Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten perhejuhlista tehdään aidosti kivat ja rennot?
08.02.2018 |
Mä olen niiin hemmetin kyllästynyt näihin suomalaisiin perhejuhliin, joissa istutaan kuumissaan sohvanreunalla, juodaan pienestä kupista kahvia ja syödään voileipäkakkua ja täytekakkua palat, ja lähinnä odotetaan että koska kehtaa lähteä pois. Ihmiset on vaivautuneita ja hiljaisia, small talk taipuu vain harvalta. Kaikki rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, viisikymppiset, lasten sukulaissynttärit ja kihlajaiskahvit samalla kaavalla. Antakaa konkreettisia vinkkejä, mitä voi tehdä toisin? Miten juhlista saisi vähän rennommat ja kivemmat?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä se, että juhlittavan persoona näkyy järjestelyissä, erityisesti tarjoiluissa. Tunnelman kannalta tärkeää on myös se, ettei yritetä olla jotenkin hienompia kuin oikeasti ollaan.
No en mä nyt, kuinka se jäykän ja hiljaisen suvun juhlien ilmapiiriä rentouttaa, jos järjestelyissä ja erityisesti tarjoilussa huomioidaan juhlittavan persoona? Täs on näitä ässän muotoisia pikkuleipiä ihan Sinisohvin nimen mukaan ja tehtiin kuulkaa oikein kinkkupitsoja ja mansikkakakkua, kun justiinsa niistä se tykkää! Johan siinä heti rentotuvat Raimo-setä ja Raili-täti, jotka yleensä sanovat sanan päivässä ja juhlissa eivät sitäkään. Not.
No jos joku ei rentoudu sitten millään, niin eihän sille mitään mahda. Mutta jos juhlat on juhlittavan näköiset eikä sitä kolmetoista tusinassa -pönötystä, niin todennäköisesti tunnelma on rennompi ja mukavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.
Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.
Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.
Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.
Tämähän on nimenomaan perinteinen suomalainen pönötysjuhla, johon tullaan vain velvollisuudesta ja vilkuillaan kelloa, milloin kehtaisi lähteä pois.
Ymmärrätkö sinä, mikä ero on juhlalla ja illanvietolla? Missä tuossa on se pönötys? Siinäkö, että toivotetaan tervetulleeksi ja kätellään? Ja että pitää olla siistit vaatteet?
Jos porukalla on verkkarit, isäntäväki viettää aikaansa keittiössä tai pihalla, kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi (saadaanko ruokaa tai kahvia vai oletetaanko meidän pelaavan, kun tuossa on krikettimaila), niin kyseessä ei ole juhla.
Rippijuhlat, 50v synttärit ja häät ovat kaikki juhlia, joissa on tarkoitus juhlia niitä päivänsankareita, ei vieraita. Vieraiden velvollisuus on rupatella muiden kanssa, syödä siististi ja olla riitelemättä. Ihmeen monelle se on nykyisin ensistä vaikeampaa.
Ymmärrätkö sinä, mitä aloittaja kysyi? Hän kysyi, miten tuollaisten sinun kuvailemasi jäykkien, virallisten pönötysjuhlien , joissa vierailla on vain velvollisuuksia, sijasta saisi järjestettyä kivat ja rennot juhlat. Ei siis tuollaisia kuin sinä järjestät vaan kivat ja rennot.
Mikä tuossa EI ole kivaa ja rentoa? Sekö, että kyseessä ovat juhlat ja muut pitää ottaa huomioon?
tai kerro, mikä on sitä rentoa. Kukaan ei ole osannut antaa sille muuta synonyymia kuin humala.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.
Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.
Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.
Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.
Tässä on periaatteessa kaikki ok, näin meilläkin sukujuhlat menee. Mutta samalla tässä on jotenkin niin suomalaisen juhlapönötyksen kaava, mikä tekee aina siitä niin jäykkää. On nimetyt leivokset ja etukäteen informoidut puheet ja musiikkiesitykset ja muut jäykistelyt.
Suomalainen juhla on juhla vasta kun se on hirmuisen muodollinen ja kätellään ja pidetään puheita.
Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni mukaan elävä musiikki juhlistaa ja myös vapauttaa juhlan kuin juhlan. Esitysten taso ei ole oleellinen asia, mutta esittäjien innostus on.
Tavallaan joo, mutta huono esitys on huono esitys vaikka intoa piisaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.
Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.
Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.
Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.
Tämähän on nimenomaan perinteinen suomalainen pönötysjuhla, johon tullaan vain velvollisuudesta ja vilkuillaan kelloa, milloin kehtaisi lähteä pois.
Ymmärrätkö sinä, mikä ero on juhlalla ja illanvietolla? Missä tuossa on se pönötys? Siinäkö, että toivotetaan tervetulleeksi ja kätellään? Ja että pitää olla siistit vaatteet?
Jos porukalla on verkkarit, isäntäväki viettää aikaansa keittiössä tai pihalla, kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi (saadaanko ruokaa tai kahvia vai oletetaanko meidän pelaavan, kun tuossa on krikettimaila), niin kyseessä ei ole juhla.
Rippijuhlat, 50v synttärit ja häät ovat kaikki juhlia, joissa on tarkoitus juhlia niitä päivänsankareita, ei vieraita. Vieraiden velvollisuus on rupatella muiden kanssa, syödä siististi ja olla riitelemättä. Ihmeen monelle se on nykyisin ensistä vaikeampaa.
Ymmärrätkö sinä, mitä aloittaja kysyi? Hän kysyi, miten tuollaisten sinun kuvailemasi jäykkien, virallisten pönötysjuhlien , joissa vierailla on vain velvollisuuksia, sijasta saisi järjestettyä kivat ja rennot juhlat. Ei siis tuollaisia kuin sinä järjestät vaan kivat ja rennot.
Mikä tuossa EI ole kivaa ja rentoa? Sekö, että kyseessä ovat juhlat ja muut pitää ottaa huomioon?
tai kerro, mikä on sitä rentoa. Kukaan ei ole osannut antaa sille muuta synonyymia kuin humala.
Minä oli kolmissa rippijuhlissa viime kesänä. Mitään alkoholia ei ollut tarjolla, eli vertailua ei tarvinnut suorittaa sillä mittarilla.
Kaikissa juhlissa se rippilapsi oli kohtelias, vastaanotti vieraat ja tervehti - tietenkin. Tarjoilut olivat hyvät. En tiedä miksi yksissä juhlissa tunnelma oli kireä ja jäykkä. Siellä pidettiin kolme puhetta (kaksissa muissa ei ollut puheita, mutta riparipapit ja isoset vierailivat ja lauloivat), isäntäväki pingotti tarjoiluista, vaikka siellä oli ihminen vastaamassa keittiöhommista. Istuttiin koko kööri olohuoneessa suunnilleen piirissä, vaikka tilaa olisi ollut hajauttaa. Iso porukka jossa kukaan ei oikeen osannut avata suutaan mihinkään small talkiin.
Kaksissa muissa oli tilaa jaettu pienemmiksi yksiköiksi, sää salli olla ulkonakin, eli porukka eriytyi ryhmiksi. Juttelua syntyy paljon helpommin pienessä ryhmässä kuin että jossain piirissä pitäisi yrittää luoda jotain keskustelua.
Ehkä se isäntäväen kireä fiilis ja isovanhempien jäykät ja pitkät, muodolliset puheet olivat se tunnelmanlatistaja noissa yksissä juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.
Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.
Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.
Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.
Tässä on periaatteessa kaikki ok, näin meilläkin sukujuhlat menee. Mutta samalla tässä on jotenkin niin suomalaisen juhlapönötyksen kaava, mikä tekee aina siitä niin jäykkää. On nimetyt leivokset ja etukäteen informoidut puheet ja musiikkiesitykset ja muut jäykistelyt.
Suomalainen juhla on juhla vasta kun se on hirmuisen muodollinen ja kätellään ja pidetään puheita.
Enpä ole onnistunut olemaan mieheni kotimaassa Italiassa yksissäkään juhlissa, joissa ei olisi puheita! Jos ei juhlan ohjelma ole etukäteen tiedossa, niin jälkikäteen valitetaan, että kukaan ei kertonut, että oli elokuvaesitys/musiikkia/hauska sketsi jne. Sinustako se puhe päivänsankarille on pönötystä, kun muualla se on kohteliasta.
Ja tuo etukäteen nimetty leivos on esimerkki siitä, miten suomalainen juhlissa käyttäytyy. Vieras ilmoittaa, että ruokavalio on gluteeniton, toinen ilmoittaa gluteeniton ja pähkinätön. Tarjolla on gluteenitonta kakkua ja sitten tuo yksi gluteeniton ja pähkinätön leivos, joka ei päädykään tälle erittäin allergiselle, koska joku gluteenittoman ruokavalion syöjä päättää napata sen, koska sehän on gluteeniton. Siten yksi vieras jää kokonaan ilman syötävää, ellei ole erikseen kirjattu, kenelle se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tulevat juhlii sellaisina kuin he ovat, vaikka he sitä peittelisivät. Jos ei ole sosiaalisia taitoja, niitä on vaikea loihtia yhtäkkiä. Kun pitäisi osata muut huomioon ja jutella mukavia, voi tuntua kiusalliselta ja "pönöttämiseltä", jos on tottunut vain raapimaan omaa napaansa kotisohvalla loikoillen. Yksi ratkaisu on suuntautua enemmän ystäviinsä, jotka ovat samanhenkistä porukkaa. Sukulaiset voi jättää vähemmälle. Omasta kokemuksesta tiedän, että muutaman vuoden jälkeen ei tule enää edes kutsuja mihinkään sukujuhliin, kun en ole niissä tavannut käydä enkä ole sukulaisille mitään järjestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tulevat juhlii sellaisina kuin he ovat, vaikka he sitä peittelisivät. Jos ei ole sosiaalisia taitoja, niitä on vaikea loihtia yhtäkkiä. Kun pitäisi osata muut huomioon ja jutella mukavia, voi tuntua kiusalliselta ja "pönöttämiseltä", jos on tottunut vain raapimaan omaa napaansa kotisohvalla loikoillen. Yksi ratkaisu on suuntautua enemmän ystäviinsä, jotka ovat samanhenkistä porukkaa. Sukulaiset voi jättää vähemmälle. Omasta kokemuksesta tiedän, että muutaman vuoden jälkeen ei tule enää edes kutsuja mihinkään sukujuhliin, kun en ole niissä tavannut käydä enkä ole sukulaisille mitään järjestänyt.
Toisaalta ne ihan samat sukulaiset saattavat juhlia varsin iloisesti (ilman viinaa),kun sinä et ole mukana vaatimassa, että nyt täytyy rupatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.
Yleensä perhejuhlat ovat häitä, (tasavuosi)synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, hautajaisiakin. Harvemmin näissä syödään monen ruokalajin aterioita iltapuvut päällä.
Rennoista ja mukavista juhlista on pakko mainita kesämökillä vietetyt ylioppilasjuhlat. Tarjolla oli grilliruokaa, ajanvietteeksi sai pelata mölkkyä ja krokettia, oli iloinen tunnelma ja kaikki viihtyivät. Silti kyseessä oli ilman muuta juhla eikä kaveri-illanvietto.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.
Ymmärsin, että ap tarkoitti perhejuhlien ilmapiiriä. Pitkät iltapuvussa nautitut illalliset painettuine ohjelmineen eivät taida kuulua tähän juhlakategoriaan, josta täällä nyt puhutaan. Ihanaa, että kuitenkin pääsit mainitsemaan, että kuinka omassa elämässä! (Haistan kyllä melko vahvan trollin, kun tämä yksi viesti toisensa jälkeen hehkuttaa näistä puheiden pitämisestä ja velvollisuuksista sun muista, mutta menköön nyt...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pönötysjuhlat syntyvät siitä, että isäntäväki ja/tai vieraat halveksivat muita. Yleensä se on isäntäväki, joka muistaa kaikissa tilanteissa todeta, että ottakaa nyt, kyllä sieltä riittää, meidän kaverit tulee vielä illalla ja on heille varattu kunnolla ruokaa. Vieraat kyräilevät toisiaan, koska isänsäväki ei vaivaudu esittelemään väkeä toisilleen. Kukaan ei oikein tiedä, miten toimia, kun päivänsankari sulkeutui huoneeseensa eikä ole aloittamassa kakkua. Isäntäväki suhaa pöydän ja keittiön väliä, aikaa ei ole vieraille vaan astioille. Välillä käydään kuiskimassa alle 20v tytöille, että tarvittaisiin tiskaajaa. Emäntä vaikuttaa siltä, että kun teistä pääsee eroon, niin elämä helpottaa.
Ei ihme, että väki vilkuilee kelloa ja haluaa pois, kun kutsujat kaikin tavoin osoittavat, että ei me oikeastaan teitä tänne haluttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.
Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.
Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.
Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.
Tässä on periaatteessa kaikki ok, näin meilläkin sukujuhlat menee. Mutta samalla tässä on jotenkin niin suomalaisen juhlapönötyksen kaava, mikä tekee aina siitä niin jäykkää. On nimetyt leivokset ja etukäteen informoidut puheet ja musiikkiesitykset ja muut jäykistelyt.
Suomalainen juhla on juhla vasta kun se on hirmuisen muodollinen ja kätellään ja pidetään puheita.
Enpä ole onnistunut olemaan mieheni kotimaassa Italiassa yksissäkään juhlissa, joissa ei olisi puheita! Jos ei juhlan ohjelma ole etukäteen tiedossa, niin jälkikäteen valitetaan, että kukaan ei kertonut, että oli elokuvaesitys/musiikkia/hauska sketsi jne. Sinustako se puhe päivänsankarille on pönötystä, kun muualla se on kohteliasta.
Ja tuo etukäteen nimetty leivos on esimerkki siitä, miten suomalainen juhlissa käyttäytyy. Vieras ilmoittaa, että ruokavalio on gluteeniton, toinen ilmoittaa gluteeniton ja pähkinätön. Tarjolla on gluteenitonta kakkua ja sitten tuo yksi gluteeniton ja pähkinätön leivos, joka ei päädykään tälle erittäin allergiselle, koska joku gluteenittoman ruokavalion syöjä päättää napata sen, koska sehän on gluteeniton. Siten yksi vieras jää kokonaan ilman syötävää, ellei ole erikseen kirjattu, kenelle se on.
Sen spesiaaliannoksen voi aivan hyvin pitää ihan erikseen jemmassa ja antaa asianosaiselle sitten kun hän ottaa ruokaa. Ja ihan kaiken varalta kannattaa pitää myös toinen samanlainen jemmassa, jos tyyppi vaikka haluaa santsata. Noista nimetyistä lautasista tulee mieleen kouluruokala, ei puutu kuin kelmu lautasen päältä niin johan on ankeaa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.
Ymmärsin, että ap tarkoitti perhejuhlien ilmapiiriä. Pitkät iltapuvussa nautitut illalliset painettuine ohjelmineen eivät taida kuulua tähän juhlakategoriaan, josta täällä nyt puhutaan. Ihanaa, että kuitenkin pääsit mainitsemaan, että kuinka omassa elämässä! (Haistan kyllä melko vahvan trollin, kun tämä yksi viesti toisensa jälkeen hehkuttaa näistä puheiden pitämisestä ja velvollisuuksista sun muista, mutta menköön nyt...)
Et kuitenkaan kertonut, millaiset ovat ne rennot juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tulevat juhlii sellaisina kuin he ovat, vaikka he sitä peittelisivät. Jos ei ole sosiaalisia taitoja, niitä on vaikea loihtia yhtäkkiä. Kun pitäisi osata muut huomioon ja jutella mukavia, voi tuntua kiusalliselta ja "pönöttämiseltä", jos on tottunut vain raapimaan omaa napaansa kotisohvalla loikoillen. Yksi ratkaisu on suuntautua enemmän ystäviinsä, jotka ovat samanhenkistä porukkaa. Sukulaiset voi jättää vähemmälle. Omasta kokemuksesta tiedän, että muutaman vuoden jälkeen ei tule enää edes kutsuja mihinkään sukujuhliin, kun en ole niissä tavannut käydä enkä ole sukulaisille mitään järjestänyt.
Toisaalta ne ihan samat sukulaiset saattavat juhlia varsin iloisesti (ilman viinaa),kun sinä et ole mukana vaatimassa, että nyt täytyy rupatella.
Itse asiassa olen jättäytynyt suvun kuvioista ihan muista syistä kuin siitä, ettei juhlissa olisi mukavaa. Muun muassa maantieteellinen välimatka on yksi syy. Viimeisimmissä isoissa juhlissa, joihin osallistuin, oli oikeinkin hauskaa. Ja viestilläni yritin sanoa juuri sitä, että ihmisiltä ei voi vaatia sellaista, mitä he eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin opetellan hyväksymään se, että juhla on juhla, ei siis mikä tahansa tilaisuus. Siksi juhlaan kuuluu tiettyjä asioita, joiden sujuvuus kannattaa huomioida. Ihan ensin isäntäväki on toivottavassa tervetulleiksi, huomioi jokaisen saapujan eikä vain huikkaa keittiöstä, että terve vaan sullekin, mee peremmälle. Toiseksi se juhlittava on myös ottamassa vieraita vastaan, oli ikää sitten 1v tai 70v. Juhlittava myös hyväksyy sen, että hän on keskipiste, jota kätellään ja onnitellaan.
Jos juhlissa on jotain ohjelmaa, niin vieraita informoidaan siitä heti alussa. Silloin jokainen tietää, että tulossa on puhe ja musiikkiesitys eikä käy niin, että porukka on ulkona tupakalla siinä vaiheessa, kun ukki pitää puheen (joka on aina lyhyt ja ytimekäs eikä nolaa juhlittavaa). Toisaalta jos ei ole ohjelmaa, niin tiedetään sekin.
Tarjoilussa on otettu huomioon tavallisimmat ruokarajoitteet. Jos on jotain erityistä, niin sen tarjottavan vieressä on sen henkilön nimi, jolle leivos tai leipä on tarkoitettu. Silloin keliakiaa sairastava ei vahingossa ota sekä gluteenitonta että pähkinätöntä annosta.
Tärkeintä on kuitenkin hyväksyä se, että nyt on juhla. On pukeuduttu paremmin, katsotaan lasten perään tarkemmin, ollaan iloisella mielellä eikä koko ajan kysellä, että missä on viinaa. Jostain syystä pönötykseksi kutsutaan sitä hyvää käytöstä, jossa ollaan kohteliaita, otetaan muut huomioon ja vältetään riitelyä.
Tässä on periaatteessa kaikki ok, näin meilläkin sukujuhlat menee. Mutta samalla tässä on jotenkin niin suomalaisen juhlapönötyksen kaava, mikä tekee aina siitä niin jäykkää. On nimetyt leivokset ja etukäteen informoidut puheet ja musiikkiesitykset ja muut jäykistelyt.
Suomalainen juhla on juhla vasta kun se on hirmuisen muodollinen ja kätellään ja pidetään puheita.
Enpä ole onnistunut olemaan mieheni kotimaassa Italiassa yksissäkään juhlissa, joissa ei olisi puheita! Jos ei juhlan ohjelma ole etukäteen tiedossa, niin jälkikäteen valitetaan, että kukaan ei kertonut, että oli elokuvaesitys/musiikkia/hauska sketsi jne. Sinustako se puhe päivänsankarille on pönötystä, kun muualla se on kohteliasta.
Ja tuo etukäteen nimetty leivos on esimerkki siitä, miten suomalainen juhlissa käyttäytyy. Vieras ilmoittaa, että ruokavalio on gluteeniton, toinen ilmoittaa gluteeniton ja pähkinätön. Tarjolla on gluteenitonta kakkua ja sitten tuo yksi gluteeniton ja pähkinätön leivos, joka ei päädykään tälle erittäin allergiselle, koska joku gluteenittoman ruokavalion syöjä päättää napata sen, koska sehän on gluteeniton. Siten yksi vieras jää kokonaan ilman syötävää, ellei ole erikseen kirjattu, kenelle se on.
Sen spesiaaliannoksen voi aivan hyvin pitää ihan erikseen jemmassa ja antaa asianosaiselle sitten kun hän ottaa ruokaa. Ja ihan kaiken varalta kannattaa pitää myös toinen samanlainen jemmassa, jos tyyppi vaikka haluaa santsata. Noista nimetyistä lautasista tulee mieleen kouluruokala, ei puutu kuin kelmu lautasen päältä niin johan on ankeaa.
ohis
Eli emäntä viettää vieraiden kanssa seurustelun sijaan aikaansa kahvipöydän äärellä odotellen, koska ko.henkilö tulee kahville?
Minä ajattelisin että avainasia on se, ettei porukkaa ole pakotettu istumaan jossain piirissä tuntemattomien kanssa. Tämä on toki tilakysymys, jos ollaan yksiössä, niin eihän siinä kauheasti tiloja ole ja usein se on aika jäykkää kun kaikki keskustelu käydään kaikkien kanssa.
Mutta minusta se rentous ihan noissa perussukujuhlissa (rippijuhlat, ylppärit, ristiäiset, synttärit) syntyy siitä, että ihmiset saavat istahtaa, ryhmäytyä, tarvittaessa vaihtaa paikkaa luontevasti jne. Ja isäntäväki osaa hommansa ja kiertää sujuvasti vaihtamassa kuulumisia porukasta toiseen. Ei jumahda yhteen porukkaan - vaikka vanhojen koulukavereiden kanssa, jotka tuli esikoisen kummeiksi valittua - vaan vaihtaa porukkaa, juttelee tovin, luo ehkä puheenaiheita jos sellaisia luontevasti on. Esimerkkinä meillä appivanhempien ja minun suvun yksien vieraiden sama sukunimi ja samat sukujuuret paikkakunnalla, siitähän se juttu lähti eikä meinannut loppua, mutta minä sen jutun käynnistin kyselemällä vähän. Isäntäväki on avainasemassa.
Puheet on kivoja, mutta jos on peräkkäin kolme kovin muodollista ja jäykkää puhetta vaikka rippijuhlissa, niin meneehän se aika vaivautuneeksi.
Rennot perhejuhlat = Juhlat, joissa eri ikäiset ihmiset (ehkä vieraammatkin) juttelevat toisilleen, liikkuvat seurueesta ja pöydästä toiseen edes jonkin verran, kuuluu sellainen mukava puheensorina ja nauru. Hyvät tarjottavat, hyvä musiikki, asianmukainen juhlapukeutuminen ja vieraiden vastaanottaminen ovat myös mulle olennainen osa rentoja perhejuhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, että millaiset on ne toivotut rennot juhlat. Siis huomatkaa: juhlat, ei mikään kaveri-illanvietto. Omassa elämässä juhlissa on iltapuku, syödään sivistyneesti monen ruokalajin ateria ja keskustellaan smalltalkia vieruskavereiden kanssa. On puheita, on tuntemattomia ihmisiä, on mahdollisesti jopa painettu ohjelma. Kukaan ei koe sitä pönötykseksi, koska paikalle on tultu juhlamielellä. Siksi on kummallista, että täällä tuollaista pidetään pönötyksenä vain siksi, että läsnäolijat osaavat käyttäytyä.
Yleensä perhejuhlat ovat häitä, (tasavuosi)synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, hautajaisiakin. Harvemmin näissä syödään monen ruokalajin aterioita iltapuvut päällä.
Rennoista ja mukavista juhlista on pakko mainita kesämökillä vietetyt ylioppilasjuhlat. Tarjolla oli grilliruokaa, ajanvietteeksi sai pelata mölkkyä ja krokettia, oli iloinen tunnelma ja kaikki viihtyivät. Silti kyseessä oli ilman muuta juhla eikä kaveri-illanvietto.
Mikä siitä teki juhlan joten miten joku ulkopuolinen olisi tunnistanut sen juhlaksi?
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrätkö sinä, mitä aloittaja kysyi? Hän kysyi, miten tuollaisten sinun kuvailemasi jäykkien, virallisten pönötysjuhlien , joissa vierailla on vain velvollisuuksia, sijasta saisi järjestettyä kivat ja rennot juhlat. Ei siis tuollaisia kuin sinä järjestät vaan kivat ja rennot.