Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Kyllä viesti varmaankin meni perille jo alussa , ei olisi vaatinut toistoa moneen kertaan. Mieli pahoittuu ja pahimmassa tapauksessa tytön käsitys itsestä voi saada vaarallisen kolhun.
Menet lääkärille vaikka haavaa näyttämään , niin sekin johtuu ylipainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni terveystarkastajat valittivat joka tarkastuksella ylipainostani, jonka olin jo tiedostanut vuosia. Sairastuin sitten syömishäiriöön yläasteella ja paino putosi vuodessa 15 kiloa. Terkkari oli oikein iloinen painoni putoamisesta, ei hän tietenkään totuutta asiasta tiennyt
Laita palautetta että yksi mainintakerta riittää, ei ole tarpeen seitsemän kertaa toistaa yhden vastaanottoajan aikana. Nuohan on niin lyhyitä hetkiä muutenkin, jos se on seitsemän kertaa asiasta puhunut, niin ei kai se ole mitään muuta ehtinyt puhuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntahan on pienen pieni osa painon kehittymisestä suuntaan tai toiseen. Enemmäuupuu n vaikuttaa ravinto. Harrastukset ei ole pakollisia, ovat kalliitakin.
Lapselle EI tarvitse puhua painosta yhtään mitään ja itse olisin kävellyt ulos terkalta.
Meillä puhutaan terveellisyydestä, ei painosta, ikinä.
Lapsen on todella epätervettä alkaa kyttäilemään painoaan tai kehoaan.
Ja kuka idiootti (ehkä jonkun punttisalin omistaja) senkin on keksinyt että hikiliikuntaa pitää olla 2 tuntia päivässä.
Kerro lapselle että se on just täydellinen ja että äiti ostaa kasviksia väkipaloiksi niin kasvaa seuraavaksi pituutta ja terkka ei enää valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi taas on hoikka (ja itsekin olen aina ollut) ja lääkäri halusi puhua vain tytön laihduttamisesta, vaikka ei ole ikinä laihduttanut. Päinvastoin syö hyvin. Tyttö sanoi, kun päästiin ulos, etten halua kuulla tuota enää koskaan.
Täysin asiaton lääkäri. Sekin, että istuttaa esiteiniä ilman paitaa... Valittaisin.
Ja taustoiksi, että yksi omista lapsistani oli vauvana ja vielä leikki-ikäisenäkin tukeva. Terkkari suhtautui asiaan erittäin tahdikkaasti, ja lapsi hoikistui itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennan vielä: Syömme terveellisesti, karkkipäivä kerran viikossa. Kuten sanottu, nää käyrät ei oikeasti aina kerro koko totuutta. Vaikka lapsi olisikin selvästi ylipainoinen, mielestäni olisi epäasiallista nostaa asia esiin monta kertaa, vaan mielummin keskusteltaisiin asia kerralla läpi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On ihan oikein puuttua tuohon harrastuksen puutteeseen. Hyvät sosiaaliset suhteet ja verkostot ovat nykypäivänä äärimmäisen tärkeitä esim. työllistymisen suhteen. Nyt katsotte yhdessä jonkun kivan harrastuksen lapselle (jossa on muita ihmisiä), johon voi lähteä mukaan.
Millaista elämää oikein viettävät nämä, jotka vaativat harrastuksia sosiaalisuuden takia?? Oletteko te niitä ihmisiä, joilla itselläänkin läheiset ovat työkavereita?
Meillä lapset käyvät kyllä harrastuksissa, mutta vain koska itse tahtovat juuri kyseisiä lajeja harrastaa. Harrastaminen ei missään nimessä ole suoraan yhteydessä sosiaalisiin suhteisiin tai liikuntaan. Molempia voi aivan hyvin olla myös ilman harrastuksia!
Olisin todella surullinen, jos vain harrastukset edustaisivat lapseni sosiaalisia ympyröitä, sillä sehän merkitsisi, ettei hän ole kyennyt luomaan minkäänlaisia suhteita ihmisiin omien viiteryhmiensä (koulun x-luokka, jalkapallojoukkue, partioryhmä jne.) ulkopuolelta. Jos taas ystäviä löytyy muutenkin, niin mitään pakollista harrastamista on ihan turha ajatella.
Ja entäpä, jos lapsi onkin introvertti? Onko oma luonne lapsilta kielletty, pitääkö kaikkien olla liikunnallisia ja sosiaalisia ja samanlaisia kuin muut? Entä, jos lapsi yksinkertaisesti tahtoo olla kotona ja harrastaa vaikka lukemista tai piirtämistä? Missä iässä lapselta pitää alkaa vaatimaan ryhmäpaineeseen taipumista ja omien toiveiden hylkäämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi liikkuu, niin ruokavalioon pitäisi kiinnittää huomiota. Karkkipäivänä jos saa 1000 kaloria, niin se tarkoittaa yli 100 kaloria ylimääräistä joka päivälle. Kiinnitä huomio juomiin, mehuissa ja vastaavissa on paljon sokeria. Myös niissä tuorepuristetuissa mehuissa.
Meillä tyttö on aina keikkunut lievästi ylipainoisen rajalla. Joskus on mennyt vähän yli joskus vähän ali. Onneksi tähän asti on ollut lähes kaikki fiksuja terveydenhoitajia ja lääkäreitä. Ei ole painosta tehty isoa numeroa. Liekö sitten vaikuttanut asiaan että tuohon harrastuskysymykseen on voinut sanoa harrastavansa kilpaurheilua ja sitten onkin enemmän keskusteltu siitä jaksaako käydä treeneissä ja pitäisikö olla enemmän vapaa-aikaa.
Ainoa idiootti on tullut vastaan neuvola-aikana. Katsoi pelkkää painoa eikä ottanut yhtään huomioon sitä että pituuskin oli reippaasti plussan puolella ja todellakin kasvoi täysin oman käyränsä mukaan. Teki asiasta ihan hirveän numeron ja vaati painokontrollikäyntejä. Seuraava terveydenhoitaja sitten ihmettelikin että "Ai olette tulleen painokontrolliin kun toi paino on noin paljon laskenut ja ollaan siitä huolissaan". Onneksi tyttö ei tuosta yhdestä muista mitään niin ei päässyt sen suurempaa vahinkoa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi liikkuu, niin ruokavalioon pitäisi kiinnittää huomiota. Karkkipäivänä jos saa 1000 kaloria, niin se tarkoittaa yli 100 kaloria ylimääräistä joka päivälle. Kiinnitä huomio juomiin, mehuissa ja vastaavissa on paljon sokeria. Myös niissä tuorepuristetuissa mehuissa.
Kuka syö tai antaa lapsensa syödä karkkipäivänä yli 200 grammaa karkkia?
Viidennellä luokalla oleva lapsi saattaa kasvaa vuodessa helposti 10 cm ja ylikin, meillä pojalle tuli 15 cm lisää. Siinä ne muutaman kilon ylipaino katoavat.
Meillä on nuorimmalle vasta tulossa tuo tarkastus ja olen jo henkisesti siihen varautunut, koska tiedän, että ko. koululääkärin kanssa on muillakin oppilaiden vanhemmilla tullut vääntöä. Huono kokemus lääkäristä esiteini-ikäisenä voi saada luottamuksen pitkäksi ajaksi pois ja niinpä en niele yhtään mitään turhaa mussuttamista.
Haluisin tietää, miten vaikka maalausharrastus vaikuttaa painoon?
Mä pistäisin reippaasti lääkärille asiallista palautetta.
Itsekin huomasin lapsena, että joka terveys- ja lääkärintarkastuksessa jumitettiin pieneenkin poikkeamaan painokäyrästä. Olin aivan terve ja hyvinvoiva, mutta perinyt pienikokoisen äitini geenit, joten koulussa ja lääkärissä touhotettiin aina hyvin lievästä alipainostani, että pitää syödä enemmän, pitää syödä enemmän. Terkkari vielä siirsi nämä terveiset kotiin, ja siellä sain sitten kuunnella samaa. Syömisestä tuli minulle inhottava toimitus ja suhteeni siihen sekä kehooni on vieläkin kierossa.
Annettaisiinpa yksilöiden olla yksilöitä...
Ettei olisi kasvupyrähdys tulossa?
Omat lapseni ovat venyneet pituutta aina saman kaavan mukaan. Ensin on tullut vyötärölle pari ylimääräistä kiloa ja sen perään ihan hillitön pituuskasvu ja vyötärö taas kapea ja paino käyrien alapuolella.
On ok, jos asia otetaan vastaanotolla puheeksi mutta se, millä tavoin, merkitsee paljon.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut lääkärit ei vissiin oikein ajattele miltä asiat tuntuu vaan vain millaisia ne on. Ja kertovat kai nämä faktat sitten koska nehän on faktoja. Eivät ajattele että siinä on mitään pahaa.