Lue keskustelun säännöt.
Kuina paljon mietitte ulkonäköänne?
06.02.2018 |
Kuinka paljon te muut naiset pohditte ulkonäköänne tai kauneus asioita? Ja kuinka kauniiksi koette itsenne?
Kerron itse esimerkiksi oman laitani:
Jo heti aamulla kun tänään heräsin miehen vierestä niin mietin miltä näytän hänen silmissään. Aamupäivä meni tuskaillessa kuinka ruma olen ja kuinka en saa itselleni mitään. Käytin koko aamun ja aamupäivän peilailuun ja laittautumiseen. Yliopistolla katselin muita naisia ja vertailin. Iltapäivällä käytin aikaa kuvien katseluun jotta voisin keksiä mitä voisin parantaa itsessäni. Illan salillakäynti sai aikaan mielettömän itsevarman olon ja niimpä käytin aikaa peilin edessä musiikkia kuunnellen ja tanssahdellen. :D Tosi paljon menee aikaa ulkonäön mietiskelyyn. Huono homma kun pitäis tehä muuta. Muiden tunnustuksen mukaan olen hyvän näköinen, mietin onko se seurausta siitä että käytän siihen niin mielettömästi aikaa. Itse en ole varma, olenko vähän epäviehättävä plösö vai kenties joku kauneuskuningatar.
Kertokaa muutkin ni mä saan vähän verrata että onko tämä liikanaista. On tämä nuoren naisen elämä rankkaa. 😅
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 25-vuotiaana ajattelin ulkonäköäni paljonkin. Muistan ajatelleeni tuolloin esim. jostain luennoitsijasta, että hän voisi olla oikein kaunis, jos olisi meikannut. Miten typerää...
Nyt olen 40-vuotias nainen, jolla on muodokas vartalo (eli on rintaa ja takamusta, mutta on sitten myös vatsan kohdalla ylimääräistä). Joskus tuskastelen sitä, miten housut eivät mahdu jalkaan ja päädyn laittamaan sukkahousut ja hameen näyttääkseni naisellisemmalta. Ostan yläosia, jotka imartelevat muotojani ja sopivat persoonallisuuteeni. Saatan arkena laittaa kasvoilleni meikkivoidetta ja siistiä kulmakarvat. Edes ripsiväriä en käytä eden kerran kuukaudessa.
Minulle riittävät puhtaat hiukset, kostutettu iho ja iloinen hymy. En ole kasvoiltani mikään erityisen kaunis, vaan melko tavallinen "pottunenä" ja otsani on ryppyinen. Minulla on kuitenkin isot, siniset silmät ja kauniin muotoiset huulet. Hieman ennen 30-vuotiaaksi tulemista aloin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
Kuntoilu, kasvonaamio tai vaikkapa meditointi ovat ensisijaisesti mielen virkistämistä. Eivät siis ulkonäköön liittyviä asioita.
Onneksi nuoruus on tauti, josta jokainen paranee, mikäli hyvin käy. Nuoren naisen itsetuntoa on vaikea kasata, sen muistan omastakin kokemuksestani. Aloittajakin voi huoletta ajatella, että tämä vaihe on ohimenevä ja sen tilalle saattaa tulla elämässä aivan toisenlaisia huolia terveydestä, työllistymisestä, omista lapsista tai avioliitosta. Rakenna nyt vain hyvä pohja sille, että jaksat myöhemmät kolhut - ja iloitse nuoruudesta ja elämästäsi!
Olen joskus nuorempana ollut ihan samanlainen kuin sinä ap :)
Sitten kun vanhenin, jotenkin kyllästyin.siihen kuinka paljon käytin aikaa kaikkeen laittautumiseen ja ulkonäköni miettimiseen. Ja aloin kyseenalaistamaan sitä, mitä MINÄ siitä saan. Okei, joku saattoi katsoa että "onpas hyvännäköinen nuori nainen" mutta todennäköisesti tämän ajatuksen jälkeen ajatteli jo muita asioita, kunnes näki seuraavan nätin naisen, josta ajatteli samalla tavoin. ...ja minä uhrasin siis valtavan määrän aikaa saadakseni tämän parin sekunnin reaktion..? Tuntuu nyt hölmöltä.
Lisäksi aloin ajatella mitä itse arvostan toisissa. Tottakai itsekin huomaan erityisten kauniit ihmiset, mutta tosiaan, mietin/ihailen heitä ehkä sen parin sekunnin ajan, sitten mietin jo muuta ja lopullisen, ison vaikutuksen minuun tekee henkilön persoona. Onko huomaavainen, ystävällinen, iloinen, vai jotain muuta.
Toki podän itsestäni huolta, kuntoilen ja yritän välttää painonnousua (terveyssyistä ja ettei tarvis ostaa isompia vaatteita), ja yritän syödä terveellisesti.
Meikkaan töihin kevyesti (ripsari, kulmakynä, huulikiilto).
Välillä katselen peiliin ja mietin että alkaa ikä näkyä kasvoissa. Mutta mietin sitä aika neutraalisti, yhtälailla ystävienikin kasvot muuttuvat, silti hekin ovat edelleen ihania ihmisiä. :)
Arkisin en ollenkaan. En meikkaa ja pukeudun mielelläni peittäviin vaatteisiin (lähinnä ulkoiluvaatteet, talvella hyvä topata itsensä), en vaan halua herättää mitään huomiota. Tämä kostyymi on täydellinen näin 45-vuotiaalle naiselle olla kiinnittämättä huomiota! Sitten viihteelle lähtiessä meikkaan huolella ja laitan vartaloa imartelevat vaatteet, silloin on ihan kivakin saada huomiota. Muulloin en sitä kaipaa, enkä ajattele asiaa ollenkaan.
Up