Lue keskustelun säännöt.
Mikä sukupuolirooleissa on ongelmallista?
03.02.2018 |
Kannatan toki naisten työssäkäyntiä ja on hyvä jos roolit väljenee siten että nainen voi halutessaan tehdä perinteisesti miesten töiksi miellettyjä hommia tai päinvastoin. Mutta muuten, missä on se ongelma? Mulle naisena sopii aivan mainiosti se että miehet vastaavat monista asioista, mm. raskaammista ja teknistä ymmärrystä vaativista hommista.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle pääpiirteissään kelpaavat perinteiset roolit. Olen tosin sitä mieltä, että liian vankka roolin taakse piiloutuminen on tyhmää. On syytä tarpeen tullen osata niitä vastakkaisenkin sukupuolen hommia. Onhan minunkin selvittävä, jos vaikka mies joutuu sairaalaan, jään leskeksi tms. Helpottaa kummasti, kun ei ole pikkurouva pulassa. Silti arjessa mies saa hoitaa pääosin oman osuutensa ja minä omani.
Miksi aina joku suuttuu ja hyökkää, jos joku sanoo olevansa roolien suhteen perinteinen? Ei tässäkään ap sanonut, että kaikkien pitäisi olla kuin hän tai minä. Minullekin sopii, jos joku haluaa elää täysin omilla ehdoillaan - kunhan minun ei tarvitse. Haluan saada valita oman elämäntyylini, siinä kuin muutkin. Enkä edellytä kenenkään toimivan kuin minä.
Minusta ap:lta puuttui ymmärrys siitä että elämä voi joskus olla vaikeaa sellaiselle ihmiselle joka ei helposti sujahda perinteisiin rooleihin (tai haluakaan sujahtaa ). Itsekin olen perinteinen nainen mutta ystävieni kautta oppinut ymmärtämään millaisia paineita muut ihmiset voi luoda niille jotka ei perinteisessä roolissa viihdy. Siksi miinustin aloitusta, koska yhteiskunta ei ole tyhjiö jossa voi täysin vapaasti valita mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
Sukupuoliroolit???
Oletko ap syntynyt 1800-luvulla?
Kirjoitan elämäni ja roolini itse. Ap tyytyköön siihen ahtaaseen karsinaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse törmäsin ongelmiin jo leikki-ikäisenä. En leikkinyt nukeilla koska en ymmärtänyt kuinka niillä leikitään. Olisin halunnut rakennella ja olin mekaanisista leluista valtavan kiinnostunut. En koskaan saanut ensimmäistäkään, pukki toi nukkeja vaikka kaikki tiesivät että en välitä niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle pääpiirteissään kelpaavat perinteiset roolit. Olen tosin sitä mieltä, että liian vankka roolin taakse piiloutuminen on tyhmää. On syytä tarpeen tullen osata niitä vastakkaisenkin sukupuolen hommia. Onhan minunkin selvittävä, jos vaikka mies joutuu sairaalaan, jään leskeksi tms. Helpottaa kummasti, kun ei ole pikkurouva pulassa. Silti arjessa mies saa hoitaa pääosin oman osuutensa ja minä omani.
Miksi aina joku suuttuu ja hyökkää, jos joku sanoo olevansa roolien suhteen perinteinen? Ei tässäkään ap sanonut, että kaikkien pitäisi olla kuin hän tai minä. Minullekin sopii, jos joku haluaa elää täysin omilla ehdoillaan - kunhan minun ei tarvitse. Haluan saada valita oman elämäntyylini, siinä kuin muutkin. Enkä edellytä kenenkään toimivan kuin minä.
Minusta ap:lta puuttui ymmärrys siitä että elämä voi joskus olla vaikeaa sellaiselle ihmiselle joka ei helposti sujahda perinteisiin rooleihin (tai haluakaan sujahtaa ). Itsekin olen perinteinen nainen mutta ystävieni kautta oppinut ymmärtämään millaisia paineita muut ihmiset voi luoda niille jotka ei perinteisessä roolissa viihdy. Siksi miinustin aloitusta, koska yhteiskunta ei ole tyhjiö jossa voi täysin vapaasti valita mitä on.
Kiitos tästä viestistä. :) Tuo peukutussysteemi on joskus oikea harminkappale, kun on niin helppo painaa ala- tai yläpeukkua ja jättää viesti kirjoittamatta. Tuntuu, että keskusteluista jää iso osa puuttumaan, kun on vain alapeukkuja, eikä mitään selitystä niille. Omaa ajattelua on vaikea avartaa pelkän peukun perusteella.
t: lainaamasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
En ole tuo, jota lainasit, vaan tämä alkuperäinen transsukupuolinen. Tuo läpimeno oikeaksi koettuna sukupuolena on transihmisille vaikea aihe. Itselläni siihen meni vuosia ja vaati yhden aika ison kirurgisen toimenpiteen. Siltikään en vielä aina pysty luottamaan siihen kun olen tottunut hermoilemaan asiasta niin paljon. Multa kysellään nykyisin lapsista joskus ja niin poispäin. Kaikkihan tietää, ettei transihmiset pysty lisääntymään tietyn vaiheen jälkeen.
Tuo kohteliaisuus on mielestäni hieno asia. Vaikka onkin trans, on silti sukupuolensa edustaja. On siis oikein, että tulee nähdyksi sellaisena kuin on, vaikka fyysiset piirteet onkin osittain sitä vastaan. Itselleni oli todella vaikeaa tuo aika, kun olin huomattavan androgyynin näköinen. Se oli ahdistavaa ja se oli kaikille kiusallista. Nykyisin mussa on ns. outoja piirteitä, mutta niistäkin huolimatta mua pidetään ihan "normaalina". Aika monella on vastaavia piirteitä. Esim. sukuni naisilla on usein vähän partaa/viiksiä ja joillain on isot jalat, muttei heitä transnaisiksi ole luultu. Mulla ääni oli myös semmoinen juttu, joka antoi mut ilmi todella pitkään. Meni kauan ennen kuin se oli läpimenevä. Sain siitä usein kommenttia esim. baareissa tuntemattomilta. Kun/jos sanoin olevani trans, mulle sanottiin. että ääni oli ainoa mut paljastava asia.
Mutta joo, hyvä, että ihmiset on kohteliaita. Lisäksi on ihan asianmukaista kohdella ihmisiä heidän koetun sukupuolen mukaan. Esim. transmies, jolla on hormonit käytössä, on selvästi vahvempi kuin nainen ja sama pätee päinvastoinkin.
Lisäksi on ihan tavallisia biologisia naisia ja miehiä, joista spekuloidaan, ovatko transsukupuolisia. Se ei ole kivaa. Eikä sillä pitäisi olla väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sorron ja alistamisen välikappale, josta ihmisellä ei ole vapautta jäädä sivuun kärsimättä vaikeita sosiaalisia seurauksia.
t. sukupuoleton
Sukupuoleton? Eli ratkaisusi tilanteeseen jossa stereorypiat ahdistavat sinua on ilmoittaa ettet oikeasti jotenkin olekaan näitä stereotypioita koskeva ihminen? Mielenkiintoista... ja konservatiivista.
"Näitä stereotypioita koskeva ihminen"? Mitä se tarkoittaa? Ja mikä tässä on konservatiivista?
Se tarkoittaa sitä että joku kokee sukupuoliroolit niin sisäsyntyisiksi, että hänen on pakko väittää ettei hän olekaan biologisesti sitä mitä on karatakseen niitä. Siitähän tuossa on aina kyse.
Okei, eli puhut hassuja koska et ymmärrä koko asiaa. Sukupuoli ei ole pelkästään biologinen ilmiö. Kehoni kanssa mulla ei ole yhtään mitään hätää, tykkään siitä jopa. Jos haluat psykoanalysoida toisia, heitä olisi varmaan ensin fiksua kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne perustuvat siihen, että avioparit eivät eroa ja hankkivat mielellään useita lapsia.
Nykyään ei haluta lapsia ja eroillaan.
Vierailija kirjoitti:
Miltä kuulostaa mies joka rakastaa käsitöitä? Mikä on ennakko-odotus miehestä? Millainen hän on? Kannattaa pohtia omia ennakkoluuloja jos ensimmäisenä tulee mieleen homomies.
Se tulee ensimmäisenä mieleen, koska kaikki tuntemani käsitöitä rakastavat miehet sattuvat olemaan homoja. Sitten tunnen kyllä käsitöitä harrastavia heteromiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tullut aikuisiällä yllätyksenä mitä usein pidetään miesten ja naisten töinä.
Äitini on kotoisin maalta ja isä kaupunkilainen ja muutenkin isä on enemmän teoreetikko ja varovainen harkitsija ja äiti käytännönläheisempi, joka laittaa toimeksi. Äidin tehtäviin on siis aina kuulunut mm. tulen teko, halon hakkaus ja perunapellon kääntäminen. Ripeämpänä ja rohkeampana myös laittanut alulle talon rakentamisen yms. Pienikokoinen kum äitini on, isä on auttanut paljon asioiden käytännössä toteuttamisessa, mutta kyllä äiti on usein se joka on myös oikeasti tarttunut maalipensseliin ja sahaan. Myös raha-asiat ovat olleet pääosin äidin vastuulla.
Huomaan toteuttavani omassa parisuhteessani pitkälti samaa roolijakoa, joka on minulle "perinteinen", mutta monelle muulle kaikkea muuta.
Jos siis kannatetaan perinteisiä sukupuolirooleja, pitäisi vielä päättää kenen perinteistä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- kyllä se sukupuoli on muille ihmisille usein kovin tärkeä ja sen perusteella monet luulevat tietävänsä paljonkin kustakin ihmisestä.
Tästä tuli mieleen miespuolinen työkaverini, joka vuodesta toiseen jaksoi säälitellä minua ja hokea, että mieheni on paha ihminen ja minun tulisi jättää hänet, koska mieheni ei halua antaa minulle lapsia. Meidän taloudessa ei lapsia pidetä ajankohtaisena asiana aikoihin jos koskaan, ja meistä kahdesta minä taidan olla vielä se vastahankaisempi. Työkaveri kuitenkin jaksoi vängätä, että kyllähän kaikki naiset haluavat lapsia ja ovat suhteessa miehiin juuri sen vuoksi, äitiys tekee naisen onnelliseksi, ei mikään muu. Hänen mielestäni koetin vain piilotella pahaa mieltäni siitä, että mieheni ei halua lapsia ja itsekkäästi riistää minulta siten mahdollisuuden onneen. Voi hyvä luoja.
Tuosta tulisi hyvä sketsi... Varmaan tosi ärsyttävää. Ärsyynnyn jo lukiessa tuota. Mutta hyvä sketsi siitä tulisi. Kauheaahan tuo olisi, jos oikeasti haluaisikin lapsia, muttei pysty. Eihän niistä asioista nyt ruveta kaikille avautumaan.
Itse olen kokenut tosi outoja juttuja niin miehenä kuin naisenakin eläessäni. Naisena ei ainakaan tarvitse kantaa painavia asioita, jos vaan heittäytyy avuttomaksi ja paikalla on miehiä. Olen kokenut asian molemmilta puolilta. On myös hienoa seurata ihmisten hämmennystä, kun joku oikein naisellisen näköinen kaunis nainen käyttäytyy kuin tukkijätkä (kohtelias tukkijätkä) ja kestää fyysistä työtä paremmin kuin aikaisemmin ylimielisesti käyttäytynyt lähinnä sohvalla makaava miespuolinen pulla (siskoni <3. Se on vielä alipainoinen).
Mulla on ollut työkaveri, semmoinen härski keski-ikäinen nainen, joka jatkuvasti kyseli, miksei mulla ole naista. Kyllähän semmoinen nuori mies nyt naisen tarvitsee. Vielä ehkä hyvätuloisemman, niin olisi rahaakin. Sitten se päätti, että olen homo, kun oli painostanut mua pari kuukautta. Tavallaan imartelevaa, että se ajatteli, että olisin voinut päästä jonkun naisen reittä myöten rahoihin kiinni. :D
Jälkikäteen mua yleensä naurattaa nuo.
Miehenä kuin naisenakin eläessä? Sellaiset psykoosit siellä.
Tulipa nopea diagnoosi. Miten tuohon lausumaan päädyikään ?
Koska jos tarkoitit mitä luulen, ihmisillä on usein todella suuret luulot siitä miten hyvin he "passaavat". Ps. 90% siitä on tuntemattomien kohteliaisuutta.
Hiljattain tuli tv:stä ohjelma transihmisistä, ja siinä eräs Diamond, joka siis ei ole käyttänyt estrogeenia päivääkään, kertoi kuinka lipuntarkastaja oli huutanut hänelle keskellä ratikkaa, kuinka tämä yrittää huijata jonkun miehen lipulla.
Itse taas transmiehenä kertoessani taustastani saan vastaanottaa toisen järkyttyneitä mikroilmeitä, joita yritetään epätoivoisesti peitellä - ilmeisesti "passaan", vaikka olenkin hyvin androgyyni enkä edes kovin miehinen.
Ap ei ole palannut kommentoimaan saamiaan vastauksia, joten olikohan kyse vain tyhjänpäiväisestä provoilusta eikä aidosta halusta saada aikaan keskustelua ja vastauksia mietityttävään asiaan? Vastaan kuitenkin omasta puolestani: aivan samoin kuin ap kokee sukupuoliroolit omalla kohdallaan luonteviksi, kokee ne moni, esimerkiksi minä, omalla kohdallaan luonnottomiksi. Sukupuoli on hyvin harvoin selittävänä tekijänä toimintani taustalla, ja aika usein vain ärsyttää, kun tehdään vääriä oletuksia motiiveistani ja toimintani syistä sukupuoleni perusteella. Mainitaan nyt vaikka hoivavietti ja hormonitoiminnan vaikutus mielialoihin. Minulla ei ole juurikaan hoivaviettiä, eivätkä esimerkiksi vauvat herätä minussa erityistä kiinnostusta. Hormonikierukan ansiosta minulla ei ole ollut kuukautisia moniin vuosiin, ja jos joskus olen tavallista ärtyneempi, on taustalla työstressi tai muu relevantti syy, ei "naistenvaivat" niin kuin yleensä arvellaan.
Sekin on yksi stereotypia, että "perinteistä roolijakoa" kannattavan luullaan haikailevan takaisin 50-luvulle. Ja etenkin nyrkin ja hellan väliin. Tuosta ajasta on nyt sentään kulunut jo niin monta vuosikymmentä, että luonnollisesti myös se on muuttunut, mitä pidetään "perinteisenä". En sitten tiedä, kärjistetäänkö asiaa tahallaan vertaamalla 50-lukuun vai eikö vain todella ymmärretä, mistä oikeasti puhutaan.
No tietenkin ap:lle kelpaa että miehet tekee raskaat työt kun on nainen, mutta kelpaako myös se, että mies on perheen pää ja päättää raha-asioista, ja nainen on se joka pitää kodin siistinä, laittaa ruokaa ja kasvattaa lapset?
Minulla ei ole mitään sukupuolirooleja vastaan kunhan ne käyvät suhteen kummallekin osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sorron ja alistamisen välikappale, josta ihmisellä ei ole vapautta jäädä sivuun kärsimättä vaikeita sosiaalisia seurauksia.
t. sukupuoleton
Sukupuoleton? Eli ratkaisusi tilanteeseen jossa stereorypiat ahdistavat sinua on ilmoittaa ettet oikeasti jotenkin olekaan näitä stereotypioita koskeva ihminen? Mielenkiintoista... ja konservatiivista.
"Näitä stereotypioita koskeva ihminen"? Mitä se tarkoittaa? Ja mikä tässä on konservatiivista?
Se tarkoittaa sitä että joku kokee sukupuoliroolit niin sisäsyntyisiksi, että hänen on pakko väittää ettei hän olekaan biologisesti sitä mitä on karatakseen niitä. Siitähän tuossa on aina kyse.
Okei, eli puhut hassuja koska et ymmärrä koko asiaa. Sukupuoli ei ole pelkästään biologinen ilmiö. Kehoni kanssa mulla ei ole yhtään mitään hätää, tykkään siitä jopa. Jos haluat psykoanalysoida toisia, heitä olisi varmaan ensin fiksua kuunnella.
No mä kyllä pidän itseäni naisena vain siksi että olen biologisesti nainen (sex). Jos alkaisin ajatella sukupuoltani gender -kantilta kaikki muuttuisi hankalammaksi. Oon vaikka sitten miehekäs nainen, androgyyni nainen, ruma nainen - what ever. Tunnen olevani nainen koska mulla on naisen sykupuolielimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sorron ja alistamisen välikappale, josta ihmisellä ei ole vapautta jäädä sivuun kärsimättä vaikeita sosiaalisia seurauksia.
t. sukupuoleton
Sukupuoleton? Eli ratkaisusi tilanteeseen jossa stereorypiat ahdistavat sinua on ilmoittaa ettet oikeasti jotenkin olekaan näitä stereotypioita koskeva ihminen? Mielenkiintoista... ja konservatiivista.
"Näitä stereotypioita koskeva ihminen"? Mitä se tarkoittaa? Ja mikä tässä on konservatiivista?
Se tarkoittaa sitä että joku kokee sukupuoliroolit niin sisäsyntyisiksi, että hänen on pakko väittää ettei hän olekaan biologisesti sitä mitä on karatakseen niitä. Siitähän tuossa on aina kyse.
Okei, eli puhut hassuja koska et ymmärrä koko asiaa. Sukupuoli ei ole pelkästään biologinen ilmiö. Kehoni kanssa mulla ei ole yhtään mitään hätää, tykkään siitä jopa. Jos haluat psykoanalysoida toisia, heitä olisi varmaan ensin fiksua kuunnella.
No mä kyllä pidän itseäni naisena vain siksi että olen biologisesti nainen (sex). Jos alkaisin ajatella sukupuoltani gender -kantilta kaikki muuttuisi hankalammaksi. Oon vaikka sitten miehekäs nainen, androgyyni nainen, ruma nainen - what ever. Tunnen olevani nainen koska mulla on naisen sykupuolielimet.
Eihän sukupuolta usein ajatellakaan/koeta. Tai rotua, jos elää geneerisessä ympäristössä tai vaikka sitä, ettei kärsi oppimisvaikeuksista. Noita asioita ajattelee lähinnä silloin, jos asiassa on joku ongelma.
Se tarkoittaa sitä että joku kokee sukupuoliroolit niin sisäsyntyisiksi, että hänen on pakko väittää ettei hän olekaan biologisesti sitä mitä on karatakseen niitä. Siitähän tuossa on aina kyse.