Miksi joillakin työttömämä ollessa unirytmi kääntyy päälaelleen.
Siis valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Ymmärrän kyllä että se siirtyy myöhemmäksi kun ei ole pakko herätä aamulla, mutta kun se myöhentyminen ei jatku niin että jossain välissä se olis jo mennyt kokonaan ympäri ja olis taas 'normaali'
Kommentit (11)
Työttömälle kellonajalla on hyvin vähän merkitystä.
Ei ollut syytä herätä aamulla ja luontainen rytmi iltavirkku, niin miksipä olisin lopulta väkisin mennyt peukkuja pyörittelemään sänkyyn. Uni ei vaan tullut.
ONNEKSI olen nyt töissä.
No elämästä katoaa työttömyyden myötä tietty rytmi.
Mulla siirtyi vain max kahdella tunnilla eteenpäin. Eli menin nukkumaan joskus 22-23 välillä, kun ennen menin klo 21. Ei paha siirtää takaisin normaaliin.
No koska ihmiset on erilaisia. Mulla kääntyy joka ikinen viikonloppu rytmi päälaelleen.
En ole aamuihminen koskaan ollutkaan.
Minulla venähtää aina lomillakin. Luonnollinen nukahtamisaikani olisi jossain yöllä kahden maissa, heräämisaikani aamukympiltä. Helvetillisen tuskallista elää tällaisessa 7-16-yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
No koska ihmiset on erilaisia. Mulla kääntyy joka ikinen viikonloppu rytmi päälaelleen.
En ole aamuihminen koskaan ollutkaan.
Epäilen aamuihmisten olevan liskoihmisiä.
Mulla se oli ainakin pakoa siitä ankeudesta. Kun nukkui sen ajan kun muut elivät normaalia arkea jota itseltä vietiin työpaikan myötä, oli helpompi paeta sitä ajatusta että on hyödytön ja tarpeeton. Ilta-aika oli parasta aikaa, sai olla ihminen kuten muutkin.
Ehkä jonkinlaista masennukseen hiipumista. Ja ei, asiaa ei todellakaan olisi auttanut joku nöyryyttävä pupuleikkikurssi "jotta pysyy rytmi elämässä", olisin varmaan ruvennut ryyppäämään ahdistukseen.
Nopsaan se rytmi siitä kääntyi kun työllistyin.
Aika monella rytmi korjaantuu työttömyyden myötä. Sairaanhoitajat, poliisit, myyjät, huoltoasemien henkilökunta jne...
Huolet valvotti, rytmittömyys, ei tuntunut olevan syytä heräämiselle/nukkumaanmenolle/ylipäätään olemassaololle, yöllä tuntui edes vähän siltä että "on lupa olla kotona" kun taas päivällä päässä hakkasi vaan se että minun pitäisi olla töissä kuten muutkin. Jotenkin häpeä ja suru tuntui pahemmin päivällä.
Siinä minun syitä työttömyysajalta joka onneksi loppui viime kesänä. Karmeaa aikaa, masennus oli aivan järkyttävän syvää.
Ei ole mitään syytä herätä aikaisemmin ja tulee nukuttua pidempään. Itselläni meni sekaisin, kun en malttanut käydä nukkumaan, eikä siitä varsinaisesti ollut haittaa. Pikkuhiljaa valvoin ja nukuin pitempään, loppujen lopuksi nukuin päivät ja valvoin yöt.