Lue keskustelun säännöt.
Sanokaapa olenko tehnyt väärin kasvatusasiassa?
06.02.2018 |
6-vuotiasta poikaa yritän opettaa syömään monipuolisemmin. Tänään sanoin, että saa keksin vasta sitten, kun on maistanut mantelimaitoon tehtyä kaakaota. Sehän siis maistuu melkein samalta kuin tavallinen kaakao ja olen sanonut tämän pojalleni. Ja ihan vaan tarvitsee maistaa, ei sen enempää! Poika ei suostu maistamaan vaan on raivonnut asiaa jo tunnin. itkenyt, huutanut, uhkaillut. Nälkä ei ole, kun on syönyt juuri.
Olenko nyt liian kohtuuton äiti? Ja miksi v**** poika ei voi maistaa tuota kaakaota, kun se on ihan samanmakuista kuin tavallinen kaakao? Selittää ja itkee ja huutaa vaan ja uhkailee, että hajoittaa oman puhelimen. Mä sanoin, että voi hajoittaa puhelimen, mutta uutta ei tule.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ruokiin tai syömiseen ei saa liittää pakkoa. Tästä on tullut nyt päivähoitoonkin uudet ohjeet.
Ihan ohiksena, mutta näistä saisi puhua tosi paljon enemmän, neuvolassa, päivähoidossa, koulussa ym. Tosi moni vanhempi tuntuu vielä "pakkosyöttävän" lastaan... Säälittää miehen poikakin, ikää on kohta kymmenen niin äitinsä annostelee yhä edelleen ruuan lautaselle ja pöydästä ei nousta ennenkuin lautanen on tyhjä... Poika on alkanut lihomaan eikä enää selvästikään tunnista milloin on kylläinen... Mutta kun "kyllä äiti tietää mikä määrä on hyvä syödä" >:( Ihan sairasta vallankäyttöä vanhemmalta.
Ja sinne lapsen ruokiin ei muuten mennä tunkemaan mitään apinanaivomuussia lapsen tietämättä ja sitten lällätellä lapselle jälkeenpäin että hähää, maistoitpas. (niinkuin oli yli 30 yläpeukuttanut et ap.n olisi pitänyt sanoa vasta jälkeenpäin) Meinaatteko että se lapsi maistaa parin tällaisen kerran jälkeen enää yhtään mitään oudon oloista jos ei se voi luottaa siihen että ruoka on sitä mitä sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä vanhempia jotka itse etukäteen päättävät ettei lapsi halua maistaa jotain uutta juttua, tai että lapsi pitää rokottamista, lentämistä tai mitä tahansa juttua kauhean pelottavana. Ja sitten alkavat itse puhua lapselle kuin se olisi ihan fakta että lapsi ajattelee kuin he.
Älkää alkako etu käteen lässyttämään, manipuloimaan ja maanittelemaan mitään. "Jännittääkä se ja tämä sinua?" On helvetin tyhmä kysymys. Lapsi ei välttämättä olisi tajunnut että lentokoneeseen menossa olisi jotain pelottavaa, ellei vanhempi sitä olisi lapselle itse päähän upottanut.
Mantelimaitokaakaota ei varmasti juo kukaan jos itse ensin esität sen jonain pahana, jonka maistamiseen pitää olla ihan lahjuskin.
Ylipäätään tuollainen alentuva suhtautuminen toisiin on perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit juottanut väkisin. Kai sinä nyt yhden 6-vuotiaan saat sidottua tuoliin sen verran, että voit työntää sen mantelimaidon sen suusta. Oppii samalla kunnioittamaan äitiään ja oppii, että äidin sana on laki. Muutenhan sulta menee kaikki auktoriteetti kasvattajana, jos rupeat himmailemaan.
Tai sitten sanot, että jos ei kelpaa niin lapsi saa olla koko viikon juomatta.
Näin meidät muutkin kunnon kansalaiset on aikanaan kasvatettu. Kurilla, henkisellä väkivallalla ja mantelimaidolla.
Niin ja johan jo Raamatussakin sanottiin että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tuossa jos kerran antaa periksi lapselle vaikka ihan matelimaidossa, niin siitä seuraa lopulta narkomania, rikollisuutta ja työttömyyttä.
Lapsi koki itsensä nöyryytetyksi ja jotenkin syyllistetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos kyseessä on ruoka. Mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi maistaa jotain kaakaota, jos ei halua??
Ei ruokaakaan ole pakko maistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut kaakaon ja sanonut vasta sen jälkeen että se oli mantelimaidosta
Näin ei ainakaan saa tehdä, mutta kun ei ole empaattisuutta, niin eihän sitä tajua että miksi ei.
Tässä on esimerkki siitä miten äiti reagoi väärin. Provosoi lapsen kiukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuollaista pakottamista ja tappelua. Meillä on selvät säännöt joiden noudattamatta jättämisestä seuraa asioita, en kuitenkaan tappele tai pakota. Keskiviikkoisin on siivouspäivä ja jos silloin ei siivoa, jää viikkoraha saamatta. Kerran huomautan jos lapsi on oikeasti unohtanut.
Samaten jos lapsi ei suostu syömään niin olkoot syömättä, seuraava ruoka on silloin kun se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...en kannata maistamaan, saati syömään/juomaan pakottamista ja jos lapsi saa tuollaisen kohtauksen asiasta niin vanhemman on mielestäni syytä käyttää tilannetajua ja perääntyä tilanteesta.
Ei tuo nyt mikään vuosisadan kasvatusmoka ole, mutta en toimisi sinuna enää samoin. Jos lapsi oletti saavansa keksin ja toit vähän yllättäen esiin, että kaakaota on maistettava ensin, niin mielestäni se ei ollut reilua lasta kohtaan. Eri asia on sanoa, että ruoka on syötävä että saa jälkiruokaa koska se on normi ja lapsi voi odottaa, että asiat menee näin.
Mielestäni yleisesti ottaen kannattaa lähes millä hinnalla tahansa säilyttää mutkaton ja mukava tunnelma syömisen suhteen.
Outoa, että yksimielisesti ollaan tätä mieltä. Minusta lapsen reaktio oli ylimitoitettu, enkä kyllä vanhempana perääntyisi mihinkään (niin hölmö kuin tilanne kaakaoineen ja kekseineen onkin), koska minusta se viestisi, että tahtonsa saa aina läpi vetämällä pienistäkin asioista ylettömän raivarishöyn.
Monesti on nähty näitä tossun alle lipsahtaneita vanhempia, joiden lapset riehuvat etenkin julkisilla paikoilla, koska tietävät vanhempien pyrkivän "mukavaan tunnelmaan" millä hinnalla tahansa.
Päinvastoin. Tässä on esimerkki äidistä, joka turhaan ajaa lapsen nurkkaan. Lapsi voi vain raivota. Malliesimerkki huonosta kasvattajasta. Turha vaatimus. Ikävä sävy.
Lapsen saa toimimaan hyvin. Kun on itse hyvällä mielellä. Ei mielivaltias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokiin tai syömiseen ei saa liittää pakkoa. Tästä on tullut nyt päivähoitoonkin uudet ohjeet.
Minä olen tiennyt aina että pakottaminen on väärin. Enkä ole käynyt alan kouluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...en kannata maistamaan, saati syömään/juomaan pakottamista ja jos lapsi saa tuollaisen kohtauksen asiasta niin vanhemman on mielestäni syytä käyttää tilannetajua ja perääntyä tilanteesta.
Ei tuo nyt mikään vuosisadan kasvatusmoka ole, mutta en toimisi sinuna enää samoin. Jos lapsi oletti saavansa keksin ja toit vähän yllättäen esiin, että kaakaota on maistettava ensin, niin mielestäni se ei ollut reilua lasta kohtaan. Eri asia on sanoa, että ruoka on syötävä että saa jälkiruokaa koska se on normi ja lapsi voi odottaa, että asiat menee näin.
Mielestäni yleisesti ottaen kannattaa lähes millä hinnalla tahansa säilyttää mutkaton ja mukava tunnelma syömisen suhteen.
Outoa, että yksimielisesti ollaan tätä mieltä. Minusta lapsen reaktio oli ylimitoitettu, enkä kyllä vanhempana perääntyisi mihinkään (niin hölmö kuin tilanne kaakaoineen ja kekseineen onkin), koska minusta se viestisi, että tahtonsa saa aina läpi vetämällä pienistäkin asioista ylettömän raivarishöyn.
Monesti on nähty näitä tossun alle lipsahtaneita vanhempia, joiden lapset riehuvat etenkin julkisilla paikoilla, koska tietävät vanhempien pyrkivän "mukavaan tunnelmaan" millä hinnalla tahansa.
Öh, mitä pakottamista tai lapsen tahtoon myöntämistä on siinä ettälspdi saa valita: Joko maistaa maitoa ja saa keksin, tai ei maista ja ei saa. Ihan omaa valintaa mitä tekee, mitään ei ole pakko tuossa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kiva maistattaa vieraille lapsille uusia makuja, joita he eivät ole päässeet kokeilemaan. Ja en puhu nyt ihan pienistä, vaan koululaisista ja isommista. Oman tytön bestikselle kerran tarjosin leivän päälle graavilohta (ja tyttö oli siis jo jotain 10!) ja hän kertoi, ettei ole koskaan maistanut. Kuulemma isovanhemmat sitä usein syövät, mutta hänelle eivät ole koskaan tarjonneet. Olin ihan että WTF, sellaisia herkkuja vedellään lapsen nenän edessä ja lapselle ei anneta!? Annoin hänelle lautaselle maistiaiset ja hän ensin hyvin varovasti sitä maisteli. Mutta tykkäsi, ja pyysi lisää! Minä olin ihan ihmeissäni, että miten nyt ei tuon ikäinen ole päässyt graavilohta maistamaan. Monia muitakin juttuja hän on maistanut meillä (tai meidän kanssa ravintolassa) ensimmäistä kertaa. Vähän arasti, mutta useimmista selvinnyt ihan kunnialla. Hänen äitinsä on kasvissyöjä, ja vaikka tytölle joskus laittaa kalaa, niin kyllä se ruokavalio on kotona todella rajoittunutta.
Toinen hauska tapaus sattui vastaan hiljattain kun meillä oli viikonlopun ajan yökylässä lukiolaispoika. Kävi ilmi, ettei hän ollut eläessään maistanut kulutusmaitoa ja kauhisteli, kun me sitä joimme. Hän itse oli rasvattoman maidon käyttäjä. Mutta saimme yllytettyä hänet maistamaan ja kaadoin hänelle maitoa shottilasiin :-) Siitä hän hyvin varovaisesti maisteli eikä huomannut edes kummoista eroa rasvattomaan maitoon (mitä kyllä ihmettelen). Ei hänestä tullut käännynnäistä, mutta tulipahan maisteltua. Samaa poikaa jännitti myös kovasti ravintolareissu, meillä oli aihetta juhlaan ja kävimme syömässä vähän fiinimmin. Häntä selvästi jännitti miltä ruuat maistuvat, mutta rohkeasti hän niitä söi ja tykkäsi useimmista.
Meidän oma lapsi on pienestä pitäen tottunut syömään vähän kaikkea ja siksi on jotenkin niin virkistävää välillä törmätä näihin lapsiin/nuoriin, joilla on ollut rajoittuneempi ruokavalio. Mutta ikinä emme ole mitenkään pakottaneet, olemme vain rohkaisseet kokeilemaan ja jos uskallus ei riitä pannuetanoihin, niin se on ihan ok. Riemastuttavaa on ollut, kun on päästy näkemään kun jotain maistetaan vähän pelokkaasti ensimmäistä kertaa ja se onkin hyvää!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuollaista pakottamista ja tappelua. Meillä on selvät säännöt joiden noudattamatta jättämisestä seuraa asioita, en kuitenkaan tappele tai pakota. Keskiviikkoisin on siivouspäivä ja jos silloin ei siivoa, jää viikkoraha saamatta. Kerran huomautan jos lapsi on oikeasti unohtanut.
Samaten jos lapsi ei suostu syömään niin olkoot syömättä, seuraava ruoka on silloin kun se on.
Minun mielestä tämä on ok.
Tässä ei ole semmoista arvovaltakiistaa tai nöyryyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään oisi korostanut eri maitoa. Oisin antanut kaakaon ja jos lapsi ois kysynyt miksi maistuu erilaiselta, oisin sanonut että siinä on mantelimaitoa.
Tyhmästi teet. Miksi ylipäätään markkinoit sitä keksiä samaan aikaan?
Etkö itse tajua että pakottaminen ei toimi?
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on vähän periaatekysymys. Kun menin sanomaan, että saa keksin kun on maistanut uutta makua. Eihän se maidon maistelu sinällään ole tärkeää. Mutta mitä lapsi siitä opii, jos ensin sanon, että pitää maistaa ja sitten että ei pidäkään? Muutenkin on ollut viime aikoina aika hurja tapaus tuo poika. Saa raivokohtauksia jne. Mielestäni pojan pitisi alkaa kunnioittaa äidin sanaa.
ap
Ruoan kanssa en pelleilisi tuollaisia. Se ei ole kunnioituskysymys. Parhaimmillaan sait nyt lapsen yhdistämään uudet maut äidin tyranniaan. Tuollaiset jutut saattaa myös laukaista syömishäiriöitä. Ei varmaan yksi kerta, mutta älä liitä syömiseen tuollaista enää ikinä.
Jos haluaa monipuolistaa makumaailmaa, kannattaa tehdä arjessa erilaisia ruokia, eikä pitää niistä mitään meteliä.
Sitä paitsi, sinä käytännössä teit lapselle selväksi, että kaakao on niin omituista, että sen juomisesta pitää saada palkkio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...en kannata maistamaan, saati syömään/juomaan pakottamista ja jos lapsi saa tuollaisen kohtauksen asiasta niin vanhemman on mielestäni syytä käyttää tilannetajua ja perääntyä tilanteesta.
Ei tuo nyt mikään vuosisadan kasvatusmoka ole, mutta en toimisi sinuna enää samoin. Jos lapsi oletti saavansa keksin ja toit vähän yllättäen esiin, että kaakaota on maistettava ensin, niin mielestäni se ei ollut reilua lasta kohtaan. Eri asia on sanoa, että ruoka on syötävä että saa jälkiruokaa koska se on normi ja lapsi voi odottaa, että asiat menee näin.
Mielestäni yleisesti ottaen kannattaa lähes millä hinnalla tahansa säilyttää mutkaton ja mukava tunnelma syömisen suhteen.
Outoa, että yksimielisesti ollaan tätä mieltä. Minusta lapsen reaktio oli ylimitoitettu, enkä kyllä vanhempana perääntyisi mihinkään (niin hölmö kuin tilanne kaakaoineen ja kekseineen onkin), koska minusta se viestisi, että tahtonsa saa aina läpi vetämällä pienistäkin asioista ylettömän raivarishöyn.
Monesti on nähty näitä tossun alle lipsahtaneita vanhempia, joiden lapset riehuvat etenkin julkisilla paikoilla, koska tietävät vanhempien pyrkivän "mukavaan tunnelmaan" millä hinnalla tahansa.
On asioita, joissa oma tahto kuuluukin saada läpi. Tämä oli sellainen.
Lapsen hyvinvoinnin, kasvun tai kehityksen kannalta ei ole tärkeää juoko mantelimaitokaakaota vai ei. Vähän kuin lapsi saa itse valita luetaanko iltasaduksi Pieni kaninpoika va Kuu nukkuu, vai luetaanko ollenkaan. Ei kukaan aikuinen tule tänne auktoriteetin menetystä itkemään, jos lapsi ei halunnutkaan äidin valitsemaa iltasatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...en kannata maistamaan, saati syömään/juomaan pakottamista ja jos lapsi saa tuollaisen kohtauksen asiasta niin vanhemman on mielestäni syytä käyttää tilannetajua ja perääntyä tilanteesta.
Ei tuo nyt mikään vuosisadan kasvatusmoka ole, mutta en toimisi sinuna enää samoin. Jos lapsi oletti saavansa keksin ja toit vähän yllättäen esiin, että kaakaota on maistettava ensin, niin mielestäni se ei ollut reilua lasta kohtaan. Eri asia on sanoa, että ruoka on syötävä että saa jälkiruokaa koska se on normi ja lapsi voi odottaa, että asiat menee näin.
Mielestäni yleisesti ottaen kannattaa lähes millä hinnalla tahansa säilyttää mutkaton ja mukava tunnelma syömisen suhteen.
Outoa, että yksimielisesti ollaan tätä mieltä. Minusta lapsen reaktio oli ylimitoitettu, enkä kyllä vanhempana perääntyisi mihinkään (niin hölmö kuin tilanne kaakaoineen ja kekseineen onkin), koska minusta se viestisi, että tahtonsa saa aina läpi vetämällä pienistäkin asioista ylettömän raivarishöyn.
Monesti on nähty näitä tossun alle lipsahtaneita vanhempia, joiden lapset riehuvat etenkin julkisilla paikoilla, koska tietävät vanhempien pyrkivän "mukavaan tunnelmaan" millä hinnalla tahansa.
Minähän en tuossa missään kohtaa sanonut, että lapsen kanssa pitää säilyttää mukava tunnelma aina *kaikissa* tilanteissa millä hinnalla hyvänsä.
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että lapsikin on ihminen, jolla on oikeutensa, enkä pidä mitenkään arvona sinänsä, että vanhempi jyrää läpi jonkin asian vain osoittaakseen lapselle, että hän on se joka määrää. Ja holtittoman raivon tyypillinen syy on voimakas epäoikeudenmukaisuuden kokemus, joten jos normaali, terve lapsi saa poikkeukselliset raivarit tavanomaisessa tilanteessa, niin miettisin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että olen itse tehnyt jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...en kannata maistamaan, saati syömään/juomaan pakottamista ja jos lapsi saa tuollaisen kohtauksen asiasta niin vanhemman on mielestäni syytä käyttää tilannetajua ja perääntyä tilanteesta.
Ei tuo nyt mikään vuosisadan kasvatusmoka ole, mutta en toimisi sinuna enää samoin. Jos lapsi oletti saavansa keksin ja toit vähän yllättäen esiin, että kaakaota on maistettava ensin, niin mielestäni se ei ollut reilua lasta kohtaan. Eri asia on sanoa, että ruoka on syötävä että saa jälkiruokaa koska se on normi ja lapsi voi odottaa, että asiat menee näin.
Mielestäni yleisesti ottaen kannattaa lähes millä hinnalla tahansa säilyttää mutkaton ja mukava tunnelma syömisen suhteen.
Outoa, että yksimielisesti ollaan tätä mieltä. Minusta lapsen reaktio oli ylimitoitettu, enkä kyllä vanhempana perääntyisi mihinkään (niin hölmö kuin tilanne kaakaoineen ja kekseineen onkin), koska minusta se viestisi, että tahtonsa saa aina läpi vetämällä pienistäkin asioista ylettömän raivarishöyn.
Monesti on nähty näitä tossun alle lipsahtaneita vanhempia, joiden lapset riehuvat etenkin julkisilla paikoilla, koska tietävät vanhempien pyrkivän "mukavaan tunnelmaan" millä hinnalla tahansa.
Öh, mitä pakottamista tai lapsen tahtoon myöntämistä on siinä ettälspdi saa valita: Joko maistaa maitoa ja saa keksin, tai ei maista ja ei saa. Ihan omaa valintaa mitä tekee, mitään ei ole pakko tuossa tehdä.
kun ap nyt kerran kysyi: Joo, teit väärin.
Ap ei nimittäin ainakaan oman tekstinsä mukaan antanut lapsen valita, juoko lapsi sen kaakaon ja saa keksin vai ei, vaan ap vaati, että lapsi maistaa ja ottaa sitten sen keksin. Ja veti sitten herneen nenään, kun lapsi ei halunnut sitä kaakaota juoda.
Pakottaminen ja painostavan tunnelman luominen ruokailuasioiden suhteen on todella inhottavaa eikä johda mihinkään positiiviseen. Lapsi oppii nopeasti, että ruoka-asiat ovat negatiivista valtataistelua, ja oppii myös, että ruuan kanssa kiukuttelemalla saa vanhemman jakamattoman huomion. Se, että tuo huomio on negatiivista, ei ole ensisijaisen tärkeää lapselle.
Jos ap kokee mantelimaidon perheen ruokavaliolle olennaisen tärkeäksi, olisi parasta itse juoda sitä herkkua aina tilaisuuden tullessa ja tarjota lapselle hörppyä omasta lasista. Tai laittaa tarjolle niitä keksejä ja mantelimaitoa ja nautiskella niitä hyvässä hengessä yhdessä.
Toivottavasti ap on lukenut koko ketjun ja miettii ruokailuasioita uudelleem.
Jos joku sanoisi mulle että juo tästä kaakaota niin saat keksin niin sanoisin vain ei kiitos jos en sillä hetkellä halua kaakaota (saati sitten sitä keksiä...) :D Miksi et siis hyväksy lapseltasi kieltävää vastausta?