###Ensikot vk 16###

Nyt kohta pitäis löytyä myös sieltä kastetuista Eetun vähän uudempi kuva...Pohjois-Pohjanmaa ja Kempele.

Marika ja Ankka, ihanat vauvat teillä!:)



Pikku-Millin masukuvista pitikin kommentoida kun aiemmin unohdin..sun maha on kyllä muhkee:) Mä pelkään oman napakorun reikäni puolesta, saas nähä miten käy;) Katoin noita sun aiempia masukuvia ja sun korun reikä on näillä mun viikoilla ollu ihan saman näkönen ku mullaki nyt..tommonen hassusti levinny:)



Mulla ois tarkotus tehdä kevätsiivousta tänään, kunhan saisin ton ukon innostumaan--> nukkuu sohvalla yhessä läjässä koirien kanssa..



Pulla möyrys eilisen päivän jotenki ihan omituisesti, se oli ilmeisesti vaihtanu jotenki asentoa, tuntu kaikki kääntyilyt tosi vahvasti ja jotkut liikkeet tuntu aika ikäviltäki;) mutta ihaniahan noi liikkeet kuitenki on! Illalla se vielä tuntu olevan ihan mukkelismakkelis masussa mutta nyt on taas normaali olotila..hassua:)



Queen rv 24+4

Redmarya piti vielä onnitella ihanista ultrakuulumisista:) Se oli mahtava tunne kun näki ekaa kertaa pienen heiluttelemassa käsiään, vieläki tulee kateltua niitä ekoja kuvia!



Queen

Sunnuntaita vaan kaikille enskoille!



Täällä aletaan päästä takaisin normaalielämään kiinni rajun oksentelun ja pahoinvoinnin jälkeen. Nyt huolta ja ennen kaikkea ärsyyntymistä kuitenkin aiheuttaa anoppi. Siitä lähtien kun kerrottiin hänelle vauvasta on neuvoja ja suoranaisia käskyjä lapsen hoidosta sadellut häneltä jatkuvalla syötöllä. Tänään hän taas soitti ja nimitti masuasukkia mummon omaksi mussukaksi ja miten hän ihmetteli kun erään työkaverin miniä oli loukkaantunut kun mummo oli synnärillä nimittänyt syntynyttä vauvaa hänen omaksi pienokaisekseen. Minusta tuntuu, että anoppi omii tämän vauvan ennen kuin se on ehtinyt syntyäkään. Että minä olen tässä vaan se sijaisynnyttäjä, joka kantaa hänen omaa pienokaistaan! Minusta tämä vauva on kuitenkin ensisijassa meidän oma pienokainen ja mummot on sitten mummoja, he ovat omat pienokaisensa jo saaneet aikoja sitten. Oma äitini ei ole tuputtanut minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja vaan luottaa selkeästi siihen, että me osataan kyllä tästä vauvasta huolehtia. Tuntuu vaan tuo anoppisuhde nyt menevän varsin kimurantiksi :( Hän kun on vielä sellainen, että vaikka minä nätistikin sanoisin, että luottaisi nyt meidän kykyihin hoivata tätä lasta, niin hän varmaan lyö vihat niskaani koko loppuelämäksi. Toisaalta mulla on myös kiltin tytön syndroomaa ja en haluaisi, että kenellekään tulisi paha mieli vaikka itselle tuleekin. Toivottavasti saisin miehen puhumaan äidilleen. Onko muilla kokemuksia tällaisista anopeista ja miten olette selvinneet?



Mörötin ja " Otso" rv12+2

Aika hiljanen pino tänään... Kaikki tainneet vain nautiskella aurinkoisesta säästä :)



Readmarylle onnea ihanista ultrakuulumisista! Kyllä se kun eka kertaa näki pikkuisen oli mieleenpainuva! Edelleen ihailen kuvaa jääkaapin ovessa ja lompakossa päivittäin :)



MiaMik, juu kokonaisena täällä ollaan, vaikka kuinka toivoisi jo jakautuvansa. Noh, pikkuinen ottaa ajan mitä vielä tarvitsee :) Jaksamista töihin, hoitajana tiiän mitä se voi olla!



Pikku-milli, jos mie ilmottaisin vaikka viimeistään pari tuntia ennen laitokselle lähtöä, että pistähän juoksuksi ;)



Marikalla ja Ankalla söpöt pikkuiset =) Katotaan, jos itekki sais vielä aikaseksi laittaa sit kuvan tuonne syntyneet palstalle :)



Mörötin, onneksi huono-olo helpottanut! Ymmärrän kyllä ahdistuksen anopin innostuksesta. Ite pelkäsin pahinta, mutta toistaiseksi olen päässyt VAIN 2-4kertaa viikossa tulevilla soitoilla: Paljon on tullu painoa lisää! Ja ei sitä tarvis niin paljoa tullakkaan, kun on tuota painoa sulla jo ennestäänkin!

Joo, olen yrittäny antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi asuvat niin kaukana, että eivät ole sitten joka päivä vauvan synnyttyä täällä, vaikka muuten ihana ihminen onkin.

Uskoisin kuitenkin, että tuossa sinunkin tilanteessa anoppi hieman rauhoittuu, kunhan raskaus etenee. Alkuhuuma mummoksi tulemisesta tasaantuu toivottavasti normaaleihin lukemiin. TOIVOTTAVASTI!



Meillä elo täällä rauhallista. Pertti-Irmeli hieman heiluttelee pyllyä ja kivut ja kolotukset on samanlaisia kuin aikaisemminkin, eli kuitenki ihan siedettäviä. Kivuttomia supistuksia on usein ja iltaan mahtuu muutama tuntuvampikin, mutta ei sen kummempaa. Tänään sain pestyä parvekelaatat ja kalusteet. Lattiaa ja kaiteita en viittiny pessä, kun alakerran naapurilla petivaatteet roikkumassa kaiteella ja kastuisivat varmaan hieman. Se vain, että ne roikkuneet siinä jo koko viikonlopun... Jos huomenna pääsis lattian kimppuun :)



Ei muuta ku toivottavasti ihanat ilmat jatkuvat ja mahat kasvaa :D



Lisa & Pertti-Irmeli 38+5

Olinko kerranki eka,jee;)



Mulla piti olla tänään työpäivä mutta saanki olla vapaalla, sopii mulle:)



Voi jestas,mulla tuli eilen vähän verta nenästä allergian takia ja se harmitti mukamas niin kovasti että aloin itkemään! Jälkeenpäin kyllä huvitti, kaikkea tää raskaus teettää:)



Päivän ohjelmassa on retki puutarhamyymälään, laitetaan ainakin hernettä,tomaatteja ja yrttejä parvekkeelle tänä kesänä. Äippä on puutarhuri ammatiltaan ja me kehitetään joka kevät huikeat visiot meidän parvekkeen pään menoks..vaihtelevalla menestyksellä;)



Kävin jo lenkillä koirien kanssa ja arska paistaa taas ihanasti..tänään ei voi olla sisällä!



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!!



Queen ja pulla rv 23+5

Eilen kotiudittiin pääsiäisreissulta. Oltiin mun vanhempien luona ja sit eilen vielä käytiin muitakin sukulaisia moikkaamassa. Oli kyllä kivaa, kaikki vaikutti niin innostuneilta vauvasta ja muusta! Äiti ja sen sisko on jo kierrellyt vauvanvaateosastoja, mutta eivät ollet uskaltaneet vielä ostaa mitään. Äiti ostikin nyt sit kankaita, että ompelee lakanoita ym. ekalle lapsen lapselleen.



Vauva on saanut taas lisää voimaa ja potkuja tuntuu jatkuvasti pitkin päivää. Mahakin on kyllä kasvanut ja esim. kyljen vaihtaminen makuulla on vähän epämukavaa jo.



Q: Mä tiedän niin hyvin ton tunteen :( Olin ihan paniikissa silloin pari viikkoa sitten niiden supparien kanssa. Vähitellen oon rauhottunut, vaikka kyllä se aina välillä käy mielessä että onkohan kaikki ihan ok. Jotenki alkuraskaudesta en ollut yhtään huolissaan mistään, mutta nyt vähän kaikesta välillä.



Mä olen miettinyt paljon kans samaa kuin joku muukin (tuolla viime viikon ketjun lopussa), että kuinka kaikki on muuttunut viimesten parin vuoden aikana. Joskus teininä (ja vähän myöhemminki) vannoin etten ikinä ala tälläiseen " keskivertoelämään" = avioliitto, lapsia, joku " normaali" keskiluokkainen(?) ammatti... Nyt toi kaikki kuullostaakin jo tosi hyvältä :) Jotenki tuon miehen kanssa kaikki vaan on kohdallaan ja kaikki toi " tylsä" onkin ihanaa..



Jenni 25+3

Huomenta päivää!



Onpas ollut mukava pääsiäinen, kun säät on suosineet ja ollaan oltu ihan rennosti. Välillä käyty vähän mökillä saunomassa, mies säätäny motskariaan, minä pesin autoni ja lauantaina kävin tyttöporukalla Sellossa ostoksilla, saalis: (kolme kivaa paitaa, yhet over-belly suorathousut valmiiks ja sitten vaaville pari yökkäriä).



Olo on kovin normaali. Jopa siinä määrin, että nyt on alkanut mietityttää, onkohan masussa kaikki hyvin. Yritän rauhoitella, että onhan me nuo sydänäänet jo kuultu ja mitään kipuja tms. ei ole ollut, mutta jotenkin vaan mietityttää, että kyllähän tämän raskauden pitäis tuntua jossain enemmän. No, onneks perjantaina on verikokeet ja ensi maanantaina np-ultra, joten kun nyt sinne jaksan panikoimatta sen enempää, niin eiköhän sitten jo helpota...



Noista elämänmuutoksista on ollut puhetta. Kyllä se vaan on jännä, että harvalla kai elämä menee ihan niin kuin on nuorena suunnitellut. Minä olen kyllä aina tiennyt haluavani opettajaksi ja asumaan omakotitaloon ja lapsia, mutta ainakin lapset olisin halunnut jo nuorempana. Mutta niin se van elämä heitää, että yhdessä vaiheessa sitä on naimisissa ja asumassa omakotitalossa, mutta lapset ei sovi miehen kuvioon. Ja sitten monen asian ja ei niinkään pitkän ajan päästä sitä onkin eronnut, löytänyt uuden ihanan miehen ja odottaa vauvaa ja suunnittelee taas kerran sitä talon ostoa. Mutta hyvä näin! Paljon olen matkalla oppinut ja osaan kummasti enemmän arvostaa omaa itseäni, parisuhdettamme ja tulevaa nyyttiä. Nautin ihan täysillä tästä onnellisesta olotilasta! Ja mukavaa on jakaa näitä ajatuksia teidän kanssanne!



Mutta nyt ihastelemaan tuota mahtavaa, lämittävää auringonpaistetta. Josko vaikka kaivais polkupyörän talviteloilta...



-Amy ja EkaVekara rv 11+6

Oon tosiaan ollut Ensikko-pimennossa viikon sillä nää sivut ei suostuneet toimimaan..vaihdettiin sitten exploreriin niin johan onnistui=)



Tässä olis sit meidän synnytystarinaa;



Eli tuo isukkihan oli " tilannut" neitiä syntymään vapaapäiviään vasten silloin 4.4..no, herra tuli viiden jälkeen aamulla töistä ja supistukset alkoivat puoli kuuden jälkeen=)

Vähän aikaa vaan olin ja yritin nukkua mutta kuuden jälkeen aloin huomaamaan että supparit tulivat aika tarkalleen 10 min välein. Nousin ylös ja aloin puuhailemaan, tein ruokaa valmiiksi pakastimeen ja kirjailin samalla ylös suppareiden kestoa. 10 maissa alkoi väsyttämään niin että torkuin 10 minuutin pätkiä ja siinä välissä aina heräsin ja kärvistelin supistukset, näin jatkui vajaan tunnin. Mies nousi ylös ja siinä vaiheessa alkoi olla jo selvää että lähtö tulee saman päivän puolella...

Siinä sitten päivä oleskeltiin ja supistukset voimistuivat pikkuhiljaa. Välissä oli enimmillään 13 min ja synnytyksen kesto laskettiinkin alkamaan n.12 aikaan kun välit pysyivät tasaisena 10 min.

Jossain vaiheessa iltapäivää alkoi olla jo niin kipeä olo että itkua ja tuskanhikeä väännettiin..sairaalaan en halunnut vielä lähteä mutta miehen sisko ilmestyi viiden jälkeen meitä sinne patistamaan, oli sitä mieltä että lähdettävä on=)



Puoli kuuden jälkeen oltiin sairaalassa ja valmistelujen jälkeen tilanne oli n18.30 se, että kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan ja olin 2 cm auki. Lähdettiin synnytyshuoneeseen jossa pääsin polskimaan ammeeseen, siellä olin n. kolme varttia jona aikana supistukset menivät jo niin kipeiksi että hyppäsin pois.

Sen jälkeen katsottiin tilanne, olin ammeessaoloaikana auennut 5:een senttiin. Kivut alkoivat olla niin sietämättömät että tuntui kuin taju lähtisi, supparit tulivat niin tiuhaan ja niin voimakkaina että paikalle kutsuttiin lääkäri. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja siinä välissä olin auennut 6:een senttiin, kätilö naureskeli että kiire on vauvalla maailmaan...saatiin lupa epiduraaliin, anestesialääkärin piti tulla vartin päästä mutta kuulin myöhemmin että siinä oli mennyt kolme varttia...itsellä oli siinä vaiheessa ajantaju mennyt täysin, hengittelin ilokaasua mutta se ei pahimpiin tuskiin enää auttanut. Muistan vaan yhden erityisen kovan supparin jonka aikana yritin rimpuilla irti kaikesta..mies piti maskia suun edessä ja tönäisin sen pois, huusin täyttä kurkkua ilmoille että sattuu ja olin kuulemma tipahtaa pöydältäkin. Epiduraalin saatuani ja sen alettua vaikuttaa n.20.30 jälkeen tunsin lähinnä valtavaa paineentunnetta alapäässä, tärisin kuin horkassa ja kätilö hieroi jalkojani, kyllä tuntui taivaalliselta siinä tilanteessa=)



21.30 vaihtui vuoro ja sisään käveli TODELLA tyly kätilö joka ilmoitti vaan nimensä ja samantien tarkasti tilanteen - olin täysin auki ja sain alkaa varovasti ponnistelemaan. Minkäänlaisia ohjeita ei kuitenkaan antanut, katetroi minut ja poistui huoneesta (ite en tuote katetrointia ees jälkeenpäin muistanut, mies vaan nauroi että sitä pissaa tuli valtavasti=). No enhan minä uskaltanut pahemmin ponnistella...välillä kätilö käväisi huoneessa ja pikkasen ponnisteltiin vauvaa alaspäin. Kello 23 tasan kätilön taas tullessa alkoi sitten ihan aktiivinen ponnistusvaihe. Kokeilin ponnistaa vuorotellen kyljelläni ja puoli-istunnassa, ponnistaminen oli tosiaan taitolaji, en tosiaankaan hoksannut miten se kuuluisi tehdä vaan yritin silleen sievästi..=D

Lopulta päästiin vauhtiin kun huomasin homman onnistuvan paremmin kyljellään, kätilö kannusti mutta antoi myös pettymyksen kuulua jos voimat loppui kesken=/

Sieltä kuitenkin neiti putkahti maailmaan 27 minuutin ponnistamisen jälkeen, kyllä oli epiduraalista huolimatta häijy tunne se pään ulostulo, vaikka toiseksi suppareille jäikin...

Itkin ja nauroin varmaan 10 minuuttia siinä täyttä kurkkua kun sain tytön syliini=)Istukka putkahti nätisti sen jälkeen ulos.



Puoli kahden jälkeen päästiin sitten lähtemään osastolle ja kun kätilön urakka oli ohi, käyttäytyi hänkin inhimillisesti=) Eikä siinä vaiheessa enää merkannut mitään kivut tai hänen tympeä käytöksensä, anyway. Sylissä oli ihana, kaunis tyttäreni=)

Seuraavana päivänä päästiin perhehuoneeseen ja täytyy sanoa että osastoillakin oli hoitajia laidasta laitaan..mutta siitä toiste, eipä silläkään ollut merkitystä enää kun saatiin perjantaina pakata tyttö ja tavarat ja lähteä kotiin!!



Tässä oli jonkunlainen sekava sepustus, tosiaan olin niin kipeä etten kaikkea muistakaan mutta aivan mahtava fiilis synnytyksestä jäi. Kai sitä jonkun sortin masokisti on, mutta upeaa se oli=) Tieto siitä, että oma kroppa ei pettänyt vaan auttoi hoitajiakin auttamaan minua jne..ja ne kivut unohtui jo siinä vaiheessa kun epiduraali alkoi vaikuttamaan;)

Nyt täällä opetellaan elämää vauvan kanssa ja kun tuo pikkupomo tuntuisi kaipaavan ruokaa niin taidanpa mennä..

Voikaahan hyvin Enskat!! Ja Pikku-Millille tsemppiä kun taidat olla seuraavana...;D



-Ankka & Prinsessa 13 vrk-

Olipas urakka lukea mitä olitte keskiviikon jälkeen saaneet aikaseksi ;)) Torstaina en ehtinyt koneelle, kun lähdettiin reissuun heti kun mä tulin töistä.



Mukavaa oli tulla kotiin, ja kun olen niin riippuvianen tästä palstasta, niin piti heti lukea kaikki uudet kuulumiset. :) Kaikenlaista hyväähän teille tuntuu kuuluvan itse kullekin! Ankallakin on rinsessa jo kotona, kuullostaapa kivalta!



Me sitten heti torstaina esiteltiin Ahaan " valokuvaa" mun vanhemmille, kun tavattiin :) Äiti luuli ensin, kun kuvasta puhuin, että oltiin käyty kihlakuvassa ;)) Vaan olikin jotain muuta! Ihan innoissaan olivat, vaikka eivät onneksi ihan niin paljoa hössöttäneet kuin ennakkoon pelkäsin :DD Silleen sopivasti :)



Häitäkin sitten vähän alettiin suunnitella, me kun ei turhan hitaita olla kun saadaan jotain päähämme eli häät on toivottavasti jo kesäkuussa!



Huomenna alkaa sitten " arki" , heti aamulla klo 9.40 on työhaastattelu. Olen ollut siis samassa paikassa töissä sijaisena jo viisi vuotta, ja nyt on toivottavasti vihdoin viimein mun vuoro saada se vakkari virka! Tosin siitä kunnasta ei kokemuksieni mukaan voi koskaan olla varma, sen verran kummallisia päätöksiä siellä on ennekin tehty :(



Näin siis tänään, oli kiva olla lomalla ja oli kiva tulla kotiinkin!



t. Ope + Ahaa, tänään tasan 13+0

Niinkuin mä päivällä mietin, että onkohan kaikki hyvin - nyt sitten alkoi vuoto. Pistin roskapussia oven viereen odottamaan ulosvientiä, kun hulahti. Ei nyt vielä kauheasti, mutta kirkkaahkoa kuitenkin. Pieniä vihlaisuja on ollut parina päivänä, mutta mä olen tulkinnut ne kohdun kasvuksi. Nyt ei satu, mutta tosi pelokkaana nyt odotan, paheneeko vuoto. Tää vois olla periaatteessa aika, jolloin olis menkat, jos odotus ei olisi alkanut.



Vielä ei kai ole syytä soittaa äitiyspolille, mutta jos alkaa kivut tai pahempi särky, niin täytyy varmaan soitella.



Nyt odottelen miestä lekiltä, jonne en jaksanut hänen kanssaan lähteä.



Pelosta sekaisin, Amy

Amy, toivottavasti kaikki on hyvin! Olet ajatuksissa!



Täällä vietetty pääsiäistä rauhassa kavereiden ja sukulaisten luona kyläillen... Ei mitään uutta meän huusholliin.



Lisa & Pertti-Irmeli 37+6

amy: toivottavasti kaikki on hyvin!! olet myös mun ajatuksissa!

vaikka itsellä onkin huonoja kokemuksia, niin mun kaverilla tuli jossain 10 viikolla ihan kunnon vuotoa, ja kaikki oli kuitenki hyvin. nyt sillä on menossa rv 16 tai 17 :) eikä sillä oo myöskään ollu oikein mitään oireita koko raskauden aikana. toivottavasti ei mitään vakavaa sulla.



Halusin vaan tulla amylle sanomaan jotakin. Nyt nukkumaan vois jo pikkuhiljaa käydä.



heips.

Yön pimeinä tunteina¿ miestä ei väsyttänyt kun on pääsiäisen pyhät saanut nukkua pitkään enkä mäkään sitten saanut unta. Mun unen tulo nykyään jotenkin vaatii sen, että on ihan pimeää ja hiljaista ja mies tuhisee vieressä =D eikä muakaan kyllä nyt yhtään edes väsytä.



Ankka, kiitos vaan tsempityksistä. Toivottavasti pääsen seuraavaks matkaan eikä muut kiilaa ohi ;) Kiva kuulla, että synnytyksestä jäi hyvä fiilis! Mäkin varmaan jotenkin hulluna oon ihan innolla menossa sinne.



Ykkösopelle tsempit työhaastatteluun!



Amy, toivottavasti kaikki on hyvin ja vuoto on ihan harmitonta!!!!



Omassa navassa ei oikein mitään uutta. Eilen oltiin taas keilaamassa¿ ja tänään sitten oltiin mun vanhemmilla syömässä. (ei kun siis oikeastaan toissapäivänä keilattiin ja eilen käytiin syömässä¿ kun on vuorokausi jo vaihtunut)



[color=red]pikku-milli & paco 38+4[/color]

Amy: Toivottavasti vuoto on ihan harmitonta niinkuin muutkin on jo sanonu!!! Toivottavasti saat siihen pian selvyyden, ettei kauan tarvitse olla epätietoinen ja peloissaan! Mun miehen siskolla oli koko alkuraskauden vuotoa, välillä runsastakin, mutta nyt on rv 26! Toivotaan, että tekin selviitte vain säikähdyksellä!!!! halit.



Pikku-Milli: Ei noita mahdollisia " kiilaaja" ehdokkaita ole kun yksi... =) Joten etköhän sä saa pian sen oman nyytin kainaloon! =) Ja Lisa perässä... Kukas muuten Lisan jälkeen on vuorossa????



Ykkösope: Tsemppiä sinne haastatteluun!!!! Me pidetään peukkuja!



Omaa napaa seuraavaksi, kun en enää muista, että kelle piti kirjottaa ja mitä. =)



Eli viikonloppuna on pikku veljen rippijuhlat. Oon pitkään odottanu niitä ja nyt olen innolla sinne menossa... Koira menee anoppilaan hoitoo la-su ja me ollaan siellä keski-suomessa sitten yön yli. =) On ihana nähdä omaa perhettä pitkästä aikaa!!!



Huomenna kun oon yövuoron jäljiltä heränny, meen kattelee verhoja meidän huusholliin... Kun ei oo yhessäkään huoneessa verhoja... tai edes sälekaihtimia. =S On muuten tuo uusi koti ollut aivan ihana!! Ei kyllä mietitytä enää yhtään siihen muuttaminen! =) On mahtavaa,kun on niin paljon tilaa ja Penni-Ennille + vieraille omat huoneet. On kivaa päästä vähän sisustamaan niitä...



Eipä kait muuta. Paitsi, että viikon päästä on kauan odotettu neuvola!! Jee... toivottavasti se uus neuvolantäti on mukava ja ammattitaitoinen.



Mukavaa viikkoa kaikille!



Burde ja Penni-Enni rv 16+2

...Toisaalta aika hurjalta kuulosti tuo teidän synnytys, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja siitä jäi hyvä fiilis. Ja niinkuin usein sanotaan, että palkinto on niin mahtava, että unohtaa puolet pahimmista kivuista ym... =) Ja se teidän vauveli on kyllä niin SÖPÖ ja sulonen että!!!! =)



Burde

Ihanat vapaat oli, ei tarvinnut stressata mistään.



Otin tosi rennosti koko pääsiäisen, en käynyt salilla, koiran kanssa ulkoiltiin, kun oli niin ihanat ilmat.

Terassi tosin siivottiin ja pestiin, myyntiä ajatellen, ei tarvitse sitten kiireessä huhkia.



Maanantaina käytiin katsomassa myös uutta asuntoa, mutta vähän oli ahtaan oloinen niin ei hirveesti innostuttu.



torstaina tulee kiinteistö välittäjä arvioimaan nykyistä asuntoamme, ja perjantaina mennään pankin johtajan puheille, katsotaan paljonko ne meille lainaa antaa.



Olo on ihan kiva, iltaisin on tosin hieman ällö olo, mutta kamalalta pahoinvoinnilta olen vielä välttynyt.



Aino+masuasukki 5+4

Sydämellinen kiitos meitä kyselleille! Kyllä tämmöinen virtuaalijoukkokin voi olla sikäli tärkeä, että on kiva huomata jonkun muistavan :) Ihana arki alkoi taas, viime viikko oli semmoista hässäkkää että olin eilen ihan poikki. Eli koko viikko oli lavatreenejä ja yhteisharjoituksia orkesterin kanssa 9-18 ja to-la 4 esiintymistä Porissa, Turussa ja Tampereella. Sunnuntaina kävin vielä ihan ylikierroksilla (silloin mentiin anoppilaan syömään) ja eilispäivän vietimme mun vanhempien luona. Nyt on kiva palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Vaikka olinkin viime viikolla sitä mieltä, että taiteilijaelämä olisi kiva, kun ei tarvitisi lukea tentteihin tai käydä töissä :) Vauva-lehden sivujen keskusteluiden lukeminen oli kotona ollessa se suurin ja vaativin ohjelmanumero - muuten vaan olin ja laiskottelin.



Ankka: Valtavan isot onnittelut teidän perheelle! Ja ihailtavaa hermojen hallintaa tuo, kun kerroit alkaneesi laittaa ruokia aamun supistusten aikaan. Toivottavasti seuraavat päivät ja viikot saat keskittyä täysillä pienen ihmeen kanssa olemiseen ja lepoon (sikäli kun nuo kaksi sopivat yhteen).



Amy: toivottavasti nyt jo olisi kaikki hyvin! Tulehan kertomaan kuulumisia, jahka on jotain kerrottavaa! *tsemppihali*



Emppu-pikkuinen senkun kasvaa ja kasvattaa masuani. sf-mitoissa mennään kyllä ihan alakäyrillä, mutta alussahan vasta niiden mittausten kanssa ollaan, joten vielä ei voi sanoa mihin mittaukset tulee asettumaan. Potkuja ja myllerrystä tuntuu useita kertoja päivässä ja kaiken aikaa ajatus omasta vauvasta tulee vaan konkreettisemmaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Ja tuleva isikin on alkanut toisinaan puhua minun tilalta meistä, esim. " Hyvä että sulla ja Empulla meni matka turvallisesti" . Tuntuu tosi hienolta!



Pikku-milli: toivottavasti saisit sen hienon vappupallon ostaa :)



Meikä lähtee nyt aamupalalle, että saisi tämän päivän käyntiin. Oikein aurikoista alkanutta viikkoa kaikille enskoille!!



suippo ja emppu 26+5

... tervetuloa uusille, joita en vielä ole tervehtinyt :) A inoAurora ainaki, sekä joku L:llä alkava (pahoittelen kehnoa nimi- / niccimuistini...). Voin sydämestäni yhtyä kaikkiin tätä enskajoukkoa kehuneisiin! Ollaan yhdessä yhtä aikaa tohkeisaan ja ihmeissään ja hämmästyneitä siitä, mitä ihmettä meille oikein on tapahtumassa :) Ja tässä porukassa ei todellakaan tarvitse pelätä kysyvänsä tyhmiä, koska eka kertaa ollaan liikkeellä ja samoja juttuja tuntuu liikkuvan kaikkien mielessä. Oikein onellista odotusta teille uusille siis ja pitäkää huoli paitsi masusta, myös itsestänne! " Raskaana ollessaan naisen ei tarvitse tehdä mitään ja hän on silti kauniisti tuottava" , sanoi toissapäivänä eräs ystäväni. Pidetään mielessä! :)



suippo ja emppu taas

Toivottavasti amyn tilanne on selvinnyt parhainpäin!



Ja ykkösope saa virkansa...



Rinsessa on kärsinyt vatsavaivoista. Alotettii d-tipat itsenäisesti kun ei niitä vielä neuvolasta saatu ja ilmeisesti niitä ois pitäny alottaa hissuksiin eikä rytinällä =) Enkä oo varma, tarviiko tippoja ku ite syön multitabs 2 plussaa pari päivässä, joten äidinmaidossakin pitäisi olla kyllä d-vitamiinia ihan runsaasti. Huome on neuvola, joten täytyy tädiltä tiedustella.



Muuten menee ihan kivasti. Neidin paino tuntuisi nousevan melkoisella vauhdilla. Katsotaan mitä puntari huome sanoo =)



On muuten uusi vauvakuume jo melkoisen kova...



Piia ja Kerttu 28 päivää