Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

lätkin tässä viikonloppuna juuri kaksikymmentä uutta hakemusta. Tyhjää parempi..

Opiskelu kannattaa aina. Paitsi jos jää työttömäksi kuntouttavaan  tai painostetaan lähihoitajaksi kouluttautumaan...

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

En myöskään ymmärrä että työttömyydelle löytyy vino pino syyllisiä. Hallitus, kapitalistit, milloin kukakin. Jos yritykset kokevat tarvitsevansa yritysideansa toteuttamiseen väkeä, ne kyllä palkkaavat sitä tarvitsemansa määrän. (Tähän voisi vaikuttaa tekemällä palkkaamisesta vähän helpompaa mutta ei siitä sen enempää.) Yrityksillä, kunnilla tai millään muullakaan taholla ei ole mielestäni velvollisuutta tempputyöllistää ketään lapioimaan hiekkaa kasasta toiseeen, enkä ymmärrä, miksi kukaan sellaista haluaisikaan. Ennemmin pitäisi miettiä vaikka sitä perustulon korjaamista ja valmistautumista tulevaisuudessa häämöttäviin isompiinkin työelämän ja vauraudenjaon ongelmiin, mutta se on toinen keskustelu...

Olen kyllä sitä mieltä että Suomessa yrityselämä on ollut aika ankeassa jamassa, mutta jos omistajat ja hukassa oleva johto eivät halua investoida, tutkia ja palkata, ei heiltä voi sitä loputtomasti vaatiakaan. Tarvitaan uusia yrityksiä ja omistajia näiden vanhojen tilalle. Ja jos yritykset toisaalta tulevat hyvin toimeen vähemmilläkin resursseilla, niin mikäpäs siinä. En haluaisi että yrityksiin tungettaisiin yhtään enempää ainakaan yritystukia vain sen takia, että pitäisivät väkisin väkeä yhdentekevissä töissä. Valtaosa yritystoiminnasta tavoitteleekin parempaa tuottavuutta, sitähän yritykset tekevät. Totta kai sitä toivoisi että tavoitteina olisi myös kaikenlaisten inhimillisten arvojen ja hyvinvoinnin mukainen toiminta jossa työntekijöiden arkikin olisi mukavaa mutta jos ei nopean rahan perässä möyhäävä kapitalisti osaa näin ajatella, niin ei osaa. En jaksa lyödä kuollutta sikaa, vaan haluaisin ajatella, että monipuolisesti ajattelevia yrityksiä voisi syntyä näiden vanhojen kilpailijoiksi. Tähän voin vaikuttaa myös kuluttajana.

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Kiinnostava ja rehellinen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Saan tästä todennäköisesti huomattavan määrän alapeukkuja, ja aiheutan muutenkin yleistä pahennusta, mutta olen muutoin vihervasemmistolaisena maailmaahalailevana suvakkihuorana sitä mieltä, että jokainen suomalainen valitkoon polkunsa - ammattiin kuin ammattiin kouluttautuminen on tässä yhteiskunnassa suhteellisen vapaavalintainen ilmaisesta ammattikoulu- ja yliopistojärjestelmästä johtuen. En toki kyseenalaista sitä, etteikö nykyinen järjestelmämme tuottaisi epätasa-arvoa: tutkimusten mukaan korkeamman sosioekonomisen aseman vanhempien lapset kouluttautuvat pidemmälle ja saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan, mikä myös avittaa pitkien korkeakouluopintojen läpäisemisen todennäköisyyttä.

Kuitenkin meistä jokainen joutuu punnitsemaan alavalinnan yhteydessä tulevan ammatin työllistymismahdollisuuksia. Kiinnostus jonkin kapean alan erityissektoria (kuten unkarilaisen filologian äänne-kirjain -vastaavuutta) kohtaan on toki akateemisesti ihailtavaa; tällekin alalle kaivataan omistautuneita tutkijoita. Kuitenkin ammatinvalinnan yhteydessä olisi syytä pohtia sen seurauksia. Jos valitsen unkarilaisen filologian, millaiset työllistymismahdollisuudet minulla on? Onko yliopiston lisäksi jokin instituutti, joka kaipaa unkarin äänne-kirjain -vastaavuuden asiantuntijaa?

Erityisesti akateemisen koulutuksen kohdalla oman tietoisen valinnan merkitys korostuu. On eri asia tivata 15-vuotiaalta peruskoululaiselta analyysia siitä, miten verhoiluartesaanin ammatti tuo leivän pöytään kuin 20-vuotiaalta - pari välivuotta viettäneeltä - ylioppilaalta, mitä lisäarvoa jälleen yksi liukuhihnalta valmistunut AMK-insinööri tuo työelämään. Ammatinvalinnan tulisi olla järki- ja tunnepäätöksen välimaastoon sijoittuvaa analyyttista pohdintaa siitä, millaisen työelämän itselleen haluaa.

Helppohan toki minun on huudella; olen vakavaraisesta keskiluokasta lähtöisin oleva nuori, joka parhaillaan kouluttautuu sekä järjen että intuition mukaiseen vakaaseen (ja alipalkattuun sekä tylsään virkamies)ammattiin. En etsi kovaa kompensaatiota tai rakettimaista uraa, mutta eräs oleellinen ammatinvalintani lähtökohta on työllisyys. Alallani työllisyys on wikipedian mukaan noin 97%. Tiedostin tämän hyvin jo yliopiston hakupapereita lähetellessäni.

Myös puurtaminen ja työnteko kannattaa: toimeentulon lisäksi myös sen "aukottoman cv:n" vuoksi. Päivä, pari, viikossa opintojen lomassa luonnistunee itse kultakin. Olisin varmasti opintolainan ja poikaystävän turvin voinut heittäytyä kokopäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi - intellektuelliksi, mutta peruslaiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta teen tilanteesta riippuen 8-32 -tuntista työviikkoa. Olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt matalapalkka-alan palveluhommia, aluksi (ihan konkreettisiakin) paskaduuneja. Tällä hetkellä, opintojeni loppuvaiheessa ja lähemmäs kolmikymppisenä, olen suhteellisen hyvässä asemassa asiakaspalvelualalla kansainvälisessä yrityksessä. Kohta toki saan virallisen valtuutuksen oman alani töihin, mitä todellakin odottelen kuin kuuta nousevaa.

Olkaa siis järkeviä. Käyttäkää älyänne tunteen sijaan. Katsokaa työllisyysukuja. Pohtikaa, haluatteko mieluummin  tittelin kuin ammatin. Tai tosin päin. ;)

Jännä, että käytit kielentutkijaa esimerkkinä. Jos unkarilaisen filologian tutkija on lahjakas ja taitava, saattaa hän menestyä myös maailmalla (vaikkakin suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus ei ole ehkä se laajimmalle levinnein). Ylipäätään kielitieteilijöiden täytyy tähyillä ulkomaille, jos mielii päästä pitkälle.

Muistuttaisin myös, että moni harvinaisemmasta oppiaineesta työllistyy sivuaineiden kautta ja samaan aikaan antaa tutkimuspanoksensa pääaineelleen, joskin suhtaudun graduihin enemmän opintosuorituksina kuin tieteellisesti merkittävinä tutkimuksina.

Hassua, miten akateemisetkaan ihmiset eivät osaa argumentoida kuin omasta vinkkelistä katsellen. Öh.. koska sinun esimerkkisihän pätee kaikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan tästä todennäköisesti huomattavan määrän alapeukkuja, ja aiheutan muutenkin yleistä pahennusta, mutta olen muutoin vihervasemmistolaisena maailmaahalailevana suvakkihuorana sitä mieltä, että jokainen suomalainen valitkoon polkunsa - ammattiin kuin ammattiin kouluttautuminen on tässä yhteiskunnassa suhteellisen vapaavalintainen ilmaisesta ammattikoulu- ja yliopistojärjestelmästä johtuen. En toki kyseenalaista sitä, etteikö nykyinen järjestelmämme tuottaisi epätasa-arvoa: tutkimusten mukaan korkeamman sosioekonomisen aseman vanhempien lapset kouluttautuvat pidemmälle ja saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan, mikä myös avittaa pitkien korkeakouluopintojen läpäisemisen todennäköisyyttä.

Kuitenkin meistä jokainen joutuu punnitsemaan alavalinnan yhteydessä tulevan ammatin työllistymismahdollisuuksia. Kiinnostus jonkin kapean alan erityissektoria (kuten unkarilaisen filologian äänne-kirjain -vastaavuutta) kohtaan on toki akateemisesti ihailtavaa; tällekin alalle kaivataan omistautuneita tutkijoita. Kuitenkin ammatinvalinnan yhteydessä olisi syytä pohtia sen seurauksia. Jos valitsen unkarilaisen filologian, millaiset työllistymismahdollisuudet minulla on? Onko yliopiston lisäksi jokin instituutti, joka kaipaa unkarin äänne-kirjain -vastaavuuden asiantuntijaa?

Erityisesti akateemisen koulutuksen kohdalla oman tietoisen valinnan merkitys korostuu. On eri asia tivata 15-vuotiaalta peruskoululaiselta analyysia siitä, miten verhoiluartesaanin ammatti tuo leivän pöytään kuin 20-vuotiaalta - pari välivuotta viettäneeltä - ylioppilaalta, mitä lisäarvoa jälleen yksi liukuhihnalta valmistunut AMK-insinööri tuo työelämään. Ammatinvalinnan tulisi olla järki- ja tunnepäätöksen välimaastoon sijoittuvaa analyyttista pohdintaa siitä, millaisen työelämän itselleen haluaa.

Helppohan toki minun on huudella; olen vakavaraisesta keskiluokasta lähtöisin oleva nuori, joka parhaillaan kouluttautuu sekä järjen että intuition mukaiseen vakaaseen (ja alipalkattuun sekä tylsään virkamies)ammattiin. En etsi kovaa kompensaatiota tai rakettimaista uraa, mutta eräs oleellinen ammatinvalintani lähtökohta on työllisyys. Alallani työllisyys on wikipedian mukaan noin 97%. Tiedostin tämän hyvin jo yliopiston hakupapereita lähetellessäni.

Myös puurtaminen ja työnteko kannattaa: toimeentulon lisäksi myös sen "aukottoman cv:n" vuoksi. Päivä, pari, viikossa opintojen lomassa luonnistunee itse kultakin. Olisin varmasti opintolainan ja poikaystävän turvin voinut heittäytyä kokopäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi - intellektuelliksi, mutta peruslaiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta teen tilanteesta riippuen 8-32 -tuntista työviikkoa. Olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt matalapalkka-alan palveluhommia, aluksi (ihan konkreettisiakin) paskaduuneja. Tällä hetkellä, opintojeni loppuvaiheessa ja lähemmäs kolmikymppisenä, olen suhteellisen hyvässä asemassa asiakaspalvelualalla kansainvälisessä yrityksessä. Kohta toki saan virallisen valtuutuksen oman alani töihin, mitä todellakin odottelen kuin kuuta nousevaa.

Olkaa siis järkeviä. Käyttäkää älyänne tunteen sijaan. Katsokaa työllisyysukuja. Pohtikaa, haluatteko mieluummin  tittelin kuin ammatin. Tai tosin päin. ;)

Jännä, että käytit kielentutkijaa esimerkkinä. Jos unkarilaisen filologian tutkija on lahjakas ja taitava, saattaa hän menestyä myös maailmalla (vaikkakin suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus ei ole ehkä se laajimmalle levinnein). Ylipäätään kielitieteilijöiden täytyy tähyillä ulkomaille, jos mielii päästä pitkälle.

Muistuttaisin myös, että moni harvinaisemmasta oppiaineesta työllistyy sivuaineiden kautta ja samaan aikaan antaa tutkimuspanoksensa pääaineelleen, joskin suhtaudun graduihin enemmän opintosuorituksina kuin tieteellisesti merkittävinä tutkimuksina.

Hassua, miten akateemisetkaan ihmiset eivät osaa argumentoida kuin omasta vinkkelistä katsellen. Öh.. koska sinun esimerkkisihän pätee kaikkiin?

Katsos kun nippanappa opitut sanat implisiittinen ja eksplisiittinen. Sitten nämä kaksi käsitettä merkityksineen sotketaan keskenään kun keskitytään kieli keskellä suuta olemaan fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vaikea masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Parisuhde ja ystävyyssuhteet menneet. Olen nyt siirtymässä sairauslomalle reilun parin vuoden työttömyyden jälkeen. Hävettää tämäkin.

Älä häpeä, ei ole sinun vikasi! Toivottavasti vointisi kohenee.

paskaaa

n aio ees hakee töitä jos saisi helpolla työkyvyttömyyseläkkeen hakisin se

3 kertaa viikossa käyn ulkona  - siis 2 km päässä ruoka-avussa hakemassa ruokaa

Katsos kun nippanappa opitut sanat implisiittinen ja eksplisiittinen. Sitten nämä kaksi käsitettä merkityksineen sotketaan keskenään kun keskitytään kieli keskellä suuta olemaan fiksuja.[/quote]

Onpas merkillistä ettet ole löytänyt töitä. Kuka kumma ei haluaisi arroganttia pilkunviilaajapissistä työkaveriksi, en ymmärrä.

Puolisoni valmistui alalla, josta ei suoraan valmistu mihinkään ammattiin (kuten esimerkiksi opettajat). Lähti lappiin tekemään sesonkityötä. Ei vastaa hänen omaa alaansa, mutta saa työkokemusta asiaskaspalvelutyöstä, kv-hommista jne. On viihtynyt ja oppinut uutta, sekä työkokemusta karttuu. Jostakin se on vaan aloitettava.

Tsemppiä muut! Avoimesti poistukaa omalta mukavuusalueelta ja olkaa valmiita lähtemään kauemmaskin, se 6kk pätkä voi olla hyvin merkittävä loppuelämän kannalta :)

Olen myös maisteri. Olin kaksi viikkoa työttömänä ja sitten päätin että en muuten en jaksa olla kuukautta pidempään työttömänä ja aloin hakea töitä muualtakin kuin kaupungista jossa asun. Heti tärppäsi. Työmatkaan menee tunti suuntaansa, eikä työ vastaa täysin koulutusta, mutta antaa kuitenkin tosi hyviä eväitä jatkoa varten.  Samaa työtä tekevät ovat päässeet myöhemmin mielekkäisiin hommiin. Laajenna hakualuettasi ja hae vähän alemman tason tehtäviä, mutta ei kuitenkaan liian alhaisen tason olisi ohjeeni. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

En myöskään ymmärrä että työttömyydelle löytyy vino pino syyllisiä. Hallitus, kapitalistit, milloin kukakin. Jos yritykset kokevat tarvitsevansa yritysideansa toteuttamiseen väkeä, ne kyllä palkkaavat sitä tarvitsemansa määrän. (Tähän voisi vaikuttaa tekemällä palkkaamisesta vähän helpompaa mutta ei siitä sen enempää.) Yrityksillä, kunnilla tai millään muullakaan taholla ei ole mielestäni velvollisuutta tempputyöllistää ketään lapioimaan hiekkaa kasasta toiseeen, enkä ymmärrä, miksi kukaan sellaista haluaisikaan. Ennemmin pitäisi miettiä vaikka sitä perustulon korjaamista ja valmistautumista tulevaisuudessa häämöttäviin isompiinkin työelämän ja vauraudenjaon ongelmiin, mutta se on toinen keskustelu...

Olen kyllä sitä mieltä että Suomessa yrityselämä on ollut aika ankeassa jamassa, mutta jos omistajat ja hukassa oleva johto eivät halua investoida, tutkia ja palkata, ei heiltä voi sitä loputtomasti vaatiakaan. Tarvitaan uusia yrityksiä ja omistajia näiden vanhojen tilalle. Ja jos yritykset toisaalta tulevat hyvin toimeen vähemmilläkin resursseilla, niin mikäpäs siinä. En haluaisi että yrityksiin tungettaisiin yhtään enempää ainakaan yritystukia vain sen takia, että pitäisivät väkisin väkeä yhdentekevissä töissä. Valtaosa yritystoiminnasta tavoitteleekin parempaa tuottavuutta, sitähän yritykset tekevät. Totta kai sitä toivoisi että tavoitteina olisi myös kaikenlaisten inhimillisten arvojen ja hyvinvoinnin mukainen toiminta jossa työntekijöiden arkikin olisi mukavaa mutta jos ei nopean rahan perässä möyhäävä kapitalisti osaa näin ajatella, niin ei osaa. En jaksa lyödä kuollutta sikaa, vaan haluaisin ajatella, että monipuolisesti ajattelevia yrityksiä voisi syntyä näiden vanhojen kilpailijoiksi. Tähän voin vaikuttaa myös kuluttajana.

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Tuntuu enemmänkin siltä, että sinulla on vähän hakusessa miten työpaikat syntyy. Tottakai, jos yliopistoilta leikataan satoja miljoonia pika-aikataululla, joutuvat yliopistot irtisanomaan myös heitä, joilla ihan oikeasti oli töitä tehtävänä ennen leikkauksia.

Lisäksi olen mukana monessa eri yrittäjäryhmässä ja kaikissa toistuu sama huoli: Töitä on usein pienyrittäjälle enemmän kuin ehtisi tehdä, mutta se työ tulee aalloissa ja esim. kiireapulaisen palkkaus on Suomessa todella hankalaa. Nyt alkuvaiheessa KELA on ilmoittanut, että aktiivimalliin syydetään 8 miljoonaa pelkästään paperien pyörittelyyn. Mitä jos ne 8 miljoonaa laitettaisiin pienten ja keskisuurten yritysten palkkaamisen avuksi? Perustettaisiin neuvojia, jotka auttavat pikkufirmoja TESsien, paperitöiden, työterveyshuollon ja työntekijöiden vakuutusten järjestämisen kautta? Ja jestas, mitä jos vaikka vähän alennettaisiin sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen sivukulujen kustannuksia pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä. On täysin poliitinen päätös, että yritystuet meillä menevät pääosin isojen firmojen tukemiseen. Moni iso frima on ilmoittanutkin, että työntekijöiden palkkaan ne rahat eivät useimmiten valu, vaan osakkeenomistajien salkkuun. Töitä olisi ja politiikalla voidaan paljonkin vaikuttaa siihen, montako ihmistä työllistyy Suomessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni valmistui alalla, josta ei suoraan valmistu mihinkään ammattiin (kuten esimerkiksi opettajat). Lähti lappiin tekemään sesonkityötä. Ei vastaa hänen omaa alaansa, mutta saa työkokemusta asiaskaspalvelutyöstä, kv-hommista jne. On viihtynyt ja oppinut uutta, sekä työkokemusta karttuu. Jostakin se on vaan aloitettava.

Tsemppiä muut! Avoimesti poistukaa omalta mukavuusalueelta ja olkaa valmiita lähtemään kauemmaskin, se 6kk pätkä voi olla hyvin merkittävä loppuelämän kannalta :)

Lapissa kv-hommissa? Aika kaukaa haettua. Onko tässä nyt kyse työkokemuksen sanoittamisesta? Oikeasti ollaan sesonki suksivuokraamossa, mutta CV:ssä lukee "kv-hommat". Monilla vastavalmituneilla on kuitenkin kokemusta huonopalkkaisista hanttihommista, joten tuskin tuollainen pesti tuo mitään lisäarvoa työnhakuun.

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun nippanappa opitut sanat implisiittinen ja eksplisiittinen. Sitten nämä kaksi käsitettä merkityksineen sotketaan keskenään kun keskitytään kieli keskellä suuta olemaan fiksuja.

Onpas merkillistä ettet ole löytänyt töitä. Kuka kumma ei haluaisi arroganttia pilkunviilaajapissistä työkaveriksi, en ymmärrä.

Kyllä akateemiselle pilkunviilaukselle olisi käyttöä. Aloitin ammattikoulun jokin aika sitten ja minulle oli kauheaa huomata, millaista kusetusta se oli. Opiskelijoilla teetettiin ilmaista työtä "työharjoittelun" nimellä, eikä jopa kuukausien harjoittelulle oltu asetettu mitään oppimistavoitteita. Lopulta kerrottiin, että harjoittelussa ei suoritetakkaan näyttöjä, vaikka kyseessä oli aikuisten näyttötutkinto.

Sekin paljastui, että kaikki opettajat, työharjoitteluyritysten esimiehet ja vakituiset työntekijät eivät osanneet suomenkielen oikeinkirjoitusta edes tyydyttävällä tasolla. Turhauttava kokemus.

Ei kaikkien tarvitse osata yhtä hyvin kirjoittaa, mutta kyllä toivoisin, että myös akateemista koulutusta ja sivistystä arvostettaisiin. Näin ei minusta nyt tehdä, vaan valta on luisunut sivistykseltään varsin heikoille "yrittäjäsankareille" (esim. Sipilä) ja möykkääville duunarijoukoille. Prekariaatti on jäänyt poliittisesti ja taloudellisesti osattomaksi. Tähän prekariaattiin kuuluvat myös akateemiset työttömät ja osa-aikatyöläiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju herättää kyllä paljon ajatuksia. Ne muutamat kommentit joissa työttömyys yhdistyy voimakkaasti ystävien menetykseen ja masennukseen ovat surullisia, vaikkakin ymmärrettäviä. Tämä on teidän ainoa elämänne, ei pidä antaa valtaa sille että ilo ja arvokkuuden tunne lähtevät sen takia että joku ei ota juuri teitä tekemään jotain työtä rahaa vastaan!

En myöskään ymmärrä että työttömyydelle löytyy vino pino syyllisiä. Hallitus, kapitalistit, milloin kukakin. Jos yritykset kokevat tarvitsevansa yritysideansa toteuttamiseen väkeä, ne kyllä palkkaavat sitä tarvitsemansa määrän. (Tähän voisi vaikuttaa tekemällä palkkaamisesta vähän helpompaa mutta ei siitä sen enempää.) Yrityksillä, kunnilla tai millään muullakaan taholla ei ole mielestäni velvollisuutta tempputyöllistää ketään lapioimaan hiekkaa kasasta toiseeen, enkä ymmärrä, miksi kukaan sellaista haluaisikaan. Ennemmin pitäisi miettiä vaikka sitä perustulon korjaamista ja valmistautumista tulevaisuudessa häämöttäviin isompiinkin työelämän ja vauraudenjaon ongelmiin, mutta se on toinen keskustelu...

Olen kyllä sitä mieltä että Suomessa yrityselämä on ollut aika ankeassa jamassa, mutta jos omistajat ja hukassa oleva johto eivät halua investoida, tutkia ja palkata, ei heiltä voi sitä loputtomasti vaatiakaan. Tarvitaan uusia yrityksiä ja omistajia näiden vanhojen tilalle. Ja jos yritykset toisaalta tulevat hyvin toimeen vähemmilläkin resursseilla, niin mikäpäs siinä. En haluaisi että yrityksiin tungettaisiin yhtään enempää ainakaan yritystukia vain sen takia, että pitäisivät väkisin väkeä yhdentekevissä töissä. Valtaosa yritystoiminnasta tavoitteleekin parempaa tuottavuutta, sitähän yritykset tekevät. Totta kai sitä toivoisi että tavoitteina olisi myös kaikenlaisten inhimillisten arvojen ja hyvinvoinnin mukainen toiminta jossa työntekijöiden arkikin olisi mukavaa mutta jos ei nopean rahan perässä möyhäävä kapitalisti osaa näin ajatella, niin ei osaa. En jaksa lyödä kuollutta sikaa, vaan haluaisin ajatella, että monipuolisesti ajattelevia yrityksiä voisi syntyä näiden vanhojen kilpailijoiksi. Tähän voin vaikuttaa myös kuluttajana.

Se että yliopistoja on kuritettu viime vuosina on kyllä mahdottoman surullista ja toivon, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin taas tulevaisuudessa. Tässä poliitikoilla on toki näppinsä mukana. Mutta se että yliopistojen henkilökuntaa on vähennetty koskee kyllä akateemisistakin suht pientä osaa, kaikkia maisteriksi valmistuvia ei voi eikä pidä ottaa laitoksille töihin.

Summa summarum, tuntuu siltä, että monilla on vähän hakusessa se, miten työpaikat ja työ josta maksetaan korvaukseksi rahaa, ylipäätään syntyy.

Tuntuu enemmänkin siltä, että sinulla on vähän hakusessa miten työpaikat syntyy. Tottakai, jos yliopistoilta leikataan satoja miljoonia pika-aikataululla, joutuvat yliopistot irtisanomaan myös heitä, joilla ihan oikeasti oli töitä tehtävänä ennen leikkauksia.

Lisäksi olen mukana monessa eri yrittäjäryhmässä ja kaikissa toistuu sama huoli: Töitä on usein pienyrittäjälle enemmän kuin ehtisi tehdä, mutta se työ tulee aalloissa ja esim. kiireapulaisen palkkaus on Suomessa todella hankalaa. Nyt alkuvaiheessa KELA on ilmoittanut, että aktiivimalliin syydetään 8 miljoonaa pelkästään paperien pyörittelyyn. Mitä jos ne 8 miljoonaa laitettaisiin pienten ja keskisuurten yritysten palkkaamisen avuksi? Perustettaisiin neuvojia, jotka auttavat pikkufirmoja TESsien, paperitöiden, työterveyshuollon ja työntekijöiden vakuutusten järjestämisen kautta? Ja jestas, mitä jos vaikka vähän alennettaisiin sitä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen sivukulujen kustannuksia pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä. On täysin poliitinen päätös, että yritystuet meillä menevät pääosin isojen firmojen tukemiseen. Moni iso frima on ilmoittanutkin, että työntekijöiden palkkaan ne rahat eivät useimmiten valu, vaan osakkeenomistajien salkkuun. Töitä olisi ja politiikalla voidaan paljonkin vaikuttaa siihen, montako ihmistä työllistyy Suomessakin. 

Ihan mielellään tekisi hommia pienyrittäjän apuna, kun vain palkkaa maksetaan. Minustakin tuntuu, että rahaa syydetään nyt aktiivimallin myötä byrokratiaan, jota tämä hallitus muistaakseni lupasi keventää.

Epäilen Jumalan kostoa ylpeille, itsensä ylentäneille. Se joka itsensä ylentää, Jumala alentaa. Nöyrille töitä tekeville ihmisille löytyy joka päivä töitä ja itse olen myös edennyt urallani pitkälle.

Nöyryys. Puuttuuko se?

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Järkeviä ajatuksia! Täällähän on selvästi syntynyt hyvää asiallista keskustelua aiheesta.

Yllättävää, miten tohtorikoulutettavat ja tohtorit ovat pohjasakkaa Suomessa. Ja monella tuntuu olevan ennakkoluuloja tutkijoita ja ylipäätään korkeakoulutettuja kohtaan. Moni ei ymmärrä, että jos ansioita vertaillaan, duunari vetää usein pidemmän korren. (Mikä on mielestäni todella väärin. Duunari on tulonsa ansainnut, tietenkin, mutta on hävytöntä, miten pienellä palkalla monet akateemiset sitkuttelevat.)

Onneksi ihmiset vielä tekevät arvokasta työtä myös aloilla, joilla ei raha virtaa. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan.

Niin, meillä on iso lauma "elämäntapadosentteja", jotka elävät satunnaisilla tuntiopetus- ja kirjoituspalkkioilla, apurahoilla ja satunnaisilla projektituloilla. Suomessa on ilmeisesti n. 200 000 ihmistä, jotka saavat soviteltuja työttömyysetuuksia.

Olen myös kuullut ja netistä lukenut, että monilla yliopistojen laitoksilla on professoreja, jotka käyttävät lähinnä hyödyllisinä hölmöinä hyväkseen näitä jatko-opiskelijoita ja virattomia tohtoreita. Siellä sitä vuodesta toiseen tehdään pikkukorvauksilla ja välillä työttömänä ollen asiantuntijatyötä. Näillä professoreilla ei tule olemaan kaikille tarjottavana ikinä töitä. Saa nilkuttaa apurahalla kansaneläkkeelle kitumaan.

Vallankumousta tänne tarvitaan.

Jotenkin olen samaa mieltä. Nämä "työtä" tekevät pikkutohtorit saisi potkaista pellolle yhteiskuntaa rasittamasta.

Sitten kun heidän työnsä tuottaa jotain tuloksia yhteiskunnallisesti, niin heidän palkkaamisessaan on jotain järkeä.

Sinkkumies

(yksityisellä asia nähdään vähän toisin)

Akateeminen työttömyys on nyt vähentynyt. 

Jos suomalaisilla olisi järkeä panostaa omiin kansalaisiin ja yrityksiin niin Suomessa ei olisi työttömyyttä.

Norjassa rikkaus perustuu omien kansalaisten palkkaukseen ja korkeaan koulutukseen.

Siellä öljytuloa saadaan kun se on omassa valtion omistuksessa.

Täällä hölmölandiassa jokaikinen yritys kaivos ja luonnonvarat ovat pääasiassa ulkomaisten suuryritysten hallinnassa. Ydinvoimalakin rakennetaan serbien ja virolaisten raksamiehillä. Mitä tekevät Suomen poliitikot?

Huutavat työvoimapulaa ja haluavat tänne lisää ulkomaista halpatyötä, vaikka automaatio hävittää myös työtä.

Tässä syyt miksi Suomessa ei ole työtä, ja miksi vauvoja syntyy 1800-luvun nälkävuosien tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi esim. työllistymisen seurannasta ei ole tehty keskeistä kriteeriä millä rahoitusta määritellään?

Lisäksi pitää ymmärtää, että kaikkien puolueiden etu ja tavoite ei suinkaan ole vähäinen työllisyys. Tässäkin ketjussa jo Kookomusta haukuttu, kun ei saa töitä. Vasemmisto hyötyy suoraan korkeasta työttömyydestä ja politiikka on just niin raadollista, että se näkyy käytännössä puolueen tekemisessä.

 Tätä hyvin harva ymmärtää. Vasemmisto tarvii kurjuutta ja heikkoa työllisyyttä. Jos Nokia:lla olisi NYT Applen osa mobiilimaailmassa, Suomi olisi todennäköisesti liian vauras maa, jotta vasemmistolainen aate saisi kannatusta vaaleissa.  Vasemmisto tarvii kurjalistoa ja vastakkain asettelua.

 Yritysten vapaaehtoisesti antamat bonukset ja palkankorotukset Amerikassa Trumpin verouudistuksen myötä ovat vasemmiston kauhu. Miten on mahdollista, että yritykset korottivat työntekijöidensä palkkoja, ilman AY-Liikkeen kiristystä?  Eihän se voi mennä näin. Eihän?

 AY-liikkeen kuuluu huolehtia työntekijöiden eduista, ei voittoa tekevän yrityksen, joka haluaa tehdä voittoa myös tulevaisuudessa.