Pisin aika jonka olet ollut työttömänä ?
Kommentit (65)
En varsinainen työtön ole ollut koskaan, mutta vuonna 1992 olin firman huonon tilanteen vuoksi lomautettuna 2kk.
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
17 vuotta.
Nuorempana en kelvannut kenellekään työnantajalle ja nyt vanhempana alkaa olen vähän joka paikassa kroppaa kipuja ja sairauksia.
Eläkkeelle ei pääse eli toimeentulotuella kituutellaan siihen asti että pääsee takuueläkkeelle, mikä olen silloin enää elossa.
Kolme vuotta työttömyyttä takana ja kokoajan lisää tulee mittariin. En saanut työpaikkaa valmistuttuani koulusta ja aktiivisesta työnhausta huolimatta ei herunut haastattelu kutsua ainoaakaan haettuun työpaikkaan. Työttömyyden jatkuminen ei sitäpaitsi helopta tilannetta yhtään, vaan luin jostain että mitä pitempään on työttömänä sitä vaikeampaa on työllidtyä ja lopulta terveyskin alkaa kärsimä pitkittymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ne jotka on töissä voivat lennossa vaihtaa työpaikkaa todella helposti
Että ihan lennossa helposti? Vau.
Tuo on kylä sellainen tabu, jonka soisi rikkoutuvan nopeasti. Minä hain kolme vuotta töitä ollessani vakipaikassa. Tein koulutukseni mukaista työtä, mutta halusin pois, koska siellä oli huono ilmapiiri. Lopulta oli pakko ottaa vastaan nollasopimuksella hanttihommia, kun en enää kestänyt.
Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, suuri osa ihmisistä vaihtaa lennosta yleensä työpaikkaa, ja tunnen sellaisia ihmisiä paljon itsekin jotka eivät ole olleet päivääkään työttömänä vaikka ovat työpaikkoja ja paikkakuntia vaihtaneet. Jos sulla on mennyt kolme vuotta, niin olet sinä se poikkeus sääntöön.
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta. Sen sijaan että olisin nostanut tukia myin asunnon ja muutin vuokralle. Vasta kun 55 000 euroa oli mennyt, menin hakemaan toimeentulotukea. Ja sitten menin Anttilan varastoon töihin, 40-vuotiaana. Siellä kaikkinolivat 18-v. Puolen vuoden kuluttua sain oman alan töitä.
Nyt on kyllä erikoinen tarina. Miksi et hakenut ansiosidonnaista??? Miksi turhaan tuhlasit säästösi?
Pari päivää vaille 2 vuotta.
Nyt oon hyvää vauhtia menossa kohti samaa.
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää vaille 2 vuotta.
Nyt oon hyvää vauhtia menossa kohti samaa.
Ja jos nyt syitä pitää miettiä, niin valmistumisen jälkeen suoraan kortistoon, koska tein tutkinnon ihan liian myöhään eli ala oli jo ylikuormitettu eikä ollut mitään suhteita. Virhe siis lähtökohtaisesti oikeastaan edes valmistua. Sillä tiellä ollaan edelleenkin eli pääaineen alan työstä ei pahemmin kokemusta. Sivuaineista tässä on enemmän ollut iloa. Suurin syy työttömyyteen on kuitenkin vähäinen kokemus ja nyt myös jo ikä. Houkuttelevin kombo kun työnantajille ei ole esim. yli 40-vuotias kesätyöntekijä.
10+ vuotta.
Sinällään ei ole ollut aikomusta työttömäksi, mutta näin tämä Suomi tuolileikkeineen hoitaa talousasioitaan. Omat työt olleet lähinnä kilpailulle alttiilla aloilla, ja sen jälkeen kun Suomessa harjoitettu politiikkaa jolla turvataan kotimarkkinoilla olevien asema, se tietenkin tarkoittaa sitä että minunkaltaisille ei ole enää ollut tarvetta.
Samoin opiskelemaan pääsy ja lukuisat itsensä työllistämisen tavat estetty erittäin tehokkaasti jo vuosikausia, opiskelu on sinällään jo minun osaltani myöhäistä, mutta sentään hyvä juttu että muuttavat nyt hiljalleen tota työttömyysturvasysteemiä niin päin että myös itse aikaansaadut työt ja tulonlähteet muuttumassa kai työttömyysturvankin näkökulmasta hyväksytyksi.
Omalle kohdalle tullut vähintään 500 tuhatta euroa tai enemmän, taloudellista vahinkoa suoraan siksi että työn kysyntä möhlitty hallinnonkin toimesta. Yhtäällä turvaavat jonkun toisen taloudellista etua mutta sitten pyllistävät minun taloudelliselle edulle.
Päivänselvää on se että jos minun työtäni halutaan "ohjata", sitten laitetaan osaksi työn hintaa myös em. menetys erilaisine korotuksineen ja korkoineen.
Tämä tarkoittaa sitä että minun työn hintani on varsin korkea tänä päivänä, mutta minulle ei tässä asiassa enää muita vaihtoehtoja jäänyt.
Se tietenkin ihan selvä että mitään talkootöitä en tule koskaan tekemään minuuttiakaan, jos asiasta tulee kova vääntö niin se on pikemminkin sitten työkyvyttömyyseläke johon siirryn tmv. Joka tapauksessa omia tulonlähteitäni kehitän eteenpäin, ne onneksi hiljalleen joitakin vähäisiä euroja jo tuottaa.
Onnea vaan kaikille teille jotka kuvittelette talouden toimivan oikein sillä että siirretään teille kuuluvat riskit työttömille, fiksuimmat pakkaa kyllä toimintansa tästä maasta muihin maihin ajoissa. Korjausliike tullaan tekemään Suomessa, ajankohta on kuitenkin poliittinen valinta.
7 kk vuonna 70 -luvulla valmistuttuani. Hain töitä joka päivä, kävin vähintään viidessä pankissa tai toimistossa, mutta ei. Hakemuksia lähetin kymmeniäkuukausittain. Työkkäriin piti kahden viikon välein lähettää se työtön, työtön, lappu ja henkilökohtaisesti käydä ties kuinka usein.
Sen jälkeen töitä on riittänyt. Tuttu kauppias soitti ja pyysi töihin.
Jossain vaiheessa ajattelin olla kotona hiukan aikaa, mutta sana kiiri ja toinen saman alan yrittäjä soitti KOLME kertaa minulle että tule nyt töihin, kun ei saa ketään alan ihmistä.
Eli sanonta ” ei sieltä kotisohvalta kukaan tule töihin hakemaan”, ei pitänyt kohdallani paikkaansa.
Sitten vaihdoin alaa ja ilmoittauduin työkkäriin. Samalla reissulla kävin eräässä alan firmassa kyselemässä työmahdollisuuksia. Ei ollut sillä hetkellä paikkaa, mutta seuraavana päivänä minulle soitettiin kotiin, että voinko tulla haastatteluun. Aloitin seuraavana päivänä. Olen siis yhteensä ollut työttömänä 7kk 2pv
Tilanne on tietenkin nyt muuttunut. Mutta kannattaa olla itse aktiivinen. Onhan se rankkaa, kun lähettää joka kuukausi satakin hakemusta. Toisaalta raha joka työttömälle maksetaan edellyttää kyllä että myös haluaa töihin.
Sorry kirjoitusvirheistä. Nro 51 ;D, muka sihteeri
6 kk olin työttömänä kun työpaikalla oli isohkot irtisanomiset. En kelvannut mihinkään muualle töihin, kun olin liian vanha eikä ollut sopivaa työkokemusta. Lähdin opiskelemaan eri alaa, kun en kestänyt olla työttömänä ja valmistuin sieltä. Sitten tein pari lyhyttä sijaisuuspätkää (pari viikkoa) ja sitten taas olin 4 kk työttömänä. Jälleen nuoremmat ajoivat ohi ja vastavalmistunut nelikymppinen herätti lähinnä huvittuneisuutta.
Pääsin lopulta töihin toiselle paikkakunnalle , johon ei ollut niin paljon hakijoita. Toisin sanoen heidän piti tyytyä minuun. Nyt olen jo kaksi vuotta ollut siellä, omalta paikkakunnalta en edelleenkään saa töitä, en edes haastattelukutsuja.
8 kk. Sinä aikana sain ansiosidonnaista ja työskentelin keikkahommissa n. 5 h viikossa. Karsea paperirumba seurasti tuosta keikkailusta, mutta en luovuttanut. Ymmärrän täysin, että kaikki eivät moiseen halua mukaan vaan pysyvät sitten mieluummin työttömänä. Tosin itselleni kävi niin, että juuri tuon keikkatyön kautta sitten aukesikin vakkarihomma, joten kannatti (ja kannattais varmaan monen muunkin).
Noin kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi oli ns. sapattivuosi ja halusin katsella muutakin elämää. Sen jälkeen työnhakijana ja sainkin vielä paikan.
Olin vuonna 2000 työttömänä noin minuutin. Piti ilmoittautua työttömäksi, jotta voi vastaanottaa vuorotteluvapaan sijaisuuden. Paperit sijaisuudesta täytettiin samalla. Sen jälkeen en ole ollut työttömänä.
10kk, kuutisen vuotta sitten. Määräaikainen tutkijatohtoripesti päättyi, ja projektihakemukseni jatkorahoitusta varten oli hylätty. Sitten olikin epämääräistä opetus - ym pätkää ja satunnaista työttömyyttä monta vuotta. Lopulta muutin vakityön vuoksi toiselle paikkakunnalle.
Hei pitkäaikaistyöttömät! Teillä on mahdollisuus palkkatukikorttiin. Mainostakaa siis yrityksille/yhdistyksille tai kunnalle, että olette pitkäaikaistyötön ja sen vuoksi heillä on mahdollisuus palkkatukeen sinut työllistäessä.
Tukiprosentti 30%, 40%, 50% tai 100% riippuen tapauksesta.
Lisää palkkatuesta saa TE-toimiston sivuilta > Työnantajalle > tukea rekrytointiin >palkkatuki.
Suosittelen lämpimästi.
v 98 kuukauden 2 työpaikan välillä. Olimme juuri muuttaneet uuteen taloon joten nautiskelin siitä hetken.
v 14 YT neuvottelujen jälkeen 2kk. Sen jälkeen jouduinkin sairauslomalle ja 1/2 eläkkeelle mikä jatkuu edelleenkin. Kipusairaus.
Kohta 58v, työelämässä ehdin olemaan 35 vuotta.
Neljä kuukautta. Firma lakkautti osaston, jolla olin työskennellyt, ja meidät kaikki irtisanottiin. Oli 1990-luvun lama, mutta löysin sitten neljän kuukauden jälkeen uuden työn.
Aloitin työelämässä (jos koulu- ja opiskeluaikojen kesätöitä ja vastaavia ei lasketa) vuonna 1981, joten pitkä putki jo takana. Mutta en ole yhtään sen parempi kuin ne, joita työttömyys on koetellut pitkiäkin aikoja. Minulla on vain ollut onnea.