Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri Suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia, yleistä pahaa oloa, masentuneisuutta ym. jos vertaa muihin?
ihmettelevä vaan
07.02.2018 |
Osaatteko sanoa mikä tämän aiheuttaa?
Minä olen huomannut tämän piirteen; suomalaisissa on se outo piirre muun maalaisiin nähdeen että ryvetään kamalasti siellä menneisyydessä eikä päästetä irti ja katsota tulevaisuuteen. Valitaan väkisin se melankolia, tasapainoisen kivan olon sijasta.
nimim. 10 eri maassa asunut (1/4 suomalaissyntyinen)
PS. Toki en ole asunut Japanissa, mutta kaverit kertoneet että siellä kuulemma vähän saman tyylistä että hakeudutaan ikävän olon pariin ja luovutetaan asioiden suhteen helpolla
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi suomenruotsalainen.
Aina kun tapaan suomalaisen puolen sukua niin kaikki valittaa ja ruikuttaa, kaikki haukkuu kaikkia ja kaikkea ja kaikki valittaa vaivojaan, vetävät kännejä ja jos annat jotain neuvoja niin sinut haukutaan kaikkitietäväiseksi. Haukkuvat meidän suomenruotsalaisen suvun samaan syssyyn. Haluan vaan päästä äkkiä pois niistä tilanteista.
Aina kun tapaan suomenruotsalaisen puolen sukua, niin kaikki hymyilevät, kaikki kehuu kaikkia ja puhuu miellyttävällä tavalla kaikista, ja kaikki ottavat kaikki muut huomioon. Viihdyn niissä tilaisuuksissa yleensä vähän pitempään eikä kukaan katso kieroon vaikka useimmat meistä puhuisivat suomea keskenään. Kannustavat vaan pitämään hyvää suomen kielen taitoakin yllä työn saannin takia.
Minulla oli nuorena aikuisena kirjekaverina suomenruotsalainen nainen, joka kirjoitti iloisia, mukavia kirjeitä. Yksi asia pisti silmään: kun hän lähetti valokuvia, hän lähetti kuvan koko lapsuudenperheestään. Minulla oli tosi paljon kirjekavereita kuten monella siihen maailman aikaan oli, eikä yksikään toinen lähettänyt kuvaa perheestään. Saattoihan tuo olla jonkin sortin sattumaakin, mutta tälle naiselle perhe oli selvästi voimavara ja iloinen asia. Suomenkieliset alkoivat nippa nappa päästä yli teiniangstistaan vanhempiaan kohtaan ja vaihtoivat suhtautumisen vihaisesta välinpitämättömään. Kyllä se yhteisöllisyys vaan tuo voimia elämään.
Joo, oma lapsuudenperheeni: isä raivoava juoppohullu joka uhkaili muun perheen tappamisella, äitikin uhkasi kerran sytyttää talon tuleen koska sitä vitutti isän juominen. Kaverini äiti uhkasi tappaa ko. kaverin ja heitti ulos alaikäisenä. Että siitäpä sitten iloisia perhekuvia ottamaan ja yhteistä aikaa viettämään. Teiniangstini oli sitä että pelkäsin isää joka päivä ja päätin lopulta olla tuntematta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkillisen pitkä ketju ongelmasta jota ei ole olemassa. Ei ainakaan siinä muodossa kuin aloituksessa on esitetty.
Täällä pitää pärjätä yksin ja avun hakeminen nähdään heikkoutena, vaikka se onkin vahvuutta. Perinteet ovat murenemassa, vaikka ne toivat turvaa ja tuttuutta ihmisten elämään. Kanssaihmisiä ei kunnioiteta, vaan oma etu on ensimmäisenä, ei yhteisön.
Vanhemmat eivät uskalla olla auktoriteetteja ja kouluissa sitä ei sallita. Käsitys oikeasta ja väärästä on katoamassa.
Toisaalta aineellista hyvää on monilla liikaakin ja mikään materia ei riitä. Epäkiitollisuus, ulkokultaisuus ja itsekkyys.
Siinäpä joku syy huonoon oloon.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset kasvatetaan häpeämään itseään ja toisiaan.
Ja olemaan kateellisia toisilleen.
Kaiken kruunaa askeettistä elämää ihannoiva luterilainen perinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä koin enemmän pimeyttä USAssa. Aurinko laski aina jo klo 18 ja tuli pelottavan pilkkopimeää. Voi miten kaipasin Suomen valoisaa juhannusaikaa kun aurinko ei juuri laske.
Siellä huomasin myös että nämä meidän 4 vuodenaikaa on ihan kivat kun luonto vaihtaa väriä.
Tosin meillä menee täällä enemmän rahaa vaatteisiin kun täytyy pukeutua kesä-, talvi- ja välikausitamineisiin :D
Onpa outo, että USAssa oli niin pimeää. Minulla on ihan erilainen kokemus. Aurinko paistaa lähes 365 päivänä vuodessa, tai ainakin siltä tuntuu😉, ja todella täysin pilvisiä päiviä on harvoin, ja tuskin koskaan monta päivää peräkkäin. Keskitalvella aurinko laskee klo. 17-18 välillä ja kesällä klo. 21-22 välillä. Ihanaa ovat juuri ne pimeät yöt sen jatkuvan auringonpaisteen vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Itseen ja ympäristöön asetetut epärealistiset toiveet. Enää ei osata olla tyytyväisiä siihen, mitä on tai mitä on mahdollista saavuttaa, vaan haikaillaan sellaisen perään, mikä ei ole mahdollista. Lisäksi kaikki-mulle-heti-nyt -ajattelu. Aiemmat sukupolvet ovat olleet vauraimmillaan viisikymppisinä (kun lapset ovat olleet jo isoja ja asuntolainat maksettu pois), nyt haluttaisiin sama elintaso jo kolmekymppisinä, vaikka ollaan just vasta otettu asuntolainakin, lapset pieniä eikä vielä lähelläkään lainanmaksun loppua.
Yhteiskunnalta vaaditaan asioita, joita aiemmin sai perheeltä, suvulta ja naapurustolta. Usein masennuksen takana on tunne, ettei kukaan välitä. Palkattu virkamies "välittää" vain palkkaansa vastaan, ei aidosti. Huolistaan ja murheistaan voi käydä puhumassa ammattilaisen kanssa, mutta ammattilainen ei halaa, lohduta eikä sano, että asiat kyllä järjestyvät. Ammattilainen kuuntelee ja antaa neuvoja, mutta ei anna mitään konkreettista apua kuten esim ottaa lapset viikonlopuksi tai tulee siivoamaan ja tekemään viikon ruuat pakastimeen, jotta väsynyt äiti saa levätä. Joskus pienetkin asiat tekevät tunteen, että joku välittää. Mulla on rivarissa ollut vuosia seinänaapuri, joka lapioidessaan aamulla lumet omasta pihastaan lapioi ne myös mun pihastani. Olen päivät kotona ja kun lähden, niin jos päivän aikana on satanut lunta, minä lapioin naapurin pihan samalla kuin omanikin. Pieni, mutta mukava huomionosoitus naapureiden kesken.
Ihana toi loppu:D
Juuri tällaiset asiat ovat kullanarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkillisen pitkä ketju ongelmasta jota ei ole olemassa. Ei ainakaan siinä muodossa kuin aloituksessa on esitetty.
Oletko oikeasti tyhmä vai yksinkertainen, vai esitätkö vain? Miten muuten tästä olisi 20 sivua syntynyt ellei kokemuksien perusteella???
Vierailija kirjoitti:
Tässä valtiossa on kyllä todella pahasti vikaa, eli miettikää sitäkin kun vastavalmistuneet parikymppiset jäävät sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä eli sellaiset jotka eivät vielä ole töitä ja uraansa aloittaneetkaan, ja eläkeikää vaan nostetaan eli pidetään ne työkykyiset terveet töissä niin kauan että kuolevat eivätkä ehdi nauttia elämästä!
Tämä totta, ja todella räikeä ilmiö nimenomaan Suomessa ja johon en ole muualla törmännyt!
Esim. Jenkeissä jäädään eläkkeelle viimeistään 63v ikäisenä, Briteissä 64v, Kiinassa ja Japanissa 60v, Virossa 63v, Ranskassa 60v ja Venäjällä 60v. Suomi on ainoa joka nostanut eläkeiän 68 vuoteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla asuessani olen huomannut, että kyllä masentuneita ihmisiä piisaa ihan kaikkialla. Muita mielenterveysongelmia myös.
Nykyisin asun Englannissa ja suurimmalla osalla kaveripiiristä on masennuslääkkeet käytössä. Itsekin masennuksesta kärsinyt menneisyydessä. Aikamoista!
Suomalaisilla on ehkä kuitenkin yleisempää sellainen negatiivisempi luonnetyyppi, ei jakseta "tekopirteänä" vouhottaa.
No siis, tämä ei liity millään tavalla juuri sinuun koska en tiedä kuka ja millainen olet, mutta tuli kirjoituksestasi mieleen että ihmiset pitää ihmisistä jotka ottaa toiset huomioon ja on aidosti kiinnostuneita muista. Jos olet jossain porukassa jossa vaikka jollain juuri ollut vastoinkäyminen tms, tai työpaikalla homeongelma, niin eihän se ketään auta jos yksi on "voi vitsi onpa ihanaa päästä lomalle Havaijille, ja sit sain sen uuden työpaikan niin ei tartte täällä homeläävässä olla! Hei ihanaa aurinko paistaa!" Eli siis iloisuus ja hyväntuulisuus ei tarkoita etteikö ihminen muuten voisi olla itsekeskeinen tai psykopaatti tai murhaaja jne.
Minustakaan ei pidetä, olen negatiivinen ja masentunut eli ei se niin ole että vain iloisia syrjitään.