Lue keskustelun säännöt.
4,5v lapsi lyö suuttuneena, mitä tehdä?
06.02.2018 |
4,5v poika on ollut syntymästään lähtien temperamenttinen tapaus. Nyt kuitenkin alkaa jo käymään pieneksi ongelmaksi meidän vanhempien lyöminen (tai siis sen yritys) aina suuttuneena. Ja tuollaisella uhmaikäisellähän se suuttuminen tulee useita kertoja päivässä. On yritetty selittää ja jutella sen sata kertaa, että ketään ei koskaan saa lyödä ja että se sattuu ja on tosi tuhmaa ja väärin. Alkaa olemaan konstit loppu. Poika aina pyytää anteeksi kun on rauhoittunut ja vaikuttaa kyllä ymmärtävän että niin ei saisi tehdä, mutta se aina unohtuu kun seuraava kunnon kiukku tulee. Mitä tässä pitäisi tehdä? Päiväkodissa poika on kiltti niin muita lapsia kuin aikuisiakin kohtaan ja pojan "omahoitaja" olikin ihan ihmeissään kun tästä kerran oikein erikseen kysyin, että onko siellä tämmöistä tapahtunut. Nyt olen alkanut huomaamaan että mulla itsellä iskee ihan tolkuton raivo välillä päälle jos poika onnistuu saamaan jonkun iskun perille asti niin että itseä sattuu. Hirveätä edes sanoa, mutta pelkään että joskus vielä livautan takaisin kun toinen hakkaa nyrkeillä kaikilla voimillaan eikä kuuntele siinä tilanteessa mitään järkipuhetta.
Kommentit (5)
Lapsi siis osaa hillitä itsensä jos päiväkoidissa kaikki hyvin. Tietysti äitin.kansaa tunteet aina kuumempina. Ehdottaisin positiivisella palkitsemista eri tarrataulu tai hymynaamataulu. Jaat päivän jaksoihin joista saa hymynaaman jos ei lyö ja surunaaman jos lyö. Tarpeeksi lyhyt jakso että heti tulee onnistumisia, esim ateriaväli, ennen jokaista ruokaa laitetaan hymiö sen mukaan miten edellinnen väli on mennyt. Selitä lapselle että hymiö kuvaa sitä miltä äidistä tuntuu. Sit joku palkinto kun tarpeksi hymiöitä.
Kannattaa myös näyttää lapselle miten on sopivaa raivota, esim hakata tyynyä, polkea jalkaa tms. Ja sit näytät mallia kun tarve tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskeudut lapsen tasolle, otat käsistä kiinni, katsot tiukasti silmiin ja sanot rauhallisella äänellä, ketään ei saa lyödä.
Pidät käsistä kiinni kunnes ei enää lyö, älä purista, käytä voimaa vain sen verran, että kädet pysyvät käsissäsi, katso silmiin. Älä puhu.
Kannattaa myös sanoittaa se tunne: sinua suuttuttaa, mutta lyödä ei saa.
Olen miettinyt tuota tarrataulu systeemiä jotenkin vähän fiksattuna, esimerkiksi että tarpeeksi monesta tarrasta/hymynaamasta pääsisi HopLoppiin tms, mutta onko siinäkään nyt sitten se viesti ihan oikeanlainen? "Pääset HopLoppiin kun et lyö muita ihmisiä" Senhän kuitenkin kuuluisi olla ihan itsestäänselvyys ilman että siitä sen suurempia palkintoja saa.
Olen myös ajatellut onko pojalla jonkunlainen ongelma auktoriteettien kanssa, kun heittäytyy aina ihan äärimmäisen dramaattiseksi kun vähänkin komennetaan. Esimerkki tältä illalta:
sanoin ihan nätisti, että nyt olisi aika vaihtaa yöpuku ja lähteä pikkuhiljaa sänkyä kohti. Poika raivostui ihan totaalisesti ja alkoi huutaa kuinka "äiti haukkuu ja puhuu rumasti" (?) Jonka jälkeen alkoivat nyrkit viuhua ja kun yritin ottaa pojasta kiinni hän linnottautui keittiön pöydän alle. Olin siinä taas itsekin ihan että mitä hittoa täällä tapahtuu. Toki osittain tuo nyt menee väsymyksen piikkiinkin, mutta silti. Kuitenkin hetken päästä taas pyydettiin anteeksi ja poika meni ihan nätisti nukkumaan.
Omalla 5-vuotiaalla pojalla samaa. Meillä se tuntuu olevan jonkinlaista komboa siitä jos a. ei ole saanut tarpeeksi positiivista huomiota meiltä vanhemmilta b. jos päiväkodissa on tullut yhden hankalan lapsen kanssa riitaa c. jos on tosi väsynyt/ nälkäinen.
Meillä kielletään tiukasti mutta rauhallisesti. Ja tosi paljon olen sanoittanut niitä tilanteita: "tiedän että sua nyt harmittaa tosi paljon, mutta silti EI saa satuttaa muita". Ollaan keskusteltu myös siitä mitä saa tehdä jos kiukuttaa; esim mennä omaan huoneeseen "mököttämään". Aina tarjoan myös syliä, joskus se katkaisee kiukun, joskus ei. Kiukun jälkeen puhutaan mistä se johtui ja miten sen olisi voinut hoitaa toisin. Pahimpina hetkinä olen sitten vaan joutunut pitämään kiinni kunnes rauhoittuu.
Itsellä oli aluksi tosi vaikeaa ottaa vastaan noita kiukkuja ja pelästyinkin niitä tilanteita. Kunnes oivalsin että ehkä se lapsi on vain ottamassa seuraavaa harppausta kasvussaan; voi olla jo omia pieniä huolia + vaikeuksia kontrolloida tunteitaan ja pahaa oloaan, johon hän tarvitsee aikuisen ja etenkin oman turvallisen vanhemman TUKEA. Ei siis kannata lähteä kovinkaan tiukalle rankaisulinjalle, vaan mieti tarkkaan syyt mitkä tilanteeseen johtaa ja miten voisit parhaiten auttaa lastasi niissä. Tsemppiä!
Laskeudut lapsen tasolle, otat käsistä kiinni, katsot tiukasti silmiin ja sanot rauhallisella äänellä, ketään ei saa lyödä.
Pidät käsistä kiinni kunnes ei enää lyö, älä purista, käytä voimaa vain sen verran, että kädet pysyvät käsissäsi, katso silmiin. Älä puhu.