Pisin aika jonka olet ollut työttömänä ?

Miten niin miksi? Jos ei saa töitä, on työtön.

Mulla on elämäni aikana tullut 500 päivää täyteen kolme kertaa, jos kaikki laskee yhteen olen ollut varmaan 10 vuotta yhteensä työttömänä sitten vuoden 1992 jolloin valmistuin suoraan kortistoon.

Vakituista työtä en ole koskaan saanut, ja määräaikaisissakin on ollut aina palkkatuki, viimeisimmässä työpaikassa olin reilut kolme vuotta koska suoritin viimeisen parin vuoden aikana oppisopimuksella erikoisammattitutkinnon, olin erittäin pidetty ja arvostettu työntekijä, mutta heillä ei ollut varaa pitää minua ilman palkkatukea.

Ennen kuin sain tuon työn olin kotona 5,5 vuotta, ensin kaksosten kanssa kotihoidontuella ja sitten ihan työttömänä. Ensimmäisessä työhaastattelussa olin kun lapset oli alle yhden vuoden.  Olen ollut myös yrittäjänä muutaman vuoden ja minulla oli silloin töissä ihminen palkkatuella jonkin aikaa.

Ysärillä korkeakouluopiskelija saattoi vielä ilmoittautua työttömäksi kesäisin. Taisin ennättää olla yhden kesän ennen kuin laki muuttui. Nyt olen 44 ja en ole ollut työttömänä. Vaihdoin juuri vakipaikasta toisen alan määräaikaisuuteen, mutta jatkoa saan varmasti ihan miten pitkäksi haluan. Uusi alani on työvoimapula-ala.

1,5 vuotta. Ensimmäiset kuukaudet olivat tosi raskaita, sitten aloin suunnitella oman yrityksen perustamista ja kävin yrittäjäkurssin ja lopulta laitoin toiminimen pystyyn. Muistaakseni hain kyllä alkuun myös töitä, en ole ihan varma, kun tästä on noin 15 vuotta.

Miksi? Kun ei työnteko kiinnostanut. Senhän sö varmaan halusit kuulla.

vaivaset 8 vuotta. Yhteensä olen ollut paljon enemmän työtön kuin töissä. Nyt ensimmäistä kertaa vähän ahdistaa tuleva työttömyys. Pitää asennoitua että pahin mitä voi tapahtua on ikuisuuskarenssi. Sitten on jo pakko tehdä jotain pimeästi. Hitto kun uskaltaisi diilata niin sillä saisi varmasti rahaa. Siinä on vaan turhan suuret riskit ja luultavasti hirveä stressi.

Ei vielä päivääkään. 38 v.

Nyt siitä on 2 vuotta ja 3 kuukautta kun sain kenkää työpaikasta, missä olin ollut lähes 15 vuotta. Eipä ole uusia töitä löytynyt, yhden lyhyen pätkän tein viime kesänä.

Noin 3 vuotta 2000-luvun alkupuolella. Koulutus DI. Hain aktiivisesti töitä mutta en päässyt edes haastatteluihin.

Miksi ap kyselee että miksi olet ollut työtön, suurempi kysymys on, miksi olet päässyt töihin jos olet kerran työttömäksi joutunut. Miksi olet ollut parempi kuin muut ja olet saanut työn vaikka sitä on hakenut muitakin hyviä ja päteviä ihmisiä. Onko ollut suhteita vai vaan helvetin hyvä tuuri?

Vain joka neljäs kerta avoinna oleva työpaikka täytetään työttömällä työnhakijalla, eli ne jotka on töissä voivat lennossa vaihtaa työpaikkaa todella helposti, eikä sellaiset ihmiset tajua ettei ole kyse siitä että he olisivat parempia kuin työttömät eivätkä he tajua työttömyydestä yhtään mitään.

Vähän toista vuotta. Sanoisin, että paska tuuri. Lähes sadasta hakijasta ensimmäinen varalla, joten en voinut olla huono. Hanttihommiin sanottiin kyllä ihan suoraan kiertelemättä, että olet tähän liian koulutettu. Yhteen paikkaan olin jo liian vanha, vaikka olin 35-vuotias. Koko ajan koetin puuhastella jotain, vaikka oli lapsiakin, kouluiässä tuolloin, nuorin juuri aloittanut koulun. Kävin kansalaisopiston kursseja ja tein hyväntekeväisyyteen paljon käsitöitä sekä hain töitä koko ajan. Tottakai mussa sitten ajateltiin olevan vikaa, kun oli kokemusta ja koulutusta, mutta töitä en vain saanut. Aina vain oli se yksi, joka täytti työnantajan toiveet. Kokeilin yrittäjyyttäkin, mutta mun kompastuskivi on markkinointi. Kaikki muu sujui ja olen ahkerin tietämäni ihminen. Harjoittelussa mielestäni kaikki muut olivat laiskempia.

Yksi laiskottelun muoto oli pysäyttää työt ja valittaa, miten kiire oli. Mua vihattiin, kun mä olin sitä mieltä, että valittamiseen menee paljon turhaa aikaa. Suorasukaisuuteni oli este, ettei työllisytetty harjoittelupaikkaan, tosin valtiolle muutenkin vaikea päästä. Lisäksi ärsyyntyivät, kun olin aika nopea ja en lähtenyt mukaan valittelurinkiin. Olen nykyään pienessä yksityisessä, missä esimies on lähellä. Tämä sopii mulla, saa olla rauhassa tekevä ja kukaan ei tee samoja töitä, joten saan olla rauhassa myös osaava. Olisi pitänyt ajoissa tajuta hakea alan töitä näistä pienistä tuntemattomista. Silloin vain yrityksillä oli niin vähän nettisivuja, niin niitä ei löytänyt kotipaikkaa kauempaa kovin helposti. Muutinkin työn perässä toiselle puolelle maata.

Vuodetsa 1980 työtön olu

9kk heti merkonomiksi valmistumisen jälkeen. Töitä ei vaan riitä kaikille eikö se ole jo päivänselvää? Nyt olen ollut työsuhteessa kohta vuoden määräaikaisena. Loppukeväästä aikani tulee täyteen ja pahoin pelkään, että jos en saa jatkoa niin musta tulee pitkäaikastyötön ja vajoan pimeyteen. Masennukseni ja muut mielenterveysongelmani ovat kokopäivätyön aikana olleet hyvin hallinnassa.

vuonna 2012 olin 3 kuukautta työttömänä, kun firma jossa olin töissä meni äkkiarvaamatta konkkaan. Mitään viitteitä konkasta ei ollut. Oli aikamoinen shokki. Mutta kesän siinä ihmettelin ja syksyllä löysin uuden paikan.

Työelämässä olen nyt ollut 24 vuotta, joten ihan hyvä saavutus sinänsä, jos tosta ajasta työtön olen ollut vain tuon 3kk.

2 kuukautta. Siksi, että entinen pikkupomoni ajoi minut henkisesti niin loppuun kiusaamisellaan, että otin loparit ja oli pakko kerätä itseäni vähän aikaa ennen uutta työtä.

Reilut pari-kolme vuotta, ensimmäinen vuosi meni kyllä loppuunpalamisesta ja potkuista toipumiseen, toisen vuoden hain alkuun töitä enemmän kuin aktiivimalli vaatii, kävin kaiken maailman kursseja ja viimeinen eli tuo 3.työttömyysvuosi piti olla kurssi, jolta pääsee töihin, sen aikana jo selvisi, että ei tule tapahtumaan ja hain kouluun, valmistumisen jälkeen sain heti työpaikan, jossa olen vielä 12v jälkeenkin.

Reilut 2 vuotta. En vaan saanut töitä mistään. Oman alan työt ovat kiven alla, ja niihin halutaan lähinnä palkattomia harjoittelijoita +koulutukseni ehti vanheta sille alalle. Koska aiempi koulutus ja työkokemus oli luovalta alalta, työnantajat ilmeisesti katsoivat minut sopimattomaksi mihinkään  "suorittavaan"työhön. En kelvannut siivoojaksi, postille lajittelijaksi, enkä edes Lidlin kassaksi... Enkä toimistotöihin, joihin ei olisi tarvinnutr edes mitään koulutusta, vaikka toimisto töistä minulla oli kokemustakin :/

Päätin vaihtaa alaa, ja opiskelen nyt jotain ihan muuta. Ainakin vielä alan työllisyysnäkymät on hyvät.

Olisinko ollut vajaan viikon työttömänä kun palasin 80-luvun puolivälissä Saksasta. Ehdin ainakin ilmoittautua työkkäriin ja sain sieltä parin kuukauden hanttihomman jonka jälkeen löysin itse työpaikan reiluksi vuodeksi mutta menin sieltä vielä 9 kuukauden alanvaihto-työllisyyskurssille. Kurssilta jäin suoraan töihin samaan paikkaan jossa olin harjoittelijana ja siitä lähtien olen painanut työtä työpaikkaa taktisesti vaihdellen.

Olen työttömänä kaikki koulujen kesälomat joka vuosi, eli noin 2 kk.

Tervetuloa vaan koulunkäyntiavustajaksi, saattaa muuten olla maailman paskimmat työehdot kaikin puolin. Pääset nauttimaan myös verbaalisesta ja fyysisestä väkivallasta ajoittain. Äärimmäisen alhaisella palkalla tietenkin.

Vuodesta 1990 olen ollut vakityössä ja lomautettuna eli toisin sanoen työttömänä 20 viikkoa ja sitäkään en yhteen putkeen. Tapahtui viimeisimmän laman aikaan vuosina 2008-2009.

Pari kuukautta. Ilmottauduin työttömäksi työnhakijaksi hoitovapaalla, kun olin jo sopinut suullisesti kesän keikkatöistä. Ajattelin että koska sain hoitovapaalla vain 250€/kk nettona, niin hyväksikäytän systeemiä sen kaksi kuukautta ja nostan ansiosidonnaista, koska tiesin sen olevan väliaikaista. Olin tuota ennen ollut hoitovapaalla jo yli puoli vuotta ja kesätyöpaikka poiki vakkariduuni syksyllä. Työhistoriaa oli takana yli 10v + nuoruuden kesätyövuodet) aiemmin. Olen 36v.