Teini löi minua - mitä nyt pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Kai joku nyt on käyttänyt sen koiran ulkona?

Joo poika käytti sen kyllä sitten, kun oli tehty sovinto. Koirallakaan ei ole enää hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ketä tuo meidän taloon koiran niin ei jankuta muille sen ulkoiluttamisesta.

Vaadit ja vaadit ja poika ärsyyntyi.

Mikset vienyt koiraa itse ulos, ai niin onko siellä kylmä?

Lyöminen ei ole silti oikein.

Itse en tekisi mitään ilmoituksia.

Koirasta ei viitsisi enää enempää jauhaa, kun se ei ole se varsinainen ongelma vaan ainoastaan se asia, johon teinin kapina nyt kohdistuu. Jos ei olisi koiraa, hän temppuilisi jonkun muun asian suhteen.

Mutta kommentoijille tiedoksi, että koira on kyllä ihan mun ja lasten yhteisellä päätöksellä meille otettu, ettei olisi joutunut lopetettavaksi. Ja tosiaan alunperin lasten isä hankki sen lapsille, muttei sitten enää pystynytkään sitä pitämään, kun ei voinut enää pitää lapsiakaan luonaan.

Koiran ulkoiluttaminen on sovittu ihan jokaisen talossa asuvan velvollisuudeksi. Jokaisella on yksi käyttökerta/vrk. Olin itse käyttänyt koiran aamulla kuumeisena, kun en viitsinyt herättää toisia ja tiedän kyllä, että on kova pakkanen.

ap

Mutta oliko tuossa nyt kysymys temppuilusta? Siis olen itse aika laiska ja mulle saa perustella kyllä asioita juurtajaksaen, että näen niissä mitään järkeä. Voin samaistua poikaasi, ettei nyt vaan millään viitsis. Poikasi ei tunnu käsittävän, mitä hyvää se hänelle toisi, hoitaa tuota velvollisuutta. Se ei ole temppuilua, sehän on fiksua voimien säästämistä. Mutta jos hän ymmärtäisi, ettet sinäkään niiin paljon koiran jokakertaisesta lenkittämisestä nauti, että vain tekisit sen ja ihan hienoa, ettei hän osallistu, not, niin.... miten hänet saisi hiukan aikuistumaan? Ottamaan vastuuta? Osa vanhemmista osaa tämän hinosti, voisitte antaa vinkkiä!? Koska en mä osaa sanoa, ei muakaan koskaan motivoi ut mikään muiden "auttaminen". En mä koe, että mun äiti teki mitään mun eteen. Mun mielestä lapsen ei tarvitse laskea perushoivaa siksi. Vanhempihan on lapsesta VASTUUSSA. Perushoiva vain kuuluu lapselle, halusi vanhempi tai ei.

Miten poikasi tekee asioita, jotka motivoivat häntä?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

katso peiliin itsekin kirjoitti:

Nuoret tarvitsevat omaa tilaa ja rauhaa. Koiranviemiset pitää sopia etukäteen (ehkä hän ei voi sopia, kun ei pysty pitämään sitä), ei alkaa yhtäkkä vaatimaan häiriköiden. Voi olla että koiran hoito on jäänyt sinulle - aikuisena olet vastuussa tai kumppanisi kanssa. Et voi tunkeutua toisen huoneeseen luvatta väkisin (vaativana ja vihaisen oloisena), hän on keskittynyt omiin asioihinsa - hän tarvitsee yksityisyyden. Aikuisena pitäisi kunnioittaa toisen omaa tilaa ja käyttäytyä nätisti, hän ei ole enää lapsi. Luultavasti hän ei osannut sanoa mitään, vaan hermostui käytökseesi. Ehkä jatkossa sinä voit toimia toisin ja samoin hän. Lyöminen ei ole oikein, sen hän kai tajuaa kun olet puhunut. Ota vastuu koirasta tai etsi uusi koti, teini ei ole valmis koiran ulos viemiseen.

Minun talossa ainaki minun säännöt. Vaikka tarvitsisi rauhaa ja omaa tilaa niin ei ole teini herrana meillä. Meillä teini alko kerran pullisteleen ja kuvitteleen että saa tehdä mitä haluaa. Otettiin hänen huoneesta ovi kokonaan irti ku yhtenään paiskoi sitä.

Eikö olekaan teinin koti sinun talosi?

Teinien kanssa pärjää parhaiten niin. Että puolin ja toisin löytyy kunnioitus.

Yhdessä keskustellen luodaan ne säännöt, toki vanhempi päättää viime kädessä, mutta teinit ymmärtävät paljon paremmin sääntöjä, kun ne keskustellen luodaan.

Tyrankit ovat kaikkein huonoimpia kasvattajia.

Vierailija kirjoitti:

Riitelimme jälleen kerran koiran ulosviemisestä. Koputin ja menin hänen huoneeseensa kysymään monelta hän aikoo sen viedä. Hän sanoi tyypilliseen tapaansa vain joo-joo ja käski minun mennä pois. Ilmoitin, että mulle ei puhuta tuolla tavalla ja etten ole menossa mihinkään, ennenkuin hän kertoo, monelta vie koiran. Hän piti kuulokkeita, eikä halunnut kuunnella. Koetin sammuttaa tietokonetta, jolloin hän tarttui ranteisiini ja koetti työntää ja vetää minua ulos huoneesta. Kun ei saanut minua lähtemään hän tarttui minua hetkellisesti kurkusta ja kun sanoin irti, niin löi minua kevyesti avokkaalla toiselle poskelle. Sanoin hänelle silloin, että ei saa lyödä, asiat pitää selvittää keskustelemalla. Kysyin edelleen, mihin aikaan aikoo viedä koiran. Sitten hän löi minua nyrkillä rintaan ja toiseen poskeen.

Edelleen sanoin, ettei saa lyödä ketään. Sitten hän meni huoneesta ulos ja piti ovea suljettuna.

Lopulta avasi oven ja meni itse omaan huoneeseensa. Oven läpi keskustelimme ja koetin sanoittaa hänen tunteitaan ja kertoa, että lyöminen on väärin, asiat pitää selvittää keskustelemalla.

Mulla on nyt tosi turta olo. Voisitteko auttaa neuvomalla, miten tässä tilanteessa kannattaa nyt toimia, ettei uusiudutällainen. Kyse on minua päätä pidemmästä 16v pojasta. Olen käytännössä yksinhuoltaja, pojan isä on täysin alkoholisoitunut, ei juurikaan pidä yhteyttä lapsiinsa. Silti poika sanoi äsken, että kokee isän olevan paljon parempi vanhempi ja ymmärtävän häntä, sen sijaan minä olen ihan paska. Tajusi sitten kyllä sanoa itsekin, että puhuu kuin teini.

Väkivalta mua huolettaa, hänen isänsä olis jonkin verran väkivaltainen mua kohtaan.

Neuvoja, pliis.

Ennenkuin totuus paljastui olin aivan varma, että kyseessä oli yh-äiti ja tytär. Olen itse ollut yh-äidin tytär ja teini ja esikoiseni, nyt 17 -vuotias, on tyttö. En tosin  ole yh. 

Asiat tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. Koira on tullut teille teidän tahdostanne eikä pääse pissalle ilman teitä. Älkää tehkö koirasta arvovaltakiistan välikappaletta, vaan viekää se nyt pissalle. Ihan sama kuka vie. 

Tottakai juoppo isä on 16-vuotiaan mielestä kiva vanhempi. Eihän isä välitä kuin viinasta, se on hänen elämänsä päämäärä. 16-vuotias tulkitsee tuon siten, että isä antaa vapauksia. Siis kun isä ei tuon taivaallista välitä pojastaan. 

Uskon, että jo tällä hetkellä ap:n poika katuu katkerasti sitä, että on käynyt äitiinsä käsiksi. Sen myöntäminen olisi tietysti kauhea tappio. Äidin tehtävä on avata pojalle jotenkin kunniallinen paluutie. 

Hyvää tuossa yhteenotossa on se, että onnistuit puhumaan järkipäisesti: täällä ei lyödä. 

Tunnet itse poikasi parhaiten. Mikä olisi hänelle paras tie pois raivosta? Olla kuin mitään ei olisi tapahtunut? Pitkä keskustelu? itku ja lohdutus puolin ja toisin? 

Asiaan vaikuttaa sekin, onko perheessä muita lapsia ja olivatko he paikalla pahoinpitelyn tapahtuessa? Onko 16-vuotias lapsista vanhin, nuoremmille roolimalli ja isoveljenä omalta osaltaan vastuussa heistä?

Poika on rikkonut valtavan kulttuurisen tabun kun on käynyt fyysiesti äitiinsä käsiksi ja on varmasti aivan kauhuissaan. Se kannattaa ehkä ottaa yhdeksi lähtökohdaksi asian selvittämisessä. Ja mahd. nuoremmat, tilanteen nähneet sisarukset mukaan tilanteen selvittämisen. 

Vierailija kirjoitti:

katso peiliin itsekin kirjoitti:

Nuoret tarvitsevat omaa tilaa ja rauhaa. Koiranviemiset pitää sopia etukäteen (ehkä hän ei voi sopia, kun ei pysty pitämään sitä), ei alkaa yhtäkkä vaatimaan häiriköiden. Voi olla että koiran hoito on jäänyt sinulle - aikuisena olet vastuussa tai kumppanisi kanssa. Et voi tunkeutua toisen huoneeseen luvatta väkisin (vaativana ja vihaisen oloisena), hän on keskittynyt omiin asioihinsa - hän tarvitsee yksityisyyden. Aikuisena pitäisi kunnioittaa toisen omaa tilaa ja käyttäytyä nätisti, hän ei ole enää lapsi. Luultavasti hän ei osannut sanoa mitään, vaan hermostui käytökseesi. Ehkä jatkossa sinä voit toimia toisin ja samoin hän. Lyöminen ei ole oikein, sen hän kai tajuaa kun olet puhunut. Ota vastuu koirasta tai etsi uusi koti, teini ei ole valmis koiran ulos viemiseen.

Ei ole valmis koiran ulos viemiseen? Tosiaanko? Kyllä niiltä saa vaatia osallistumista kotitöihin ja myös koiran hoitoon.

Saahan sitä vaatia, mutta jos haluaa olla hyvä vanhempi, niin silloin ois kyllä hyvä olla eväitä opettaa lapsille asioita niin, ettei esim. vie täysin lapsen motivaatiota, en nyt puhu aloittajasta koska en tunne hänen kasvatustapojaan, mutta aivan yleisellä tasolla puhuen. Olen lopen kyllästynyt ajatteluun, että lapsilla on jokin velvollisuus vain totella käskyjä, jos lapsella on jokin oire, jossa syntyy tämäntyyppistä jälkeä, kun käsketään. Eikö vanhempi yhtään mieti, että ei se silloin toimi? Kannattaa silloin madaltaa aitaa ennemmin kuin tunkea käärmettä pyssyyn, että minua kyllä kunnioitatte tai itkette ja kunnioitatte. Ei ne lapset ala kunnioittaa. En mä ainakaan vaan ole kai sitten koskaan voinut omaa äitiänikään oikein kunnioittaa. Totta kai se on huono asia sekä minulle että hänelle.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus yksinhuoltaja. Olisiko ehkä kannattanut ottaa kunnon mies, eikä jännistä? 

Voi kumpa olisin silloin osannut ennustaa millainen isä siitä miehestä tulee.. Olen sitä kyllä paljon katunut :'(

No aika turhaa jälkikäteen ruikuttaa. Olisit osannut ennustaa jos et olisi käsittämättömän tyhmä ihminen. Ikävää, että nimenomaan tyhmät ihmiset lisääntyvät. Ei ihme, että ihmisten älykkyys on kääntymässä laskuun. 

Niin olin kyllä tosi nuori ja tyhmä silloin, sen myönnän. No siperia opettaa, enää en tekisi samoin, vaikkei se nyt enää mitään autakaan. Valintojensa kanssa on vaan opeteltava elämään ja kantamaan niistä vastuu. Mutta olen kyllä miettinyt, että jos vaikka peruskoulussa olisi edes vähän puhuttu parinvalinnasta ja muista elämän perusasioista, ehkä se olisi auttanut?

Turha vyöryttää vastuuta muille. Jos olet lisääntymiskykyinen, niin pitäisi olla jo ymmärrystä siitä, että lasta ei kannata hankkia kuin varmasti hyvän miehen kanssa. 

No lyö takaisin

Rikosilmoitus ja sossuun ilmoitus myös ette jää yksin. Vaikka miten pahalta tuntuisi omaa poikaa kohtaan, mutta pitää oppia olemaan, todennäköisesti säikähtää ja hyvä niin! Sossun kautta saa apua ongelmiinsa. Kuulostaa oikeasti tosi huolestuttavalta käydä vanhemman kurkkuun kiinni ja lyödä - sen jälkeen ilmeisesti vielä sinulle vihainen?? eikä pyytele anteeksi..

Kovat otteet käyttöön jotta tuollaisen saa heti kitkettyä pois!

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Jos olisin tuolla tavalla käyttäytynyt kotona niin olisin saanut nyrkistä takaisin. Eli kysymykseesi vastaten: Olisin ottanut penikkaa niskaperseotteella kiinni ja pistänyt johonkin huoneensa nurkkaan häpeämään ja oven kiinni + vähintään 2 viikkoa täyttä arestia, ei puhelinta, tietokonetta, tai mitään viihdykettä. 

Lisäksi olisin vaatinut anteeksipyynnön, ja ennen sitä ei ruokaa saisi. Vähän nyt kuria tuohon hommaan.

Terveisin, monen selkäsaunan saanut ja siitä kiitollinen.

Ja tässä perinteinen esimerkki siitä, miten ne joita on hakattu lapsena pistää vahingon kiertämään.

Voi voi. Virheet on tapahtuneet jo kauan sitten.

Tämä sama juttu on ollut täällä aiemminkin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

katso peiliin itsekin kirjoitti:

Nuoret tarvitsevat omaa tilaa ja rauhaa. Koiranviemiset pitää sopia etukäteen (ehkä hän ei voi sopia, kun ei pysty pitämään sitä), ei alkaa yhtäkkä vaatimaan häiriköiden. Voi olla että koiran hoito on jäänyt sinulle - aikuisena olet vastuussa tai kumppanisi kanssa. Et voi tunkeutua toisen huoneeseen luvatta väkisin (vaativana ja vihaisen oloisena), hän on keskittynyt omiin asioihinsa - hän tarvitsee yksityisyyden. Aikuisena pitäisi kunnioittaa toisen omaa tilaa ja käyttäytyä nätisti, hän ei ole enää lapsi. Luultavasti hän ei osannut sanoa mitään, vaan hermostui käytökseesi. Ehkä jatkossa sinä voit toimia toisin ja samoin hän. Lyöminen ei ole oikein, sen hän kai tajuaa kun olet puhunut. Ota vastuu koirasta tai etsi uusi koti, teini ei ole valmis koiran ulos viemiseen.

Minun talossa ainaki minun säännöt. Vaikka tarvitsisi rauhaa ja omaa tilaa niin ei ole teini herrana meillä. Meillä teini alko kerran pullisteleen ja kuvitteleen että saa tehdä mitä haluaa. Otettiin hänen huoneesta ovi kokonaan irti ku yhtenään paiskoi sitä.

Eikö olekaan teinin koti sinun talosi?

Teinien kanssa pärjää parhaiten niin. Että puolin ja toisin löytyy kunnioitus.

Yhdessä keskustellen luodaan ne säännöt, toki vanhempi päättää viime kädessä, mutta teinit ymmärtävät paljon paremmin sääntöjä, kun ne keskustellen luodaan.

Tyrankit ovat kaikkein huonoimpia kasvattajia.

Koti joo, mutta niin kauan kun minä maksan puhelimet, netit, vaatteet, kaiken teinin elämisen, silloin totellaan. 18v ku täyttää ja muuttaa omilleen, tehköön kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus yksinhuoltaja. Olisiko ehkä kannattanut ottaa kunnon mies, eikä jännistä? 

Voi kumpa olisin silloin osannut ennustaa millainen isä siitä miehestä tulee.. Olen sitä kyllä paljon katunut :'(

No aika turhaa jälkikäteen ruikuttaa. Olisit osannut ennustaa jos et olisi käsittämättömän tyhmä ihminen. Ikävää, että nimenomaan tyhmät ihmiset lisääntyvät. Ei ihme, että ihmisten älykkyys on kääntymässä laskuun. 

"Hyvät miehet", joiden vaimot siis luulee olevan hyviä käyvät yöelämässä "viihteellä" ;)

Velvottaisin sen käymään jossain miesten lyömättömän linjan, jussityön tmv. tapaamisissa. Apu löytyy perheneuvolan tai nuorisoneuvolan kautta.

Mutta ap, jos lapsi on koko lapsuutensa katsonut kun isä ja veli vetelee sua korville, niin se on just se miehenmalli minkä he ovat saaneet. . .

Jos soittaa poliisille niin ne tekee pahoinpitelystä syytteen, poika saa sakon jonka äiti todennäköisesti maksaa kun lapsella ei ole tuloja. Poliisi tekee myös lasun Sosiaalitoimistoon, 12vuotiaan pitää haluta itse pois kodistaan jotta tapahtuisi huostaanotto...

Olen myös sitä mieltä että parasta on soittaa poliisi paikalle. Näin pääsette sosiaalihuollon avun pariin ja poika oppii kovan kautta että väkivallalla kuten rikkomuksilla ylipäätään on seuraamukset. Selvästi aikaisemmassa kasvatetuksessa on ollut rajojen puutetta kun poikasi kohtelee sinua noin kunnioittamattomasti. Ei ole kuitenkaan häpeä myöntää että on tehnyt itse virheitä, mutta olisi häpeä jos et nyt tartu toimeen ja korjaa sotkua  jälkikäteen.

Jos ei poika opi rajoja ja tekojen seurauksia nyt kovemman kautta niin ongelmia seuraa tulevaisuudessa. Hae nyt apua välittömästi ja saatte molemmat perheenä tarvitsemianne tukitoimia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos soittaa poliisille niin ne tekee pahoinpitelystä syytteen, poika saa sakon jonka äiti todennäköisesti maksaa kun lapsella ei ole tuloja. Poliisi tekee myös lasun Sosiaalitoimistoon, 12vuotiaan pitää haluta itse pois kodistaan jotta tapahtuisi huostaanotto...

16v kyseessä.

Teillä on koko äiti-lapsi-suhde pielessä. Kummankin kommunikaatio on ollut ala-arvoista. Väkivalta oli lapselta tyhmää.

Onko teillä minkäänlaista keskusteluyhteyttä? Kykenetkö istumaan alas lapsen kanssa ja juttelemaan? Jutteletteko te ylipäätään? Kysytkö koskaan mitä kuuluu? Saatko vastausta? Tunnetko edes lastasi?

Te olette selvästi perheterapian tarpeessa. Lyöminen tuossa oli jäävuoren huippu. Toivottavasti saatte asioita parempaan suuntaan.

Tuolla ketjun puolesa välissä jo kirjoitin tilanteen ratkeamisesta seuraavaa:

No niin, kerroin pojalle, että käsiksi käyminen on niin vakava asia, että siitä pitäisi tehdä rikosilmoitus ja asia menisi sitten lastensuojeluun ja todennäköisesti joutuisi pois kotoa johonkin laitokseen.

Kysyin, miten hän haluaa tämän asian hoidettavan, teenkö ilmoituksen vai pyytääkö anteeksi ja koiranulkoilutus ja muut asiat alkavat sujumaan. No hän pyysi anteeksi ja halattiin. Keskustelimme, että kun kumpikaan ei pidä huutamisesta, niin miten voimme vastaisuudessa välttyä siltä, ettei mene huutamiseksi. Sovimme, että koska tietää koiranulkoilutuksen olevan jokapäiväinen nakki, hän tästä lähtien alkaa itse kysymään, moneltako se on käytetty ja ihan itse ilmoittamaan milloin käyttää, niin mun ei tarvitse kysellä eikä varsinkaan alkaa huutaa asiasta.

Vannotin vielä lupaamaan, ettei ikinä enää lyö ketään.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kaikille kommenteista.

T. ap

Eiköhän tuo vielä keskustelemalla selviä. Poika on varmaan pahoillaan tapahtuneesta. Kaikki me tehdään virheitä. Ei siihen varmaan tarvitse heti mitään viraomaisia sotkea.

Vierailija kirjoitti:

Teini on valitettavasti saanut mallin, että väkivalta ratkaisee kiistat. Samoin hän on nähnyt sinut uhrina, kun exäsi on piessyt sinua.

Näihin on haettava apua. Tee itse pojastasi lastensuojeluilmoitus, jolloin saat apua. Ja älä pelkää huostsanottoa, se on kyseessä vasta kun mikään muu ei auta.

Terapiasta poika voisi hyötyä, jotta saisi ammattilaisen kanssa käydä läpi tuota väärää käytösmalliaan.

Mä olen samaa mieltä. Mun 15 v poika on mua vähintään päätä pidempi ja käy salilla, mutta hänelle ei tulisi mieleenkään käydä minuun käsiksi. Vastaan kyllä sanoo tai ilmehtii teinien tapaan. Poikasi on jo nähnyt miehen mallin, että tiukassa paikassa mies saa kunnioitusta vain nyrkillä. Tosi pelottavaa. Sinulla ei ole häneen auktoriteettia eikä hän kunnioita sinua. En usko että tuo tilanne tuosta ilman apuja korjaantuu.