Miksi juuri Suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia, yleistä pahaa oloa, masentuneisuutta ym. jos vertaa muihin?
Osaatteko sanoa mikä tämän aiheuttaa?
Minä olen huomannut tämän piirteen; suomalaisissa on se outo piirre muun maalaisiin nähdeen että ryvetään kamalasti siellä menneisyydessä eikä päästetä irti ja katsota tulevaisuuteen. Valitaan väkisin se melankolia, tasapainoisen kivan olon sijasta.
nimim. 10 eri maassa asunut (1/4 suomalaissyntyinen)
PS. Toki en ole asunut Japanissa, mutta kaverit kertoneet että siellä kuulemma vähän saman tyylistä että hakeudutaan ikävän olon pariin ja luovutetaan asioiden suhteen helpolla
Kommentit (291)
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vuodesta kylmää ja harmaata, synkät kuusimetsät, ei yhteisöllisyyttä, maailman korkeimpiin kuuluvat verot, palkat matalalla, köyhien kyykytys.
Turvallinen maa jossa todella vähän rikollisuutta, vakaat olot, ei sotia II maailmansodan jälkeen, puhdas luonto, huipputasoa olevat julkiset palvelut, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto, pienet varallisuus- ja tuloerot tulonsiirtojen johdosta, korkea elintaso ja huippuhyvä sosiaaliturva joka mahdollistaa katon pään päälle ja ruuan pöytään myös vapaamatkustajille... listaa voisi jatkaa pitkään.
Ja silti menee muka huonosti... oikeesti, mikä tätä kansaa vaivaa?
Hahhah, kai tuollaisessa utopiassa menisikin hyvin, et vain todellakaan kuvaillut Suomea. Sama kuin sanoisi "täällä on kesäkin 9 kuukautta vuodesta, miksi valitamme säästä?" Bimbon puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt katsoo niitä tilastoja niin:
https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2013/11/07/a-stunning… depression suhteen Suomi on keskitasoa
ja itsemurhat:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_by_suicide_rate
Suomi on korkealla (nro 35), mutta esim. ap:n kehuma Japani on reilusti yläpuolella. Eurooppalaisittain Suomessa on kyllä todella paljon itsemurhia.
Miksiköhän Belgia on noin korkealla itsemurhatilastoissa?
Totta, outo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt katsoo niitä tilastoja niin:
https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2013/11/07/a-stunning… depression suhteen Suomi on keskitasoa
ja itsemurhat:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_by_suicide_rate
Suomi on korkealla (nro 35), mutta esim. ap:n kehuma Japani on reilusti yläpuolella. Eurooppalaisittain Suomessa on kyllä todella paljon itsemurhia.
Miksiköhän Belgia on noin korkealla itsemurhatilastoissa?
Totta, outo juttu.
Itsemurhien tilastointi vaihtelee hiukan eri maissa, esim. liikenteessä sattuneiden hyvin ilmeisten itsemurhien suhteen. Suomessa nokkakolarit rekkojen kanssa ovat puhtaasti liikennekuolemia.
Suomalaiset ovat väärällä tavalla ylpeitä, pärjääjät vouhottavat pärjäämisellään ja nostavat itseään painamalla muita alas, heitä jotka ovat erilaisia ja pärjääjien silmin alemmilla oksilla. Haukutaan naapuria ja julkkisten ulkonäköä ym. vähintään eduskuntaa pienten lasten kuullen, siinä oiva asennekasvualusta.
Kaikenlainen virheellisyys,puutteellisuus nostetaan uutisvideoihin asti koko kansan lynkattavaksi-ainakin jos aihe on tähän asti hyväksyttyjen suvaitsevaisuuslinjojen ulkopuolella.
On muodikasta suvaita esim. homoutta ja samalla sumeilematta hyökätään sadan muun erilaisuutta aiheuttavan tekijän kimppuun.
Halveksunta ja kylmä käytös ovat normi, ja nurinkurisesti iva huokuu samoista ihmisistä, jotka ihannoivat muiden kulttuurien lämpöä.
Olen pahoillani, turhan ikävää tekstiä, tällaista harvoin kirjoitan mutta niin harmittaa nykyinen sosiaalisen median ihmisen joukkolynkkaamiskulttuuri. Ihminen ei kestä! Tarvitsemme rakkautta, emme itsemurhia juna-asemilla:(
Ilmasto, suurimman osan vuotta ihmiset kököttävät yksin kodeissaan, ei ole yhteisöllistä kanssakäymistä ja ryhmiin kuulumisen tunnetta tarpeeksi. Ei iloita pienistä asioista.
Kova rahavetoinen suoritusyhteiskunta, missä heikompia ei oteta vahvempien yhteisöihin mukaan tasavertaisina yksilöinä. Koulukiusaamista ei saada kuriin, ahneus ja kateellisuus jylläävät, negatiivinen asenne ja valitetaan kaikesta, vaikka voisimme olla iloisia, kiitollisia ja tukea toisiamme ja heikompiamme.
Liian jäykät koulutuskuviot, yhteishaut sun muut jättävät aina osan ulkopuolelle.
Työttömyyskuvioiden järjetön keppi- ja kyykytyssysteemi saa ihmisen helposti tuntemaan arvottomuutta, kun ei ole tarpeellinen muille kuin loputtomilla TE- koukeroille, joita virkamiesjoukot keksivät koko ajan lisää. Tässäpä aluksi.
Belgian tilastoissa näkyvät eutanasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt katsoo niitä tilastoja niin:
https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2013/11/07/a-stunning… depression suhteen Suomi on keskitasoa
ja itsemurhat:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_by_suicide_rate
Suomi on korkealla (nro 35), mutta esim. ap:n kehuma Japani on reilusti yläpuolella. Eurooppalaisittain Suomessa on kyllä todella paljon itsemurhia.
Miksiköhän Belgia on noin korkealla itsemurhatilastoissa?
Belgian flaaminkieliset alueet ovat mentaliteetiltaan aika masentavia ja ahdasmielisiä. Ulkokultaisuus ja status on tärkeää ja elämää kuuluu suorittaa tietyn kaavan mukaan. Tietyn ikäisenä pitää olla tietyssä elämänvaiheessa, jos haluat olla kunnon kansalainen. Esimerkiksi jos et ole pariutunut kaksikymppisenä, niin saat kyllä kuulla hyvinkin ilkeää kuittailua ja utelua asiasta. Perhe- ja sukukeskeisyys on voimakkaampaa kuin Suomessa mutta kääntöpuolena ihmiset ovat poteroituneet omiin piireihinsä eivätkä osaa tai halua tutustua omien ympyröiden ulkopuolelta tuleviin. Eivät suomalaisetkaan ole keskimäärin kovin avoimia uusille ihmisille mutta siellä se omassa kuplassa eläminen on vielä korostuneempaa.
Ranskankielisessä Valloniassa on taas paljon työttömyyttä ja köyhyyttä, mikä lannistaa ihmisiä. Muuten ilmapiiri on siellä kuuleman mukaan Flanderia rennompi. Omakohtaista kokemusta minulla ei Valloniasta ole, ainoastaan siis Flanderista.
Pimeys. Kaamos saa iloisimmankin hepun hyytymään, kun täällä napapiirillä ei jaksa tehdä pariin kuukauteen muuta kuin nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Minun kaveri opiskeli Ruotsissa monta vuotta, ja sanoi että aina kun astui Suomen mantereelle niin ahdistava, painostava ilmapiiri iski päin kasvoja ja fiilis oli moukka ja surkea metsäläinen kuin jossain Rentun Ruusu-biisissä. Ihan kuin koko maa olisi kirottu, paha.
Sitten kun palasi lomilta Ruotsiin kouluun niin siellä tuli aina nostattava, kiva, sosiaalinen ilmapiiri päälle että Diggiloo-Diggiley ja suorastaan kuninkaallinen fiilis. :D Kun olisi jossain hyvän energian keskellä ja ihmiset nauravaisia ja iloisia kuin musikaalissa.
Tuo nauratti silloin, mutta nyt tiedän mitä tarkoitti kun kävimme Ruotsissa vähän aikaa sitten moikkaamassa miehen sukulaisia.
Jaa. Paljon syntyperäisten ruotsalaisten kanssa tekemisissä olevana näen asian toisin, Suomessa paistaa rehellisyys ja ihmiset pitävät huolen omista asioistaan ja sallivat sen vapauden muillekin. Ruotsissa mielistellään ja ollaan kaksinaamaisia, ja kaikki väärää mieltä olevat eristetään ryhmän ulkopuolelle ja pyritään vaientamaan hinnalla millä hyvänsä. Näytellään että kaikki on hyvin, niin totta kai sinisilmäiselle suomalaiselle elo vaikuttaa oikein hunajaiselta ja iloiselta.
Ja kuten mainittua, isot masennustilastot ovat merkki vain siitä että ongelma tiedostetaan herkemmin ja siihen haetaan apua. Monissa muissa maissa masentunut mielummin tappaa ittensä kuin pilaa oman ja yhteisön maineen hakemalla apua, tai sitten jää potemaan hoitamatonta masennusta joka kehittyy koko ajan vakavammaksi mielenterveysongelmaksi. Japanissa paperilla masennustilastot ovat melko matalat, mutta itsemurhatilastot taas korkeat. Sitä paitsi Suomi ei yllä edes kärkitilastoihin maailmanlaajuisissa masennustilastoissa, esimerkiksi pelkästään naapurimaista Norjassa luvut on melko samat, Venäjällä korkeammat.
Vierailija kirjoitti:
Ilmasto, suurimman osan vuotta ihmiset kököttävät yksin kodeissaan, ei ole yhteisöllistä kanssakäymistä ja ryhmiin kuulumisen tunnetta tarpeeksi. Ei iloita pienistä asioista.
Kova rahavetoinen suoritusyhteiskunta, missä heikompia ei oteta vahvempien yhteisöihin mukaan tasavertaisina yksilöinä. Koulukiusaamista ei saada kuriin, ahneus ja kateellisuus jylläävät, negatiivinen asenne ja valitetaan kaikesta, vaikka voisimme olla iloisia, kiitollisia ja tukea toisiamme ja heikompiamme.
Liian jäykät koulutuskuviot, yhteishaut sun muut jättävät aina osan ulkopuolelle.
Työttömyyskuvioiden järjetön keppi- ja kyykytyssysteemi saa ihmisen helposti tuntemaan arvottomuutta, kun ei ole tarpeellinen muille kuin loputtomilla TE- koukeroille, joita virkamiesjoukot keksivät koko ajan lisää. Tässäpä aluksi.
Mikä olisi "tarpeeksi"? Kunnat, seurakunnat, yhdistykset ja vapaaehtoiset järjestävät jo nyt varsin paljon erilaista yhteistoimintaa, joihin kansalaisilla on mahdollisuus osallistua.
Eikös me olla melkein kaikissa maiden välisissä tutkimuksissa korkeimmilla sijoilla: pisa, talous, luottoluokitus.. mitä näitä nyt on... ja muistaakseni jossain kansalaisten onnellisuusselvityksessäkin suomalaiset olivat melko onnellinen kansa.
Suomalaiset ovat MAAILMAN viidenneksi onnellisin kansa. Joten tuo aapeen otsikointi kyllä mene aika lailla mutun tuntumaan. Jos itse on aina mörkkinä valittamassa, niin eihän siihen elämäänsä tyytyväinenkään uskalla kuin nyökkäilllä.
Vierailija kirjoitti:
Pimeys. Kaamos saa iloisimmankin hepun hyytymään, kun täällä napapiirillä ei jaksa tehdä pariin kuukauteen muuta kuin nukkua.
Tämä on totta. Mä voisin mennä lokakuun lopussa talviunille ja herätä taas maaliskuun lopussa. Olen jo vuosia pistänyt merkille, että kun keväällä aurinko paistaa ja ensimmäiset lämpimät tuulet puhaltavat kasvoille, jopa täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset alkavat hymyillä toisilleen.
Elolliselle olennolle on luontaista masentua ilman ystäviä ja perhettä. Jotkut jaksavat fporskuttaa yksinkin, mutta jotkut eivät. Mieti nyt itse jos sinulla ei ole kymmeniin vuosiin ihmiskontakteja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt katsoo niitä tilastoja niin:
https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2013/11/07/a-stunning… depression suhteen Suomi on keskitasoa
ja itsemurhat:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_by_suicide_rate
Suomi on korkealla (nro 35), mutta esim. ap:n kehuma Japani on reilusti yläpuolella. Eurooppalaisittain Suomessa on kyllä todella paljon itsemurhia.
Miksiköhän Belgia on noin korkealla itsemurhatilastoissa?
Belgian flaaminkieliset alueet ovat mentaliteetiltaan aika masentavia ja ahdasmielisiä. Ulkokultaisuus ja status on tärkeää ja elämää kuuluu suorittaa tietyn kaavan mukaan. Tietyn ikäisenä pitää olla tietyssä elämänvaiheessa, jos haluat olla kunnon kansalainen. Esimerkiksi jos et ole pariutunut kaksikymppisenä, niin saat kyllä kuulla hyvinkin ilkeää kuittailua ja utelua asiasta. Perhe- ja sukukeskeisyys on voimakkaampaa kuin Suomessa mutta kääntöpuolena ihmiset ovat poteroituneet omiin piireihinsä eivätkä osaa tai halua tutustua omien ympyröiden ulkopuolelta tuleviin. Eivät suomalaisetkaan ole keskimäärin kovin avoimia uusille ihmisille mutta siellä se omassa kuplassa eläminen on vielä korostuneempaa.
Ranskankielisessä Valloniassa on taas paljon työttömyyttä ja köyhyyttä, mikä lannistaa ihmisiä. Muuten ilmapiiri on siellä kuuleman mukaan Flanderia rennompi. Omakohtaista kokemusta minulla ei Valloniasta ole, ainoastaan siis Flanderista.
Ilmeisesti ne on kuitenkin nimenomaan Vallonian luvut, jotka nostaa Belgian noin korkealle:
http://www.brusselstimes.com/belgium/2746/suicide-rate-especially-worry…
Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva. Ilmaista rahaa jaetaan liian avokätisesti tukien muodossa, ja tämä saa ihmiset syrjäytymään kun rahat pystyy käyttämään vaikka huumeisiin tai viinaan. Jos ihmiset kävisivät töissä, meillä menisi paljon paremmin. Miksei niillä rahoilla, jotka nyt annetaan sossupummeille voisi vaikka luoda lisää työpaikkoja?
Harkitsen vakaasti täältä pois muuttamista, sillä verorahojeni antaminen ilmaiseksi pummeille ei ole oikein.
ihmettelevä vaan kirjoitti:
Osaatteko sanoa mikä tämän aiheuttaa?
Minä olen huomannut tämän piirteen; suomalaisissa on se outo piirre muun maalaisiin nähdeen että ryvetään kamalasti siellä menneisyydessä eikä päästetä irti ja katsota tulevaisuuteen. Valitaan väkisin se melankolia, tasapainoisen kivan olon sijasta.
nimim. 10 eri maassa asunut (1/4 suomalaissyntyinen)
PS. Toki en ole asunut Japanissa, mutta kaverit kertoneet että siellä kuulemma vähän saman tyylistä että hakeudutaan ikävän olon pariin ja luovutetaan asioiden suhteen helpolla
Ap, painu vaikka v.i.t.t.u.u.n ylivertaisen monikylddyyrisen perintösi kanssa Suomesta, jos ei kelpaa, äläkä ulise omasta paremmuudestasi jossain Vauvapalstalla. Täytyy olla hieman lahoa sinunkin kuupassasi, kun jaksat noin innolla jankuttaa mielenterveys- ja itsemurhaketjuissa?
ihmettelevä vaan kirjoitti:
Osaatteko sanoa mikä tämän aiheuttaa?
Minä olen huomannut tämän piirteen; suomalaisissa on se outo piirre muun maalaisiin nähdeen että ryvetään kamalasti siellä menneisyydessä eikä päästetä irti ja katsota tulevaisuuteen. Valitaan väkisin se melankolia, tasapainoisen kivan olon sijasta.
nimim. 10 eri maassa asunut (1/4 suomalaissyntyinen)
PS. Toki en ole asunut Japanissa, mutta kaverit kertoneet että siellä kuulemma vähän saman tyylistä että hakeudutaan ikävän olon pariin ja luovutetaan asioiden suhteen helpolla
Mistä tiedät kuinka helpolla kukin luovuttaa? Oletko ollut näkemässä ja kokemassa olosuhteet, ja minkä määrittelet luovuttamiseksi? Olisi kiva kuulla, avarra näkökulmaasi hieman lisää.
Suomalaiset eivät välitä lähimmäisistään vaan olettaa että kyllä se hyvinvointivaltio hoitaa. Tärkeintä on se mitä jää viivan alle, ei se masentuneiden kuntoutuminen.
A) Lamaa laman perään, ongelmiin ei saa hoitoa
B) Vanhemmat ovat välinpitämättömiä ja tunnekylmiä
B) Arvostetaan vain työtä, työtä ja työtä, jos ei ole työtä on arvoton paska, turha sitten ihmetellä jos tulet puukotetuksi kadulla