Lue keskustelun säännöt.
Miten uskovaiset voivat tehdä syntiä?
05.02.2018 |
Olen välillä uskossa ja välillä en. Uskoni hiipuu usein sen takia, että olen pettänyt miestäni eikä hän tiedä sitä. Aina uskossa ollessani haluaisin kertoa hänelle, mutta tiedän miten se häntä satuttaisi, joten en halua tehdä sitä. Tyynnyttääkseni omatuntoni uskoni vähenee.
Tämä on saannut pohtimaan sitä, että miten uskovaiset ihmiset voivat tehdä syntiä. Voivatko puolisoaan vuosikausia pettäneet ihmiset olla elävässä uskossa? Tai pedofiilit? Siis sellaiset ihmiset, jotka ovat teon hetkellä uskossa? Minä vihaan jo ennen uskoontuloa tekemiänikin syntejä.
Kommentit (50)
Uskovaisuus on siitä kiva asia, että voi uskoa siihen mikä itseä miellyttää. Omat teot voi omassa mielessään rajata syntien ulkopuolelle. Ei tarvitse uskoa mihinkään ikävään. Ottaa vaan ne kivat kohdat uskonnosta. Ja jos kuitenkin sattuu jotain sellaista syntiä tekemään, mitä ei edes itselleen kykene selittämään hyväksi teoksi, niin ei hätää, jumala armahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että rukoilee ja pyytää että pääsee pois synnistä, eikä se auta kertoo vain sitä karua kieltä, että ei meistä meidän syntistä olemusta pois saa otettua. Ei ennen kuolemaa ja Kaikkivaltiaan luokse siirtymistä. Jos kova rukous yhtäkkiä veisi kaiken synnin, ihmisen minä riemastuisi että kun rukoilin niin ja niin paljon, synti lähti. Silloin se olisi ihmisen oma teko. Rukouksen tarkoitus on viedä ihmistä lähemmän Vapauttajaa Jeesusta.
Vie pitkän ajan ja vaatii elämänkoulua, että käsittää ihmisen syntisyyden, omaa syntisyyttä ja armon merkityksen ja suuruuden. Välillä sen käsittää pienen hetken hyvinkin kirkkaana.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi sanoa että välillä on uskossa ja välillä taas ei ole. Jos on kerran tullut uskoon, niin uskossa olet ja pysyt, jos niin haluat vaikka synnissä rypisitkin. Voit tietoisesti sanoa Jeesukselle että ei kiitos ja silloin voit sanoa että et halua olla uskossa etkä Jeesusta seurata.
Ei uskovan elämästä synnit häviä. Jos ihmisen elämää verrataan vaikka taloon, missä on paljon huoneita, niin uskoon tullessa sä päästit Jeesuksen sinne eteiseen. Mutta annatko hänen vähitellen siivota muut huoneet, ullakon pölyt ja kellarien luurangot? Tämä käy vähitellen, annat Jumalalle enemmän tilaa elämässäsi. Ja aina uudelleen me uskovatkin joudutaan antamaan lupa suursiivoukseen. Ei silloin "tulla uudelleen uskoon" vaan uudistutaan.
Ei me ihmiset aina osata katua sydämen pohjasta tekosiamme. Jumala pitää kyllä omistaan huolen ja tyrkkii tekemään parannusta. Me olemme silti syntisiä, vaikka katuisimme kaikkia tekojamme, emmekä ole puhtaita muuten kuin Jeesuksessa roikkumalla. Vain uskossa oleva voi käsittää mikä ero synnin tekemisellä ja siinä pysymisessä on ja mikä vaikutus tuolla tahallisella synnin tekemisellä on.
En oikein usko tuohon, että kerran uskoontullut on aina uskossa sen jälkeen. Jeesuskin kertoo sen siemenvertauksen, jossa toisilta se usko katoaa uskoontulon jälkeen.
Silloin kun en usko Jumalaan, kiroan hänet. Menen yleensä vastakkaiseen suuntaan ja kiinnostun satanismista ja magiasta. Oletan, että olen silloin sanonut Jeesukselle ei kiitos. Sitten myöhemmin taas löydän jotain hyvää uskosta ja palaan uskovaiseksi. Voihan tietysti olla, että satanismi jotenkin uudostaa uskoani, mutta se olisikin aika mielenkiintoinen teoria.
Ap
Jumala toimii miten itse haluaa. Joskus hän vapauttaa jostain synnistä rukouksen seurauksena, joskus ei heti vapauta.
Vierailija kirjoitti:
En itse ole uskossa, mutta olen usko(nno)n tutkija. Minun usko(nnollise)n ymmärrykseni mukaan aapeen ajatusmaailmassa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on ajatus siitä, että uskosta luopuminen jotnkin helpottaa omatuntoa, ikäänkuin pettäminen olisi vähemmän väärin jos ei ole uskossa, mutta ei se ole. Pettämisen vääryys pohjautuu kristinusko(nno)ssakin siihen,e ttä se vahingoittaa puolisoa. Ei se Jumalaa vahingoita, siihen et pysty, koska Jumala on kaikkivaltias. Se on syntiä (eli väärin), koska se vahingoittaa ja loukkaa puolisoa. Tämä ei muutu miksikään siitä, oletko uskossa tai et.
Toinen on ajatus siitä että synnin voi sovittaa kertomalla. Ei voi. Se loukkaisi ja vahingoittaisi pulisoa lisää, se olisi siis uusi synti. Yhtä syntiä ei voi sovittaa toisella. Kertomatta jättäminenkin voi olla synti, sikäli kuin siitä on vahinkoa puolisolesi, jos siis moni muu tietää asiasta tai jos pettäminen jatkuu. Ratkaisu on lopettaa pettäminen, elää tästä lähtien siivosti puolisoasi kunnioittaen ja erota jos et pysty siihen.
Se, miksi aapeen uskossa on ongelmia, johtuu luultavasti siitä, että hän keskittyy uskon vaikutuksiin itseensä. Hänen pitäisi ajatella. Mitä se tarkoittaa hänen vevlvollisuuksilleen muita kohtaan.
En ajattele, että petäminen olisi vähemmän väärin, jos ei ole uskossa. Silloin en vaan kiinnitä siihen huomiota. Kuten sanottua heilun satanismin ja kristinuskon välillä ja satanismin puolella ollessani ajattelen vain omaa etuani. Teen sitä mikä on omasta mielestäni kivaa.
En halua kertoa miehelleni pettämisestä osittain oman mukavuuteni takia, mutta myös ehdottomasti sen takia, että se loukkaisi ja satuttaisi häntä kamalasti. Olen nähnyt tilanteen, jossa hänet on petetty ja hän meni siinä tilanteessa palasiksi. En voisi tehdä hänelle samaa.
Toisaalta kertominen helpottaisi omaa omatuntoani, mutta onko oikein kertoa vain sen takia, että itselläni olisi parempi olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain uskovia painaa synnit. Muut ovat synneistä vapaita, mutta ottavat vastuun teoistaan, esim kertomalla pettämisestä kumppanille. Voin luvata sinulle, ap, että vaikka luopuisit uskostasi kokonaan, haluat edelleen kunnioittaa läheistäsi olemalla rehellinen.
Kannattaa ihan erota kirkosta...
http:// eroakirkosta.fi
Se auttaa jo paljon. Tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun en usko Jumalaan, kiroan hänet. Menen yleensä vastakkaiseen suuntaan ja kiinnostun satanismista ja magiasta. Oletan, että olen silloin sanonut Jeesukselle ei kiitos. Sitten myöhemmin taas löydän jotain hyvää uskosta ja palaan uskovaiseksi. Voihan tietysti olla, että satanismi jotenkin uudostaa uskoani, mutta se olisikin aika mielenkiintoinen teoria.
Ap
Nyt sanon tämän kaikella ystävällisyydellä: sun ongelma on mielenterveys, vaikuttaa joltain epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat on aika hukassa sulla.
Etsipä joku kristillinen seurakunta.
Joo ei voi olla välillä ja taas ei 😁 mut kaikki tekee syntiä ,toiset enemmän toiset vähemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä uskossa ja välillä en. Uskoni hiipuu usein sen takia, että olen pettänyt miestäni eikä hän tiedä sitä. Aina uskossa ollessani haluaisin kertoa hänelle, mutta tiedän miten se häntä satuttaisi, joten en halua tehdä sitä. Tyynnyttääkseni omatuntoni uskoni vähenee.
Tämä on saannut pohtimaan sitä, että miten uskovaiset ihmiset voivat tehdä syntiä. Voivatko puolisoaan vuosikausia pettäneet ihmiset olla elävässä uskossa? Tai pedofiilit? Siis sellaiset ihmiset, jotka ovat teon hetkellä uskossa? Minä vihaan jo ennen uskoontuloa tekemiänikin syntejä.
Sä et ole uskovaista nähnytkään.....jos uskoo et Jumala on olemassa ei tarkoita sitä et on uskovainen, se on ihan eri asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tee ollenkaan syntiä kun sellaista ei ole olemassa.
Joten uskonpa että uskonnollisuus korreloi typeryyden kanssa.
Aivotutkimuskin osoittaa että hihhuliväellä (uskonnollis-poliittis-ravitsemus-hopeavesi-yksisarvis-luontaistuoteuskovaisilla jne.) on ohimoaivokuorella laiska kohta.
Heikolla sähköstimulaatiolla tuo Prefrontaalicortexin alue virkistyy ja hölmöily väistyy rationaalisuuden ja logiikan tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun en usko Jumalaan, kiroan hänet. Menen yleensä vastakkaiseen suuntaan ja kiinnostun satanismista ja magiasta. Oletan, että olen silloin sanonut Jeesukselle ei kiitos. Sitten myöhemmin taas löydän jotain hyvää uskosta ja palaan uskovaiseksi. Voihan tietysti olla, että satanismi jotenkin uudostaa uskoani, mutta se olisikin aika mielenkiintoinen teoria.
Ap
Nyt sanon tämän kaikella ystävällisyydellä: sun ongelma on mielenterveys, vaikuttaa joltain epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Hae apua.
Uteliasuudesta kysyn, että mistä teit päätelmäsi?
Ap
Lol. Mun varmistusnumero on 666. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisethan ne vasta syntiä tekee. Ei tarvitse ottaa vastuuta omista teoistaan kun jeesus on kuitenkin synnit sovittanut, ja aina voi hurskaasti katua, vaikka sitten kuolinvuoteellaan ja pääsy taivaaseen on varmaa...
Olet aika pihalla. Jumalaa ei voi kusettaa tekohurskailemalla.
Varmaan se uskovaisia pidättelee tekemästä pahoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tee ollenkaan syntiä kun sellaista ei ole olemassa.
Joten uskonpa että uskonnollisuus korreloi typeryyden kanssa.
Aivotutkimuskin osoittaa että hihhuliväellä (uskonnollis-poliittis-ravitsemus-hopeavesi-yksisarvis-luontaistuoteuskovaisilla jne.) on ohimoaivokuorella laiska kohta.
Heikolla sähköstimulaatiolla tuo Prefrontaalicortexin alue virkistyy ja hölmöily väistyy rationaalisuuden ja logiikan tieltä.
Minusta elämä on ajanhukkaa, jos se ei missään muodossa jatku kuoleman jälkeen. Mistä sinä löydät merkityksen elämällesi, jos kaikki loppuu kuolemaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisethan ne vasta syntiä tekee. Ei tarvitse ottaa vastuuta omista teoistaan kun jeesus on kuitenkin synnit sovittanut, ja aina voi hurskaasti katua, vaikka sitten kuolinvuoteellaan ja pääsy taivaaseen on varmaa...
Tuota kuvailemaasi "teen nyt syntiä ja kadun myöhemmin koska Jeesus antaa kyllä anteeksi" -laskelmointia kutsutaan praesumereksi (engl. presumption) ja se on jo itsessään synti.
Yksi asia mitä nämä laskelmoijat eivät yleensä tule ajatelleeksi on se että entäs jos kuoleekin kesken synnin tekemisen (vaikka kesken puolisonsa pettämisen) ilman että ehtii "katua". Toinen asia mikä heiltä monesti unohtuu on myös se että Jumala näkee kyllä jos katumus ei ole aitoa joten feikattu "katumus" on yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan erota kirkosta...
http:// eroakirkosta.fi
Se auttaa jo paljon. Tiedän kokemuksesta.
Sama kokemus minullakin. Erosin ev.lutista ja liityin katoliseen, oli elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä uskossa ja välillä en. Uskoni hiipuu usein sen takia, että olen pettänyt miestäni eikä hän tiedä sitä. Aina uskossa ollessani haluaisin kertoa hänelle, mutta tiedän miten se häntä satuttaisi, joten en halua tehdä sitä. Tyynnyttääkseni omatuntoni uskoni vähenee.
Tämä on saannut pohtimaan sitä, että miten uskovaiset ihmiset voivat tehdä syntiä. Voivatko puolisoaan vuosikausia pettäneet ihmiset olla elävässä uskossa? Tai pedofiilit? Siis sellaiset ihmiset, jotka ovat teon hetkellä uskossa? Minä vihaan jo ennen uskoontuloa tekemiänikin syntejä.
Sä et ole uskovaista nähnytkään.....jos uskoo et Jumala on olemassa ei tarkoita sitä et on uskovainen, se on ihan eri asia
Miten uskovainen määritellään? Ja mitä ne jumalaan uskovat tyypit sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä uskossa ja välillä en. Uskoni hiipuu usein sen takia, että olen pettänyt miestäni eikä hän tiedä sitä. Aina uskossa ollessani haluaisin kertoa hänelle, mutta tiedän miten se häntä satuttaisi, joten en halua tehdä sitä. Tyynnyttääkseni omatuntoni uskoni vähenee.
Tämä on saannut pohtimaan sitä, että miten uskovaiset ihmiset voivat tehdä syntiä. Voivatko puolisoaan vuosikausia pettäneet ihmiset olla elävässä uskossa? Tai pedofiilit? Siis sellaiset ihmiset, jotka ovat teon hetkellä uskossa? Minä vihaan jo ennen uskoontuloa tekemiänikin syntejä.
Miten ihminen voi olla välillä uskossa ja välillä ateisti?
??????
En itse ole uskossa, mutta olen usko(nno)n tutkija. Minun usko(nnollise)n ymmärrykseni mukaan aapeen ajatusmaailmassa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on ajatus siitä, että uskosta luopuminen jotnkin helpottaa omatuntoa, ikäänkuin pettäminen olisi vähemmän väärin jos ei ole uskossa, mutta ei se ole. Pettämisen vääryys pohjautuu kristinusko(nno)ssakin siihen,e ttä se vahingoittaa puolisoa. Ei se Jumalaa vahingoita, siihen et pysty, koska Jumala on kaikkivaltias. Se on syntiä (eli väärin), koska se vahingoittaa ja loukkaa puolisoa. Tämä ei muutu miksikään siitä, oletko uskossa tai et.
Toinen on ajatus siitä että synnin voi sovittaa kertomalla. Ei voi. Se loukkaisi ja vahingoittaisi pulisoa lisää, se olisi siis uusi synti. Yhtä syntiä ei voi sovittaa toisella. Kertomatta jättäminenkin voi olla synti, sikäli kuin siitä on vahinkoa puolisolesi, jos siis moni muu tietää asiasta tai jos pettäminen jatkuu. Ratkaisu on lopettaa pettäminen, elää tästä lähtien siivosti puolisoasi kunnioittaen ja erota jos et pysty siihen.
Se, miksi aapeen uskossa on ongelmia, johtuu luultavasti siitä, että hän keskittyy uskon vaikutuksiin itseensä. Hänen pitäisi ajatella. Mitä se tarkoittaa hänen vevlvollisuuksilleen muita kohtaan.