Minkä neuvon antaisit 20-vuotiaalle itsellesi?
Kommentit (66)
Kannattaa paneskella oikein olan takaa! Tee kaikkesi sen asian eteen!
Lopeta niiden väkivaltaisten ja päihderiippuvaisten kusipäiden kanssa oleminen. Olet nuori eikä sun tarvitse sietää satuttavia ihmisiä, ei varsinkaan omaa biologista perhettä. Päästä irti sillä rakkautta ei tarvitse kerjätä keneltäkään. Mikään ei pidättele sua. Sulla on paljon nähtävää ja koettavaa. Lähde ulkomaille minne haluat. Hae opiskelemaan sillä koko maailma on avoin ja susta on vaikka mihin.
;(
Opiskele ammatti jossa on säännöllinen työaika 8-16 ja viikonloput aina vapaat. Näin 33-vuotiaana ei kiinnosta kiviäkään olla la tai jopa su duunis!
Ole oma itsesi. Ihmiset jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet eivät ole sen arvoisia.
Ole rehellinen itsellesi ja muille.
Älä tee niin paljon töitä, niitä ehtii tehdä myöhemminkin.
Nauti elämästä, matkustele, rakasta. Näin kyllä olen aina tehnytkin.
Suorita siellä yliopistossa mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suppea tutkinto, ja sitten heti työelämään!
Älä koske piriin, vain MDMA ja koksu on hyvää.
Ota se Pena! Unohda kännikala Jussi :(
Älä ikinä polta pilvee!!! Jäi kaikki ekan hatsin jälkeen ja musta tuli ihan kasvi.
Mene lääkäriin aikasemmin saamaan oikeanlainen lääkitys sairauteesi. Ja ole sinnikkäämpi lääkäreitä kohtaan, että oikea diaknoosi saataisiin heti.
Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviisi ja pidä ystävyys suhteita yllä.
Asu vanhempiesi luona ainakin siihen asti että saat kunnon töitä äläkä jumalauta ota opintolainaa.
Lopeta hyvä ihminen se karkin syönti! Nyt mätisäkkinä 29 veenä turha itkeä kun maha on kun raskaana olisi :’(
Älä lähde laivalle töihin.
Juo vähemmän.
Mieti tarkemmin se ala jota alat opiskella.
Vaikka ihan hyvään tulokseen alkuperäinen johti voisin keksiä pari muutakin polkua jotka olisi olleet kiinnostavia ja ehkä parempipalkkaisia.
Käy niissä koulun bileissä, kavereita tarvii aina.
Älä joudu siihen onnettomuuteen, mene toista kautta.
Jos parisuhde on kaikinpuolin hyvä ja toimiva, siitä kannattaa pitää kiinni ja panostaa siihen.
Jätä se mies, mitään hyvää ei ole tulossa. Ja mene terapiaan ja avaa suusi, ei ne traumat muuten jää taakse. Hakeudu toiseen kouluun tai älä ainakaan jätä nykyistä kesken.
Toisaalta jos olisin noin toiminut niin nyt mulla ei olisi ihanaa lasta ja terapiassa käyn nyt ja miehenkään kanssa en ole. Vaikeeahan tuon miehen kanssa on edelleen, mutta luulen että ilman lapsen tuloa en olisi saanut elämästä kiinni. Luulen, että mun vaan piti käydä tuo polku, että opin oman arvoni ja sen että on asioita joiden vuoksi kannattaa elää. Eli toisaalta en ehkä sanoisi mitään, kun ei voi tietää miten nyt eläisin jos olisin miehen jättänyt ennen raskaaksi tulemista. Kouluttautua ehtii koko loppuelämän useaan kertaan ja töissäkin saa olla eläkeikään asti.