Noniin, nyt sain sitten suuni auki siitä että haluan lapsen huostaan

Väliaikatietoja erityisesti sinulle, joka tulet joka ketjuun riemukiljumaan, että tunnistit minut taas.

Tänään oli palaveri sosiaalityöntekijän ja ex-miehen kanssa. Sanoin että arveluttaa ja en todellakaan usko selviäväni, eikä tukitoimet riitä. Ja että olen miettinyt sijaiskotia tai adoptiota, jos siihen on isän suostumus.

Sosiaalityöntekijä torppasi alkuunsa ja sanoi ettei ole mitään syytä.. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi, vetosin myös fyysisiin sairauksiin ja että minun sairaalassa olon ajasta tulee pitkä. Kuinka sitten vielä fyysisen sairauden uuvuttamana lähteä kotiin hoitamaan vastasyntynyttä.

Sanoi että poikkeustapauksessa lapsi voisi olla myös isällä. Tai että isä voi ottaa jopa yöksi vaikka sitä ei suositella. Että ei huostaan kun kaksi vanhempaa on. Oli silti sitä mieltä että vauva minulle. Antoi kyllä puhelinnumeron että voin soittaa myöhemmin jos tarvetta.

Sairaalassa kyllä ilmoitan, että minulla ei ole mitään tunnetta ja joko isä hakemaan vauva tai jos ei halua niin sitten jonnekin sijoitukseen. Jos pistävät kotiin vauvan kanssa, niin sitten soitan sodiaalipäivystykseen että that's it.

Psykologilla käyntejä jatkan, mutta hän ei mua käännytä myöskään.