuksi. Pelkään olevani niin uupunut, että en enää edes pystyisi ainakaan kokoaikaiseen, vaativampaan työhön. Kyllä sitä on paljon tullut uhrattua, koska tietty ala kiinnosti ja halusin jatkaa väittelemiseen asti. Ulkopuolisuus, brain fog, depressio, köyhyys, joskus tosi huonot ajatukset.

Onkohan joku tutkinut akateemisten työttömien asioita kunnolla? Olisi selvitettävää useille tieteenaloille.

Totta puhut. Mitä tarkoitat "brain fogilla"? Kiinnostaa.

No brain fog, aivosumu, on katsottu yhdeksi masennuksen oireeksi, tai masennus on yksi sitä aiheuttavista. Googlesta löytyy aika paljon artikkeleita, ks. myös englanniksi. Aivot eivät toimi normaalisti kuten ennen. Ajatus ei kulje, ajattelu hidasta, muisti ei toimi, jne. Voin sanoa, että erittäin -ska olotila ja se vain jatkuu.