Miten perhejuhlista tehdään aidosti kivat ja rennot?

No toi riippuu ihmisistä.

Mun suvussa ollaan sosiaalisia ja puheliaita, juhlissa on aina rentoa ja ei synny sitä piinaavaa "on ilmoja pidellyt" -tunnelmaa. Rippijuhlissa mun täti esim. jutteli appiukon kanssa ja hänhän äityi suorastaan puheliaaksi ja kiitteli vuoden perästäkin kuinka oli kivat juhlat silloin.

Miehen suvussa sukujuhlat on just tuollaisia. Istutaan ja huokaillaan ja keksimällä pitää keksiä jotain sanottavaa. Minäkin olen taantunut noissa porukoissa siihen huokailuun. Ennen saatoin yrittää vääntää juttua, mutta kun ei niin ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisenä se, että juhlittavan persoona näkyy järjestelyissä, erityisesti tarjoiluissa. Tunnelman kannalta tärkeää on myös se, ettei yritetä olla jotenkin hienompia kuin oikeasti ollaan.

No en mä nyt, kuinka se jäykän ja hiljaisen suvun juhlien ilmapiiriä rentouttaa, jos järjestelyissä ja erityisesti tarjoilussa huomioidaan juhlittavan persoona? Täs on näitä ässän muotoisia pikkuleipiä ihan Sinisohvin nimen mukaan ja tehtiin kuulkaa oikein kinkkupitsoja ja mansikkakakkua, kun justiinsa niistä se tykkää! Johan siinä heti rentotuvat Raimo-setä ja Raili-täti, jotka yleensä sanovat sanan päivässä ja juhlissa eivät sitäkään. Not.

Vierailija kirjoitti:

Jätetään sukulaiset kutsumatta.

Tää ei itse asiassa ole yhtään pöllömpi neuvo. Ja jos nyt ei kokonaan halua jättää kutsumatta, niin kutsuu ainakin heitä vähemmän ja enemmän kavereita. Mä kuulun niihin ihmisiin, jolla perheeseen on aika etäiset välit ja lähisuku on hiljaisten heimoa, sen takia en varmaan niiden kanssa viihdykään. Ystäväni taas ovat ihania, nauravaisia ja puheliaita ihmisiä. Mä luulen, että jäykähköllä perheellänikin on ollut minun luona juhliessa mukavaa, kun mukana on aina joukko myös näitä iloisia ja rentoja ystäviäni.

Kuten joku muukin jo sanoi, niin tekemällä juhlista erilaiset. Sellaiset perinteiset seisovat pöydät kakkuineen ja pikku kahvokuppeineen sekä valmiiksi seinänvieriä kiertämään järjästetyt istuimet ovat perinteinen kulissi jäykille juhlille, siinä on vaikea rentoa tunnelmaa luoda.

Jos on mahdollisuus tilan puolesta järjästää useampia pieniä istuinryhmiä ja ruoka-ja juomatarjoiluja eri puolille pienempiin pisteisiin, tulee porukka liikkuneeksi ihan huomaamattaan. Hyvään taustamusiikkiin kannattaa satsata. Paras on jos sää sallii ja on piha, että juhlat on suoraan siinä pihalla. Joku paviljonki on helppo pystyttää, pieniä tuoli-ja pöytäryhmiä voi laitella sinne tänne. Kesällä voi grillata perinteisen voileipäkakkutarjoilun sijaan. Pöydille tai niiden välisiin tiloihin voi laittaa matskua joka motivoi juttelemiseen tai tekemiseen: Valokuvia, ulkopelivälineitä kuten kroketti tai vastaava, miksei vaikka pelikortitkin johonkin pöytään.

Kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ja suunnitella juhlista mukavat, niin on parempi mahdollisuus että väki viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinni juhlien järjestelyistä vaan niistä ihmisistä jotka siellä juhlissa ovat. Jos teidän suvussa ja tuttavapiirissä ei ole hyvät ja rennot välit, ei sitä tunnelmaa tekemällä rennoksi saa.

Tämä.

Jos ei ole porukkaa suvussa tai ystäväpiirissä jotka aidosti viihtyvät yhdessä ei siinä isommat kahvikupit tai paremmat tarjoilut auta.

Meillä on paljon juhlia (jos ei ole niin järjestetään!) ja illanistujaisia ja vaikka mukana on ehkä joku sellainenkin ketä kaikki eivät tunne tämä pääsee heti porukkaan mukaan ja viihtyy varmasti. Ei ole ollenkaan epätavallista että päivälliselle tullaan klo 16-17 ja viimeiset vieraat nousevat pöydästä 04 aamulla:D

Jopa apen hautajaiset oli monen mielestä parhaimmat juhlat pitkään aikaan, niin hauskaa meillä lopulta oli. Illalla tilattiin vielä pizzat läheisestä pizzeriasta, istuttiin ulkona nauttimassa kesäillasta ja  muisteltiin appea.

Mä en ymmärrä tämmösiä vastauksia. AP valitteli sukujuhlien jäykkää meininkiä ja vilpittömän kuuloisesti kysyi neuvoja rennompien ja kivempien juhlien järjestämiseen. Joku tulee ja kertoo, kuinka mielettömän ihanaa ja rentoa ja hauskaa oman suvun juhlissa on aina hautajaispitsoja myöden. Kivaa, että on kivaa, mutta miten tää auttaa alkuperäistä kysyjää tai vastaa hänelle?

Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.

Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.

Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.

Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

No toi riippuu ihmisistä.

Mun suvussa ollaan sosiaalisia ja puheliaita, juhlissa on aina rentoa ja ei synny sitä piinaavaa "on ilmoja pidellyt" -tunnelmaa. Rippijuhlissa mun täti esim. jutteli appiukon kanssa ja hänhän äityi suorastaan puheliaaksi ja kiitteli vuoden perästäkin kuinka oli kivat juhlat silloin.

Miehen suvussa sukujuhlat on just tuollaisia. Istutaan ja huokaillaan ja keksimällä pitää keksiä jotain sanottavaa. Minäkin olen taantunut noissa porukoissa siihen huokailuun. Ennen saatoin yrittää vääntää juttua, mutta kun ei niin ei.

Entä jos miehen suvulla ei ole sinulle mitään sanottavaa? Itsekin koen hankalaksi tilanteen, jossa haluaisin keskustella kollektiivisesta identiteetistä, mutta miehen sukua se ei kiinnosta. Sen sijaan ystävien kanssa aiheesta riittää juteltavaa vaikka miten.

Onko vika siis minussa, joka en osaa keskustella miehen suvun kanssa osakkeista ja rahoitusmarkkinoista vai sittenkin miehen suvussa, jolle identiteettipohdinnat eivät ole ominta alaa?

Minä kannatan ulkojuhlia. Grillijuhlissa on rennompaa ja ihmiset keksivät paremmin puheenaihetta kun ovat ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.

Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.

Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.

Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.

Mä olen pahoillani, mutta mun korviin tämä kuulostaa juuri sellaiselta jäykkien ja hiljaisten juhlien reseptiltä, jota ap halusi kai välttää. Eikä nämä ohjeet gluteenittomien sun muiden asemoinnista pöytään vaikuta juhlien ilmapiiriin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku muukin jo sanoi, niin tekemällä juhlista erilaiset. Sellaiset perinteiset seisovat pöydät kakkuineen ja pikku kahvokuppeineen sekä valmiiksi seinänvieriä kiertämään järjästetyt istuimet ovat perinteinen kulissi jäykille juhlille, siinä on vaikea rentoa tunnelmaa luoda.

Jos on mahdollisuus tilan puolesta järjästää useampia pieniä istuinryhmiä ja ruoka-ja juomatarjoiluja eri puolille pienempiin pisteisiin, tulee porukka liikkuneeksi ihan huomaamattaan. Hyvään taustamusiikkiin kannattaa satsata. Paras on jos sää sallii ja on piha, että juhlat on suoraan siinä pihalla. Joku paviljonki on helppo pystyttää, pieniä tuoli-ja pöytäryhmiä voi laitella sinne tänne. Kesällä voi grillata perinteisen voileipäkakkutarjoilun sijaan. Pöydille tai niiden välisiin tiloihin voi laittaa matskua joka motivoi juttelemiseen tai tekemiseen: Valokuvia, ulkopelivälineitä kuten kroketti tai vastaava, miksei vaikka pelikortitkin johonkin pöytään.

Kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ja suunnitella juhlista mukavat, niin on parempi mahdollisuus että väki viihtyy.

Tää tarjoilun hajottaminen aiheuttaa sen, että haahuillaan leipälautasten ja lasien kanssa paikasta toiseen ja ihmetellään, että mistä sinä sait kahvia, en nähnyt sitä missään. Pienet pöytäryhmät takaavat sen, että perheet voivat olla keskenään ettei vain vahingossa joudu juttelemaan tuntemattomien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.

Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.

Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.

Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.

Mä olen pahoillani, mutta mun korviin tämä kuulostaa juuri sellaiselta jäykkien ja hiljaisten juhlien reseptiltä, jota ap halusi kai välttää. Eikä nämä ohjeet gluteenittomien sun muiden asemoinnista pöytään vaikuta juhlien ilmapiiriin mitenkään.

Sinä ajattelet noin, koska et voi hyväksyä sitä, että juhla on juhla, jonkun asian tai henkilön takia järjestetty. Juhlaan kuuluu tietty ennakoitavuus ja jopa juhlavuus, jota moni pitää pönötyksenä. Valitettavasti juhla ja juhliminen eivät ole synonyymeja, joten vaikka sinusta on OK, että isäntäväkeä ei näy, kukaan ei ole ottamassa lahjaa vastaan, lapset riekkuvat ympäriinsä ja tarjottavat ovat sekasotkuna pöydällä, niin se ei ole juhla. Grilli-ilta ja polttarit ovat eri asia kuin rippijuhla.

Parhaat juhlat on sellaiset, jossa jokainen kutsuttu tajuaa, että nämä ovat juhlat eikä uima-allasparty. Isotätini sanoi aikoinaan, että juhlat onnistuvat parhaiten, kun jättää kutsumatta ne, jotka eivät osaa käyttäytyä, jutella muiden kanssa tai vaativat koko ajan viinaa. Kutsutta jää nekin, jotka ei tajua pukeutua juhlan vaatimalla tavalla tai ymmärrä, että kyse ei ole heidän juhlastaan.

Puheet ja huomionosoitukset kuuluvat juhlaan. Jos haluaa grillata, niin siitä vaan, mutta isäntäväki ei juhlissa vietä aikaansa keittiössä tai grillin äärellä vaan tajuaa palkata apuvoimia huolehtimaan niin ruuasta kuin tiskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Sekä juhlien järjestäjillä että vierailla on omat velvollisuutensa, mutta jos kommentoin vieraan näkökulmasta, että mitä emännän/isännän kannattaisi tehdä vieraan viihtyvyyden eteen, jotta saadaan sitä rentoa tunnelmaa ja kaikilla on edes semihauskaa.

-synttärisankari tervehtii vieraita ja kiittää lahjasta. Ei niin, että muksu pelaa pleikkaa huoneessaan vieraiden tullessa, juoksee hakemaan lahjan sanaakaan sanomatta ja palaa sitten taas pelaamaan. Jos lapsi ei itse vielä tajua, on vanhemman tehtävä opastaa häntä kohteliaisuuteen.

Minusta mikään ei pilaa rentoa tunnelmaa kuin se, että lasta ruvetaan opettamaan vieraan edessä, tai puhutaan velvollisuuksista.

Mutta minä olenkin "erilainen nuori" (vanha oikeasti), joka sallii lasten olla lapsia ja vähän epäsosiaalisiakin. Ihaninta on se, että lapsi omasta halustaan juttelee kanssani.  

Vierailija kirjoitti:

Parhaat juhlat on sellaiset, jossa jokainen kutsuttu tajuaa, että nämä ovat juhlat eikä uima-allasparty.

t. Pönöttäjä, jonka mielestä juhlat pitää järjestää vain tietyn kaavan mukaan.

(lisäsin tuon kun itse unohdit)

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.

Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.

Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.

Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.

Tämähän on nimenomaan perinteinen suomalainen pönötysjuhla, johon tullaan vain velvollisuudesta ja vilkuillaan kelloa, milloin kehtaisi lähteä pois.

Omien kokemusteni mukaan elävä musiikki juhlistaa ja myös vapauttaa juhlan kuin juhlan. Esitysten taso ei ole oleellinen asia, mutta esittäjien innostus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.

Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.

Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.

Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.

Tämähän on nimenomaan perinteinen suomalainen pönötysjuhla, johon tullaan vain velvollisuudesta ja vilkuillaan kelloa, milloin kehtaisi lähteä pois.

Ymmärrätkö sinä, mikä ero on juhlalla ja illanvietolla? Missä tuossa on se pönötys? Siinäkö, että toivotetaan tervetulleeksi ja kätellään? Ja että pitää olla siistit vaatteet?

Jos porukalla on verkkarit, isäntäväki viettää aikaansa keittiössä tai pihalla, kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi (saadaanko ruokaa tai kahvia vai oletetaanko meidän pelaavan, kun tuossa on krikettimaila), niin kyseessä ei ole juhla.

Rippijuhlat, 50v synttärit ja häät ovat kaikki juhlia, joissa on tarkoitus juhlia niitä päivänsankareita, ei vieraita. Vieraiden velvollisuus on rupatella muiden kanssa, syödä siististi ja olla riitelemättä. Ihmeen monelle se on nykyisin ensistä vaikeampaa.

Iso osa alle 40v ikäisistä kaupungissa kasvaneista ei ole eläissään ollut oikeissa juhlissa. He kuvittelevat, että juhla on suunnilleen ruotsinlaivamainen tilaisuus, jossa ensin syödään, sitten juodaan ja sitten hillutaan alushousut päässä ja aamulla ihmetellään, että mitä tuli tehtyä.

Minä aikani kattelin näitä suomalaisia perhejuhlia, joissa tosiaan istutaan kelloa vilkuillen hiljaisina seinänvierustoille asetelluissa tuoleissa pienten kahvikuppien kanssa, kuten joku osuvasti kuvasi. Päätin, että tämä ei olevminun käsitykseni juhlasta tai juhlimisesta.

Tämän jälkeen meillä ei ole tuollaisia juhlia vietetty. Tasavuosikymmeniä on juhlistettu lähimpien kanssa hyvässä ravintolassa tai kotona pitkän pöydän ääressä juhlavalla illallisella, tyttären lakkiaiset vietettiin rentoina puutarhajuhlina limu- ja skumppakioskeineen ja karkkibuffetteineen, oli elävää musiikkia ja tarkoituksella paljon vieraita, yhdet grillijuhlat saunoineen on myös pidetty. Saapa nähdä, mitä kuopuksen rippijuhliin keksitään ensi elokuussa, veikkaan että jotain ohjelmallista ja musiikkipitoista on luvassa, kotona tuskin juhlimme näitäkään, vaan varataan tila muualta.

Minun neuvoni siis on, että älkää järjestäkö niitä jäykkiä kahvikutsuja, keksikää jotakin muuta!

Vierailija kirjoitti:

Jätetään sukulaiset kutsumatta.

Tämä!

Kutsutaan ihmisiä,jotka viihtyvät keskenään = ystäviä.