Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lestadiolaisäitien salaisuudet perhearjen pyöritykseen
09.02.2018 |
Tässä - vain - kahden lapsen oululaisäitinä ihmettelen välillä, miten naapurin seitsemänlapsinen lestadiolaisperhe selviää järjissään päivästä toiseen. Koti ja piha eivät ole hirveässä kaaoksessa, lapsilla ehjät vaatteet ja näköjään käyvät koulussakin. Vaikuttaa, että meillä on samanlaiset standardit arjen pyörittämiseen, mutta koen välillä riittämättömyyden tunteita kahden lapsen kanssa, kun naapurin rouvalla on monta kertaa enemmän lapsia ja hän vaikuttaa olevan täysijärkinen. Eikö heillä ole raskauspahoinvointia vai osuuko se vain meihin maallisiin kovemmin? Vai syökö lestadiolaisnaiset rauhoittavia, kun vaikuttavat niin levollisilta hirveän härdellin keskellä? Tunteja vuorokaudessa on kaikilla saman verran, mutta mielestäni en epäuskovaisena käytä yltiöpäisesti aikaa mihinkään maalliseen. Tai no meikkaan ja laitan hiukset päivittäin.
En ole kääntymässä uuteen uskoon, mutta haluaisin kuulla lestadiolaisrouvien parhaat salaisuudet ja arjen kikat perhearjen organisointiin?! Moni yritys varmasti palkkaisi mielellään Facebookissa törmäämäni lestadiolaisnaiseen, jolla oli pikaisen laskutoimituksen mukaan 17 lasta ja hän sekä miehensä olivat kyenneet luomaan itselleen kadehdittavat urat.
Terv. 34v. akateeminen perusperheen (omakotitalo, valkoinen lauta-aita, kaksi lasta, kaksi koiraa, uraa tekevä mies) ja helkkarin väsähtänyt äiti
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Tässä - vain - kahden lapsen oululaisäitinä ihmettelen välillä, miten naapurin seitsemänlapsinen lestadiolaisperhe selviää järjissään päivästä toiseen. Koti ja piha eivät ole hirveässä kaaoksessa, lapsilla ehjät vaatteet ja näköjään käyvät koulussakin. Vaikuttaa, että meillä on samanlaiset standardit arjen pyörittämiseen, mutta koen välillä riittämättömyyden tunteita kahden lapsen kanssa, kun naapurin rouvalla on monta kertaa enemmän lapsia ja hän vaikuttaa olevan täysijärkinen. Eikö heillä ole raskauspahoinvointia vai osuuko se vain meihin maallisiin kovemmin? Vai syökö lestadiolaisnaiset rauhoittavia, kun vaikuttavat niin levollisilta hirveän härdellin keskellä? Tunteja vuorokaudessa on kaikilla saman verran, mutta mielestäni en epäuskovaisena käytä yltiöpäisesti aikaa mihinkään maalliseen. Tai no meikkaan ja laitan hiukset päivittäin.
En ole kääntymässä uuteen uskoon, mutta haluaisin kuulla lestadiolaisrouvien parhaat salaisuudet ja arjen kikat perhearjen organisointiin?! Moni yritys varmasti palkkaisi mielellään Facebookissa törmäämäni lestadiolaisnaiseen, jolla oli pikaisen laskutoimituksen mukaan 17 lasta ja hän sekä miehensä olivat kyenneet luomaan itselleen kadehdittavat urat.
Terv. 34v. akateeminen perusperheen (omakotitalo, valkoinen lauta-aita, kaksi lasta, kaksi koiraa, uraa tekevä mies) ja helkkarin väsähtänyt äiti
"Salaisuus" on se, että nainen pitää kotia ja pitää huolen lapsista, mutta ei käy missään töissä kuten ennen vanhaan oli tapana. Mies puolestaan käy töissä ja ei ole mikään 'naismies', joka tekee kotitöitä. Lapset puolestaan osallistuvat askareisiin heti kun ikä niin sallii.
Tämä oli ennen normaalia Suomessakin, mutta feminismin tullessa (lue: Naiset haluaa olla miehiä, eli tehdä miehen hommia (ansaita elannon) ja haluaa miehistä naisia tekemään kotitöitä) hommat meni kaakkoon ja kaikista tuli vähemmän onnellisempia ja stressiä pukkaa kaikille riittämättömyyden tunteen ohella. Sitten erotaan ja ollaan yritetään hehkuttaa kuinka eroaminen on ok ja uusperhe on niin ihkua, kunnes sekin päättyy eroon ja rumba toistuu ja toistuu kunnes kuollaan yksin katkerana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä - vain - kahden lapsen oululaisäitinä ihmettelen välillä, miten naapurin seitsemänlapsinen lestadiolaisperhe selviää järjissään päivästä toiseen. Koti ja piha eivät ole hirveässä kaaoksessa, lapsilla ehjät vaatteet ja näköjään käyvät koulussakin. Vaikuttaa, että meillä on samanlaiset standardit arjen pyörittämiseen, mutta koen välillä riittämättömyyden tunteita kahden lapsen kanssa, kun naapurin rouvalla on monta kertaa enemmän lapsia ja hän vaikuttaa olevan täysijärkinen. Eikö heillä ole raskauspahoinvointia vai osuuko se vain meihin maallisiin kovemmin? Vai syökö lestadiolaisnaiset rauhoittavia, kun vaikuttavat niin levollisilta hirveän härdellin keskellä? Tunteja vuorokaudessa on kaikilla saman verran, mutta mielestäni en epäuskovaisena käytä yltiöpäisesti aikaa mihinkään maalliseen. Tai no meikkaan ja laitan hiukset päivittäin.
En ole kääntymässä uuteen uskoon, mutta haluaisin kuulla lestadiolaisrouvien parhaat salaisuudet ja arjen kikat perhearjen organisointiin?! Moni yritys varmasti palkkaisi mielellään Facebookissa törmäämäni lestadiolaisnaiseen, jolla oli pikaisen laskutoimituksen mukaan 17 lasta ja hän sekä miehensä olivat kyenneet luomaan itselleen kadehdittavat urat.
Terv. 34v. akateeminen perusperheen (omakotitalo, valkoinen lauta-aita, kaksi lasta, kaksi koiraa, uraa tekevä mies) ja helkkarin väsähtänyt äiti
"Salaisuus" on se, että nainen pitää kotia ja pitää huolen lapsista, mutta ei käy missään töissä kuten ennen vanhaan oli tapana. Mies puolestaan käy töissä ja ei ole mikään 'naismies', joka tekee kotitöitä. Lapset puolestaan osallistuvat askareisiin heti kun ikä niin sallii.
Tämä oli ennen normaalia Suomessakin, mutta feminismin tullessa (lue: Naiset haluaa olla miehiä, eli tehdä miehen hommia (ansaita elannon) ja haluaa miehistä naisia tekemään kotitöitä) hommat meni kaakkoon ja kaikista tuli vähemmän onnellisempia ja stressiä pukkaa kaikille riittämättömyyden tunteen ohella. Sitten erotaan ja ollaan yritetään hehkuttaa kuinka eroaminen on ok ja uusperhe on niin ihkua, kunnes sekin päättyy eroon ja rumba toistuu ja toistuu kunnes kuollaan yksin katkerana. [/quote
Lue ketju niin tajuat totuuden.
Vanhin tyttö kirjoitti:
Mä olin 6-vuotiaasta asti varaäiti pienemmille sisaruksille. Enkä ole ainoa suurperheen vanhin tyttö, jolle on langennut sama rooli. Pojat ei tietenkään hoida pienempiä. Kotityötkin kuuluu äidille ja varaäidille.
Huvittaa, kun toiseksi nuorin siskoni sanoi 22-vuotiaana, ettei ole koskaan vaihtanut vaippaa. Minä olen lapseton ja varmasti vaihtanut enemmän vaippoja kuin moni yhden tai kahden lapsen vanhempi. Joskus nuorempien sisaruksien juttuja kuunnellessa tuntui uskomattomalta, että ollaan samasta perheestä lähtöisin.
Järkyttävää 😔 tätä olen ajatellutkin, että lestadiolaisten vanhempien paukut ei riitä tasaveroisesti kaikkien lapsien kasvatukseen ja hoitoon ja vaan vanhimmat hoitavat ja kasvattavat sisaruksiaan.
Tuo että lestadiolaistytöt on koulukiusaajia paljastaa mielestäni sen, ettei niissä perheissä voida hyvin vaikka olisi ne ökytalot ja autot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni lestadiolainen on kokemukseni perusteella aivan sekaisin, yksi jopa selvästi persoonallisuushäiriöinen. Mutta niin on moni muukin fanaattista uskontoa harjoittava.
Olen miettinyt miksi varsinkin tytöissä on niin paljon koulukiusaajia? Voiko olla se kun ei saa huomiota pienenä vai sitten naisten huono asema yhteisössä?
Lestatytöissä on todella näitä outoja paljon. Homma kääntyy itseään vastaan usein. Lestatytöissä eivät esim saa leikata hiuksiaan, eikä heillä saa oikein olla älypuhelimia, ei ole töllöä kotona, joskus iPad tai peli, jota saa harvoin käyttää. Tuo kaikki luo lestatytöt eriarvoisiksi muihin nähden, synnyttää katkeruutta ja johtaa kiusaamiseen. Siis eriarvoisuudesta ja kateudesta puhutaan. Poikia taas perheen sisällä arvostetaan, vaikka samat on kiellot.
Olin lastenhoitaja lestaperheessä ja vieläkin kuvottaa sen apinalauman touhut. Melkein puhdasta anarkiaa. Jos kerroit vanhemmilleen rumasta/väärästä käytöksestä, he vain hymähtivät koska tilanne oliko selvitetty ja ohi eikä heidän tarvinnut kasvattaa lapsiaan, koska nähtävästi kasvoivat Herran huomassa.
271Jos 5-vuotias poika mukiloi turhautuneena 3-vuotiasta pikkusiskoaan, niin ei se mitään haitannut. Ei siitä kannattanut huolestua eikä varsinkaan kieltää poikaa. Kyllä kuulemma jossain vaiheessa sitten oppivat. Hyvin hankalaa lastenhoitajalle. Lopulta, kun eivät muuta keksineet, yrittivät kiusata hoitajaansa. Kakruja neljä, ikävällillä 3-9.
No jos asia on jo selvitetty lastenhoitajan kanssa, niin ei siinä ole enää lapsellekaan reilua, että vanhemmat alkavat kaivella asiaa uudelleen. Toki heidän suhtautumisen pitäisi olla kiinnostuneempi asioista, mutta kerroitko myös positiivisia asioista pöivistä vai aina vain negatiivisia?
Meille sanottiin jo päiväkodista hakiessa, jos oli sattunut lapsille kahnauksia, että tämä asia on jo heillä selvitetty eli kotona ei tarvitse enää asiaa puida, mutta kertovat, koska on myös lapsestamme kyse.
Ei se aikuistenkaan välillä ole reilua, että vanhoja asioita nostetaan esille riidoissa, jos ne on jo käsiteltyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lestadiolainen, vaikka kolme lasta viidessä vuodessa. Iso ok-talo, suuri piha, koiraa, kissaa . Teen ruuan itse, lapset puhtaissa vaatteissa, käyttäytyvät hyvin. Mies töissä klo 7-21 /7. Minusta tässä ei ole mitään kummallista , arki pyörii, lapset voivat hyvin, itselläni ei mitään vaivoja.
Isovanhempia tai muuta sukua ei ole lähimaillakaan.
En osaa verrata mihinkään muuhun, olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se pitäisi kyllä olla enemmän sääntö kuin poikkeus kaikissa perheissä, että isommat lapset ottaa vastuuta myös pienemmistä. Toki sen merkitys korostuu jos lapsia keskivertoa enemmän perheessä. Lapsista on myös seuraa toisillensa joten äiti kerkeää tekemään muitakin juttuja, kun lapset leikkii ja isommat katsoo hieman perään.
Sinänsä kurja sääntö, kun on pakko hoitaa ja ruokkia viittä pienempää sisarusta.
Saati kuuttatoista pienempää sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä - vain - kahden lapsen oululaisäitinä ihmettelen välillä, miten naapurin seitsemänlapsinen lestadiolaisperhe selviää järjissään päivästä toiseen. Koti ja piha eivät ole hirveässä kaaoksessa, lapsilla ehjät vaatteet ja näköjään käyvät koulussakin. Vaikuttaa, että meillä on samanlaiset standardit arjen pyörittämiseen, mutta koen välillä riittämättömyyden tunteita kahden lapsen kanssa, kun naapurin rouvalla on monta kertaa enemmän lapsia ja hän vaikuttaa olevan täysijärkinen. Eikö heillä ole raskauspahoinvointia vai osuuko se vain meihin maallisiin kovemmin? Vai syökö lestadiolaisnaiset rauhoittavia, kun vaikuttavat niin levollisilta hirveän härdellin keskellä? Tunteja vuorokaudessa on kaikilla saman verran, mutta mielestäni en epäuskovaisena käytä yltiöpäisesti aikaa mihinkään maalliseen. Tai no meikkaan ja laitan hiukset päivittäin.
En ole kääntymässä uuteen uskoon, mutta haluaisin kuulla lestadiolaisrouvien parhaat salaisuudet ja arjen kikat perhearjen organisointiin?! Moni yritys varmasti palkkaisi mielellään Facebookissa törmäämäni lestadiolaisnaiseen, jolla oli pikaisen laskutoimituksen mukaan 17 lasta ja hän sekä miehensä olivat kyenneet luomaan itselleen kadehdittavat urat.
Terv. 34v. akateeminen perusperheen (omakotitalo, valkoinen lauta-aita, kaksi lasta, kaksi koiraa, uraa tekevä mies) ja helkkarin väsähtänyt äiti
"Salaisuus" on se, että nainen pitää kotia ja pitää huolen lapsista, mutta ei käy missään töissä kuten ennen vanhaan oli tapana. Mies puolestaan käy töissä ja ei ole mikään 'naismies', joka tekee kotitöitä. Lapset puolestaan osallistuvat askareisiin heti kun ikä niin sallii.
Tämä oli ennen normaalia Suomessakin, mutta feminismin tullessa (lue: Naiset haluaa olla miehiä, eli tehdä miehen hommia (ansaita elannon) ja haluaa miehistä naisia tekemään kotitöitä) hommat meni kaakkoon ja kaikista tuli vähemmän onnellisempia ja stressiä pukkaa kaikille riittämättömyyden tunteen ohella. Sitten erotaan ja ollaan yritetään hehkuttaa kuinka eroaminen on ok ja uusperhe on niin ihkua, kunnes sekin päättyy eroon ja rumba toistuu ja toistuu kunnes kuollaan yksin katkerana.
Naisista tuli onnellisempia, miehistä vain onnettomampia, kun ei enää voinut ottaa vain rusinoita pullasta vaan piti jakaa ne naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä - vain - kahden lapsen oululaisäitinä ihmettelen välillä, miten naapurin seitsemänlapsinen lestadiolaisperhe selviää järjissään päivästä toiseen. Koti ja piha eivät ole hirveässä kaaoksessa, lapsilla ehjät vaatteet ja näköjään käyvät koulussakin. Vaikuttaa, että meillä on samanlaiset standardit arjen pyörittämiseen, mutta koen välillä riittämättömyyden tunteita kahden lapsen kanssa, kun naapurin rouvalla on monta kertaa enemmän lapsia ja hän vaikuttaa olevan täysijärkinen. Eikö heillä ole raskauspahoinvointia vai osuuko se vain meihin maallisiin kovemmin? Vai syökö lestadiolaisnaiset rauhoittavia, kun vaikuttavat niin levollisilta hirveän härdellin keskellä? Tunteja vuorokaudessa on kaikilla saman verran, mutta mielestäni en epäuskovaisena käytä yltiöpäisesti aikaa mihinkään maalliseen. Tai no meikkaan ja laitan hiukset päivittäin.
En ole kääntymässä uuteen uskoon, mutta haluaisin kuulla lestadiolaisrouvien parhaat salaisuudet ja arjen kikat perhearjen organisointiin?! Moni yritys varmasti palkkaisi mielellään Facebookissa törmäämäni lestadiolaisnaiseen, jolla oli pikaisen laskutoimituksen mukaan 17 lasta ja hän sekä miehensä olivat kyenneet luomaan itselleen kadehdittavat urat.
Terv. 34v. akateeminen perusperheen (omakotitalo, valkoinen lauta-aita, kaksi lasta, kaksi koiraa, uraa tekevä mies) ja helkkarin väsähtänyt äiti
"Salaisuus" on se, että nainen pitää kotia ja pitää huolen lapsista, mutta ei käy missään töissä kuten ennen vanhaan oli tapana. Mies puolestaan käy töissä ja ei ole mikään 'naismies', joka tekee kotitöitä. Lapset puolestaan osallistuvat askareisiin heti kun ikä niin sallii.
Tämä oli ennen normaalia Suomessakin, mutta feminismin tullessa (lue: Naiset haluaa olla miehiä, eli tehdä miehen hommia (ansaita elannon) ja haluaa miehistä naisia tekemään kotitöitä) hommat meni kaakkoon ja kaikista tuli vähemmän onnellisempia ja stressiä pukkaa kaikille riittämättömyyden tunteen ohella. Sitten erotaan ja ollaan yritetään hehkuttaa kuinka eroaminen on ok ja uusperhe on niin ihkua, kunnes sekin päättyy eroon ja rumba toistuu ja toistuu kunnes kuollaan yksin katkerana.
Naisista tuli onnellisempia, miehistä vain onnettomampia, kun ei enää voinut ottaa vain rusinoita pullasta vaan piti jakaa ne naisen kanssa.
Olet väärässä. Tutkimusten mukaan naiset ovat onnettomampia nykyään.
"40 vuoden tasa-arvotaistelun jälkeen naiset ovat entistä onnettomampia huolimatta siitä, että heidän sosiaalinen asemansa ja varakkuutensa on kasvanut."
https://www.uusisuomi.fi/viihde/61913-yllatys-nainen-on-nyt-onnettomamp…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ainakin tällä paikkakunnalla lestanuoreista lähes suurin osa on häirkiköitä, tupakoivat, kittaavat kaljaa, rötöstelevät, toimivat koulukisaajina.
Sama meidän paikkakunnalla; ovat todella kovia koulukiusaajia, Jotainhan se kertoo siitä, että kuliissit voi olla kunnossa mutta totuus on jotain ihan muuta...
Oho, kuulostaa rajulta.
Mulla on kokemuksia 2 lestadiolaisesta, ja ovat kaikinpuolin kunnollisia ja rauhallisia. Ainoana miinuksena: saivat lapset nuorena, mutta ei silti ole wt-perhe. Ja vaikka ovat ylioppilaita ja jotain muotia/taidetta opiskelleita ja toinen muistaakseni kondiittori, niin ovat jotenkin kunnollisia. Asuntokin on kuin sisustuslehdestä ja perhe tosi hyvännäköinen.
No meidän paikkakunnalla voivat olla "kunnollisia" el eivät juo, polta tai rötöstele mutta ovat vain äärimmäisen ilkeitä koulukiusaajia. Voivat olle myös mielinkielin opettajille ja jotkut hyviä koulussa.
Ihan samoja kokemuksia itsellä. Lapsien annetaan mellastaa suht. vapaasti, ja niille ei ole aikaa/huomiota kun on yritys pyöritettävänä. Näinpä ne pennut yrittävät saada sitä huomiota sitten häiriköimällä ja kiusaamalla.
Noh, ainakin karma sitten kostaa. Yksi lesta muija joka kiusasi mua lapsena on nyt masentunut, yksi sen lapsi kuollut yms.
Niin kuin muut ovat jo sanoneet, isommat sisarukset hoitavat pienempiä ja lapset tekevät suurimman osan kotitöistä. Osassa perheistä lisäksi lapset ovat tavallaan heitteillä, vaikka ruokaa ja vaatteita olisikin. Siis kulkevat tosi pienestä asti keskenään ulkona ym. Mutta sitten on vielä se, että lapset oppivat "säästämään" väsyneitä vanhempia, eivätkä siksi vaadi niin paljon huomiota. Ja kun sitä huomiota ei koskaan ole saanut, ei myöskään kehity vanhempiin sellaista suhdetta, että tulisi edes mieleen, että heidän kanssaan voisi keskustella tai tehdä jotain, kuten leikkiä, pelata tms. Niinpä vanhemmat eivät välttämättä tunne oikeasti lapsiaan tai ole tietoisia, jos näillä on vaikkapa ongelmia koulussa tai muuta vastaavaa. Näitä juttuja käydään sitten aikuisiällä läpi terapiassa. Tämä on minun, ex-vanhollislestadiolaisen, kokemus sekä omakohtaisesti, että ystävien kautta nähtynä.
Alue: Aihe vapaa
Sama meininki yhä.