Lue keskustelun säännöt.
Miten uskovaiset voivat tehdä syntiä?
05.02.2018 |
Olen välillä uskossa ja välillä en. Uskoni hiipuu usein sen takia, että olen pettänyt miestäni eikä hän tiedä sitä. Aina uskossa ollessani haluaisin kertoa hänelle, mutta tiedän miten se häntä satuttaisi, joten en halua tehdä sitä. Tyynnyttääkseni omatuntoni uskoni vähenee.
Tämä on saannut pohtimaan sitä, että miten uskovaiset ihmiset voivat tehdä syntiä. Voivatko puolisoaan vuosikausia pettäneet ihmiset olla elävässä uskossa? Tai pedofiilit? Siis sellaiset ihmiset, jotka ovat teon hetkellä uskossa? Minä vihaan jo ennen uskoontuloa tekemiänikin syntejä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..
Älä mene sinne Tinderiin tai baariin enää..niin ei tarvi rukoilla koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..
Hyvä kuulla, etten ole ajatusteni kanssa yksin, koska luulen, että käyn läpi aivan samaa asiaa. Saanko kysyä, että kerroitko miehellesi tilanteen vai päätitkö olla kertomatta?
Ap
Ilmeisen helposti tuntuu suurimmalta osalta uskovaisista synnin tekeminen luonnistuvan. Tekopyhiä heistä suurin osa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ihminen joka on ottanut Jeesuksen vastaan ja samalla saanut Pyhän Hengen ei tahdo tehdä yllä mainitsemia asioita. Ihminen voi kuitenkin tietoisesti valita toimia Pyhän Hengen kehoituksia vastaan ja aste asteelta paaduttaa sydämensä jolloin yllä olevat ehkä onnistuukin. Toki löytyy aina anteeksiantoa mutta ainoa synti mitä Raamattu sanoo että ei saa anteeksi on Pyhän Hengen pilkka. Uskon että se on juuri sitä että jatkuvasti hylkää sydämessään Jumalan tahdon ja valitsee omat syntiset tiensä tuntematta minkäänlaista pistoa sydämessään. Me ihmiset emme näe sydäntä mutta Jumala kyllä näkee ja tietää meidän salatuimmatkin motiivit. Matteus 5:8 "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan." Jeesus myös sanoi että sydämestä tulee huorinteot ja murhat. Jumala on luvannut vanhassa testamentissa uudessa liitossa antaa Hänen omilleen uuden sydämen, Hänen Pyhän Henkensä. Pyhä Henki mahdollistaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Meissä ihmisissä ei sitä kykyä ole. Siksi Jeesus kuolikin puolestamme.
Sukuelin herpes tarttuu myös kortsun käyttäjälle.
Jeesus antaa anteeksi herpeksen..mies ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..
Hyvä kuulla, etten ole ajatusteni kanssa yksin, koska luulen, että käyn läpi aivan samaa asiaa. Saanko kysyä, että kerroitko miehellesi tilanteen vai päätitkö olla kertomatta?
Ap
Sain herpeksen...:(
Pelkään että mies jättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..
Hyvä kuulla, etten ole ajatusteni kanssa yksin, koska luulen, että käyn läpi aivan samaa asiaa. Saanko kysyä, että kerroitko miehellesi tilanteen vai päätitkö olla kertomatta?
Ap
En kertonut. Koin, että asiat vain loukkaisivat ja toisivat suurta tuskaa miehelleni, vaikka itseäni kertominen ehkä olisi helpottanutkin. Ja mietin myös niin, että vaikka syntini olenkin saanut anteeksi, synnillä on aina seurauksensa, jotka saattavat jäädä olemaan (eli omassa tapauksessani tieto siitä, että en ole ollut uskollinen miehelleni), mutta Jumala auttaa nämä seurauksetkin kestämään.
Ajattelisin, että sun kannattaa rukoilla, miten sun pitäisi omassa asiassa toimia. Rukoile viisautta ja ymmärrystä asiaan ja lue Raamattua (tai jos et jaksa lukea, googlettamalla "Raamattu kannesta kanteen" löytää Raamatun luettuna, selitettynä n. 20-25 min kuunnelmina. Itse kuunteken näitä, Raamattu avautuu ihan eri lailla, kuin yksin lukemalla :) )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä uskossa ja välillä en. Uskoni hiipuu usein sen takia, että olen pettänyt miestäni eikä hän tiedä sitä. Aina uskossa ollessani haluaisin kertoa hänelle, mutta tiedän miten se häntä satuttaisi, joten en halua tehdä sitä. Tyynnyttääkseni omatuntoni uskoni vähenee.
Tämä on saannut pohtimaan sitä, että miten uskovaiset ihmiset voivat tehdä syntiä. Voivatko puolisoaan vuosikausia pettäneet ihmiset olla elävässä uskossa? Tai pedofiilit? Siis sellaiset ihmiset, jotka ovat teon hetkellä uskossa? Minä vihaan jo ennen uskoontuloa tekemiänikin syntejä.
Miten ihminen voi olla välillä uskossa ja välillä ateisti?
??????
Kristinusko ei ole looginen oppi ja välillä se tuntuu mielestäni järkevältä ja todelta ja välillä ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..
Hyvä kuulla, etten ole ajatusteni kanssa yksin, koska luulen, että käyn läpi aivan samaa asiaa. Saanko kysyä, että kerroitko miehellesi tilanteen vai päätitkö olla kertomatta?
Ap
En kertonut. Koin, että asiat vain loukkaisivat ja toisivat suurta tuskaa miehelleni, vaikka itseäni kertominen ehkä olisi helpottanutkin. Ja mietin myös niin, että vaikka syntini olenkin saanut anteeksi, synnillä on aina seurauksensa, jotka saattavat jäädä olemaan (eli omassa tapauksessani tieto siitä, että en ole ollut uskollinen miehelleni), mutta Jumala auttaa nämä seurauksetkin kestämään.
Ajattelisin, että sun kannattaa rukoilla, miten sun pitäisi omassa asiassa toimia. Rukoile viisautta ja ymmärrystä asiaan ja lue Raamattua (tai jos et jaksa lukea, googlettamalla "Raamattu kannesta kanteen" löytää Raamatun luettuna, selitettynä n. 20-25 min kuunnelmina. Itse kuunteken näitä, Raamattu avautuu ihan eri lailla, kuin yksin lukemalla :) )
Kiitos kovasti! Uskon, että tarinastasi on minulle apua. Minun pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän Jumalan rakkauteen. Keskityn ehkä liikaa siihen miten minun tulisi käyttäytyä enkä aina muista, että olen vajavainen ihminen. Olen luonteeltani todella mustavalkoinen ja haluan, että teen asiat kunnolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..
Hyvä kuulla, etten ole ajatusteni kanssa yksin, koska luulen, että käyn läpi aivan samaa asiaa. Saanko kysyä, että kerroitko miehellesi tilanteen vai päätitkö olla kertomatta?
Ap
En kertonut. Koin, että asiat vain loukkaisivat ja toisivat suurta tuskaa miehelleni, vaikka itseäni kertominen ehkä olisi helpottanutkin. Ja mietin myös niin, että vaikka syntini olenkin saanut anteeksi, synnillä on aina seurauksensa, jotka saattavat jäädä olemaan (eli omassa tapauksessani tieto siitä, että en ole ollut uskollinen miehelleni), mutta Jumala auttaa nämä seurauksetkin kestämään.
Ajattelisin, että sun kannattaa rukoilla, miten sun pitäisi omassa asiassa toimia. Rukoile viisautta ja ymmärrystä asiaan ja lue Raamattua (tai jos et jaksa lukea, googlettamalla "Raamattu kannesta kanteen" löytää Raamatun luettuna, selitettynä n. 20-25 min kuunnelmina. Itse kuunteken näitä, Raamattu avautuu ihan eri lailla, kuin yksin lukemalla :) )
Kiitos kovasti! Uskon, että tarinastasi on minulle apua. Minun pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän Jumalan rakkauteen. Keskityn ehkä liikaa siihen miten minun tulisi käyttäytyä enkä aina muista, että olen vajavainen ihminen. Olen luonteeltani todella mustavalkoinen ja haluan, että teen asiat kunnolla.
Ap
Kuulostat minulta :D
vajavaisiahan me ollaan kaikki, niin vaikeaa kun sitä onkin joskus sietää, ja vaikeaa ymmärtää ansaitsematonta armoa.
Ihana kuitenkin kuulla, jos kokemuksestani oli sinulle hyötyä. Kaikkea hyvää sinulle, rukoilen puolestasi tässä asiassa, Jeesus kyllä auttaa sinuakin, ihan varmasti :)
Hei ap!
Luulen ymmärtäväni sua hyvin, olen itse kipuillut samankaltaisien ongelmien kanssa. Petin aikoinaan miestäni muutamia kertoja, ja koin siitä hirveää syyllisyyttä, jopa sellaista joka ajoi minut syvään masennukseen.
Pystyin tekemään "parannusta" aina hetkeksi, kunnes taas joku veti minua niin vastuttamattomasti tähän syntiin uudestaan että lankesin ja syyllisyys ja katumus oli hirveää. Ajattelin, etten kykene vastustamaan tätä kiusausta mitenkään. Koin tietysti myös suurta häpeää ja kelpaamattomuutta Jumalan silmissä (kuvittelin Hänen häpeävän minua ja etten enää kelpaisi Hänen omakseen). Tällöin oli ajanjakso, jolloin halusin erkaantua uskosta, teki liian kipeää kuulla uskonasioita kun luulin olevani itse niin toivoton tapaus.
Jotenkin kuitenkin tajusin, että mulla on joku vinoutunut ajatus Jumalasta, Jumalahan on hyvä, rakkaus, Jumala ei hylkää sitä joka luokseen tulee. Rukoilin Jumalan auttavan minua, että sausin ymmärrystä tässä asiassa ja pääsisin synnistäni eroon.
Jumala vastasi ajan myötä. Tajusin asioita, esim. että me emme voi omilla ansioillamme saada Jumalan rakkautta ja armoa. Se on Jumalan lahja kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jumala rakastaa minua yhtä paljon, olin sitten mielestäni kuinka epäonnistunut tahansa. Toki Jumala vihaa syntiä, minunkin syntejäni, mutta ei minua! Ja Hän on luvannut antaa anteeksi ja auttaa kiusauksissa.
Itse olen pikkuhiljaa päässyt kiusauksestani eroon. Rukoilin sitä, etteivät vieraat miehet enää houkuttaisi minua pettämään, ja näin on tapahtunut! Koen vapautuneeni synnistäni, ja kiitän siitä Jeesusta. Toki olen varovainen asian suhteen, pukeudun ja käyttäydyn niin etten ainakaan hakemalla hae miesten huomiota, en halua joutua enää edes lähellekään kiusausta, niin arka paikka se joskus mulle oli..