Vierailija

Kerro muutamalla sanalla koirastasi.

  • ylös 5
  • alas 0

Sivut

Kommentit (68)

Vierailija

Mopsin retale löytyy. Ikää 10,5 vuotta, on jo harmaantunut ja askelkin jo painaa (paitsi sillon kun on ruoasta kyse). Aina ollut laiska lenkkeilijä, mutta nykyään vanhana ei tahtoisi ulos millään. Kilojakin kertynyt 12 vaikka mopsi "saisi" painaa 6-8 kiloa. Pieni suuri mies. Jos olisi, ihminen, olisi varmasti professori tai filosofi. Itsepäinen pikku retale. Ja niin rakas <3

  • ylös 14
  • alas 15
Vierailija

Mulla on cardigan welsh corgi. Jääräpäinen, hassutteleva ja turhantärkeä matami 😅

  • ylös 14
  • alas 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kääpiösnautseri uros meillä. Ryhdikäs, valpas, isoegoinen, mutta myös lutuinen sylivauva.

Vierailija

Matalaprosenttinen (7,5) koirasusi, jääräpäinen, energinen, hellyydenkipeä, älykäs

  • ylös 7
  • alas 15
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on cardigan welsh corgi. Jääräpäinen, hassutteleva ja turhantärkeä matami 😅

Sama täällä! Itsepäinen, mutta hyvin viisas. Lapsirakas ja saa jatkuvasti olla rapsuttelemassa 😁

age is just a number

Boerboel eli etelä-afrikkalainen mastiffi. Iso (60+ kg) mutta sielultaan sylikoira; herkkä (jo äänen vahingossa korottaminen on liikaa), uskollinen, reviiritietoinen, perhettään suojeleva. Vieraille aluksi varautunut, mutta kun tutustuu niin joskus liiankin lempeä (änkeää siis syliin :D).

Ja patalaiska, aina nukkumassa ja mieluiten takan edessä ihanan lämpimässä. <3 Kohta 8-vuotias ja hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa yhäkin. 

Vierailija

Täällä perhoskoiran alkuperäinen mutta vähemmän tunnettu versio; phalene. Koiramaailman älykköihin kuuluva pieni, kaunis, vilkas ja iloinen mannermainen kääpiö spanieli on seurakoirien aatelia ja todellinen ihmisen paras ystävä  :) <3

Vierailija

Sekarotuinen, 10v. Rotuina saksanpaimenkoira, belgianpaimenkoira malinois ja dobermanni. Todella terve ja eloisa tapaus, jolla ei ikä paina. Ainoaataan korvatulehdus ollut toisinaan vaivana, ku lurppakorvat.

Vierailija

Meillä on 6.

Maremma-mummo, reilusti yli 10 v (ei tarkkaa tietoa koska oli kulkukoira joka tuli meille nuorehkona aikuisena 11 vuotta sitten). Hyvin rodunomainen, itsenäinen ja oman arvonsa tietävä. Hidastunut hieman vanhemmiten, mutta edelleen äärettömän aktiivinen. Nirso syöjä, nuorempana oli täysi työ saada neiti pysymään edes siedettävässä lihassa.
Hellyydenkipeä. Ilmoittaa haukulla jos joku tulee pihaan (asumme korvessa), mutta toivottaa lopulta kaikki vieraat häntä heiluen tervetulleeksi. Nuolaisee myös jos silmä välttää.

Labbis, 10 v. Ihana halinalle. On ollut pikkupennusta saakka rodulle ehkä epätyypillisen rauhallinen ja helppo tapaus. Makoilisi sohvalla varmaan päiväkausia jos saisi. Kuitenkin rakastaa ihmisten kanssa puuhailua. Syöppö. Hieman "blondi". Ei nouda mitään. Ei minkäänlaista vahtiviettiä. Ihmiset ja muut eläimet ovat kaikki vaan niin ihania.
Rakastui ensisilmäyksellä meidän pienimpään koiruliin (lisää alla), ja nämä kaksi ovatkin aivan erottamaton pari.

Bordercollie mix, 9-10 v. Myös löytökoira, tuli meille vuoden-parin ikäisenä koiratarhalta. Kaikkien kaveri ja kuitenkin lauman pomo, joka pitää varsinkin nuoremmat kurissa ja herran nuhteessa. Ikiliikkuja joka rakastaa noutamista, koulutusta ja mitä vaan aktiviteettia.
Ei vahtiviettiä.

Seropi (ehkä vinttikoira-spk tai rotikka), 2 v. Löytökoira. Täystuho ikiliikkuja, joka osaa kuitenkin olla niin söpö että saa aina kaiken anteeksi. Ei saa ikinä tarpeekseen rapsutuksista. Syö kaiken minkä irti saa. Tykkää käydä vanhempien koirien hermoille, mutta mikään ei ole yhtä kivaa kuin vetää rallia pikkusiskon kanssa. Vahtiviettiä riittää haukun verran, mutta vieraat ja tutut saavat kuitenkin heti rapsuttaa. Mieluiten tuntikaupalla.

Parsoni, 1 v. Sattumankaupalla meille tullut pikkuvikainen pentu. Emme halunneet pikkukoiraa emmekä varsinkaan terrieriä. Maailman suloisin ja ihmisrakkain olento. Ollut aivan hirveän helppo ja rauhallinen tapaus tähän mennessä. Nirso. Rakastaa isoja ja pieniä koiria, kissoja, kanoja, vuohia, lapsia, vauvoja, taaperoita, teinejä, ikäihmisiä, eli ihan kaikkia. Tykkää liikkua luonnossa mutta kotona on ihaninta nukkua sohvalla ihmisen tai labbiksen kainalossa. Labbis-majakan perävaunu. Fiksuin koira jonka olen ikinä tavannut. Ymmärtää puhetta ihan eri lailla kuin muut - ei siis pelkästään käskyjä.

Ihania tapauksia kaikki. Rakastan hirveästi.

  • ylös 20
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mopsin retale löytyy. Ikää 10,5 vuotta, on jo harmaantunut ja askelkin jo painaa (paitsi sillon kun on ruoasta kyse). Aina ollut laiska lenkkeilijä, mutta nykyään vanhana ei tahtoisi ulos millään. Kilojakin kertynyt 12 vaikka mopsi "saisi" painaa 6-8 kiloa. Pieni suuri mies. Jos olisi, ihminen, olisi varmasti professori tai filosofi. Itsepäinen pikku retale. Ja niin rakas <3

No kai se on laiska lenkkeilijä kun ei saa henkeä vedettyä ja kesällä saa lämpöhalvauksen jos ottaa juoksuaskeleen... Lyttykuonokoiran omistaminen on varmin tapa näyttää muille että on ehta eläinrääkkääjä.

Niin. Pallon perässä kyllä juoksee sydämensä kyllyydestä.

Vierailija

Valkoinenpaimenkoira, joka on lahjomaton, yhden ihmisen koira, seuraa minua kuin haukka minne vain menenkin, muita kohtaan välinpitämätön, tottelee hyvin ja on fiksu kuin mikäkin, oppii nopeasti kaiken, tykkää ''jutella'' hassuilla äänillä

Chihuahua, sitkeä sissi, jaksaa pysyä isonkin perässä, todella kuuliainen ja kunnioittaa ihmistä todella paljon, muista koirista ei kauheasti välitä, joten on helppo ulkoilla. Kiltti ja todella ihana

Vierailija

Sekarotuinen 3 v. Roduista ei tietoa, koska löytökoira. Iloinen ja energinen, mutta itsepäinen kuin mikä.

Toinen, kiltti ja vähän arka 12 v. seropi-mummo nukkui viime viikolla pois. Voi kun saisi vielä kerran sitä halata 😢

  • ylös 15
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6.

Maremma-mummo, reilusti yli 10 v (ei tarkkaa tietoa koska oli kulkukoira joka tuli meille nuorehkona aikuisena 11 vuotta sitten). Hyvin rodunomainen, itsenäinen ja oman arvonsa tietävä. Hidastunut hieman vanhemmiten, mutta edelleen äärettömän aktiivinen. Nirso syöjä, nuorempana oli täysi työ saada neiti pysymään edes siedettävässä lihassa.
Hellyydenkipeä. Ilmoittaa haukulla jos joku tulee pihaan (asumme korvessa), mutta toivottaa lopulta kaikki vieraat häntä heiluen tervetulleeksi. Nuolaisee myös jos silmä välttää.

Labbis, 10 v. Ihana halinalle. On ollut pikkupennusta saakka rodulle ehkä epätyypillisen rauhallinen ja helppo tapaus. Makoilisi sohvalla varmaan päiväkausia jos saisi. Kuitenkin rakastaa ihmisten kanssa puuhailua. Syöppö. Hieman "blondi". Ei nouda mitään. Ei minkäänlaista vahtiviettiä. Ihmiset ja muut eläimet ovat kaikki vaan niin ihania.
Rakastui ensisilmäyksellä meidän pienimpään koiruliin (lisää alla), ja nämä kaksi ovatkin aivan erottamaton pari.

Bordercollie mix, 9-10 v. Myös löytökoira, tuli meille vuoden-parin ikäisenä koiratarhalta. Kaikkien kaveri ja kuitenkin lauman pomo, joka pitää varsinkin nuoremmat kurissa ja herran nuhteessa. Ikiliikkuja joka rakastaa noutamista, koulutusta ja mitä vaan aktiviteettia.
Ei vahtiviettiä.

Seropi (ehkä vinttikoira-spk tai rotikka), 2 v. Löytökoira. Täystuho ikiliikkuja, joka osaa kuitenkin olla niin söpö että saa aina kaiken anteeksi. Ei saa ikinä tarpeekseen rapsutuksista. Syö kaiken minkä irti saa. Tykkää käydä vanhempien koirien hermoille, mutta mikään ei ole yhtä kivaa kuin vetää rallia pikkusiskon kanssa. Vahtiviettiä riittää haukun verran, mutta vieraat ja tutut saavat kuitenkin heti rapsuttaa. Mieluiten tuntikaupalla.

Parsoni, 1 v. Sattumankaupalla meille tullut pikkuvikainen pentu. Emme halunneet pikkukoiraa emmekä varsinkaan terrieriä. Maailman suloisin ja ihmisrakkain olento. Ollut aivan hirveän helppo ja rauhallinen tapaus tähän mennessä. Nirso. Rakastaa isoja ja pieniä koiria, kissoja, kanoja, vuohia, lapsia, vauvoja, taaperoita, teinejä, ikäihmisiä, eli ihan kaikkia. Tykkää liikkua luonnossa mutta kotona on ihaninta nukkua sohvalla ihmisen tai labbiksen kainalossa. Labbis-majakan perävaunu. Fiksuin koira jonka olen ikinä tavannut. Ymmärtää puhetta ihan eri lailla kuin muut - ei siis pelkästään käskyjä.

Ihania tapauksia kaikki. Rakastan hirveästi.

Huh! Kuusi koiraa! Ajatelkaa, millaisen hiilijalanjäljen ne jättävät! Pitäisi olla joku laki maksimimäärästä.

  • ylös 2
  • alas 25
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6.

Maremma-mummo, reilusti yli 10 v (ei tarkkaa tietoa koska oli kulkukoira joka tuli meille nuorehkona aikuisena 11 vuotta sitten). Hyvin rodunomainen, itsenäinen ja oman arvonsa tietävä. Hidastunut hieman vanhemmiten, mutta edelleen äärettömän aktiivinen. Nirso syöjä, nuorempana oli täysi työ saada neiti pysymään edes siedettävässä lihassa.
Hellyydenkipeä. Ilmoittaa haukulla jos joku tulee pihaan (asumme korvessa), mutta toivottaa lopulta kaikki vieraat häntä heiluen tervetulleeksi. Nuolaisee myös jos silmä välttää.

Labbis, 10 v. Ihana halinalle. On ollut pikkupennusta saakka rodulle ehkä epätyypillisen rauhallinen ja helppo tapaus. Makoilisi sohvalla varmaan päiväkausia jos saisi. Kuitenkin rakastaa ihmisten kanssa puuhailua. Syöppö. Hieman "blondi". Ei nouda mitään. Ei minkäänlaista vahtiviettiä. Ihmiset ja muut eläimet ovat kaikki vaan niin ihania.
Rakastui ensisilmäyksellä meidän pienimpään koiruliin (lisää alla), ja nämä kaksi ovatkin aivan erottamaton pari.

Bordercollie mix, 9-10 v. Myös löytökoira, tuli meille vuoden-parin ikäisenä koiratarhalta. Kaikkien kaveri ja kuitenkin lauman pomo, joka pitää varsinkin nuoremmat kurissa ja herran nuhteessa. Ikiliikkuja joka rakastaa noutamista, koulutusta ja mitä vaan aktiviteettia.
Ei vahtiviettiä.

Seropi (ehkä vinttikoira-spk tai rotikka), 2 v. Löytökoira. Täystuho ikiliikkuja, joka osaa kuitenkin olla niin söpö että saa aina kaiken anteeksi. Ei saa ikinä tarpeekseen rapsutuksista. Syö kaiken minkä irti saa. Tykkää käydä vanhempien koirien hermoille, mutta mikään ei ole yhtä kivaa kuin vetää rallia pikkusiskon kanssa. Vahtiviettiä riittää haukun verran, mutta vieraat ja tutut saavat kuitenkin heti rapsuttaa. Mieluiten tuntikaupalla.

Parsoni, 1 v. Sattumankaupalla meille tullut pikkuvikainen pentu. Emme halunneet pikkukoiraa emmekä varsinkaan terrieriä. Maailman suloisin ja ihmisrakkain olento. Ollut aivan hirveän helppo ja rauhallinen tapaus tähän mennessä. Nirso. Rakastaa isoja ja pieniä koiria, kissoja, kanoja, vuohia, lapsia, vauvoja, taaperoita, teinejä, ikäihmisiä, eli ihan kaikkia. Tykkää liikkua luonnossa mutta kotona on ihaninta nukkua sohvalla ihmisen tai labbiksen kainalossa. Labbis-majakan perävaunu. Fiksuin koira jonka olen ikinä tavannut. Ymmärtää puhetta ihan eri lailla kuin muut - ei siis pelkästään käskyjä.

Ihania tapauksia kaikki. Rakastan hirveästi.

Huh! Kuusi koiraa! Ajatelkaa, millaisen hiilijalanjäljen ne jättävät! Pitäisi olla joku laki maksimimäärästä.

Ai kamalaa. Päästänkin nämä nyt sitten heti päiviltä. Anteeksi kun olen kadunposkesta noita poiminut enkä jättänyt sinne kuolemaan.

Tai ehkä nyt kuitenkin ruokin, ulkoilutan ja huolehdin niistä parhaani mukaan luonnolliseen kuolemaan saakka, kun olen kerran ottanut.

Älkää nyt kuitenkaan tukehtuko katkeruuteenne ja vihaanne, emme ole Suomessa käyttämässä teidän kallisarvoisia resurssejanne ja paskomassa tienpieliä (vaikka itse kyllä kerään koko sakin jätökset jopa metsästä).

  • ylös 25
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6.

Maremma-mummo, reilusti yli 10 v (ei tarkkaa tietoa koska oli kulkukoira joka tuli meille nuorehkona aikuisena 11 vuotta sitten). Hyvin rodunomainen, itsenäinen ja oman arvonsa tietävä. Hidastunut hieman vanhemmiten, mutta edelleen äärettömän aktiivinen. Nirso syöjä, nuorempana oli täysi työ saada neiti pysymään edes siedettävässä lihassa.
Hellyydenkipeä. Ilmoittaa haukulla jos joku tulee pihaan (asumme korvessa), mutta toivottaa lopulta kaikki vieraat häntä heiluen tervetulleeksi. Nuolaisee myös jos silmä välttää.

Labbis, 10 v. Ihana halinalle. On ollut pikkupennusta saakka rodulle ehkä epätyypillisen rauhallinen ja helppo tapaus. Makoilisi sohvalla varmaan päiväkausia jos saisi. Kuitenkin rakastaa ihmisten kanssa puuhailua. Syöppö. Hieman "blondi". Ei nouda mitään. Ei minkäänlaista vahtiviettiä. Ihmiset ja muut eläimet ovat kaikki vaan niin ihania.
Rakastui ensisilmäyksellä meidän pienimpään koiruliin (lisää alla), ja nämä kaksi ovatkin aivan erottamaton pari.

Bordercollie mix, 9-10 v. Myös löytökoira, tuli meille vuoden-parin ikäisenä koiratarhalta. Kaikkien kaveri ja kuitenkin lauman pomo, joka pitää varsinkin nuoremmat kurissa ja herran nuhteessa. Ikiliikkuja joka rakastaa noutamista, koulutusta ja mitä vaan aktiviteettia.
Ei vahtiviettiä.

Seropi (ehkä vinttikoira-spk tai rotikka), 2 v. Löytökoira. Täystuho ikiliikkuja, joka osaa kuitenkin olla niin söpö että saa aina kaiken anteeksi. Ei saa ikinä tarpeekseen rapsutuksista. Syö kaiken minkä irti saa. Tykkää käydä vanhempien koirien hermoille, mutta mikään ei ole yhtä kivaa kuin vetää rallia pikkusiskon kanssa. Vahtiviettiä riittää haukun verran, mutta vieraat ja tutut saavat kuitenkin heti rapsuttaa. Mieluiten tuntikaupalla.

Parsoni, 1 v. Sattumankaupalla meille tullut pikkuvikainen pentu. Emme halunneet pikkukoiraa emmekä varsinkaan terrieriä. Maailman suloisin ja ihmisrakkain olento. Ollut aivan hirveän helppo ja rauhallinen tapaus tähän mennessä. Nirso. Rakastaa isoja ja pieniä koiria, kissoja, kanoja, vuohia, lapsia, vauvoja, taaperoita, teinejä, ikäihmisiä, eli ihan kaikkia. Tykkää liikkua luonnossa mutta kotona on ihaninta nukkua sohvalla ihmisen tai labbiksen kainalossa. Labbis-majakan perävaunu. Fiksuin koira jonka olen ikinä tavannut. Ymmärtää puhetta ihan eri lailla kuin muut - ei siis pelkästään käskyjä.

Ihania tapauksia kaikki. Rakastan hirveästi.

Huh! Kuusi koiraa! Ajatelkaa, millaisen hiilijalanjäljen ne jättävät! Pitäisi olla joku laki maksimimäärästä.

Ai kamalaa. Päästänkin nämä nyt sitten heti päiviltä. Anteeksi kun olen kadunposkesta noita poiminut  enkä jättänyt sinne kuolemaan.

Tai ehkä nyt kuitenkin ruokin, ulkoilutan ja huolehdin niistä parhaani mukaan luonnolliseen kuolemaan saakka, kun olen kerran ottanut.

Älkää nyt kuitenkaan tukehtuko katkeruuteenne ja vihaanne, emme ole Suomessa käyttämässä teidän kallisarvoisia resurssejanne ja paskomassa tienpieliä (vaikka itse kyllä kerään koko sakin jätökset jopa metsästä).

Luonnonvalinta olisi ne poistanut kadunposkesta. Luonto hoitaa omansa , jollei ihminen sotkeudu "pelastamaan" . 

  • ylös 2
  • alas 20
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Paskakoneita ei kukaan kaipaa. Omistajat ei siivoa paskajälkijä. Onneksi Turussa joku oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, lisää näitä!

Ihminenkö ei ole paskakone? Kuvitteppas kuinka paljon joku ihmis ä p ä r ä paskoo vuorokaudessa? Ja onko se koiran syy jos omistaja ei kerää paskoja? EI!

  • ylös 14
  • alas 3

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla