Tytär haluaa toiselle paikkakunnalle lukioon?

Voi pärjätäkin jos on sellainen ihminen. Jotkut on. Ja niiden on hyvä antaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Lukion venyttäminen ei ratkaise sitä, että kahvilatyö ja lukio on tosi rankka yhdistelmä. Lukiossa tulee paljon enemmän läksyjä kuin peruskoulussa. Myös lepoon pitää olla aikaa.

Minä en tuohon vanhempana suostuisi. Koulu on tärkeämpi kuin työ. Lapsi asuu kotona lukion ajan jos ei ole varaa maksaa elämistä toisella paikkakunnalla.

Kaikki puhuvat siitä, miten työ vie paljon aikaa läksyiltä. Itse en toki tehnyt lukioaikana töitä kun vain kesäisin, mutta kyllä minulla olisi ollut hyvin aikaa tehdä töitä myös koulun ohella. Itse en koskaan tehnyt läksyjä muuta kuin ne palautettavat tehtävät/hutasin ne välitunnilla tai tunnilla nopeasti, jos tiesin opettajan tarkistavan olivatko ne tehty. Kokeita varten luin edellisenä iltana kerran läpi kopiot, jotka oli tehty opettajan muistiinpanoista, ja hyviä arvosanoja tuli. Lukion päättötökari oli lähempänä ysiä kuin 8,5.

Ylioppilaskirjoituksiinkaan en juuri lukenut, suurin osa oli E:tä, joista osaan aineista en kerrannut ollenkaan/lukaisin esimerkit nopeasti läpi parina edellisenä iltana/kertasin lukemalla kerran jotkut kurssit läpi, mutta en kaikkia. Yhden M:n ja yhden C:n sain tosin myös, mutta ne olikin äikkä ja pitkä kieli, joihin en oikein olisi edes osannut kerrata.

Tiedän, että kaikille koulunkäynti ja hyvien arvosanojen saaminen ei ole niin helppoa. Tiedän, että jotkut joutuvat tekemään ihan kunnolla töitä saadakseen edes 7-8 tai C-M. Pointtinani olikin se, että se riippuu niin paljon ihmisestä pärjääkö lukio+työ kombolla vai ei. Tyttösi sekä sinä varmaan tiedätte paremmin, kuinka helppoa tai vaikeaa koulu on tytöllesi. Muut eivät voi absoluuttista totuutta teille kertoa, koska ihmiset ovat erilaisia. Jos hyvien arvosanojen saaminen on tytöllesi yhtä helppoa kuin minulle, en näe syytä, miksei töitä voisi tehdä koulun ohella. Toivoisin, että olisin itsekin ollut yhtä fiksu ja aikaansaava, että olisin käyttänyt sitä suurta vapaa-ajan määrääni töiden tekoon.

Jos taas tytöllesi edes kohtalaiset arvosanat ovat työn ja tuskan takana, saattaa hän hyvinkin pian kokea burn outin, jos koulun ohella pitäisi vielä tehdä töitäkin. Mutta miettikää tytön tilannetta yksilönä. Myös kesällä voi tehdä paljon enemmän töitä ja säästää siitä aina seuraavalle lukuvuodelle niin, että koulun ohella ei välttämättä tarvitsisi tehdä niin paljoa. Ja jos te vanhemmat auttatte (mikä on teille pakollista, koska hän on niin nuori), se jo helpottaa. Jos lukiokaupingissa on opiskelija-asuntoja, niin kannattaa laittaa sinne hakemusta. Sinne otetaan myös lukiolaisia ja solujen hinnat ovat yleensä melko huokeita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö muutti toiselle paikkakunnalle erityislukioon omasta halustaan, mutta me vanhemmat maksamme elinkustannukset ja viime kesän kesätyörahat lisänä. Vaikka hän on ns.kiltti ja kunnollinen, hyvä oppilas ja vastuuntuntoinen perusluonteeltaan, hän on silti tosi nuori. Jonkun verran hankaluuksia on ollut ja tuntuu harmilliselta, että ollaan kaukana eikä voida auttaa välittömästi silloin kun avun tarvetta on. Positiivista on, että hän on löytänyt uusia kavereita ja saanut ehkä lisää itseluottamusta, varmaankin myös eväitä elämää varten. Silti harkitsen, pitäisikö etsiä lähilukioista joku paras vaihtoehto vielä ja siirtää tyttö loppuajaksi kotiin. Kirjoitusaika on stressaavaa ja koeviikot raskaita ja pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan. Lisäksi elinkustannukset ja lukio ovat iso menoerä.

Kavereiden vuoksi en antaisi oman lapsen muuttaa-syyn pitäisi olla joku muu, esim.kiinnostava linja, omat taipumukset, ehkä kova kiusaaminen voisi olla syy vaihtaa maisemaa (mutta siinäkin on iso riskinsä, eivät ongelmat yleensä katoa paikanvaihdoksella ja toisella paikkakunnalla saattaa sitten olla yhtäkkiä tosi yksin). Lisäksi työt lukion lisäksi kuulostaa aika raskaalta ja vaikka suunnittelisi, että tekee töitä koulun ohessa voi arki alkaa tuntua liian raskaalta ja uupuminen uhata.

Ja siis ainoa vaihtoehto kiusatulle on jäädä kotiseudulle, koska muuten saattaa jäädä tosi yksin? Okei. Mä olen juuri tuollainen nuori joka rohkeasti lähti toiselle puolen suomea koska oli täysin suljettu ulos porukoista ja kiusattu. Henkinen väkivalta oli päivittäistä, kaikki kohtelivat ennakkoluulojen mukaisesti ja haistattelivat.

Uudelle paikkakunnalle pääseminen oli tervehdyttävä kokemus koska kukaan ei etukäteen tiennyt musta yhtään mitään. Kukaan ei huoritellut kauppareissuilla ja joku koulussa halusi tehdä kanssani yhteistyötä koska yllättäen en ollutkaan enää se nolo muija jota sai hävetä silmät päästään. Mikä hämmästyttävintä, sain kavereita! Kiusaaminen johtui ulkonäöstä, kuulopuheista ja täysin keksityistä valheista ja noihin ei auttanut kuin poistuminen muualle. Tän takia en suosittele liikaa laskelmoimaan sen varaan että sattuisi jotain sillä uudella paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö muutti toiselle paikkakunnalle erityislukioon omasta halustaan, mutta me vanhemmat maksamme elinkustannukset ja viime kesän kesätyörahat lisänä. Vaikka hän on ns.kiltti ja kunnollinen, hyvä oppilas ja vastuuntuntoinen perusluonteeltaan, hän on silti tosi nuori. Jonkun verran hankaluuksia on ollut ja tuntuu harmilliselta, että ollaan kaukana eikä voida auttaa välittömästi silloin kun avun tarvetta on. Positiivista on, että hän on löytänyt uusia kavereita ja saanut ehkä lisää itseluottamusta, varmaankin myös eväitä elämää varten. Silti harkitsen, pitäisikö etsiä lähilukioista joku paras vaihtoehto vielä ja siirtää tyttö loppuajaksi kotiin. Kirjoitusaika on stressaavaa ja koeviikot raskaita ja pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan. Lisäksi elinkustannukset ja lukio ovat iso menoerä.

Kavereiden vuoksi en antaisi oman lapsen muuttaa-syyn pitäisi olla joku muu, esim.kiinnostava linja, omat taipumukset, ehkä kova kiusaaminen voisi olla syy vaihtaa maisemaa (mutta siinäkin on iso riskinsä, eivät ongelmat yleensä katoa paikanvaihdoksella ja toisella paikkakunnalla saattaa sitten olla yhtäkkiä tosi yksin). Lisäksi työt lukion lisäksi kuulostaa aika raskaalta ja vaikka suunnittelisi, että tekee töitä koulun ohessa voi arki alkaa tuntua liian raskaalta ja uupuminen uhata.

Ja siis ainoa vaihtoehto kiusatulle on jäädä kotiseudulle, koska muuten saattaa jäädä tosi yksin? Okei. Mä olen juuri tuollainen nuori joka rohkeasti lähti toiselle puolen suomea koska oli täysin suljettu ulos porukoista ja kiusattu. Henkinen väkivalta oli päivittäistä, kaikki kohtelivat ennakkoluulojen mukaisesti ja haistattelivat.

Uudelle paikkakunnalle pääseminen oli tervehdyttävä kokemus koska kukaan ei etukäteen tiennyt musta yhtään mitään. Kukaan ei huoritellut kauppareissuilla ja joku koulussa halusi tehdä kanssani yhteistyötä koska yllättäen en ollutkaan enää se nolo muija jota sai hävetä silmät päästään. Mikä hämmästyttävintä, sain kavereita! Kiusaaminen johtui ulkonäöstä, kuulopuheista ja täysin keksityistä valheista ja noihin ei auttanut kuin poistuminen muualle. Tän takia en suosittele liikaa laskelmoimaan sen varaan että sattuisi jotain sillä uudella paikkakunnalla.

Terotan siis sitä, että ongelmat nimenomaan poistuvat kun hakeutuu terveellisempään maisemaan. Ne eivät poistu itsellään mutta ei myöskään jäämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista pientä lasta voi yksin päästää, muistele nyt minkälaisia teinit on.

Pientä? Kyllä ne siivet on joskus levitettävä ja saatava kokeilla.

Kyllä, mutta tuo on aivan liian aikaisin, muista että aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti, tuollainen lukiolainen luulee olevansa jo iso, mutta on aivan lapsi vielä.

Mitä tähänkin nyt sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Lukion venyttäminen ei ratkaise sitä, että kahvilatyö ja lukio on tosi rankka yhdistelmä. Lukiossa tulee paljon enemmän läksyjä kuin peruskoulussa. Myös lepoon pitää olla aikaa.

Minä en tuohon vanhempana suostuisi. Koulu on tärkeämpi kuin työ. Lapsi asuu kotona lukion ajan jos ei ole varaa maksaa elämistä toisella paikkakunnalla.

Viestisi on ristiriitainen. Ensin kritisoit työn tekemistä lukion ohella ja sitten sanot, ettei saisi muuttaa pois, jos ei voi elättää itseään samalla.

Kuten jo aiemmin sanottiin, ei ole rankkaa, jos käy 4 vuodessa, sillä kursseja on paljon vähemmän. Ne voi myös ottaa niin, että on yksi/kaksi haastava aine per jakso. Kävin 3vuoteen ja ei ollut rankkaa, olisin töissä ollut samalla, jos olisin töitä saanut.

Täytyy olla provo. Ei kukaan lukioikäinen tyttö halua pois pk-seudulta. Tai sit kyseessä joku hevoslukio tms erikoisuus?

Vierailija kirjoitti:

Minusta oudoimmalta kuulostaa tuo lukion venyttäminen neljään vuoteen kahvilatyön takia. Minusta vanhempien tehtävä on osallistua alaikäisen elinkustannuksiin vaikkei kotona asukaan.

Meilläkin nuori muutti pois kotoa kun meni matikkalukioon. Lukio kahdessa vuodessa ja nuori kävi kesätöissä, mutta ei muuten töissä. Vanhemmat maksoivat, 16-vuotias ei saa edes opintotukea vaan lapsilisää.

Ja eka kesätyökin oli kaupanalan kahden viikon työhöntutustumisjakso, palkallinen kumminkin.

Meillä aikalailla sama, paitsi että se kaupanalan kahden viikon pätkä jäi ainoaksi, lukion ekan jälkeen ei päässyt kesätöihin (mikä oli minun puolesta ok, koska tuo matikkalukio kahdessa vuodessa on rankka). Nyt hakee hiki päässä taas kesätöitä, toivottavasti pääsisi nyt jonnekin edes vähän rahaa tienaamaan, kun tässä lakkiaisten ja opiskelujen alun välissä on sellaista tyhjäkäyntiä koko kesä. 

En ymmärrä minäkään tuota neljän vuoden suunnitelmaa. Huippu-urheilijoiden kohdalla sen ymmärtää paremmin, mutta että menisi tavislukioon ja raataisi kahvilassa, ja sen takia opinnot venyisi? En tajua mitä ideaa tuossa on. 

Kyllä me on itsestäänselvästi maksettu lukion ajan kaikki kulut ja annettu vähän taskurahaakin. Se on selvä, että vanhempien pitää elättää. Ja korkeakouluopintojenkin kohdalla tukea sen verran ettei rahahuolet haittaa opiskelua. Eiköhän viimeistään kahden tai kolmen vuoden opintojen jälkeen ala saada jo niitä oman alan kesätöitä ja sen jälkeen mahdollisuuden työskennellä osa-aikaisesti.

Minäkin kuvittelin, että kun tässä Helsingin keskustan lähellä asutaan, että lapsi kävi koulut loppuun tässä lähellä. Mutta ei, veri veti matikkalukioon ja sinne maaseudulle hän lähti. On kyllä niin paljon antanut tuo erikoislukio, ettei harmita ollenkaan. Ja aika ainutkertainen tilaisuus tuokin päästä kokeilemaan maaseudulla asumista. Osaa sitten arvostaa kaupungin katuvaloja ja muita mukavuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa ap on sanonut että koulunkäynti olisi toissijaista?

Siinä vaiheessa, kun ilmoitti että tyttö suorittaisi lukion neljässä vuodessa.

Koulunkäynti normaalissa roolissa = lukio kolmessa vuodessa

Erityinen panostus koulunkäyntiin = lukio kahdessa vuodessa

Koulunkäynti toissijaista = lukio neljässä vuodessa

Eihän tässä ole mitään epäselvää.

Ja mites se neljäs vuosi sitten sujuu, kun tytön kaverit ovat kaikki jo kirjoittaneet ylioppilaaksi ja lähteneet jatko-opintoihin pääkaupunkiseudulle? Tyttö on siellä 150km päässä yksinään, puurtaa kahvilassa ja harmittelee kun toisilla jo elämä jatkuu ja itsellä vielä yksi vuosi jäljellä.

En vaan pysty näkemään mikä järki tässä kuviossa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö muutti toiselle paikkakunnalle erityislukioon omasta halustaan, mutta me vanhemmat maksamme elinkustannukset ja viime kesän kesätyörahat lisänä. Vaikka hän on ns.kiltti ja kunnollinen, hyvä oppilas ja vastuuntuntoinen perusluonteeltaan, hän on silti tosi nuori. Jonkun verran hankaluuksia on ollut ja tuntuu harmilliselta, että ollaan kaukana eikä voida auttaa välittömästi silloin kun avun tarvetta on. Positiivista on, että hän on löytänyt uusia kavereita ja saanut ehkä lisää itseluottamusta, varmaankin myös eväitä elämää varten. Silti harkitsen, pitäisikö etsiä lähilukioista joku paras vaihtoehto vielä ja siirtää tyttö loppuajaksi kotiin. Kirjoitusaika on stressaavaa ja koeviikot raskaita ja pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan. Lisäksi elinkustannukset ja lukio ovat iso menoerä.

Kavereiden vuoksi en antaisi oman lapsen muuttaa-syyn pitäisi olla joku muu, esim.kiinnostava linja, omat taipumukset, ehkä kova kiusaaminen voisi olla syy vaihtaa maisemaa (mutta siinäkin on iso riskinsä, eivät ongelmat yleensä katoa paikanvaihdoksella ja toisella paikkakunnalla saattaa sitten olla yhtäkkiä tosi yksin). Lisäksi työt lukion lisäksi kuulostaa aika raskaalta ja vaikka suunnittelisi, että tekee töitä koulun ohessa voi arki alkaa tuntua liian raskaalta ja uupuminen uhata.

Ja siis ainoa vaihtoehto kiusatulle on jäädä kotiseudulle, koska muuten saattaa jäädä tosi yksin? Okei. Mä olen juuri tuollainen nuori joka rohkeasti lähti toiselle puolen suomea koska oli täysin suljettu ulos porukoista ja kiusattu. Henkinen väkivalta oli päivittäistä, kaikki kohtelivat ennakkoluulojen mukaisesti ja haistattelivat.

Uudelle paikkakunnalle pääseminen oli tervehdyttävä kokemus koska kukaan ei etukäteen tiennyt musta yhtään mitään. Kukaan ei huoritellut kauppareissuilla ja joku koulussa halusi tehdä kanssani yhteistyötä koska yllättäen en ollutkaan enää se nolo muija jota sai hävetä silmät päästään. Mikä hämmästyttävintä, sain kavereita! Kiusaaminen johtui ulkonäöstä, kuulopuheista ja täysin keksityistä valheista ja noihin ei auttanut kuin poistuminen muualle. Tän takia en suosittele liikaa laskelmoimaan sen varaan että sattuisi jotain sillä uudella paikkakunnalla.

Ei en missään nimessä sitä tarkoita, että ainoa vaihtoehto on jäädä sinne kiusattavaksi, olen iloinen että sinun asiasi ratkesivat noin, hienoa! Joskus taas joku voi olla esim.ujouden vuoksi kiusattu ja sosiaalien epävarmuus ei häivykään mihinkään uudella paikkakunnalla vaan ongelma korostuu jos onkin ihan ilman tukiverkkoja siellä (näinkin on käynyt). Tiedän kyllä monta joilla kiusaamisongelma on hävinnyt itsekseen, kun lukioon eivät olekaan ne pahimmat seuranneet ja muutkin ovat jo kypsyneet, yksi tyttö taas rohkaistui ja muuttui tosi itsevarmaksi ja sosiaaliseksi kun vaihtoi lukiosta ammattikouluun alalle, jossa koki onnistumisia ja sai hyvää palautetta, polkuja on monia :).

Vierailija kirjoitti:

Onko tyttö suunnitellut budjettia? Pystyykö säästämään takuuvuokraan, peruskalusteisiin, astioihin ja kattiloihin. Sitten tulee vielä koulukirjat, laskin, tietokone,

yms. tarvikkeet, bussiliput, sähkö, nettimaksut, vuokra, ruokaakin pitäisi ostaa.

Suunnitteleeko tyttö matkustelevansa tai lomailevansa seuraavan neljän vuoden aikana? Aikooko harrastaa jotain maksullista? Kotona asuvat kaverit varmasti suunnittelevat.

Mikä on palkan suuruus ja kuinka monta tuntia tytön pitää työskennellä elättääkseen itsensä?

Siinä ei välttämättä ehdi viettää aikaa niiden kavereiden kanssa vaikka asuisivat samalla paikkakunnalla.

Minusta liian iso vastuu 16-vuotiaalle elättää itsensä lukion ohessa. Hänellä on loppuelämä aikaa olla vastuullinen aikuinen, ei siihen aikuisuuteen tarvitsisi olla mikään kiire.

En halua loukata, mutta yksi muuttoa ohjaava syy voi myös olla liian tiukka kuri kotona, tai vaikka sisarukset samassa huoneessa ja oman rauhan puute. Suosittelen avointa ja rehellistä keskustelua nuoren kanssa. Älä tyydy ensimmäisiin vastauksiin. Te vanhemmatkin voisitte miettiä voiko kotona tehdä muutoksia että nuori viihtyisi kotona vielä lukion ajan.

samat kulut mitä kotona maksaisimme voimme maksaa vaikka muuttaisi (kone, kirjat, bussikortti). Kesätöistä saisi kasaan rahat joilla maksaa takuuvuokra+1kk vuokra. Huonekaluissa, astoissa yms. voimme auttaa alkuun, että perusjutut saa hommattua. Pientä tilpehööriä sitten voi pitkin matkaa itse keräillä.

Ja tosiaan, omaa huonetta tytöllä ei ole vaan jakaa huoneensa 2 vuotta nuoremman siskonsa kanssa. Tämä on yksi syy, jonka takia ymmärrän halun muuttaa kotoa. Meillä ei vaan yksinkertaiseti riitä huoneet! Helpottaisi myös tilannetta kotona, kun nuorempi saisi oman huoneen.

anna tytön vaan mennä kerta ei omaa huonettakaan tuonikäisellä ole...

Meillä oli vuosi sitteb vähän sama tilanne. Poikamme halusi amikseen, mutta asumme pikku kylässä ja lähimmälle koululle olisi mennyt reilu tunti per suunta. Kulkuyhteydet hankalat. Helpompaa oli kun poika muutti, mutta meillä on kolme nuorempaa lasta, joilla kaikilla harrastus menot yms. Varaa meillä ei ole vuokrata poijalle asuntoa ja maksaa kaikkia yksin elämisen kuluja. Poika löysi töitä joilla kustantaa nyt omaa elämäänsä. Epäilin, että miten työt+koulu onnistuisi ja epäilyjä herätti myös osaako kokata, siivota, huolehtia itsestään yms. Hyvin on sujunut, poika kasvanut henkisesti ja en usko millään hinnalla, että jos kotona olisi asunut olisi nyt yhtä vastuuntuntoinen nuori. Anna tytön vaan mennä kerta asiat kunnossa. Itse en ymmärrä miksi koulu olisi toisijaista, jos sen 4 vuodessa käy. Samat kurssit ja opinnothan siinä tulee suoritettua kuin kolmessakin vuodessa. Järkeväähän se on kun jää enemmän aikaa keskittyä kouluun kun on vähemmän kursseja jaksossa.

Tosi murheelliseen, että äiti toivoo 16-vuotiaan muuttavan pois jaloista. Ei ole hyvä asenne ollenkaan. Ja vanhemmatko muka ei maksa kotona asuvan ruokia? Vai miksi listassasi, mitä maksaisit kotona asuvalle lapselle ei ole ruokaa? Eikä vaatteita?

Oletteko te vanhemmat käyneet itse lukiota? Tajuatteko te, kuinka paljon lukiossa on läksyjä? Miten itsensä työllä elettävä lapsi pystyy lukemaan koeviikoilla? Millaisia työvuoroja kahvilassa on?

Lukio ei ole helppo yhdistää kahvilatyöhön edes neljässä vuodessa käytynä.

Vierailija kirjoitti:

Tosi murheelliseen, että äiti toivoo 16-vuotiaan muuttavan pois jaloista. Ei ole hyvä asenne ollenkaan. Ja vanhemmatko muka ei maksa kotona asuvan ruokia? Vai miksi listassasi, mitä maksaisit kotona asuvalle lapselle ei ole ruokaa? Eikä vaatteita?

Oletteko te vanhemmat käyneet itse lukiota? Tajuatteko te, kuinka paljon lukiossa on läksyjä? Miten itsensä työllä elettävä lapsi pystyy lukemaan koeviikoilla? Millaisia työvuoroja kahvilassa on?

En tiedä mitä olet lukenut, mutta tyttö itse haluaa kustantaa oman elämänsä toisella paikkakunnalla. Itse toivoisin että tyttö jäisi, mutta ymmärrän että haluaa lähteä kun ei ole omaa huonetta. Olen käynyt itse lukion, mutta tuo tyttö oppii ja ymmärtää helposti, enkö usko että oppimisessa olisi mitään vaikeuksia tai että uupuisi työssäkäymisestä.

AP

Missä sellainen kahvila on, jonka osa-aikaisen palkalla maksaa vuokran, ruoan ja kaiken muun elämisen?

Jos luottaa voi niin antaa mennä vain. Oppii elämisen realitetit. Itse suoritin kaksoistutkinnon ja kävin siihen päälle vielä töissä, tämä kaikki siis alaikäisenä omillaan asuessa. Itselle ainakin teki todella hyvää, kun sai itsenäistyä ja ottaa vastuuta. Tuntui hienolta pyörittää omaa kotia. Tärkeintä on, että tytöstä itsestään tuntuu oikealta. Ei kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla kuin kaikki muut ikäisensä, kaikki ei kasva samaan muottiin ja mielestäni ihmisille pitää olla vapaus omiin valintoihin!

Vierailija kirjoitti:

Missä sellainen kahvila on, jonka osa-aikaisen palkalla maksaa vuokran, ruoan ja kaiken muun elämisen?

jos palkka on 9€/h ja viikonloppu- ja iltalisät mukaan niin töitä n. 25h/vko niin kyllä sillä pärjää oikein hyvin.

T. äiti jonka fiksu nuori myös lukio+kahvilatyö yhdistelmällä pärjää mainiosti ja on kaikenlisäksi tyytyväinen järjestelmään! Nuoria on moneen junaan ja joillekkin tämä järjestelmä on kuin nappi silmään!

Onnea AP tytölle jos syksyllä muuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Jos luottaa voi niin antaa mennä vain. Oppii elämisen realitetit. Itse suoritin kaksoistutkinnon ja kävin siihen päälle vielä töissä, tämä kaikki siis alaikäisenä omillaan asuessa. Itselle ainakin teki todella hyvää, kun sai itsenäistyä ja ottaa vastuuta. Tuntui hienolta pyörittää omaa kotia. Tärkeintä on, että tytöstä itsestään tuntuu oikealta. Ei kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla kuin kaikki muut ikäisensä, kaikki ei kasva samaan muottiin ja mielestäni ihmisille pitää olla vapaus omiin valintoihin!

Tähän vielä lisään, että syynä ei siis todellakaan ollut mitkään ongelmia vanhempien kanssa. Hyvissä väleissä ja apua on saanut aina kun on tarvinnut!