Miten perhejuhlista tehdään aidosti kivat ja rennot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.

Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.

Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.

Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.

Tässä on periaatteessa kaikki ok, näin meilläkin sukujuhlat menee. Mutta samalla tässä on jotenkin niin suomalaisen juhlapönötyksen kaava, mikä tekee aina siitä niin jäykkää. On nimetyt leivokset ja etukäteen informoidut puheet ja musiikkiesitykset ja muut jäykistelyt. 

Suomalainen juhla on juhla vasta kun se on hirmuisen muodollinen ja kätellään ja pidetään puheita.

Enpä ole onnistunut olemaan mieheni kotimaassa Italiassa yksissäkään juhlissa, joissa ei olisi puheita! Jos ei juhlan ohjelma ole etukäteen tiedossa, niin jälkikäteen valitetaan, että kukaan ei kertonut, että oli elokuvaesitys/musiikkia/hauska sketsi jne. Sinustako se puhe päivänsankarille on pönötystä, kun muualla se on kohteliasta.

Ja tuo etukäteen nimetty leivos on esimerkki siitä, miten suomalainen juhlissa käyttäytyy. Vieras ilmoittaa, että ruokavalio on gluteeniton, toinen ilmoittaa gluteeniton ja pähkinätön. Tarjolla on gluteenitonta kakkua ja sitten tuo yksi gluteeniton ja pähkinätön leivos, joka ei päädykään tälle erittäin allergiselle, koska joku gluteenittoman ruokavalion syöjä päättää napata sen, koska sehän on gluteeniton. Siten yksi vieras jää kokonaan ilman syötävää, ellei ole erikseen kirjattu, kenelle se on.

Sen spesiaaliannoksen voi aivan hyvin pitää ihan erikseen jemmassa ja antaa asianosaiselle sitten kun hän ottaa ruokaa. Ja ihan kaiken varalta kannattaa pitää myös toinen samanlainen jemmassa, jos tyyppi vaikka haluaa santsata. Noista nimetyistä lautasista tulee mieleen kouluruokala, ei puutu kuin kelmu lautasen päältä niin johan on ankeaa.

ohis

Eli emäntä viettää vieraiden kanssa seurustelun sijaan aikaansa kahvipöydän äärellä odotellen, koska ko.henkilö tulee kahville?

Yleensä juhlissa on joku huolehtimassa ruokatarjoilusta. Erityisannoksen saavalle taas voi ihan vaikka siinä tervetulleeksi toivottamisen ohella sanoa, että pyytää oman annoksensa kun hakee kahvia. Varsinkin jos juhlat on sellaiset, että väkeä tulee ja menee, ei tee mieli syödä jotain tuntitolkulla pöydässä seisonutta kuivahtanutta tai härskiintynyttä "leivosta".

Ennen minäkin otin stressiä lasten rippijuhlista ym., kun ne olivat niin kuivia. Nykyisin osaan jo ajatella, että kyllä tämän pari tuntia aina kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.

Yleensä perhejuhlat ovat häitä, (tasavuosi)synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, hautajaisiakin. Harvemmin näissä syödään monen ruokalajin aterioita iltapuvut päällä.

Rennoista ja mukavista juhlista on pakko mainita kesämökillä vietetyt ylioppilasjuhlat. Tarjolla oli grilliruokaa, ajanvietteeksi sai pelata mölkkyä ja krokettia, oli iloinen tunnelma ja kaikki viihtyivät.  Silti kyseessä oli ilman muuta juhla eikä kaveri-illanvietto.

Mikä siitä teki juhlan joten miten joku ulkopuolinen olisi tunnistanut sen juhlaksi?

Mitä väliä ulkopuolisten ajatuksilla on? Miksi ketään kiinnostaa, mitä joku Pirjo-Gunilla ajattelee hänen tavastaan juhlia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.

Yleensä perhejuhlat ovat häitä, (tasavuosi)synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, hautajaisiakin. Harvemmin näissä syödään monen ruokalajin aterioita iltapuvut päällä.

Rennoista ja mukavista juhlista on pakko mainita kesämökillä vietetyt ylioppilasjuhlat. Tarjolla oli grilliruokaa, ajanvietteeksi sai pelata mölkkyä ja krokettia, oli iloinen tunnelma ja kaikki viihtyivät.  Silti kyseessä oli ilman muuta juhla eikä kaveri-illanvietto.

Mikä siitä teki juhlan joten miten joku ulkopuolinen olisi tunnistanut sen juhlaksi?

Ei perhejuhliin kutsuta ulkopuolisia. Vai käytkö itse kuokkimassa tuntemattomien juhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.

Yleensä perhejuhlat ovat häitä, (tasavuosi)synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, hautajaisiakin. Harvemmin näissä syödään monen ruokalajin aterioita iltapuvut päällä.

Rennoista ja mukavista juhlista on pakko mainita kesämökillä vietetyt ylioppilasjuhlat. Tarjolla oli grilliruokaa, ajanvietteeksi sai pelata mölkkyä ja krokettia, oli iloinen tunnelma ja kaikki viihtyivät.  Silti kyseessä oli ilman muuta juhla eikä kaveri-illanvietto.

Mikä siitä teki juhlan joten miten joku ulkopuolinen olisi tunnistanut sen juhlaksi?

Ei perhejuhliin kutsuta ulkopuolisia. Vai käytkö itse kuokkimassa tuntemattomien juhlissa?

En ole tuo jota lainasit, mutta kyllähän perhejuhlissakin voi olla tavallaan ulkopuolisiksi laskettavia henkilöitä, esim. tuoreet seurustelukumppanit tai  ystävät, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti kuulu perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.

Yleensä perhejuhlat ovat häitä, (tasavuosi)synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, hautajaisiakin. Harvemmin näissä syödään monen ruokalajin aterioita iltapuvut päällä.

Rennoista ja mukavista juhlista on pakko mainita kesämökillä vietetyt ylioppilasjuhlat. Tarjolla oli grilliruokaa, ajanvietteeksi sai pelata mölkkyä ja krokettia, oli iloinen tunnelma ja kaikki viihtyivät.  Silti kyseessä oli ilman muuta juhla eikä kaveri-illanvietto.

Mikä siitä teki juhlan joten miten joku ulkopuolinen olisi tunnistanut sen juhlaksi?

Ei perhejuhliin kutsuta ulkopuolisia. Vai käytkö itse kuokkimassa tuntemattomien juhlissa?

En ole tuo jota lainasit, mutta kyllähän perhejuhlissakin voi olla tavallaan ulkopuolisiksi laskettavia henkilöitä, esim. tuoreet seurustelukumppanit tai  ystävät, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti kuulu perheeseen.

Ystävät eivät ole ulkopuolisia, vaan ainakin toivottavasti ovat jollain lailla samanhenkisiä perheen kanssa. Seurustelukumppanit sopeutuvat siihen mistä muut pitävät.