Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli akateemiset hommat vedetään yli ja tyhjällä ansioluettelolla töihin? Olen 42-v. ja haluaisin teille töihin. Koulutus: ei ole. Työkokemus: ei ole. Hämmästyttävän usein työnantaja on kiinnostunut työnhakijan historiasta. Ehkä voi sitten sanoa olleensa vankilassa tai mielisairaalassa ennemmin kuin diskreditoivissa töissä.

Ihan vain ystävällinen vinkki rektytoijan näkökulmasta niille akateemisille työttömille jotka haluavat vielä joskus palata takaisin oikeaan, koulutustaan ja kokemustaan edes jotenkin vastaavaan työhön.

Jos olette joutuneet TE-toimiston uhriksi ja teidät on pakotettu mihin tahansa näiden tyrkyttämään "työllisyyttä edistävään toimintaan" eli täysin tyhjänpäiväisille kursseille, muutaman päivän orjatyöhön tai pahinta kaikista "työkokeiluun", älkää ikimaailmassa mainitko näistä sanallakaan CV:ssä tai haastattelussa.

Valehdelkaa tässä kohtaa mieluummin vaikka maanneenne syvän masenuksen kourissa mielisairaalassa. Jopa vankila kuulostaa CV:ssä paremmalta kuin "TE-toimiston työllisyystoimenpiteet" koska jälkimmäinen on sellainen stigma ansioluettelossa että on turha kuvitella kenenkään ottavan teitä edes palkatta vessoja jynssäämään kolmeksi päiväksi kvartaalissa mikä kokoomuksen mielestä on nykyään yhtä kuin "työllistyminen". Niihinkin hommiin löytyy sellaisia joilla ei ole ihan tuommoista luuserin leimaa otsassa.

Ennen suhtauduin näihin työkkärin puuhakursseihin sillä tavalla ymmärtäväisesti. Ajattelin, että kun on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.

Nyt kuitenkin aktiivimallin tultua voimaan aion kategorisesti kieltäytyä puuhakursseista ja päiväkerhotoiminnasta. Elelen sitten omalla varallisuudella. Työttömänä työnhakijana aion olla koko ajan hallituksen tilastoja kaunistamassa.

Jos kunnon työtä sattuisin saamaan, niin se on sitten toinen juttu.

Ette te näillä vahingoita kuin itseänne, mutta uhotkaa ja tuhotkaa. (itsenne)

Te olette ainoita jotka kärsivät. Minä ja Ministerit menemme pankin kautta onnellisena kotiin.

Sinkkumies

En minä puhunutkaan, että oikeastaan mitään haluaisin rakentaa. Tuhoaminen käy hyvin. 

Sain juuri töitä.

Pitää vaan jaksaa jatkaa, oli mikä oli. 

On varmasti syy siihen, miksi sinkkumies on sinkkumies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, Saksassa on luotu pysyvästi työllisten ryhmä, jotka tekevät raadollisen pienellä palkalla töitä vähän pidempäänkin kuin 3 pvää. Herr Doctor.

Olisi mielenkiintoista kuulla oletko jotenkin vajaa vai ollut poissa Suomesta Kekkosen viimeiseltä presidenttikaudelta lähtien?

Suomessa on satoja tuhansia täyspäiväisessä työssä käyviä jotka eivät ole enää aikoihin kyenneet elättämään itseään ja perhettään palkallaan vaan joiden eläminen on täydellisesti varsinkin asumistuen varassa.

Selitä vielä miten "Saksassa on päätetty ettei palkalla tarvitse elää" kun tuo on ollut Suomessa todellisuutta jo koko 2000-luvun ajan.

Ainoa ero on siinä että jopa koulutettujen ostovoima on Suomessa romahtanut koko läntisen maailman pohjasakkaan jonnekin Kreikan ja Portugalin tasolle joten kurjistuminen ei koske vain matalapalkka-aloja.

Vuonna 2016 yleistä asumistukea sai 80 000 sellaista ruokakuntaa, joilla oli myös joitakin ansiotuloja. Sekin on toki liikaa, mutta älä nyt liioittele.

https://sosiaalivakuutus.fi/asumistuen-maksaminen-tyossakayville-yleist…

Kaduttaa alan valinta (humanistinen) ei kouluta varsinaisesti mihinkään ammattiin. Paljon turhaa tietoa minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Omassa viestinnäsi on ehkä puutteita, jos viestiäsi ei ymmärretä. Sanoit: "...Taisi kalikka kalahtaa...Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin." Kyllä tuosta saa kuvan, että et pidän jatko-opintoja eli väitöskirjatyötä työnä, vaan opiskeluna, jossa on edelleen napanuoran päässä. Moni haluaa olla tutkija tai tuotekehittelijä ja yliopistossa tähän on paremmat resurssit (tai oli ennen leikkauksia) kuin monissa firmoissa tai muissa valtion tutkimuslaitoksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa alan valinta (humanistinen) ei kouluta varsinaisesti mihinkään ammattiin. Paljon turhaa tietoa minulla.

Humanistilla on paljon osaamista. Erinomainen kyky ilmaista itseään kirjallisesti ja suullisesti.

Olet osoittanut myös ahkeruutta ja pitkäjänteisyyttä suorittamalla maisterintutkinnon tai muun tutkinnon.

Arvosta itse itseäsi ja toimi niitä vastaan, jotka halventavat sivistystäsi.

Suomessa on yrittäjäsankareita, jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta. Sinusta olisi heille paljon hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Omassa viestinnäsi on ehkä puutteita, jos viestiäsi ei ymmärretä. Sanoit: "...Taisi kalikka kalahtaa...Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin." Kyllä tuosta saa kuvan, että et pidän jatko-opintoja eli väitöskirjatyötä työnä, vaan opiskeluna, jossa on edelleen napanuoran päässä. Moni haluaa olla tutkija tai tuotekehittelijä ja yliopistossa tähän on paremmat resurssit (tai oli ennen leikkauksia) kuin monissa firmoissa tai muissa valtion tutkimuslaitoksissa. 

On koulutusaloja, joissa luonteva työpaikka on tutkimuksessa ja yliopistossa.

On naurettavaa väittää, että esimerkiksi historianopiskelun ansiosta valmistuisi palopäälliköksi. Näin olen kuitenkin kuullut erään opiskelijaohjauksesta vastanneen amanuenssin antaneen ymmärtää ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. Teologisessa tiedekunnassa taannoin annettiin opiskelemaan aikoville ymmärrys, että papin ammatti on vain yksi vaihtoehto. Täyttä humpuukia. Pääammatit teologeille ovat pappi tai tutkija. Siis yliopisto. Sen mukaan pitäisi mitoittaa sisäänottomäärät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi pari sivua sitten, että kannattaa lähteä ulkomaille. En itse ole akateeminen, mutta minunkin opiskeluihini on kuitenkin mennyt monta vuotta, kävin lukion, ammattikoulun ja AMK:n. Sain kivan työpaikan muutama vuosi sitten Keski-Euroopasta, enkä ole katsonut tarpeelliseksi palata Suomeen. Tässä ajan kuluessa olen kuitenkin seurannut kotimaassa työtä hakevia, akateemisesti koulutettuja ystäviä, jotka todella kamppailevat jopa pätkätöistä. Minulla menee tällä hetkellä mukavasti, mutta olen maksanut nykyiseen asuinmaahani kaikki verot, ja kuitenkin opiskeluvuodet olin Suomessa nettosaajana. Jos kaikki tekisivät saman ratkaisun, Suomessa ei olisi ketään veronmaksajaa. Pidemmän päälle tällainen toiminta ei siis ole kannattavaa, ja maa kärsii, kun lopulta siellä asuu vain ihmisiä, joilla ei ole valinnanmahdollisuuksia (ulkomaillekaan ei palkata ns. pystymetsästä useinkaan, pitää olla jotakin osaamista).

Näinpä. Tilastot osoittaa, että tällä hetkellä Suomesta on suuri aivovuoto ulkomaille. Ja se tulee menetettyinä verotuloina ja keksintöinä maksamaan Suomelle paljon enemmän kuin mitä yliopistoleikkauksilla "säästettiin". 

Ei välttämättä. Eiköhän näihin ulkomaille muuttavilta vapautuviin työpaikkoihin (mikäli ovat työelämässä) löydy vallan hyvin uusi työntekijä. Ehkä jopa pätevämpikin. Ja joka vuosi valmistuu yliopistoista uusia koulutettuja työmarkkinoille, Se on vain hyvä, jos Suomesta muutetaan ulkomaille. Onpahan vähemmän ihmisiä kilpailemassa vähenevistä työpaikoista.

Et tainnut ymmärtää kommentin pointtia? Ei kyse ole siitä, että muutama muuttaa ulkomaille, vaan siitä, että mikään maa ei toimi niin. Ei ole mikään ratkaisu, että maasta poistutaan, se ei tuo uusia työpaikkoja.

Ymmärsin oikein hyvin. Eli jos ihminen muuttaa ulkomaille, häneltä vapautuvaan työpaikkaan palkataan joku toinen, luultavasti työpaikan vaihtaja, hyvässä lykyssä työtön. Joka todennäköisesti saa ko. työstä saman palkan ja maksaa samat verot. Lopputulos: ehkä jossain vaiheessa typaikan vaihtajien ketjua on pakko palkata työtön tai vastavalmistunut. Mikäli ketään ei palkata, kyseinen työpaikka on ollut vain sujatyöpaikka ja kuluerä joka joutaakin lopettaa. Joka tapauksessa maasta muuton seuraus on tod. näk. vähenevä työttömyys. Erittäin harva työpaikka on sellainen, ettei lähtevän tilalle löydy ketään.  On kummallinen harhakuva kun puhutaan tästä aivovuodosta ja korkeakoulutettujen maastamuutosta, että siinä vatio sitten menettää kauheat verotulot. Kuten juuri rautalangasta väänsin, ei menetä, koska tilalle palkataan joku toinen joka maksaa ne aivan samat verot kyseisestä duunista saamastaan palkasta.

Kokonaan toinen asia on väkiluvun väheneminen ja sen vaikutus kotimaiseen kulutuskysyntään ja sitämyöten työllistämiseen ja valtion verokertymään tuloverojen, arvonlisäverojen ja valmisteverojen vähenemisenä, joita ihminen nyt pakosti joutuu maksamaan jos Suomessa elää, työskentelee ja jotain joutuu ostamaan. Toisaalta maastamuuttaja saattaa käyttää kalliita julkisia palveluita ja olla ns. nettosaaja (sairaudenhoitokulut vaikka nyt esimerkkinä) maksamistaan veroista huolimatta. Siinä tapauksessa yhteiskunta voittaa, jos tällainen tapaus muuuttaa maasta. Eli tämä asia ei ole niin yksioikeinen, että maastamuuto on aina vain huono asia.

12 alapeukkua. Jos viitsitte, kertokaa, mikä komentissani ei pidä paikkaansa! Kinnostaisi.

(Jotenkin tulee mieleen, että alapeukutajat ovat mielestään niin uniikkeja lumihiutaleita ja työnsankaita, ettei heitä kukaan pysty korvaamaan jos irtisanoutuvat ja vähintäänkin Suomen valtion luottoluokitus romahtaa sillä hetkellä roskalainaluokkaan jos juuri he muuttavat maasta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi pari sivua sitten, että kannattaa lähteä ulkomaille. En itse ole akateeminen, mutta minunkin opiskeluihini on kuitenkin mennyt monta vuotta, kävin lukion, ammattikoulun ja AMK:n. Sain kivan työpaikan muutama vuosi sitten Keski-Euroopasta, enkä ole katsonut tarpeelliseksi palata Suomeen. Tässä ajan kuluessa olen kuitenkin seurannut kotimaassa työtä hakevia, akateemisesti koulutettuja ystäviä, jotka todella kamppailevat jopa pätkätöistä. Minulla menee tällä hetkellä mukavasti, mutta olen maksanut nykyiseen asuinmaahani kaikki verot, ja kuitenkin opiskeluvuodet olin Suomessa nettosaajana. Jos kaikki tekisivät saman ratkaisun, Suomessa ei olisi ketään veronmaksajaa. Pidemmän päälle tällainen toiminta ei siis ole kannattavaa, ja maa kärsii, kun lopulta siellä asuu vain ihmisiä, joilla ei ole valinnanmahdollisuuksia (ulkomaillekaan ei palkata ns. pystymetsästä useinkaan, pitää olla jotakin osaamista).

Näinpä. Tilastot osoittaa, että tällä hetkellä Suomesta on suuri aivovuoto ulkomaille. Ja se tulee menetettyinä verotuloina ja keksintöinä maksamaan Suomelle paljon enemmän kuin mitä yliopistoleikkauksilla "säästettiin". 

Ei välttämättä. Eiköhän näihin ulkomaille muuttavilta vapautuviin työpaikkoihin (mikäli ovat työelämässä) löydy vallan hyvin uusi työntekijä. Ehkä jopa pätevämpikin. Ja joka vuosi valmistuu yliopistoista uusia koulutettuja työmarkkinoille, Se on vain hyvä, jos Suomesta muutetaan ulkomaille. Onpahan vähemmän ihmisiä kilpailemassa vähenevistä työpaikoista.

Et tainnut ymmärtää kommentin pointtia? Ei kyse ole siitä, että muutama muuttaa ulkomaille, vaan siitä, että mikään maa ei toimi niin. Ei ole mikään ratkaisu, että maasta poistutaan, se ei tuo uusia työpaikkoja.

Ymmärsin oikein hyvin. Eli jos ihminen muuttaa ulkomaille, häneltä vapautuvaan työpaikkaan palkataan joku toinen, luultavasti työpaikan vaihtaja, hyvässä lykyssä työtön. Joka todennäköisesti saa ko. työstä saman palkan ja maksaa samat verot. Lopputulos: ehkä jossain vaiheessa typaikan vaihtajien ketjua on pakko palkata työtön tai vastavalmistunut. Mikäli ketään ei palkata, kyseinen työpaikka on ollut vain sujatyöpaikka ja kuluerä joka joutaakin lopettaa. Joka tapauksessa maasta muuton seuraus on tod. näk. vähenevä työttömyys. Erittäin harva työpaikka on sellainen, ettei lähtevän tilalle löydy ketään.  On kummallinen harhakuva kun puhutaan tästä aivovuodosta ja korkeakoulutettujen maastamuutosta, että siinä vatio sitten menettää kauheat verotulot. Kuten juuri rautalangasta väänsin, ei menetä, koska tilalle palkataan joku toinen joka maksaa ne aivan samat verot kyseisestä duunista saamastaan palkasta.

Kokonaan toinen asia on väkiluvun väheneminen ja sen vaikutus kotimaiseen kulutuskysyntään ja sitämyöten työllistämiseen ja valtion verokertymään tuloverojen, arvonlisäverojen ja valmisteverojen vähenemisenä, joita ihminen nyt pakosti joutuu maksamaan jos Suomessa elää, työskentelee ja jotain joutuu ostamaan. Toisaalta maastamuuttaja saattaa käyttää kalliita julkisia palveluita ja olla ns. nettosaaja (sairaudenhoitokulut vaikka nyt esimerkkinä) maksamistaan veroista huolimatta. Siinä tapauksessa yhteiskunta voittaa, jos tällainen tapaus muuuttaa maasta. Eli tämä asia ei ole niin yksioikeinen, että maastamuuto on aina vain huono asia.

12 alapeukkua. Jos viitsitte, kertokaa, mikä komentissani ei pidä paikkaansa! Kinnostaisi.

(Jotenkin tulee mieleen, että alapeukutajat ovat mielestään niin uniikkeja lumihiutaleita ja työnsankaita, ettei heitä kukaan pysty korvaamaan jos irtisanoutuvat ja vähintäänkin Suomen valtion luottoluokitus romahtaa sillä hetkellä roskalainaluokkaan jos juuri he muuttavat maasta)

Sivujuonne koko ketjun pääaiheen kannalta eli sille, mitä meille akateemisille työttömille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja varmasti määrittelee haetun henkilön joillain spekseillä.

Esim. sukupuoli, ikä, koulutus, 5-10 vuotta työkokemusta.

Tottahan toki: työnantajan vaatimuksena on aina vähintään 15v kokemus alalta mutta lisäksi alle vuoden ikäinen huippututkinto (DI tai vähintään FM) sekä tuorein osaaminen juuri haetulta alalta.

Ikä saa olla korkeintaan 26 koska tällä rekrytoinnilla paikataan niitä ikäloppuja 35v kehäraakkeja joille annettiin juuri yt-neuvotteluissa kenkää koska osaaminen on vanhentunutta ja kehtaavat vaatia jo yli parin tonnin kuukausipalkkaakin.

Ei kai yritys rupea Suomessa nykyisiä työntekijöitään kouluttamaan niin kauan kun korkeakoulujärjestelmä työntää koko ajan veronmaksajien rahoilla ulos uutta tykinruokaa jolla kertakäyttöakateemiset voi korvata heti kun niistä on puristettu ensimmäiset mehut ulos.

Kaikkien edellämainittujen vaatimusten lisäksi hakijan pitää tietenkin asua edelleen iskän ja äidin nurkissa jotta se pärjää mäkkärin purilaisenkääntäjän liksalla eikä ihan lähivuosina uskalla sen enempää pyytääkään.

Ja sitten ihmetellään miksi Saksa, Sveitsi ja joöa Ruotsi menevät talouskasvussa ohi oikealta ja vasemmalta vaikka meillä työnnetään kansainvälisissä vertailuissa aivan ällystyttävä osa ikäluokista "korkeakoulu"putken läpi.

Tämä on totta ainakin sen suhteen että yrityksissä vähät välitetään työntekijöiden kouluttamisesta ja jatkokehittämisestä. Työskentelen finanssialalla ja mitäpä lööpit kertovatkaan, tulee muuttumaan niin että osaamista tarvitaan ihan eri asioista ja tavalla. Yrityksen vuositavoitteissakin on että panostamme henkilöstön kouluttamiseen ja osaamisen lisäämiseen. No ainakaan menneiden 7 vuoden aikana niin ei ole tehty, en tiedä työyhteisöstäni ketään joka olisi päässyt sen koommin kursseille kuin muuhunkaan, suunnitelmissa lukee työssä oppiminen (hienoa sekin, mutta miten). Jää siis nähtäväksi tapahtuuko tätä tänä vuonna. Mutta sokeakin laskee yhteen että toimialamuutos on suuri, eikä yritys mitenkään voi antaa 1-2pv enempää vuodessa koukutukseen/hlö (jos edes tuota), mutta kuka edes on 1-2pv koulutuksen ansiosta valmis uusiin radikaaleihin muutoksiin ja niiden mukaisiis osaamistarpeisiin? Eli kenkää tulee ja uutta valmista osaamista tilalle. Joten jos yksi virhe on ettei käy töissä opiskelujen ohessa nuorena ja kerää mitä tahansa toimialakohtaista kokemusta (esim kaupan töistä, valmistuessa voit pyrkiä sitten kaupan alan muihin tehtäviin kun olet jo ollut ko.toimialalla töissä), niin toinen virhe on töissä ollessaan jättää itsensä kehittämisen tekemättä (ja itkeä jos työnantaja ei päästä 1-2pv konsulttikurssille).

En tiedä miten omalla kohdallani käy, onko siitäkään apua kun olen suorittanut nyt toista yliopistotason tutkintoa työnohessa, ei ole tarvinnut jäädä itkemään sitä ettei työnantajalla ole kohdistettu budjettia kouluttamiseen, mutta voin kyllä sanoa että enemmän tässä on oppinut kuin päivän konsulttikurssilla. Yliopisto-opetus ja samoin amk-opetus on kuitenkin vielä onneksi laadukasta Suomessa kun vertaa konsulttien rahastuspäiviin. Työnantajani on siis päässyt edullisesti. Ei kuitenkaan ole takeita, ymmärtääkö se hyödyntää osaamistani tai osuuko kohdalleni esimies joka halveksii omatoimisuuttani.

Alkuun ajatus ilman vakityötä ahdisti. Nyt olen aika levollinen asian suhteen.

Perustin toiminimen ja myin itselleni hommia siivouksesta brändäys hommiin. En juuri nuukaile työnkuvan suhteen.

Saisin silti työttömyystukea, mutta en viitsi edes hakea kun pärjään säästöillä/sijoituksilla ja näillä pikkuhommilla hyvin. Haluan omalta osaltani pitää huolen, että tukea käytän vain oikeassa hädässä.

Vapaa-aikana verkostoidun ja kouluttaudun paljon. Nyt kun on enemmän vapaa-aikaa olen myös alkanut harrastamaan unelma harrastuksiani ja viettänyt enemmän aikaa perheen kanssa.

Juuri nyt olen miehen kanssa Thaimaassa ja seuraavaksi Ausseihin. :) Matkan jälkeen oli tarkoitus etsiä vakituisempaa työtä (pari tarjousta olen saanut), mutta saatan miehen kanssa viettää sapattivuoden ennenkuin alamme taas kunnolla hommiin.

Oma tilanne on siis aika hyvä taloudellisen turvan vuoksi. Ehdin olla työelämässä ja kerätä hyvät säästöt ja tehdä paljon sijoituksia. Monilla tilanne on toisin.

N 26

Vierailija kirjoitti:

Vertaistukea kaipailisin... työnhaku tuntuu toivottomalta, ja toiveet työpaikasta haihtuvat sitä mukaa kun valmistumisesta kulunut aika kasvaa.

Olen tällä viikolla tehnyt neljä työhakemusta ja yhden avoimen hakemuksen. Näistä tuskin kuuluu mitään koskaan.

Mitäs teille muille kuuluu?

Onko erikoista olla akateeminen työtön?

Yhdistyykö työttömyys mielessäsi rahvaaseen ja siksi akateeminen työttömyys hämmästyttää aina uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisilla työttömyys johtuu usein siitä, että vaatimukset työpaikkaa ja työtehtävää kohtaan ovat hirvittävät. Akateemiset ovat kamalan kranttuja ottamaan vastaan "arvoaan ja koulutustaan alempaa työtä". Pitäisi heille kaikille olla jokin hyvin palkattu johtajan tai asiantuntijan työ heti, että kelpaa.

Jos akateeminen ei ole päässyt töihin, on akateemisenkin silloin ymmärrettävä alentaa omaa rimaansa ja ottaa vastaan muutakin, kuin koulutustaan vastaavaa työtä. Esimerkiksi kesätöihin, tai oman alan hommiin palkattomaan harjoitteluun jne.

Noihin kesätöihin otetaan harvoin, jos valmistumisesta on aikaa. Se on loogista, että ei haluta mennä puhelinmyyntiin, jos on KTM.

Aha. Mitkäs taikapaperit ne KTM:n paperit tai mitkään muutkaan maisterin/dippainssin paperit ovat, jos niiden perusteella ihminen kuvittelee nousevansa ikäänkuin toisten yläpuolelle? Ihan samanlainen ja samanarvoinen ihminen siellä papereiden takana on, kuin kuka tahansa muukin ihminen. Taitaa todellisuudessa ne paperit tehdä ihmisestä ainoastaan ylpeän, ylimielisen ja tiettyjä töitä ja ammattiryhmiä halveksivan ihmisen, sen sijaan että tekisivät ihmisestä tiettyyn ammattiin pätevän ihmisen. Kuvittelevat, että vain heidän koulutuksensa ja tutkintonsa on jotain ja että he ovat sen saatuaan kaikkitietäviä ja kaikkiosaavia, jotka voivat vaatia toisilta ihan mitä vain.

Älkää nyt hitossa höpöttäkö tuommoista hölynpölyä "ylpeästä, ylimielisestä ja tiettyjä töitä ja ammattiryhmiä halveksivasta ihmisestä". Jos olet kuluttanut viisi vuotta tai enemmänkin tutkinnon opiskeluun, niin minusta olisi suorastaan idioottimaista, jos ei ensin tekisi kaikkensa löytääkseen oman alan töitä. Dilemma on siinä, missä vaiheessa pitää luovuttaa ja etsiä jotain muuta työtä. Tällä hetkellä monet alat ovat alkaneet vetää, mutta koska alan työkokemustakin omaavia ihmisiä on työttömänä, saattaa kestää jonkin aikaa, ennen kuin on vastavalmistuneiden "vuoro" saada töitä. Toki jotakuta aina onnistaa, suhteilla tai silkalla tuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Jatko-opintoihin on jo pidemmän aikaa ollut vaikea päästä. Kaikilla tuntemillani laitoksilla suuri osa palkallisista tohtoriopiskelijoista on ulkomailta ja palaavat sinne. Vielä 2000-luvun alussa väikkärin sai tehdä käytännössä aina jos arvosana gradusta oli riittävä. Näistä 2000-luvun alkupuolella aloittaneista tohtoreista moni on nyt työttömänä, mutta ei heillä ollut silloin mitään keinoa nähdä tulevaisuuteen. Akateeminen työttömyys riivaa aivan kaikkia aloja pl. lääketiede, sillä korkeimmin koulutetuilla on pienet työmarkkinat ja suhteet ovat tärkeitä, mutta verkostoitumista ei aiemmin korostettu tarpeeksi. Eli nykyisin tuo mainitsemasi reitti hengailuun jatko-opinnoissa on jo tukittu, vaatimukset ovat nousseet ja sieltä kyllä tippuu jos ei ole tulenpalavaa halua pärjätä ja tehdä kovasti töitä.

Ulkomaille ymmärretään, että tohtorin tutkinto kertoo kyvystä pitkäjännitteiseen toimintaan, älykkyydestä, kyvystä innovoida ja luoda uutta, suunnitella, työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta omista tekemisistään. Kaikki hyviä johtajaominaisuuksia, joten tohtorista saa pienellä vaivalla hyvän esimiehen. Mutta Suomessa tätä ei ymmärretä, vaan kuvitellaan, että johtajaominaisuudet tulevat jonkun johtajakoulutuksen seurauksena tai ne voi opetella, herra paratkoon, armeijassa!

Hyvää kiitos. Tuntuu, että hengähdystauko työelämästä tuli tarpeeseen. Viime vuosi oli rankka eivätkä työtkään sujuneet. Nyt olen pitkästä aikaa iloinen ja korviani myöten ihastunut. Jatko-opiskeluihinkin jaksaa taas panostaa enemmän.

Mutta en tietenkään halua että työttömyys olisi pysyvä olotila, toivottavasti viimeistään vuoden kuluttua olisi joku työ tai apuraha tms... Jäin siis työttömäksi vuoden alusta.

Kohta 3 kk työttömänä ja mielenterveys alkaa reistailla. Olen yksinhuoltaja ja ansiosidonnaisen määrä järkytti vähäisyydellään. En tiedä miten selvitään jos putoan peruspäivärahalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Jatko-opintoihin on jo pidemmän aikaa ollut vaikea päästä. Kaikilla tuntemillani laitoksilla suuri osa palkallisista tohtoriopiskelijoista on ulkomailta ja palaavat sinne. Vielä 2000-luvun alussa väikkärin sai tehdä käytännössä aina jos arvosana gradusta oli riittävä. Näistä 2000-luvun alkupuolella aloittaneista tohtoreista moni on nyt työttömänä, mutta ei heillä ollut silloin mitään keinoa nähdä tulevaisuuteen. Akateeminen työttömyys riivaa aivan kaikkia aloja pl. lääketiede, sillä korkeimmin koulutetuilla on pienet työmarkkinat ja suhteet ovat tärkeitä, mutta verkostoitumista ei aiemmin korostettu tarpeeksi. Eli nykyisin tuo mainitsemasi reitti hengailuun jatko-opinnoissa on jo tukittu, vaatimukset ovat nousseet ja sieltä kyllä tippuu jos ei ole tulenpalavaa halua pärjätä ja tehdä kovasti töitä.

Ulkomaille ymmärretään, että tohtorin tutkinto kertoo kyvystä pitkäjännitteiseen toimintaan, älykkyydestä, kyvystä innovoida ja luoda uutta, suunnitella, työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta omista tekemisistään. Kaikki hyviä johtajaominaisuuksia, joten tohtorista saa pienellä vaivalla hyvän esimiehen. Mutta Suomessa tätä ei ymmärretä, vaan kuvitellaan, että johtajaominaisuudet tulevat jonkun johtajakoulutuksen seurauksena tai ne voi opetella, herra paratkoon, armeijassa!

Ei väitöskirjaa pysty tekemään hengailemalla. Muuten hyvä kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

...

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Älä viitsi kommentoida yliopistomaailmaa, kun et selvästi tiedä siitä mitään.

Siis mitä ihmettä? Taisi kalikka kalahtaa. Tiedän kyllä, pariltakin alalta omakohtaisesti riittämiin, verkostojen kautta muistakin. Kuten sanoin, yliopistoleikkaukset ovat olleet erittäin huonoa politiikkaa ja toivon että ne perutaan/korjataan siten kuin nyt enää on mahdollista, mutta eivät ne ole olleet todella vaikuttavassa asemassa kuin vain osaan akateemisista työttömistä.

Sanon lisäksi suoraan: aivan liian usein näyttää olevan niin, että kun maisterivaiheessa töitä ei näytä olevan tai löytyvän ainakaan kovin helposti omalta alalta, lähdetään jatko-opintoihin. Ei katkaista sitä napanuoraa yliopistomaailmaan. Tällä ainoastaan siirretään sitä työllistymisen ongelmaa muutamalla vuodella eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta moni on.

Et siis ymmärrä että jatko-opintojen tekeminen =  väitöskirjan tekeminen on jo sitä oikeaa työtä? Ei väikkärintekijä enää käytännössä opiskele, vaan tekee ihan oikeaa tutkimustyötä. Ja saa siitä joko apurahaa tai palkkaa. Opintoja väitöskirjatyöhön liittyen on tehtävä 60op ja siis sen voi jakaa eri vuosille esim 10 op per vuosi muun väitöskirjatyön ohessa. Muilla aloilla näitä opintoja kutsutaan koulutuspäiviksi. Usein väikkärintekijällä on loppuvaiheessa myös jo alaisia, esim. harjoittelijoita ja gradulaisia, joiden työtä ohjaa. Hakee rahoitusta itse ja kirjoittaa vertaisarvioituja julkaisuja englanniksi jne. Monet huippufirmat maailmalla ovat tajunneet, että väitellyt tohtori osaa sitä käytännöntyötä ihan kunnolla ja siksi isot firmat esim. jenkeissä palkkaa myös väitelleitä tohtoreita ihan johtotehtäviin ja hyviin tuotekehitystehtäviin. Suomessa on monella rekrytoijalla outo asenne, että väitöskirjan tekeminen olisi koulunkäyntiin verrattavaa helppoa puuhastelua. Sitä se ei nimittäin ole. Ja siksi moni väitellyt tohtori lähtee Suomesta vieden osaamisensa ja verotulonsa muualle ja tämä on iso menetys Suomelle. 

Tällä palstalla vallitseva viestintätapa on kyllä niin rasittava. Miksi ihmeessä lähdin tähän touhuun... En sanonut että jatko-opinnot eivät olisi oikeaa työtä. Sanoin, että olen nähnyt tapauksia joisssa jatko-opintohin on lähdetty (ja päästy!!) ehkä vääristä syistä, mikä on jälkeenpäin näkynyt entistä huonompana tilanteena oman toimeentulon ja seuraavien vuosien työtilanteen kannalta.

Tuotekehitystehtävät ovat asia erikseen. Toivoisin, että kaikki huipputyypit joilla se on edes jotenkin mahdollista, lähtisivät rohkeasti pohtimaan oman yrityksen perustamista, jos asiallisia paikkoja ei irtoa olemassa olevilta firmoilta. Ei jäätäisi odottamaan sitä, että joku muu (kapitalistit, hallitus, you name it) on pedannut asiat ja puitteet valmiiksi ja järjestää pelit ja pensselit ja kesälomat riviin. (Näin siellä jenkkilässäkin toimitaan.)

Mitä yritysten johtotehtäviin tulee, jatko-opinnot eivät valmenna suoraan niihin (r&d taas oma asiansa toki). Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Graduohjaus ei ole samaa kuin esimiehenä toimiminen. Mutta jatko-opinnot voivat olla silti näissäkin tehtävissä erittäin arvokkaita.

Jatko-opintoihin on jo pidemmän aikaa ollut vaikea päästä. Kaikilla tuntemillani laitoksilla suuri osa palkallisista tohtoriopiskelijoista on ulkomailta ja palaavat sinne. Vielä 2000-luvun alussa väikkärin sai tehdä käytännössä aina jos arvosana gradusta oli riittävä. Näistä 2000-luvun alkupuolella aloittaneista tohtoreista moni on nyt työttömänä, mutta ei heillä ollut silloin mitään keinoa nähdä tulevaisuuteen. Akateeminen työttömyys riivaa aivan kaikkia aloja pl. lääketiede, sillä korkeimmin koulutetuilla on pienet työmarkkinat ja suhteet ovat tärkeitä, mutta verkostoitumista ei aiemmin korostettu tarpeeksi. Eli nykyisin tuo mainitsemasi reitti hengailuun jatko-opinnoissa on jo tukittu, vaatimukset ovat nousseet ja sieltä kyllä tippuu jos ei ole tulenpalavaa halua pärjätä ja tehdä kovasti töitä.

Ulkomaille ymmärretään, että tohtorin tutkinto kertoo kyvystä pitkäjännitteiseen toimintaan, älykkyydestä, kyvystä innovoida ja luoda uutta, suunnitella, työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta omista tekemisistään. Kaikki hyviä johtajaominaisuuksia, joten tohtorista saa pienellä vaivalla hyvän esimiehen. Mutta Suomessa tätä ei ymmärretä, vaan kuvitellaan, että johtajaominaisuudet tulevat jonkun johtajakoulutuksen seurauksena tai ne voi opetella, herra paratkoon, armeijassa!

Ei väitöskirjaa pysty tekemään hengailemalla. Muuten hyvä kirjoitus.

Niin ainakin Helsingin yliopistossa väitöskirjan etenemistä seurataan, on Hopsit. Lisäksi pitää ilmoittaa etukäteen joka vuosi aikooko sitoutua opintoihin esim. 25%, 50% tai 100% ja seuraavana lukuvuonna sitten arvoidaan kuinka paljon tuosta toteutui. Palveluita saa sen mukaan, miten sitoutunut on.

Nyt on tulossa myös rajoitukset siihen miten kauan väikkäriä voi tehdä samalla jatko-opintoluvalla, joten vuosia ei voi mitään tekemättä roikkua edes kirjoilla.

Jos saa apurahaa, niin tuskin kannattaa sillä rahalla hengailla tekemättä mitään. Jos saa (harvinaisen) palkatun tohtorikoulutettavan paikan, sitten joutuu tekemään myös laitoksen muita töitä, vain osan ajasta voi käyttää tutkimustyöhön, oliko 20/80% tai semmoista.

Jos ei saa apurahaa eikä palkallista paikkaa, sitten pitää olla omia säästöjä tai tehdä osa-aikatöitä, joten eipä siinäkään kannata hengailla ettei mene vaivalla säästetyt/hankitut rahat hukkaan.

Että helppoa hengailua väikkärintekeminen ei ole todellakaan.