Lue keskustelun säännöt.
Mikä sukupuolirooleissa on ongelmallista?
03.02.2018 |
Kannatan toki naisten työssäkäyntiä ja on hyvä jos roolit väljenee siten että nainen voi halutessaan tehdä perinteisesti miesten töiksi miellettyjä hommia tai päinvastoin. Mutta muuten, missä on se ongelma? Mulle naisena sopii aivan mainiosti se että miehet vastaavat monista asioista, mm. raskaammista ja teknistä ymmärrystä vaativista hommista.
Kommentit (73)
Saattaa olla, että paljastan vain äärettömän tyhmyyteni, mutta pohdin silti... Taustaksi - en tunne yhden ainutta transihmistä, tuttavapiirissäni ei satu olemaan ketään. En siis oikeasti tiedä mistään mitään, eikä ole keltä kysyä.
Voiko ihmisen kokemus siitä, että on syntynyt väärään sukupuoleen, johtua siitä, että hän on elänyt ympäristössä, joka on antanut niin tiukan kuvan sukupuolirooleista, ettei hän mahdu niihin? Ja siksi haluaisi kuulua toiseen sukupuoleen? Vai onko kyse täysin jostakin muusta?
Paljonko transihmisten oloa helpottaisi se, että sukupuoliroolit olisivat väljemmät tai jopa käytännössä näkymättömät? Tulisiko silti tarvetta kuulua siihen toisee sukupuoleen? Eli kohdistuuko tämä "väärää sukupuolta olemisen" kokemus biologiseen ja fyysiseen itseen vai onko kyse henkisestä puolesta? Tai no, varmaankin on kyse molemmista, mutta missä suhteissa esimerkiksi?
Minun (lapsellisen) yksinkertaistettu ajatuksenihan on, että on miehiä ja naisia, ja myös lukemattomia tapoja olla kumpaa vain. Tai ainakin noita tapoja _pitäisi_ olla.
Tosi vaikea mieltää, mikä se juttu sukupuoleen kuulumattomuudessa on, kun itselle sattuu erittäin hyvin istumaan perinteinen naiseus ja kroppakin on syntyjään naisen. Olisi hyvä ymmärtää, mistä muilla on asiassa kysymys, mutta en voi näistä lähtökohdista sitä ymmärtää, ellei joku kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maissa ja kulttuureissa, joissa "miehet ovat miehiä ja naiset ovat naisia" tietysti rahdataan naisille enemmän kukkia kuin täällä tasa-arvoisessa Suomessa. Mutta siellä naisilla on myös vähemmän oikeuksia, naisen odotetaan olevan avioliitossa aivan erilailla kuuliainen miehensä toiveille, perheväkivalta ei ole samalla tavoin tuomittavaa kuin täällä. Eikö olekin ihanaa elää kulttuurissa, jossa on oma valinta, haluaako hyräillä keittiössä esiliina päällä miehen vaihtaessa autoon renkaita? Koska myös sen vaihtoehdon voi valita, se ei ole kiellettyä. :)
Miksi se ajatellaan aina niin, että juuri naisilla on vaikeaa noissa kulttuureissa? Poika hakataan kotona, jos joutuu koulukiusatuksi, koska miehen pitää olla vahva. Mies kantaa kaiken vastuun, rahaa on hankittava keinolla millä hyvänsä, naisen tarvitsee vain hyräillä keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla, että paljastan vain äärettömän tyhmyyteni, mutta pohdin silti... Taustaksi - en tunne yhden ainutta transihmistä, tuttavapiirissäni ei satu olemaan ketään. En siis oikeasti tiedä mistään mitään, eikä ole keltä kysyä.
Voiko ihmisen kokemus siitä, että on syntynyt väärään sukupuoleen, johtua siitä, että hän on elänyt ympäristössä, joka on antanut niin tiukan kuvan sukupuolirooleista, ettei hän mahdu niihin? Ja siksi haluaisi kuulua toiseen sukupuoleen? Vai onko kyse täysin jostakin muusta?
Paljonko transihmisten oloa helpottaisi se, että sukupuoliroolit olisivat väljemmät tai jopa käytännössä näkymättömät? Tulisiko silti tarvetta kuulua siihen toisee sukupuoleen? Eli kohdistuuko tämä "väärää sukupuolta olemisen" kokemus biologiseen ja fyysiseen itseen vai onko kyse henkisestä puolesta? Tai no, varmaankin on kyse molemmista, mutta missä suhteissa esimerkiksi?
Minun (lapsellisen) yksinkertaistettu ajatuksenihan on, että on miehiä ja naisia, ja myös lukemattomia tapoja olla kumpaa vain. Tai ainakin noita tapoja _pitäisi_ olla.
Tosi vaikea mieltää, mikä se juttu sukupuoleen kuulumattomuudessa on, kun itselle sattuu erittäin hyvin istumaan perinteinen naiseus ja kroppakin on syntyjään naisen. Olisi hyvä ymmärtää, mistä muilla on asiassa kysymys, mutta en voi näistä lähtökohdista sitä ymmärtää, ellei joku kerro.
Ei johdu, vaikka tätä aika ajoin moni pohtii. Ei. Itse esimerkiksi sain lapsena olla ihan poikatyttö ja se oli kaikille ok. Olisin "saanut" olla lesbo eikä perheeni olisi sitä paheksunut - ja eiväthän he olisi sitä voineet estää. Kehodysforia on todellista ja vaikka nyt miehenä olen lihava ja tosi lyhyt, rakastan kroppaani, vaikka naisena olin varmasti "paremman" näköinen.
Muuten, myöskään minun kaverini eivät tunne yhtäkään transihmistä. :)
Ne ovat hyvin ahtaita.
Vielä nykypäivän sellaiselle naiselle naureskellaan, joka on kiinnostunut esim. tietotekniikasta tai remonttihommista.
Ja vastaavasti vieläkin naureskellaan miehelle, joka on kiinnostunut esim. ihmissuhdeasioista.
Jokaisen ihmisen pitäisi kuitenkin saada olla tehdä niitä asioita, joita osaa, tai on kiinnostunut tekemään ja/tai keskutelemaan, oli hän kumpaa sukupuolta tahansa.
Itse olen joskus miettinyt tuota dilemmaa. Mielestäni nimenomaan sukupuolivähemmistöt tarvitsevat selkeitä sukupuolirooleja, koska siten he voivat tuoda identiteettiään helposti esiin - ja juuri he paheksuvat niitä. Jos rooleja ei olisi ja kaikki käyttäisivät vaikka samanlaisia neutraaleja vaatteita, vaikeapa vaikka transvestiitin olisi ilmentää naiseutta itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sorron ja alistamisen välikappale, josta ihmisellä ei ole vapautta jäädä sivuun kärsimättä vaikeita sosiaalisia seurauksia.
t. sukupuoleton
Sukupuoleton? Eli ratkaisusi tilanteeseen jossa stereorypiat ahdistavat sinua on ilmoittaa ettet oikeasti jotenkin olekaan näitä stereotypioita koskeva ihminen? Mielenkiintoista... ja konservatiivista.
"Näitä stereotypioita koskeva ihminen"? Mitä se tarkoittaa? Ja mikä tässä on konservatiivista?
Se tarkoittaa sitä että joku kokee sukupuoliroolit niin sisäsyntyisiksi, että hänen on pakko väittää ettei hän olekaan biologisesti sitä mitä on karatakseen niitä. Siitähän tuossa on aina kyse.
Okei, eli puhut hassuja koska et ymmärrä koko asiaa. Sukupuoli ei ole pelkästään biologinen ilmiö. Kehoni kanssa mulla ei ole yhtään mitään hätää, tykkään siitä jopa. Jos haluat psykoanalysoida toisia, heitä olisi varmaan ensin fiksua kuunnella.
No mä kyllä pidän itseäni naisena vain siksi että olen biologisesti nainen (sex). Jos alkaisin ajatella sukupuoltani gender -kantilta kaikki muuttuisi hankalammaksi. Oon vaikka sitten miehekäs nainen, androgyyni nainen, ruma nainen - what ever. Tunnen olevani nainen koska mulla on naisen sykupuolielimet.
Kiva että asia on sulle mutkaton ja selvä. Minulle ei ollut ja asia aiheutti paljon tuskaa ennen kuin onneksi selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
Hiljattain tuli tv:stä ohjelma transihmisistä, ja siinä eräs Diamond, joka siis ei ole käyttänyt estrogeenia päivääkään, kertoi kuinka lipuntarkastaja oli huutanut hänelle keskellä ratikkaa, kuinka tämä yrittää huijata jonkun miehen lipulla.
Itse taas transmiehenä kertoessani taustastani saan vastaanottaa toisen järkyttyneitä mikroilmeitä, joita yritetään epätoivoisesti peitellä - ilmeisesti "passaan", vaikka olenkin hyvin androgyyni enkä edes kovin miehinen.
Muuten usein transmiehillä tuo androgyynisyys tuntuu lisäävän läpimenoa jostain syystä. Ehkä ihmisten on helpompi selittää se fyysinenkin androgyynisyys itselleen sillä, että se nyt vaan on "joku homo". Kaverini sanoi menevänsä läpi aina, kun laittoi toiseen korvaan semmoisen ison naisten korvakorun. Siis silloin kun hän oli ns. alkuvaiheessa. Se räikeän feminiininen juttu toi jotain kontrastia siihen olemukseen ja ne maskuliiniset piirteet korostui. Esim. lihaksikas kaula ja miehekäs leuka. Samalla periaatteella vaalea väri näyttää vaaleammalta pikimustan värin vieressä.
Oon miettinyt johtuuko tuo siitä oletuksesta, että miksi feminiininen xx-henkilö, vieläpä homo, haluaisi mennä prosessiin, kun naisena saisi helpommin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla, että paljastan vain äärettömän tyhmyyteni, mutta pohdin silti... Taustaksi - en tunne yhden ainutta transihmistä, tuttavapiirissäni ei satu olemaan ketään. En siis oikeasti tiedä mistään mitään, eikä ole keltä kysyä.
Voiko ihmisen kokemus siitä, että on syntynyt väärään sukupuoleen, johtua siitä, että hän on elänyt ympäristössä, joka on antanut niin tiukan kuvan sukupuolirooleista, ettei hän mahdu niihin? Ja siksi haluaisi kuulua toiseen sukupuoleen? Vai onko kyse täysin jostakin muusta?
Paljonko transihmisten oloa helpottaisi se, että sukupuoliroolit olisivat väljemmät tai jopa käytännössä näkymättömät? Tulisiko silti tarvetta kuulua siihen toisee sukupuoleen? Eli kohdistuuko tämä "väärää sukupuolta olemisen" kokemus biologiseen ja fyysiseen itseen vai onko kyse henkisestä puolesta? Tai no, varmaankin on kyse molemmista, mutta missä suhteissa esimerkiksi?
Minun (lapsellisen) yksinkertaistettu ajatuksenihan on, että on miehiä ja naisia, ja myös lukemattomia tapoja olla kumpaa vain. Tai ainakin noita tapoja _pitäisi_ olla.
Tosi vaikea mieltää, mikä se juttu sukupuoleen kuulumattomuudessa on, kun itselle sattuu erittäin hyvin istumaan perinteinen naiseus ja kroppakin on syntyjään naisen. Olisi hyvä ymmärtää, mistä muilla on asiassa kysymys, mutta en voi näistä lähtökohdista sitä ymmärtää, ellei joku kerro.
Mielestäni kysyt asiaa ihan kohteliaasti. Olen transsukupuolinen, ja siis pitkään mietin samoja asioita. Kuitenkin transsukupuolisuudelle on ilmeisesti biologinen perusta. Aivot on kehittyneet ns. väärään suuntaan. Vaikka sosiaalisesti voisi olla, mitä on, silti sen oman kropan kanssa olisi joku ongelma.
Itse koitin elää syntymäsukupuoleni edustajana pitkään. Kärsin syömishäiriöstä. Olin vuorotellen maskuliininen ja feminiininen, koska halusin kokeilla kaikkea. Mun kasvatus oli jotenkin sukupuoliroolien mukainen, muttei liikaa. Jos olin hyvä jossain, mikä ei rooliin sopinut, vanhemmat kannusti. Olen biseksuaali, joten sekään ei vienyt mua mihinkään suuntaan. En ole mitenkään erityisen maskuliininen tai feminiininen edes.
Aika monet transmiehet on feminiinisiä ja on maskuliinisia transnaisia. Asia on siis jotenkin syvemmällä. Se ei vaan auta, että saa olla, mitä on, jos oma kroppa ahdistaa ihan jumalattomasti. Itse paranin syömishäiriöstäni hyvin nopeasti, kun tein päätöksen siitä, että haluan lähteä sukupuolenkorjaukseen. Nykyisin olen tyytyväinen elämääni. "Entisessä elämässäni" yritin itsemurhaakin. En vaan voinut elää niin jostain syystä. Nykyisin tunnen olevani vapaampi kuin koskaan ennen.
Mua tökkii, kun ihmiset sanovat, että haluan olla tällainen. Oikeasti halusin kovasti vain olla olematta trans. Nykyisinkin sanon, että oikeasti haluaisin olla syntymäsukupuoleni edustaja, koska se olisi helpompaa. Silloin vaan tuli joku seinä vastaan. En enää kyennyt elämään niin. Nyt olen taas ollut ihan toimintakykyinen.
En oikein itsekään ymmärrä koko juttua ihan täysin. Kävin vuosia terapiassa ennen prosessiin lähtöä ja tein kaikkeni, jottei tätä tarvitsisi tehdä.
Mitäpä sitten kenellekin tarkoittaa se, tuleeko hyväksytyksi feminiinisine ja maskuliinisine piirteineen? Esimerkiksi mainitsen tuntemani miehen, joka on siis fyysisesti mies, samoin hän itse kokee olevansa mies. Mutta hänessä on aivan tolkuton määrä feminiinisiä piirteitä. Tarkoitan nyt eleitä, ilmeistä, asenteita, ääntä, kanaemomaisuutta, jatkuvaa huolissaanoloa ties mitä pikkuasioista. Hän on myös huumorintajuinen ja juttumiehiä, eli ihan mukavaa seuraa.
Koen hyväksyväni hänet ihmisenä, olkoon ihan rauhassa omanlaisensa.
Mutta: Jos sanon, etten haluaisi hänen kanssaan parisuhteeseen, saan kuulla, etten sittenkään hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Tätä en ymmärrä. Enhän minä halua suurinta osaa muistakaan maailman ihmisistä kanssani parisuhteeseen. Ketä mistäkin syystä. Tässä tyypissä on liikaa feminiinisiä piirteitä minulle - parinvalintaa ajatellen. Kaverina hän on kuitenkin kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
Hiljattain tuli tv:stä ohjelma transihmisistä, ja siinä eräs Diamond, joka siis ei ole käyttänyt estrogeenia päivääkään, kertoi kuinka lipuntarkastaja oli huutanut hänelle keskellä ratikkaa, kuinka tämä yrittää huijata jonkun miehen lipulla.
Itse taas transmiehenä kertoessani taustastani saan vastaanottaa toisen järkyttyneitä mikroilmeitä, joita yritetään epätoivoisesti peitellä - ilmeisesti "passaan", vaikka olenkin hyvin androgyyni enkä edes kovin miehinen.
Muuten usein transmiehillä tuo androgyynisyys tuntuu lisäävän läpimenoa jostain syystä. Ehkä ihmisten on helpompi selittää se fyysinenkin androgyynisyys itselleen sillä, että se nyt vaan on "joku homo". Kaverini sanoi menevänsä läpi aina, kun laittoi toiseen korvaan semmoisen ison naisten korvakorun. Siis silloin kun hän oli ns. alkuvaiheessa. Se räikeän feminiininen juttu toi jotain kontrastia siihen olemukseen ja ne maskuliiniset piirteet korostui. Esim. lihaksikas kaula ja miehekäs leuka. Samalla periaatteella vaalea väri näyttää vaaleammalta pikimustan värin vieressä.
Oon miettinyt johtuuko tuo siitä oletuksesta, että miksi feminiininen xx-henkilö, vieläpä homo, haluaisi mennä prosessiin, kun naisena saisi helpommin miehiä.
Joo, tällaista lokeroa ei vain ole joidenkin mielestä. Transsukupuolisuus on huonosti ymmärretty juttu. Tuo kaverini on ihan perusmies, mutta kaikkensa se teki, laittoi sen korvakorunkin.
Kukaan ei estä edustamasta perinteisiä rooleja, vaikka muillekin annettaisiin enemmän tilaa.
Mullekin jollain lailla sopii "perinteiset" roolit ja työnjako parisuhteessa, ja oon aika stereotyyppinen nainen kai, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Mutta näen silti sukupuoliroolit todella ongelmallisina, koska olen nähnyt miten ne vaikeuttavat elämää niille, jotka eivät niihin sovi ja miten ne aiheuttavat täysin turhia, satuttavia ja asioita monimutkaistavia ennakko-oletuksia ihmisistä. Ylipäätään en näe sukupuolirooleista yhtään mitään hyötyä kenellekään enkä ymmärrä mihin niitä tarvitaan. Ihmiset ovat yksilöitä, eikä kanssakäymistä helpota mitenkään, että on iso kasa stereotypioita joiden pitäisi muka saada koko maapallon väestö mahtumaan kahteen lokeroon, päinvastoin se kanssakäyminen hankaloituu täysin turhien oletusten vuoksi.
Ja vaikka itse noihin lokeroihin jossain määrin mahdunkin, niin silti minua harmittaa moni asia siinä, miten minut on kasvatettu perinteiseen naisen rooliin. Minulta on jäänyt oppimatta ja opettelematta paljon hyödyllistä, koska edelleen on jokin syvä usko etten voi tiettyjä asioita osata sukupuoleni takia. Työelämässä me hiljaisiksi ja sovitteleviksi kasvatetut naiset jäämme jalkoihin. Olen laittanut aina toiset itseni edelle, laiminlyönyt itseäni täysin turhaan saamatta siitä mitään etua tai hyötyä. Olen tuntenut paljon häpeää itsestäni ja kehostani, koska olen kokenut että "oikea nainen" on paljon suloisempi, ruusuntuoksuisempi, kontrolloidumpi, hillitympi ja hallitumpi. Ikäluokassani on myös paljon miehiä, jotka kärsivät liian tiukoista, puhumisen ja tunteiden näyttämisen estävistä rooleista, mikä tekee elämästä todella hankalaa ja yksinäistä. Mitään hyötyjä valmiiksi annetuista sukupuolirooleista en todellakaan keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitten kenellekin tarkoittaa se, tuleeko hyväksytyksi feminiinisine ja maskuliinisine piirteineen? Esimerkiksi mainitsen tuntemani miehen, joka on siis fyysisesti mies, samoin hän itse kokee olevansa mies. Mutta hänessä on aivan tolkuton määrä feminiinisiä piirteitä. Tarkoitan nyt eleitä, ilmeistä, asenteita, ääntä, kanaemomaisuutta, jatkuvaa huolissaanoloa ties mitä pikkuasioista. Hän on myös huumorintajuinen ja juttumiehiä, eli ihan mukavaa seuraa.
Koen hyväksyväni hänet ihmisenä, olkoon ihan rauhassa omanlaisensa.
Mutta: Jos sanon, etten haluaisi hänen kanssaan parisuhteeseen, saan kuulla, etten sittenkään hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Tätä en ymmärrä. Enhän minä halua suurinta osaa muistakaan maailman ihmisistä kanssani parisuhteeseen. Ketä mistäkin syystä. Tässä tyypissä on liikaa feminiinisiä piirteitä minulle - parinvalintaa ajatellen. Kaverina hän on kuitenkin kiva.
Toisaalta ethän voi olla täysin varma siitä, että hän on cismies, ellet sitten ole ollut hänen kanssaan sängyssä tai tuntenut häntä pikkulapsesta lähtien.
On täysin ok haluta tietynlainen kumppani, joten ihmettelen kyllä saamiasi kommentteja. On myös täysin ok olla haluamatta suhdetta pre-op-transihmisen kanssa, eikä se tee ihmisestä transfoobikkoa - sen sijaan suhteesta kieltäytyminen siksi, että "olen hetero (tai tilanteesta riippuen homo tai lesbo)" on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maissa ja kulttuureissa, joissa "miehet ovat miehiä ja naiset ovat naisia" tietysti rahdataan naisille enemmän kukkia kuin täällä tasa-arvoisessa Suomessa. Mutta siellä naisilla on myös vähemmän oikeuksia, naisen odotetaan olevan avioliitossa aivan erilailla kuuliainen miehensä toiveille, perheväkivalta ei ole samalla tavoin tuomittavaa kuin täällä. Eikö olekin ihanaa elää kulttuurissa, jossa on oma valinta, haluaako hyräillä keittiössä esiliina päällä miehen vaihtaessa autoon renkaita? Koska myös sen vaihtoehdon voi valita, se ei ole kiellettyä. :)
Miksi se ajatellaan aina niin, että juuri naisilla on vaikeaa noissa kulttuureissa? Poika hakataan kotona, jos joutuu koulukiusatuksi, koska miehen pitää olla vahva. Mies kantaa kaiken vastuun, rahaa on hankittava keinolla millä hyvänsä, naisen tarvitsee vain hyräillä keittiössä.
Alapeukkuja satelee, muttei yhtään perustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
Hiljattain tuli tv:stä ohjelma transihmisistä, ja siinä eräs Diamond, joka siis ei ole käyttänyt estrogeenia päivääkään, kertoi kuinka lipuntarkastaja oli huutanut hänelle keskellä ratikkaa, kuinka tämä yrittää huijata jonkun miehen lipulla.
Itse taas transmiehenä kertoessani taustastani saan vastaanottaa toisen järkyttyneitä mikroilmeitä, joita yritetään epätoivoisesti peitellä - ilmeisesti "passaan", vaikka olenkin hyvin androgyyni enkä edes kovin miehinen.
Mun aviomiea on pieni transmies, jolla on paljon partaa, ja sitä luullaan joskus takaapäin katsottuna naiseksi. Luulijat on poikkeuksetta todella nolostuneita, kun mies kääntyy ja näyttää kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ovat sorron ja alistamisen välikappale, josta ihmisellä ei ole vapautta jäädä sivuun kärsimättä vaikeita sosiaalisia seurauksia.
t. sukupuoleton
Jäädä sivuun? Miksi ihmeessä joidenkin 50-luvulle jääneet mies/naisroolit rajoittasivat niin, että päättäisit olla sukupuoleton, lähinnä outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sorron ja alistamisen välikappale, josta ihmisellä ei ole vapautta jäädä sivuun kärsimättä vaikeita sosiaalisia seurauksia.
t. sukupuoleton
Jäädä sivuun? Miksi ihmeessä joidenkin 50-luvulle jääneet mies/naisroolit rajoittasivat niin, että päättäisit olla sukupuoleton, lähinnä outoa.
Ei mun sukupuolettomuuteni ole mikään rooleihin reaktiona tehty elämäntapavalinta. Mainitsin sen, koska ajattelin että se selventäisi ihmisille miksi ne roolit on mulle mahdottomia. Huomaan olleeni naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
Hiljattain tuli tv:stä ohjelma transihmisistä, ja siinä eräs Diamond, joka siis ei ole käyttänyt estrogeenia päivääkään, kertoi kuinka lipuntarkastaja oli huutanut hänelle keskellä ratikkaa, kuinka tämä yrittää huijata jonkun miehen lipulla.
Tuosta tapahtumasta on jonkin verran aikaa. Onneksi tarkastajien koulutuksessa painotetaan nykyisin, ettei tehdä numeroa ja kysytään henkilöllisyystodistus.
Kuinka olematon historian tuntemus voi olla? Kuinka olematon tuntemus voi olla maailman sukupuolijärjestelmistä ja avioliitoista? Naisia alistetaan kaikkialla maailmassa. Tyttöjä abortoidaan, hylätään ja joukkopahoinpidellään. Naisia on alistettu ja vihattu. Kaikki maailman suurmiehet, taiteilijat, tieteilijät ja johtajat vihaavat naisia. Naisia on pidetty omaisuutena ja edelleen valtaosassa maailmaa. Tekin juhlitte tätä valitsemalla miehen nimen.
Kannattaa opiskella ja katsoa miten miehet kohtelevat perinteisiä naisia. Kaikissa maissa tytöt halutaan pois koska heidän roolinsa ei tuo kenenkään mielestä mitään yhteiskunnalle.
Tällaisia avauksia tekevät ovat käsittämättömän sivistymättömiä. Itse pohdin samaa 11-vuotiaana. Suomessa nainen sai oikeuden omaan nimeen 1985. Ette tosin edelleen käytä tätä oikeutta.
Miten te perinteiset selitätte sen että naisia vihataan ja halveksitaan kaikkialla missä heidän roolinsa perinteinen?
Varsinkin teinitytöt ovat ihan käsittämättömän naiiveja, käsittelevät naisen asemaa pukudraamojen ja elokuvien kautta romantisoiden. Tehkää niille tytöillenne selväksi asiat.
Muuten usein transmiehillä tuo androgyynisyys tuntuu lisäävän läpimenoa jostain syystä. Ehkä ihmisten on helpompi selittää se fyysinenkin androgyynisyys itselleen sillä, että se nyt vaan on "joku homo". Kaverini sanoi menevänsä läpi aina, kun laittoi toiseen korvaan semmoisen ison naisten korvakorun. Siis silloin kun hän oli ns. alkuvaiheessa. Se räikeän feminiininen juttu toi jotain kontrastia siihen olemukseen ja ne maskuliiniset piirteet korostui. Esim. lihaksikas kaula ja miehekäs leuka. Samalla periaatteella vaalea väri näyttää vaaleammalta pikimustan värin vieressä.