Onko täällä paljo koiran omistajia? Minkä rotuisia koiria teillä on?

Meillä "kreikan lahja" seropi, ihana luonne, kiltti, oppivainen, rakastaa kaikkia ihmisiä ja eläimiä. Rohkea,utelias ja onnellinen poika. Tuli 4kk iläisenä meille, nyt 7 kk. Meidän rakkaus <3

Meillä on pitkäkarvainen collie ja lyhytkarvainen saksanseisoja.

Meillä on welsh corgi pembroke. Ei tule enää toista, sen verran on ollut terveysongelmia. Ihana koira silti, tykkää rapsuttelusta ja on innokkaasti mukana kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro muutamalla sanalla koirastasi.

Mielikuvitus koira, ainakin vielä. Afrikkalainen k9 molossi. Hyvää jatkoa aiemmin boxeri/sakemannin omistajalle. Vankka työkoira. Monipuolinen ja osaavalle ihmiselle hyvin monipuolisesti koulutettava rotu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 6.

Maremma-mummo, reilusti yli 10 v (ei tarkkaa tietoa koska oli kulkukoira joka tuli meille nuorehkona aikuisena 11 vuotta sitten). Hyvin rodunomainen, itsenäinen ja oman arvonsa tietävä. Hidastunut hieman vanhemmiten, mutta edelleen äärettömän aktiivinen. Nirso syöjä, nuorempana oli täysi työ saada neiti pysymään edes siedettävässä lihassa.

Hellyydenkipeä. Ilmoittaa haukulla jos joku tulee pihaan (asumme korvessa), mutta toivottaa lopulta kaikki vieraat häntä heiluen tervetulleeksi. Nuolaisee myös jos silmä välttää.

Labbis, 10 v. Ihana halinalle. On ollut pikkupennusta saakka rodulle ehkä epätyypillisen rauhallinen ja helppo tapaus. Makoilisi sohvalla varmaan päiväkausia jos saisi. Kuitenkin rakastaa ihmisten kanssa puuhailua. Syöppö. Hieman "blondi". Ei nouda mitään. Ei minkäänlaista vahtiviettiä. Ihmiset ja muut eläimet ovat kaikki vaan niin ihania.

Rakastui ensisilmäyksellä meidän pienimpään koiruliin (lisää alla), ja nämä kaksi ovatkin aivan erottamaton pari.

Bordercollie mix, 9-10 v. Myös löytökoira, tuli meille vuoden-parin ikäisenä koiratarhalta. Kaikkien kaveri ja kuitenkin lauman pomo, joka pitää varsinkin nuoremmat kurissa ja herran nuhteessa. Ikiliikkuja joka rakastaa noutamista, koulutusta ja mitä vaan aktiviteettia.

Ei vahtiviettiä.

Seropi (ehkä vinttikoira-spk tai rotikka), 2 v. Löytökoira. Täystuho ikiliikkuja, joka osaa kuitenkin olla niin söpö että saa aina kaiken anteeksi. Ei saa ikinä tarpeekseen rapsutuksista. Syö kaiken minkä irti saa. Tykkää käydä vanhempien koirien hermoille, mutta mikään ei ole yhtä kivaa kuin vetää rallia pikkusiskon kanssa. Vahtiviettiä riittää haukun verran, mutta vieraat ja tutut saavat kuitenkin heti rapsuttaa. Mieluiten tuntikaupalla.

Parsoni, 1 v. Sattumankaupalla meille tullut pikkuvikainen pentu. Emme halunneet pikkukoiraa emmekä varsinkaan terrieriä. Maailman suloisin ja ihmisrakkain olento. Ollut aivan hirveän helppo ja rauhallinen tapaus tähän mennessä. Nirso. Rakastaa isoja ja pieniä koiria, kissoja, kanoja, vuohia, lapsia, vauvoja, taaperoita, teinejä, ikäihmisiä, eli ihan kaikkia. Tykkää liikkua luonnossa mutta kotona on ihaninta nukkua sohvalla ihmisen tai labbiksen kainalossa. Labbis-majakan perävaunu. Fiksuin koira jonka olen ikinä tavannut. Ymmärtää puhetta ihan eri lailla kuin muut - ei siis pelkästään käskyjä.

Ihania tapauksia kaikki. Rakastan hirveästi.

Ehtaa weeteetä. Piskejä on nurkat täynnä ja niistä huolehditaan paremmin kuin ihmisistä.

Se huolehtiminen tekee myös ihmiselle hyvää ja pitää terveenä. Kyky rakastaa on välttämätön. Koiralta saa rehellisen vastineen kaikelle tekemisellesi lähes poikkeuksetta.

Siihen voi luottaa.

And again, miten se on koirien vika? Kyllä minäkin kohtelen rakasta koiraani paremmin kuin ihmisiä. Koirani ei ole koskaan tehnyt mulle mitään pahaa, toista voin sanoa ihmisistä. Paljon paremmin tulen koirani kanssa toimeen kun selkään puukottavien valehtelevien ihmispaskojen. Ja kummanko pelastaisin palavasta talosta? koirani vai ihmis ä p ä r ä n? Ei varmaan tartte kysyä.

Vaikea kysymys. Mulla on ainakin ollut muutama niin rakas ihminen elämässä, että jäisin mielummin itse palavaan taloon heidän puolesta.enkä jättäisi koiraakaan.

Nää keskustelut ei tee hyvää kenellekkään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Minulla on kaksi koiraa, suursnautseri ja käyttölinjainen labbis. Molemmat harrastuskoiria, lajeina pk-haku, toko, agility ja labbiksen kanssa nome (noutajien metsästyskoe). Viimeisimmässä ollaankin aitoa wt-porukkaa, koska kisataan wt-luokassa (working trial). Eli ei riistaa vaan dameja.

Molemmat ovat todella aktiivisia, rohkeita ja hyväntuulisia tyyppejä. Pentuaika oli kummankin kanssa rankka, mutta kun jaksoi tehdä hyvät pohjat, niin elämä on nykyään vaivatonta. Liikuntaa on pakko harrastaa joka päivä, ja paljon. Treenejä on 3-4 päivänä viikossa. Ei tässä muuta ehdi, kun töissä käydä ja remuta koirien kanssa. Mutta nautin näiden seurasta ja ollaan löydetty myös tosi kivat treeniporukat, aina saa apua ja tukea ja juttu luistaa. Mieskin on ihan tyytyväinen kun mulla on omaa puuhaa. :D

Niin kauan, kun haluan kisata koirien kanssa, pysyn rotukoirissa - riiseniä en välttämättä enää ota, alkaa olla aika sairas rotu. Jos tulee tarve pelkälle seurakoiralle, otamme mieluusti sekarotuisen, yksi kodinvaihtaja on aikanaan ollutkin.

Meillä on tällä hetkellä 4 koiraa. Asutaan aika korvessa.

Minulla on 1 saksanpaimenkoira, ja loput on mixejä. Jokaisella on oma käyttötarkoitus: saku on harrastuskoirani, miehellä on metsästyskoira, terrierimix hoitaa meillä kissan kanssa myyrät ja hiiret (ei opi kovin halukkaasti mitään tai sillä on valikoiva kuulo) ja neljäs on lapseni spanielimix, ihan vaan seurakoira.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on cardigan welsh corgi. Jääräpäinen, hassutteleva ja turhantärkeä matami 😅

Meilläkin on cardi narttu. Kenties joo vähän itsepäinen, mutta osa menee nuoruuden piikkiin (?).