Muistatko vielä inessiivi,elatiivi, illatiivi...mitä ne olikaan?

Vierailija kirjoitti:

Opin suomen kieliopin todella hyvin koulussa 70-luvulla ja onhan siitä ollut paljon hyötyä. Ymmärtää suomenkielistä tekstiä paremmin, osaa kirjoittaa ja korjata muiden tekstiä (tärkeä useammassa työtehtävässä jossa olen ollut). Ja vieraiden kielten oppimiseenkin se on auttanut.

Toisaalta kielioppi valottaa kieltä ihmisen luomana järjestelmänä, ja opettaa hahmottamaan samanlaisia ilmiöitä ihmiskulttuureissa muutenkin varsinkin tieteessä.

No ei nyt allatiivin nimen osaamista todellakaan tarvita mihinkään, jos nyt ei äidinkielenopettajana työtehtäviin kuulu sen kuulustelua koululaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muistan, kuten kaikkien koulunsa käyneiden tulisi muistaa. 

Miksi tulisi muistaa täysin turhaa tietoa? Ihmiset eivät noita muista nimenomaan siksi, että niitä ei tarvitse missään. Matematiikka muistetaan paremmin, koska sitä tarvitsee jatkuvasti. 

Hölmö kommentti. Eikö muka äidinkieltään tarvitse missään? Sitähän tarvitsee ihan kaikessa.

Matematiikasta tarvitsee arjessa vain muutaman taidon, ellei ammatti edellytä monimutkaisempaa osaamista.

Esim. kielioppia ja perusmatematiikkaa olen tarvinnut kaikessa mitä olen tehnyt opinnoista työtehtäviin, mutta esim. jotain derivaattaa tai integraalia en ole koskaan tarvinnut missään, edes yhdessä työtehtävässäni teknisellä alalla.

Tottakai äidinkieltä tulee osata, mutta sinun ei tarvitse tietää mihin sijamuotoon joku sana kuuluu, että voit käyttää sitä. 

Öööh sanat eivät "kuuluu" mihinkään sijamuotoon, vaan sanoja taivutetaan eri sijamuodoissa, kun halutaan ilmaista eri merkityksiä. Sun mokastakin näkee, että äidinkielen parempi osaaminen on tärkeää, koska muuten oma ajattelukin on virheellistä kun ei täysin ymmärrä mistä asiasta on kyse.

Siis jos otat jonkun sanan lauseesta, niin se on jossain sijamuodossa ja silloin se kuuluu johonkin sijamuotoon. 

Niin mitäs näitä olikaan, inessiivi, elatiivi, illatiivi, pallitiivi, kullitiivi, pilluti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muistan, kuten kaikkien koulunsa käyneiden tulisi muistaa. 

Miksi tulisi muistaa täysin turhaa tietoa? Ihmiset eivät noita muista nimenomaan siksi, että niitä ei tarvitse missään. Matematiikka muistetaan paremmin, koska sitä tarvitsee jatkuvasti. 

Hölmö kommentti. Eikö muka äidinkieltään tarvitse missään? Sitähän tarvitsee ihan kaikessa.

Matematiikasta tarvitsee arjessa vain muutaman taidon, ellei ammatti edellytä monimutkaisempaa osaamista.

Esim. kielioppia ja perusmatematiikkaa olen tarvinnut kaikessa mitä olen tehnyt opinnoista työtehtäviin, mutta esim. jotain derivaattaa tai integraalia en ole koskaan tarvinnut missään, edes yhdessä työtehtävässäni teknisellä alalla.

Tottakai äidinkieltä tulee osata, mutta sinun ei tarvitse tietää mihin sijamuotoon joku sana kuuluu, että voit käyttää sitä. 

Öööh sanat eivät "kuuluu" mihinkään sijamuotoon, vaan sanoja taivutetaan eri sijamuodoissa, kun halutaan ilmaista eri merkityksiä. Sun mokastakin näkee, että äidinkielen parempi osaaminen on tärkeää, koska muuten oma ajattelukin on virheellistä kun ei täysin ymmärrä mistä asiasta on kyse.

Ohis. Edellä olevan perusteella vaikuttaisi siltä, että ajattelet vain sanan perusmuodon olevan sana ja sitten käsität sen taivutusliitteen olevan siitä sanasta erillinen taivutusosa, mikäli sellainen sattuu olemaan.  Varsin eriskummallinen tapa, vaikka ehkäpä siihen on joku syy ajatella niin.

Väittäisin kuitenkin, että useimmat ihmiset mieltävät käsitteen sana siten, että sana on kirjaimista muodostuva yhtenäinen  merkkijono, ts. sanan perusmuoto ja kaikki sen eri taivutusmuodot ovat kukin eri sanoja (mikäli erikseen kirjoitettuja kuten tapana on). Tästä jälkimmäisestä tavasta nähdä asiat katsoen sanat, jotka on taivutettu jonkun sijamuodon mukaan "kuuluvat"  loogisesti kaikki samaan sijamuotoon vaikka niiden sanojen perusosat vaihtelevat.

Osaatko paremmin perustella, miksi se tapa ajatella asiasta minkä esitit ylempänä olisi parempi tapa ajatella kuin tuo jäljempänä esitetty?

Mitä etua ja hyötyä on tehdä ero sanan perusmuodon ja sijan erottamisella ja pitää vain ja ainoastaan perusosaa sanana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muistan, kuten kaikkien koulunsa käyneiden tulisi muistaa. 

Miksi tulisi muistaa täysin turhaa tietoa? Ihmiset eivät noita muista nimenomaan siksi, että niitä ei tarvitse missään. Matematiikka muistetaan paremmin, koska sitä tarvitsee jatkuvasti. 

Hölmö kommentti. Eikö muka äidinkieltään tarvitse missään? Sitähän tarvitsee ihan kaikessa.

Matematiikasta tarvitsee arjessa vain muutaman taidon, ellei ammatti edellytä monimutkaisempaa osaamista.

Esim. kielioppia ja perusmatematiikkaa olen tarvinnut kaikessa mitä olen tehnyt opinnoista työtehtäviin, mutta esim. jotain derivaattaa tai integraalia en ole koskaan tarvinnut missään, edes yhdessä työtehtävässäni teknisellä alalla.

Tottakai äidinkieltä tulee osata, mutta sinun ei tarvitse tietää mihin sijamuotoon joku sana kuuluu, että voit käyttää sitä. 

Öööh sanat eivät "kuuluu" mihinkään sijamuotoon, vaan sanoja taivutetaan eri sijamuodoissa, kun halutaan ilmaista eri merkityksiä. Sun mokastakin näkee, että äidinkielen parempi osaaminen on tärkeää, koska muuten oma ajattelukin on virheellistä kun ei täysin ymmärrä mistä asiasta on kyse.

Ohis. Edellä olevan perusteella vaikuttaisi siltä, että ajattelet vain sanan perusmuodon olevan sana ja sitten käsität sen taivutusliitteen olevan siitä sanasta erillinen taivutusosa, mikäli sellainen sattuu olemaan.  Varsin eriskummallinen tapa, vaikka ehkäpä siihen on joku syy ajatella niin.

Väittäisin kuitenkin, että useimmat ihmiset mieltävät käsitteen sana siten, että sana on kirjaimista muodostuva yhtenäinen  merkkijono, ts. sanan perusmuoto ja kaikki sen eri taivutusmuodot ovat kukin eri sanoja (mikäli erikseen kirjoitettuja kuten tapana on). Tästä jälkimmäisestä tavasta nähdä asiat katsoen sanat, jotka on taivutettu jonkun sijamuodon mukaan "kuuluvat"  loogisesti kaikki samaan sijamuotoon vaikka niiden sanojen perusosat vaihtelevat.

Osaatko paremmin perustella, miksi se tapa ajatella asiasta minkä esitit ylempänä olisi parempi tapa ajatella kuin tuo jäljempänä esitetty?

Mitä etua ja hyötyä on tehdä ero sanan perusmuodon ja sijan erottamisella ja pitää vain ja ainoastaan perusosaa sanana?

Niin ja jatkan vielä sen verran, että toki se sanan perusmuoto täytyy osata tunnistaa. Siitä tässä ei ollut eikä ole kyse.