Lue keskustelun säännöt.
Hulluna miniäkokelaaseen
Noonaroosa
09.02.2018 |
Miesystäväni ei ollut juuri innokas viettämään aikaa täysi-ikäisten poikiensa kanssa pari kolme vuotta sitten. Ennemmin pyysi mökille matkaansa tai lomille kavereitansa, jotka olivat poikiensa ikäisiä. Jatkuvasti kehoitin häntä viettämään aikaa omien poikiensa kera. Vastaus oli aina sama: en viitsi tungetella, vaan haluan antaa heidän elää omaa elämäänsä.
Kaikki muuttui kun pojille tuli tyttöystävät mukaan kuvioihin. Suhteessamme oli ollut ennenkin henkistä väkivaltaa miehen taholta, kuten ulkonäköni jatkuvaa kritisoimista, mutta näiden tyttöystävien myötä tilanne paheni entisestään. Mies muunmuassa totesi, että minulla EI ole mitään oikeutta kokea itseäni viehättäväksi. Mutta poikiensa tyttöystävät taas olivat täydellisiä, virheettömiä jne.
Mies jopa huusi minulle, että poikiensa tyttöystävät kelpaisivat hänelle , mutta minä en kelpaa. On myös kuvaillut (luonut fantasioita) siitä miten tyttöystävillä on pienet pyöreät tissit ja pystypyllyt ja miten he antavat pojilleen piparia aina kun sitä haluavat ja miten he kiehnäävät jatkuvasti ja sitten miehenikin alkaa tekemään mieli kiehnätä jne.
Kamppailin syövän kanssa aikani, eikä mies halunnut huolta kantaa tai asiasta juuri keskustella. Esitti asian niin, että hän haluaa olla se "syöpävapaa" ihminen elämässäni, jonka kanssa ei tarvitse asiasta keskustella. Koki tekevänsä oikein palveluksen. Mutta kun miniäkokelas laihdutti huomattavasti, kuka olikaan ensimmäisenä huolta kantamassa? Miesystäväni tietysti.
Esitin jossain vaiheessa kun olimme vielä suhteessa, että keskittyisi nyt edelleenkin touhuamaan niiden poikiensa kanssa ja pysyisi erossa näistä tyttöystävistä kun asenne selkeästi on vähätellen erittäin outo. Ei käy.
Nyt suhde on päättynyt ja kovasti hän vakuuttaa muuttuneensa ja haluaisi aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Sanoin että vähimmäisvaatimus nyt on sitten siihen, että edes yrittäisin, että viettää aikaa poikansa kera esim.urheilemalla ja leffassa käyden ilman tätä tyttöystävää edes vuoden ajan. Ei missään nimessä.
Miesystävä kokee , että hänen on ehdottomasti oltava osallinen tämän tyttöystävänkin elämää.
Miksi? Minulla ei ole aikomustakaan palata tällaiseen touhuun mukaan, mutta auttakaa nyt ymmärtämään miksi 55 vuotiaan miehen on niin tärkeä olla osa poikansa tyttöystävän elämää? Eivät siis ole edes kihloissa saati naimisissa tämä poika ja tyttö.
Kommentit (99)
Siis mikä miehen raivostuminen? Sen mielestä meidän pitäisi mennä terapiaan kysymään sieltä terapeutin mielipidettä saako hän tapailla poikansa tyttöystävää. Ollaanko menossa? Ei. Se on raivonnut ihan tarpeeksi näinä vuosina, mitä se nyt raivoaisi? Sitä ettei saa haluamaansa? Kyllä se huutaa ja menettää itsehillintänsä heti kun kerron faktat ja sen että suhde on ohi eikä paluuta ole. Itse lähinnä provona sille heitin, että unohda ne tyttöystävät jos edes puhut jatkosta. Kuten luitte, ei missään nimessä.
Ei ole provoa, minäkin siitä pahoillani :(
En jää kieppumaan, ei pelkoa. Ja kyllä miä taidan nämä copypastata, kuten joku kehoitti ja lähettää ihan meilinä ukolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, olen tehnyt tiukkaa itsetutkiskelua ja syyllistynyt juurikin samaan mihin esim. alkoholisitien vaimot/tyttöystävät tai ne perheväkivaltaa kokevat naiset. Kunhan minä vaan rakastan ja annan anteeksi , niin kyllä se muuttuu. No ei ne muutu. Olen sen ymmärtänyt. Sisäistänyt. Oppinut rakastamaan ensisijaisesti itseäni, en rakkaudentunnetta.
Autopilotilla ei mennä.
Ja ihan terapeutin neuvosta yritän ymmärtää miten sairas tuo kuvio on ja ihan terapeutin neuvosta keskustella asioista muiden kanssa, kuten nyt, nähdäkseni, että olen oikealla tiellä ja kuvio on todellakin sairas.
Joten kiitos vastaajille.
Miksi sä pidät yhteyttä tuollaiseen ihmiseen? Pistä esto puhelimeen tuon numeron kohdalle ja mene Tinderiin.
Juurikin näin. Mutta tee nyt ihmeessä selväksi sille tyttöystävälle ensin, minkä kanssa se on tekemisissä. Onhan toi äijä nyt ihan vittu sairas.
Ap.lle. Luin tekstisi. Olen itsekin käynyt terapiassa työstämässä oman elämäni valintoja ja käytösmallejani ja ymmärrän hyvin, miksi täällä kyselet mielipiteitä. Minuakin terapeutti aikoinaan ohjeisti puhumaan ja puhumaan, kirjoittamaan, hakemaan vertaistukea.
Ymmärrän, että haluat tekstilläsi saada vertaistukea siihen, että ei, sinä et ole yksin ajatuksesi kanssa, että miehen asenne poikansa tyttöystävään on epäterve ja sopimaton. SINÄ ET OLE YKSIN.
Asenne ON sopimaton ja sairas.
Nostan hattua , että olet onnistunut irrottautumaan suhteesta. Tiedän kokemuksesta , että se ei ole helppoa ja miten hyviä tällaiset "siat" ovat manipuloimaan ihmisiä. Terapiassa tärkein kokemani oppi oli se, että vaikeneminen mahdollistaa väkivallan ja sairaat käytösmallit.
Joten hei, kanssalukijat, ap yrittää nimenomaan nyt hakea sitä tervettä käytösmallia täällä eikä vaikene ja häpeä nurkassa. Pointsit sille!
Ja jos se ukko kerta huutaa ja meuhkaa kun kerrot sille faktat, niin pistä se esto ja laita ihmeessä sille tähän linkki ja estä sitten meiliosoitekin- Huutakoon itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttävä mies. Jonkun pitää palauttaa hänet maanpinnalle. Se että ei edes tukenut sinua kun sairastit syöpää on jo niin sairasta että nyt täysi stoppi etkä vastaa 'sen' puheluihin.
Yököttää edes ajatus tommosesta ukosta. Minä tekisin täysin selväksi tälle pojalle ja tyttöystävälle nämä äijän puheet ja katoaisin kuin tuhka tuuleen sen ukon elämästä. Selvitelkööt keskenään tota hulluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa mustasukkaiselta, naisellisuutensa kadottaneelta, epävarmalta reppanalta, jolle jokainen nuori nainen on potentiaalinen uhka.
Ja rehellisesti sanottuna: eihän tuo mies ole AP:sta aidosti kiinnostunut. Siitä kielii tuo käytös syöpäsairasta kohtaan.
Lopeta se miehessä roikkuminen! Oletko oikeasti noin epätoivoinen ja sairaalloisen mustasukkainen? Pelkääkö olla yksin? Mene elämässä eteenpäin ja kasvata itsetunto!
Se on himokas sika. Ei kai siinä sen ihmeempää. Pysy erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ap varmaan jo ymmärtänyt, että mies ei ole siitä kiinnostunut. Ap se miehen on jo jättänyt. Mieshän se siinä roikkuu ja ehdottelee uutta alkua. Sulleko olisi okei, jos sun mies puhuisi "miniäkokelaista" noin? Kyllä mä vetäisin semmoset herneet nenään, että siinä ei olisi mun naiseudesta kyse ollenkaan saati huonosta itsetunnosta.
Tiesitkö että huonosta itsetunnosta kärsivät ihmiset sietävät mitä tahansa puhetta? Eivät uskalla pitää puoliaan ja pistää vastaan? Ne alistuu vaan eivätkä uskalla sanoa mitään, ettei niitä syytellä mustasukkaisiksi reppanoiksi.
Minä tiedän mistä puhun. Mulla oli mies joka petti mua minkä ehti. Joka kerta kun epäilin jotain , sain kuulla olevani mustasukkainen surkimus ja hullu kuvitelmissani. Lopulta jäi kiinni rysän päältä ja ero tuli niin että heilahti.
Itsevarma hyvän itsetunnon omaava nainenko senkun kuuntelee moisia sairaita puheita? Salli mun nauraa. Koitahan sinä kirjoittaja löytää oma naiseutesi ja ymmärtää, että nainen ei ole naiselle susi eikä vaikeneminen ja alistuminen henkiseen väkivaltaan ja sairaisiin puheisiin ole itsevarmuutta, päinvastoin.
Naisellisuutta on myös myötätunto.
Kiitos mielipiteestäsi. Onnistuit kuullostamaan ihan ex-mieheltäni :) Ehkä hän sittenkin lukee näitä palstoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä siis vierailijalle, joka totesi minun olevan epävarma naiseuteni menettänyt sairaalloisen mustasukkainen reppana :D
noonaroosa kirjoitti:
Kiitos mielipiteestäsi. Onnistuit kuullostamaan ihan ex-mieheltäni :) Ehkä hän sittenkin lukee näitä palstoja.
Vierailija, joka kirjoitit ap.n olevan reppana ja jolla ei ole itsetuntoa. Asetupa nyt itse siihen asemaan, jossa miehesi puhuisi joku päivä poikasi tyttöystävistä sulle noin. Sä kokisit että sä oot hyvän itsetunnon omaava mahtava nainen, kun kuuntelisit vaieten ja hyväksyisit moiset puheet?
Sinä et voisi sanoa mitään, ettei sun ajateltaisi olevan sairaalloisen mustasukkainen tai että sä pidät tätä poikasi tyttöystävää uhkana?
Kyllä tuollainen miehen näkökulmasta on kaikkea muuta kuin hyvää itsetuntoa. Tuo on alistumista. Reppanuutta parhaimmillaan.
Ehkä sulla itselläsi on vastaava sika miehenä ja sä olet "hyvässä itsetunnossasi" päättänyt ottaa kaiken vaan vastaan todistaaksesi , että mikään ei tunnu miltään ja olet niin kova muija. Mutta niistä kovista muijista on naisellisuus kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tehty! Kun jätit ja siirryit eteenpäin.
Sairaita miehiä on maailma pullollaan. Siitä kertoo lapsimorsianten ja lapsipornon mieletön menekki.
Ex miehesi on kuuluu varmaan tähän kastiin, joka ottaisi lapsen jos saisi ties vaikka ottanut väkisin. Ties vaikka on pettänyt poikansa kun rahalla/väkipakolla pojan tyttöä.
Nämä miehet on sairaita. Eikä sillä väliä vaikka jo täysi-ikäinen kyseessä. Oman lapsen tyttöystävä kuuluisi nähdä kuin omana lapsena ei seksifantasiana. Hänestä pitäisi tehdä ilmoitus.
Oiskohan sunkin aika viedä kuivaushuoneen pyykkinarulle veemäinen heippalappu? Vois helpottaa.
Jumankauta jos mä saisin kuulla että mun tyttärellä olis tommonen "appiukko" niin tekisin itse tytölle selväksi, että pysyy kaukana moisesta äijästä !!!
Miksi moinen mies valittu elämään? Oli jykevä ja assertiivinen vai?
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla keksitty stoori. Ei noin idioottia miestä oikeasti ole
On. Hyvin monet syöpäpotilasnaiset tulevat hylätyiksi.
Olen syöpäpotilas ja luen paljon potilaiden kirjoituksia. Onneksi elän yksin.
Lue palstan ns. kilttien miesten juttuja ja huomaat monien miesten surkuhupaisat illuusiot itsestään ja vetovoimastaan.
Sama. Jo ajatuskin yököttäisi että joku mun lastani puolet vanhempi äijä kommentoisi noin "appiukon" asemassa.
Jos tässä kuviossa on joku surkea itsetunnoton reppana niin toi ap.n äijä. Ei ap joka on lähtenyt menemään tosta sairaasta kuviosta.
Ap nyt tutkimaan omia käyttäytymismalleja, mikä johti tähän suhteeseen, mitä haluat elämältäsi, kuka itse asiassa olet, kenelle annat liikaa valtaa, miten tunteesi ohjaavat sinua erilaisiin tekoihin, kuljetko elämässä vain autopilotilla jne.