Minkä neuvon antaisit 20-vuotiaalle itsellesi?

En tiedä uskaltaisinko ruveta neuvomaan..... Neuvot kuulostaisivat 20-vuotiaan korviin niin konservatiivisilta kuitenkin.

Älä kuuntele äitisi tai "ystäviesi" neuvoja. Lopeta heti ujoutesi lääkitseminen alkoholilla.

Vaihda opiskelualaa. Älä juo. 

opiskele ja hanki kunnollista seksiseuraa.

Opiskele. Matkustele. Koe. Ole avarakatseinen. Mieti 10x ennenkuin sitoudut mieheen. Mieti 100 x ennenkuin lisäännyt. Älä sure huomista sillä tämäkin päivä on kesken.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin tunnollinen työssäsi. Vähempikin riittää. Älä mene sairaana töihin.

Näin.

Ei pidä yrittää mahdottomia, joskus parempi unohtaa velvollisuudentunto.  Jollet nuorena lähde pois ylivoimaisesta tilanteesta, muistat iäti.

Jätä se sika! Turhaan murehdit, kelpaatko koskaan kellekään muulle, kunhan saat itsetuntos kuosiin, on enemmänkin ongelmana valinnanvaran runsaus...

Jos valmistumisen jälkeen työelämä omalla alalla vaikuttaa epävakaalta, kannattaa jo vähän aikaisemmin harkita alanvaihtoa. Yliopistoon pääsee ilman lukiotakin! Ja sulla oikeasti on potentiaalia ihan mihin vaan! (Kannattaa valita työllistävä ja hyväpalkkainen uusi ala, vaikka nyt tuntuisikin siltä, että pärjäät vähällä... Voit joskus haluta muutakin kuin vain pärjäämistä)

Sanoisin 20-vuotiaalle itselleni, että hae sinne jatkokoulutukseen ylioppilaaksi tulon jälkeen (keskiarvo lukion päättötodistuksessa 9,7).

Olin vaan niin pihalla kaikesta silloin, eikä kukaan ollut antamassa potkua persuksille. Maalta kun lähti kaupunkiin ja mummo ja pappa ei osannut auttaa. Ajauduin töihin ja ihastuin, että sain palkkaa. Eipä ne työt sitten montaa vuotta riittäneet. Pätkätöiden varassa menin eteenpäin ja nekin loppuivat 90-luvun laman tullessa. Sain kaksi ihanaa lasta, vaikka olihan ne vaikeita aikoja.

Olen kuitenkin pärjännyt ja nyt olen onnellinen mummo.

Opiskele, kerkeet kyllä tekemään töitä myöhemminkin.

Rentoudu, ei kaikki ole niin vakavaa!

Lopeta niiden väärien miesten perässä juokseminen, se on säälittävää.

Äläkä niele paskaa, opettele sanomaan ei silloin kun et oikeasti halua.

Jää opiskelupaikkakunnalle, älä keskeytä opintoja.

Äiti kuolee kuitenkin, et voi auttaa etkä estää sitä. Masennut entisestään etkä enää tule olemaan työkykyinen tai pysty opiskelemaan. Parempaa aikaa ei tule.

Älä hae tosissasi kouluun, vaan yritä löytää töitä, tai edes työkokeilu työkkärin kautta. Hanki vähän elämänkokemusta ja näkemystä asioihin. Ehdit kouluun vielä vuotta myöhemmin ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä neuvon antaisit 20-vuotiaalle itsellesi?

Kertokaas!!

Älä usko yhteiskunnan toimintaan äläkä mihinkään poliittisiin mainospuheisiin siitä.

Äläkä missään tapauksessa usko suurien sukupolvien huuteluihin siitä että työpaikkojen määrät kasvaa valtavasti kun he siirtyy eläkkeelle.

Älä usko työn kysynnän lisääntymiseen kun Matti ja Jyrki puhelee siitä että aletaas ottamaan Suomelle lisää velkaa.

Älä yleensäkään usko mihinkään yhteisten etujen varmistamiseen tähtäävään älykkyyteen.

Luota siihen että eturyhmittymät pitää valtaa niin kauan kunnes kaikki Suomessa ajautuu kriisiin.

Pidä ehdottomasti huolta siitä että tulonlähde on sinun omasi, työ tullaan ajamaan vaikka väkisin alas tulonlähteenä.

Varaudu myös muuttoon ulkomaille tulonlähteiden perässä, vanhempana se ei ole enää mahdollista.

Sinähän varsinainen hölmön idealistin perikuva olet ollut. 😝

Pane minkä ehdit äläkä avioidu, kertaakaan.

N

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin 20-vuotiaalle itselleni, että hae sinne jatkokoulutukseen ylioppilaaksi tulon jälkeen (keskiarvo lukion päättötodistuksessa 9,7).

Olin vaan niin pihalla kaikesta silloin, eikä kukaan ollut antamassa potkua persuksille. Maalta kun lähti kaupunkiin ja mummo ja pappa ei osannut auttaa. Ajauduin töihin ja ihastuin, että sain palkkaa. Eipä ne työt sitten montaa vuotta riittäneet. Pätkätöiden varassa menin eteenpäin ja nekin loppuivat 90-luvun laman tullessa. Sain kaksi ihanaa lasta, vaikka olihan ne vaikeita aikoja.

Olen kuitenkin pärjännyt ja nyt olen onnellinen mummo.

Tämä syöpää sairastava nainen on elänyt niin samanlaista elämää kuin itsekin elin. Oikeen hirvittää, kuinka voi kaydä asiat yksyhteen.

En kuitenkaaan ole niin rohkea kuin hän, että omalla nimelläni vastaisin hänen blogiinsa.

https://levinnytrintasy.blogspot.fi/2017/11/elamaani-lapsesta-aikuisuut…

Sen ikäisenä suorastaan näivetyin rakkauden puutteeseen, vaikka olin ihan nätti. 30 vuotta myöhemmin en ole enää kaunis, mutta rakkautta on - ja paljon. 

Keskity opiskeluun, äläkä älypuhelimen näpelöimiseen, vaikka "kaverit" niin painostaisivatkin.

Matkustele! Reppureissaa! Asu ulkomailla!

Sitten kun on perhe ja työpaikka ja kaikki velvollisuudet, et pääse lähtemään kuin viikon mittaiselle valmismatkalle lapsiystävälliseen kohteeseen.

Nyt viisikymppisenä on rahaa ja aikaa, mutta ei se valitettavasti maistu enää samalta. Matkustamisesta on mennyt seikkailun hohto. Sitäpaitsi tämän ikäinen, reppureissaava nainen on vähän omituinen ilmestys, eikä juttuseuraakaan löydy samaan malliin kuin nuorena ja nättinä.

Elämä ei oo niin vakavaa.

Jos joku asia tai suhde vaikuttaa jotenkin sotkuiselta ja epämääräiseltä - ota etäisyyttä, mielummin pysyvästi.

Käy vaan se lähihoitajakoulu loppuun (taakseni jätin ja edestäni löysin, kouluttauduin myöhemmin). Älä aina pakene ahdistavia asioita, paljon pahempaa on edessä. Olisi pitänyt käydä silloin terapiassa. Hanki uusia ystäviä Internetistä. Älä haaskaa aikaa epämukaviin miehiin.