Lue keskustelun säännöt.
Kuina paljon mietitte ulkonäköänne?
06.02.2018 |
Kuinka paljon te muut naiset pohditte ulkonäköänne tai kauneus asioita? Ja kuinka kauniiksi koette itsenne?
Kerron itse esimerkiksi oman laitani:
Jo heti aamulla kun tänään heräsin miehen vierestä niin mietin miltä näytän hänen silmissään. Aamupäivä meni tuskaillessa kuinka ruma olen ja kuinka en saa itselleni mitään. Käytin koko aamun ja aamupäivän peilailuun ja laittautumiseen. Yliopistolla katselin muita naisia ja vertailin. Iltapäivällä käytin aikaa kuvien katseluun jotta voisin keksiä mitä voisin parantaa itsessäni. Illan salillakäynti sai aikaan mielettömän itsevarman olon ja niimpä käytin aikaa peilin edessä musiikkia kuunnellen ja tanssahdellen. :D Tosi paljon menee aikaa ulkonäön mietiskelyyn. Huono homma kun pitäis tehä muuta. Muiden tunnustuksen mukaan olen hyvän näköinen, mietin onko se seurausta siitä että käytän siihen niin mielettömästi aikaa. Itse en ole varma, olenko vähän epäviehättävä plösö vai kenties joku kauneuskuningatar.
Kertokaa muutkin ni mä saan vähän verrata että onko tämä liikanaista. On tämä nuoren naisen elämä rankkaa. 😅
Kommentit (45)
Minä enimmäkseen nautin näin keski-ikäsenä kun enää ei joudu miesten seksuaalisen häiriköinnin kohteeksi eikä muutenkaan joudu huomion kohteeksi, olen aina vältellyt huomiota, tässä iässä se onnistuu. Että en todellakaan mieti ulkonäköäni sillälailla, että olisinpa viehättävä, riittää että saan itseni jotenkin kasaan kun meen ulos.
Mutta en nuorenakaan mikään kaunotar ollut, nätti kuitenkin ja silti luulin olevani hirviö.
Noin pinnallisen olonen kyllä en koskaan ollut, miltä sinä ap kuulostat. Sun pitäs keksiä itsellesi joku intohimo joka ei liity milläänlailla ulkonäköasioihin.
Et kai nukukin meikit päällä. Mahtaako se miehesi olla pinnallinen, ja kommentoi jatkuvasti ulkonäköäs, vai miksiköhän olet niin jäykkä hänen seurassa. Vaikuttaa että olette hyvin pinnallisia ihmisiä, sitä en tiedä miten sellasesta elämästä voi irtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kyllä ihan liikaa! Taidan kuulua niihin joilla ei nyt ole muutakaan tekemistä.
Olen nelikymppinen työtön nainen ja tiedostan että seuraavat 20 vuotta elämästäni saattaa määrittyä sen mukaan olenko tehokkaan kolmivitosen näköinen (>kannattaa palkata) vai näytänkö väsyneeltä nelivitoselta (>työura ohi). Olotilaa ei mitenkään helpota kun luen täältä päivittäin mikä ikäiseni naisen arvo on ja mihin se perustuu.
Vierailija kirjoitti:
Mietin kyllä ihan liikaa! Taidan kuulua niihin joilla ei nyt ole muutakaan tekemistä.
Olen nelikymppinen työtön nainen ja tiedostan että seuraavat 20 vuotta elämästäni saattaa määrittyä sen mukaan olenko tehokkaan kolmivitosen näköinen (>kannattaa palkata) vai näytänkö väsyneeltä nelivitoselta (>työura ohi). Olotilaa ei mitenkään helpota kun luen täältä päivittäin mikä ikäiseni naisen arvo on ja mihin se perustuu.
Jatkan vielä. Olen kuullut että ulkonäkö rupsahtaa nopeasti iässäni, jollei sille tee mitään. En saa kuitenkaan itseäni niskasta kiinni ja pyörittelen näitä asioita jatkuvasti. Kaiken lisäksi herään nyt vasta siihen, että olenkin ollut ihan ok näköinen tähän asti (huono itsetunto nuorena) ja harmittaa kuinka tämä aika kuluu loppuun jolloin iloitsen ulkonäöstäni. Karkesti otettuna, paljon elämässäni riippuu nyt ulkonäöstä.
No en todellakaan noin paljoa. Minulle riittää että perusjutut on kunnossa kuten puhtaat hiukset/hampaat/iho/vaatteet. Joskus meikkaan, yleensä en. Vaatteet on klassisia, hiukset värjään itse hyvin lähellä omaa hiusväriä olevalla värillä. Joskus tuskastun joihinkin kohtiin itsessäni, tällä hetkellä siitä kun olen laihtunut ja tunnun löysälle. Mutta en murehdi sitä, kiinnitän kuitenkin huomiota muutoksiin. Olen ollut liikuntakyvyttömänä kipujen takia kauan, nyt arvostan terveyttä ja sitä että voin liikkua kaikista eniten, joku finni naamassa ei hetkauta yhtään.
Huheijaa taas mitä ongelmia joillakin on! Ja nuo ulkonäköön liittyvät pakkomielteet eivät varmasti ole ainoat mt-ongelmainen mikä heillä on. Naurettavaa ja kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähän näköjään mietin :D Oon omasta ja muitten mielestä kaunis, en meikkaa, en laita hiuksia (on pitkät, luonnonkiharat hiukset, kiitos niistä!), en värjää hiuksia enkä käy kampaajalla (leikkaan itse välillä vähän latvoista). Joskus erityisjuhliin laitan ripsiväriä ja huulipunaa.
Toki ulkonäköä välillä miettii ja katsoo itseään peilistä. Minulle ehkä kasvoja tärkeämpi on se, että minulla on hyvännäköinen kroppa. Liikun siis paljon ja joskus saatan ihastella esim. reisilihaksia, mutta se on sellainen parissa sekunnissa ohimenevä ajatus asiasta.
Oon järkyttävän ruma ja joka päivä itken rumuuttani. Muuttaisin itsessäni kaiken jos voisin. Läheiseni ja ammsttiauttaja väheksyvät itseinhoani eivätkä ymmärrä kuinka paljon itseäni vihaan. Eivät edes yritä ymmärtää.
Nainen 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huheijaa taas mitä ongelmia joillakin on! Ja nuo ulkonäköön liittyvät pakkomielteet eivät varmasti ole ainoat mt-ongelmainen mikä heillä on. Naurettavaa ja kauheaa.
On helppoa olla tyytyväinen kuin kaikki on hyvin?
Tänään en aamulla laittanut miehen lökäverkkareita jalkaan kun hän oli vielä kotona vaan leggingsit. Ennen kuin hän tulee takaisin pesen naaman ja harjaan hiukset.
Leukaan on kai tulossa finni, menen sitä ehkä jossain vaiheessa pällistelemään mutta muuten tässä taitaa olla tämän päivän ulkonäköpohdinnat.
Huomenna laitan saman nutturan ja saman meikin kun aina töihin. En muista ikinä päivän aikana katsoa näytänkö vielä siistiltä ja jos sattui iltapäivällä peili lihalle pelatun soittavat tukkaa, unohdan sen kuitenkin ennen kuin korjaan.
Yhteenvetona ajatellen ulkonäköni tasan sen verran kun edessäni on peili. En ole huolissani miltä muiden mielestä näytän, mieheni kuitenkin pitää seksikkäänä myös niissä hänen verkkareissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan osittain ikäkysymys. Nuorempana ja epävarmempana (ja varmaan paremmannäköisenä) ulkonäköä mietti enemmän, nyt vanhempana ja varmempana (ja vanhemmannäköisenä) vähemmän. Kyllähän sitä yrittää huolehtia itsestään jo terveyden takia, mutta oma ulkonäkö ei kiinnosta paljoakaan muihin asioihin verrattuna, joita maailmassa sentään riittää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huheijaa taas mitä ongelmia joillakin on! Ja nuo ulkonäköön liittyvät pakkomielteet eivät varmasti ole ainoat mt-ongelmainen mikä heillä on. Naurettavaa ja kauheaa.
On helppoa olla tyytyväinen kuin kaikki on hyvin?
Vaikka olisin ruma kuin ruttopaise, niin en itkisi asiaa, vaan keksisin varmasti jotakin muuta. Minua ei ole kasvatettu säälimään itseäni tai jäämään tuleen makaamaan, vaan suunta on aina eteenpäin. Sympatiaa ei ulkonäköään märiseville täältä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään en aamulla laittanut miehen lökäverkkareita jalkaan kun hän oli vielä kotona vaan leggingsit. Ennen kuin hän tulee takaisin pesen naaman ja harjaan hiukset.
Leukaan on kai tulossa finni, menen sitä ehkä jossain vaiheessa pällistelemään mutta muuten tässä taitaa olla tämän päivän ulkonäköpohdinnat.
Huomenna laitan saman nutturan ja saman meikin kun aina töihin. En muista ikinä päivän aikana katsoa näytänkö vielä siistiltä ja jos sattui iltapäivällä peili lihalle pelatun soittavat tukkaa, unohdan sen kuitenkin ennen kuin korjaan.
Yhteenvetona ajatellen ulkonäköni tasan sen verran kun edessäni on peili. En ole huolissani miltä muiden mielestä näytän, mieheni kuitenkin pitää seksikkäänä myös niissä hänen verkkareissaan.
En iha tajunnut tuota lihalle pelatun soittavat tukkaa -kohtaa, mutta peukku silti. :)
Miksi naisille on ulkonäöstä huolehtiminen tärkeetä silloin kun ei ole puolisonsa kanssa? Kotona ollessa ulkonäöllä ei ole väliä, mutta kun lähtee pois, niin silloin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään en aamulla laittanut miehen lökäverkkareita jalkaan kun hän oli vielä kotona vaan leggingsit. Ennen kuin hän tulee takaisin pesen naaman ja harjaan hiukset.
Leukaan on kai tulossa finni, menen sitä ehkä jossain vaiheessa pällistelemään mutta muuten tässä taitaa olla tämän päivän ulkonäköpohdinnat.
Huomenna laitan saman nutturan ja saman meikin kun aina töihin. En muista ikinä päivän aikana katsoa näytänkö vielä siistiltä ja jos sattui iltapäivällä peili lihalle pelatun soittavat tukkaa, unohdan sen kuitenkin ennen kuin korjaan.
Yhteenvetona ajatellen ulkonäköni tasan sen verran kun edessäni on peili. En ole huolissani miltä muiden mielestä näytän, mieheni kuitenkin pitää seksikkäänä myös niissä hänen verkkareissaan.En iha tajunnut tuota lihalle pelatun soittavat tukkaa -kohtaa, mutta peukku silti. :)
Nauroin itse kun luin mitä tuli kirjoitettua. Koitin sanoa että jos sattuu peili kohdalle saatan pelästyä sojottavaa tukkaa mutta sitten unohdan sen.
Käytän kohtalaisesti aikaa ulkonäön laittamiseen. Suurin osa siitä on puhtaudesta ja siisteydestä huolehtimista. Läheisteni mielestä on erikoista, etten suostu menemään edes lähikauppaan likaisissa hiuksissa. Menenkö tässä liian pitkälle?
Puhtauden ja siisteyden lisäksi kyllä meikkaankin kevyesti aina ihmisten ilmoille lähtiessäni.
Näiden tottumusten ja "rajoitusten" perusteella arvioin, että ehkä mietin ulkonäköäni hieman tavallista enemmän. Mietin, mitä tuntemattomat ihmiset ajattelevat minusta pelkästään ulkonäön perusteella. Pidän mahdollisena sitäkin, etteivät he pääsääntöisesti kiinnitä minuun ja ulkonäkööni mitään huomiota.
Uskon kauneuden olevan sydämen ominaisuus, eli sisäistä. Kohtalainen ulkonäön miettimiseni palautuu siis pikemminkin sosiaalisen kanssakäymisen optimoimiseen kuin siihen, että yrittäisin olla muiden silmissä kaunis ulkoisten ominaisuuksieni perusteella. Joskus minun on muistutettava itseäni siitä, että kauneus on sisäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huheijaa taas mitä ongelmia joillakin on! Ja nuo ulkonäköön liittyvät pakkomielteet eivät varmasti ole ainoat mt-ongelmainen mikä heillä on. Naurettavaa ja kauheaa.
On helppoa olla tyytyväinen kuin kaikki on hyvin?
Vaikka olisin ruma kuin ruttopaise, niin en itkisi asiaa, vaan keksisin varmasti jotakin muuta. Minua ei ole kasvatettu säälimään itseäni tai jäämään tuleen makaamaan, vaan suunta on aina eteenpäin. Sympatiaa ei ulkonäköään märiseville täältä tule.
Eihän sitä tässä haettukaan? Toisekseen, mt-ongelmillesikin varmasti vain nauraisit.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja! Hankkikaa elämä!
On jo, olemassa tässä rumassa kropassa ja näiden rumien kasvojen kanssa. Monia "oikeita" ongelmia on kasapäin, joten niiden puutteesta ei tarvitse kenenkään alkaa kitisemään. Olenko ihmisenä jotenkin huonompi, jos tunnen mielipahaa siitä, että olen ruma? Onko se ongelmana jotenkin vähäpätöisempi, kuin monet muut jopa pienemmät asiat, joista ihmisten sallitaan valittavan hyvinkin avoimesti ihan koko ajan?
Jännä kuinka ulkonäköön liittyviä komplekseja, ongelmia ja siitä johtuvia seuraamuksia aina vähätellään. Ihan minkä tahansa muun vähemmistö/ongelmaisen ihmisryhmän edustajat saavat muilta empatiaa ja sympatiaa ja heidän ongelmansa olemassa olo tiedostetaan muiden toimesta. Näin ei ole fyysisen rumuuden kohdalla, vaikka ihan jokainen tietää että on olemassa ihmisiä jotka ovat suurimman osan mielestä epäviehättävän näköisiä.
Ihmiset puhuvat rumista ihmisistä mitä iljettävimmin adjektiivein, fyysisestä rumuudesta puhutaan kaiken aikaa ja kaikki tietävät että se on oikea ilmiö, mutta sitten kun rumat ihmiset sanovat olevansa rumia ja kokevansa sen vuoksi mm. syrjintää, pyritään koko ilmiön ja siitä aiheutuvien ongelmien olemassa olo kiistämään ihan täysin. Muistuttaa narsistien tyypillisesti uhrejaan kohtaan käyttämää psykologisen väkivallan, kaasuvalotuksen muotoa.
Tämä on hirveä asia, jonka kanssa en toivoisi kenenkään kanssaihmisen joutuvan elämään. Se vie sinulta pois niin monia mahdollisuuksia elämässä, etenkin jos olet nainen. Meidän kuuluisi olla viehkeitä ja kauniita, se on se mitä meiltä odotetaan, joten se ei mahdu ihmisten käsitykseen ja ymmärrykseen että kuinka voi edes olla olemassa naisia, jotka eivät vastaa kyseisiä kuvauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huheijaa taas mitä ongelmia joillakin on! Ja nuo ulkonäköön liittyvät pakkomielteet eivät varmasti ole ainoat mt-ongelmainen mikä heillä on. Naurettavaa ja kauheaa.
On helppoa olla tyytyväinen kuin kaikki on hyvin?
Vaikka olisin ruma kuin ruttopaise, niin en itkisi asiaa, vaan keksisin varmasti jotakin muuta. Minua ei ole kasvatettu säälimään itseäni tai jäämään tuleen makaamaan, vaan suunta on aina eteenpäin. Sympatiaa ei ulkonäköään märiseville täältä tule.
"Olisin". Enough said. Helppoahan se on aidan toiselta puolelta normaalin tai jopa kauniin näköisenä huudella. Olisit aivan varmasti kitisemässä ja vollottamassa, jos olisit ruma. Empatiaan et ole kykenevä, se on selvä. Toivottavasti elämä opettaa sinua karvaalla tavalla jossakin vaiheessa, äärimmäiset vastoinkäymiset kun tuppaavat nöyrtämään ihmistä.
En juurikaan, ellen ole menossa juhliin tms. Maailmassa on niin paljon parempia asioita joita olisin mieluummin kuin olisin kaunis. Mieluummin tavoittelen vaikka musikaalista lahjakkuutta kuin hyvää ulkonäköä
Täähän on outoa, että täällä on ihmisiä, jotka aivan tosissaan kirjoittavat olevansa rumia. mutta kyllä se itsetunnosta lähtee, antaako ulkonäön vaikuttaa vai ei, eli teille ei ole sitten annettu itsetuntoa. Sehän on läheistenne, kasvattajienne vika, aivan hassua syyttää ulkonäköä elämän pilaamisesta, kun syy on vajaa itsetunto.