Lue keskustelun säännöt.
Tuli ikävä 1980-lukua
Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.
Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.
ps. sulla on joku ikäkriisi
Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.
Stressi on valinta.
Tarvitseeko ihminen oikeasti aina sen uusimman puhelimen? Tarvitseeko ihmisen olla somessa koko ajan päivittämässä aamupuuronsa upeutta?
Tuli kyllä vähän ikävä Nintendoa, Segaa ym. Mario ja Sonic, missä olette:)
Ei tarvitse, mutta olen sitä ikäluokkaa, joka on kasvanut tämän kehityksen mukana, eli 80-luvulla syntynyt. Vaikea on irtautua kaikesta elektroniikasta ja en itsekään enää oikein osaa tehdä mitään ilman. Nytkin naputtelen av-palstalle, vaikka varmasti löytyisi järkevämpää tekemistä. Pitäisi varmaankin muuttaa korven keskelle ja jättää puhelin kotiin, vaikka ei sekään ihmisten aitoa läsnäoloa takaisin toisi, sillä olisin siellä korvessa yksin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kasarilta välilllä kaipaa pieniä asioita, vaikka monet isot asiat ovat tietysti nykyään paremmin esim. osataan parantaa sairauksia mihin kasarilla kuoltiin, ahdistavalle eksälle voi saada lähestymiskiellon jne.
-pelit jotka oli yksinkertaisia mutta joissa oli ideaa ja jotka tuli myyntiin valmiina eikä jonain betaversioina: Tetris, Pacman, Super Mario jne.
-hampparit: Carrolsin clubburgeria on ikävä vieläkin. Nyt on vaan mäkkäri ja ravintolahampparit, Hesen majoneesisotkut on lähes syömäkelvottomia
-musiikki, suomirockin klassikoista diskohitteihin ja glamourheviin
-hassut villapaidat, sifonkihuivit, luonnollisuus. Ulkonäköpaineita oli, muttei läheskään niin paljon mitä nykyään.
-elintasokilpailua ei ollut niin paljon ja vähemmälläkin suorittamisella pärjäsi. Esim. riitti että osasi tehdä kotiruokaa, nykyään ollaan sitä mieltä että lapset syrjäytyy jos ei tarjota eksoottisia makuelämyksiä, tai oli ihan siistiä harrastaa hölkkää tai aerobicia, nyt pitää olla joku thriathlonisti-ultrajuoksija
80-luvulla elettiin nousukautta. Rahaa riitti niin yksityisillä kuin julkisellakin puolella. Kouluihin hankittiin uutta tekniikkaa, esim. piirtoheittimiä. Mikro-Mikko -edustajat kiertelivät työpaikoissa esittelemässä tietokoneita, jotka olivat olevinaan hyvinkin tehokkaita eivätkä enää huoneen kokoisia. Tosin silloin vielä moni esittelijä oli sitä mieltä, että pitää olla matemaattisesti lahjakas kyetäkseen tietokoneen käyttöön. Meille naisille näytettiin vain, miten sillä voi tehdä biorytmit! Varsinaista hyötykäyttöä ei juuri esitetty.
70-luvulla oli ollut jonkinlainen pieni lama ja työttömyyttä, mutta niistä oli jo päästy ohi. Kekkonen jyrisi "Saatanan tunarit" ja lähetteli myllykirjeitään. Ne jotka älysivät ottaa asuntolainaa jo 70-luvulla, olivat onnekkaita, sillä inflaatio söi lainaa ja korot sai vähentää kokonaisuudessaan veroista. Me 80-luvulla asunnon hankkineet olimme aivan toisenlaisessa asemassa, kun 90-luvun alussa iski vuosisadan lama ja pankkikriisi jne. Korot nousivat toiselle kymmenelle, minulla pahimmillaan 13 %. Jospa olisikin ollut silloin 80-luvun lopulla kristallipallo, josta olisi nähnyt, mihin suuntaan maailma menee. Mutta kun ei ollut, niin siinä sitten kitkuteltiin. Meidän kunnankamreerilla ilmeisesti kristallipallo oli, sillä hän ajoi jo 80-luvun loppupuolella kustannustentaitto-ohjelman läpi. Elettiin vielä hyvää aikaa, mutta kunta alkoi jättää virkoja täyttämättä ja supisti määrärahoja. Silloin kenkutti, mutta ohjelma osoittautui myöhemmin siunaukseksi, sillä tulevista lamakausista kunta selvisi lähes kuivin jaloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.
Onnea 80-luvun elämäntavalle!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kasarilta välilllä kaipaa pieniä asioita, vaikka monet isot asiat ovat tietysti nykyään paremmin esim. osataan parantaa sairauksia mihin kasarilla kuoltiin, ahdistavalle eksälle voi saada lähestymiskiellon jne.
-pelit jotka oli yksinkertaisia mutta joissa oli ideaa ja jotka tuli myyntiin valmiina eikä jonain betaversioina: Tetris, Pacman, Super Mario jne.
-hampparit: Carrolsin clubburgeria on ikävä vieläkin. Nyt on vaan mäkkäri ja ravintolahampparit, Hesen majoneesisotkut on lähes syömäkelvottomia
-musiikki, suomirockin klassikoista diskohitteihin ja glamourheviin
-hassut villapaidat, sifonkihuivit, luonnollisuus. Ulkonäköpaineita oli, muttei läheskään niin paljon mitä nykyään.
-elintasokilpailua ei ollut niin paljon ja vähemmälläkin suorittamisella pärjäsi. Esim. riitti että osasi tehdä kotiruokaa, nykyään ollaan sitä mieltä että lapset syrjäytyy jos ei tarjota eksoottisia makuelämyksiä, tai oli ihan siistiä harrastaa hölkkää tai aerobicia, nyt pitää olla joku thriathlonisti-ultrajuoksija
Koskaan ei ole ollut sellaista elintasokilpailua kuin 80-luvun lopussa. Kaikki kuvittelivat olevansa miljonäärejä ja lapsilla piti olla Lacosteen villapaidat jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luku ei ollut näin ulkonäkökeskeistä.
Vm 68
Miten niin ei ollut? Kyllä silloin luokan nätit tytöt ja komeat pojat löysivät toisensa aivan kuin nykyisinkin. Lihavia haukuttiin silloinkin. Vaatteilla ja meikeillä koreiltiin siinä kuin tänä päivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 81-90, ja kyllä silloin oli rahaa perusopetuksessa; joka vuosi uudet oppikirjat joka kouluaineessa. Nyt lapsen ”kirjat” ovat mallia liimattu paperi vihkossa ;-)
Mun mielestä aikakausia on vaikea verrata omassa elämässä, koska lapsena maailmaa katsoi niin eri vinkkelistä kuin nuorena tai aikuisena. 80-luvulla tuloerot olivat kyllä pienempiä ja kulutettiin vähemmän. Alennusmyynnit olivat tyyliin joulun jälkeen ja heinäkuussa. Terveyskeskus oli auki klo 20 iltaisin ja sinne sai ajan vaikka samalle päivälle. Tämä siis Espoossa.
Oma suosikkivuosikymmen on 90-luku, koska olin silloin nuori ja nuori aikuinen eli elämä oli edessä, tuli opiskeltua, matkusteltua ja ihan hyvin työllistyttyäkin lamasta huolimatta. Nämä kaksi seuraavaa vuosikymmentä ovat olleet sitten aikuiselämää peruskaavalla töitä, asunnonostoja ja -vaihtoja, perheellistyminen jne. Silti sitä välillä kaipaa nuoruusaikaa, kun maailma oli niin avoinna mahdollisuuksineen.
Tilasojen mukaan tuloerot ovat kasvaneet 80-luvusta 5% ja loppu on ajan kultaamia muistoja. Minä muistan odottaneeni terveyskeskuksessa 8 tuntia, kun käteni oli murtunut, joten ei se kaikkialla toiminut silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti, ei internettiä, ei halpaa tietotekniikkaa, eikä paljon muutakaan.
Nykyaikana on aina kaikki paremmin, mutta somesta ym. lieveilmiöistä pysyn luonnollisesti erossa.
Meillä kyllä oli tietokone ja pelejä kuten tetris. Mutta saimme pelata pari tuntia viikossa. Eniten kai kaipaan ihmisten läsnäoloa. Vaikea selittää. Itsestäni tuntuu, etten enää osaa edes kunnolla keskittyä mihinkään.
Kylmä sota, ydinonnettomuus, asevarustelu, happosateet ja kuolleet metsät, Rooman klubi kertoi öljyn ja metallien loppuvan..
Kasariteini kirjoitti:
Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.
Onnea 80-luvun elämäntavalle!
Olet vähän yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko 80-luvun lopun kasinovuodet "loisteliasta" aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.
Onnea 80-luvun elämäntavalle!
Olet vähän yksinkertainen.
Hyvin mahdollista, mutta missä kohtaa olin väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä sai helposti. Ravintoloihin oli jonot.
Oli komeita miehiä ja hyvä meno päällä.
Discot!
Permikset ja se meikki.
Se oli vaan mahtavaa.
Olin itse tosiaan silloin lapsi. Muistan kaverin isosiskolla olleen kirjoituspöydän, jossa oli alapuolella tilaa meikeille ja hajuvesille sekä avattava peili. Se oli pikkutytöstä jotain tosi hienoa :D Samoin vaaleanpunaiset puhviverhot, vesisängyt ja aerobic. Silloin alkoi myös ulkomaille matkustaminen ilmeisesti yleistymään ja matkoja arvostettiin ihan eri tavalla, kuin nykyään.
80-luvulla uskalsi liftata pitkin Suomea. Samoin yöllä humalassa toikkaroida kotiin yöllä läpi kaupungin. Interreilaamassakin käytiin muutamana kesänä ja ei tarvinnut pelätä mitään.
Voi niitä aikoja.
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.
Onnea 80-luvun elämäntavalle!
Olet vähän yksinkertainen.
Hyvin mahdollista, mutta missä kohtaa olin väärässä?
Jos minä alan kasaroida, ei ympäröivä maailmani muutu kasariksi. En minä kaipaa jotain yksittäisiä asioita tai vihaa nykyhetkessä juuri vaikka älypuhelinta, jota ilman voi olla halutessaan, vaan sitä yleistä ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvun lopun kasinovuodet "loisteliasta" aikaa?
Kyllä, ainakin pääkaupunkiseudulla. Se juppikulttuuri oli jotain ihan uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.
Onnea 80-luvun elämäntavalle!
Olet vähän yksinkertainen.
Hyvin mahdollista, mutta missä kohtaa olin väärässä?
Jos minä alan kasaroida, ei ympäröivä maailmani muutu kasariksi. En minä kaipaa jotain yksittäisiä asioita tai vihaa nykyhetkessä juuri vaikka älypuhelinta, jota ilman voi olla halutessaan, vaan sitä yleistä ilmapiiriä.
Yleinen ilmapiiri katteettomassa tulevaisuudenuskossaan oli yltiöpositiivinen. Sehän 90-luvun laman aiheutti. Keskiluokkaiset ihmisetkin ottivat valuuttalainaa ja elivät velaksi kuin herrat konsanaan. Minusta siinä ei ole mitään erityisen hienoa. Päinvastoin on hyvä, että moni otti lamasta opikseen.
Ainakin minun tämän päivän tulevaisuudenuskollani on paljon kestävämpi pohja kuin silloin.
Ja ne kaikki tv-sarjat.
Mummo-sarja <3
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/11/mummo-tietotekniikan-pyorteissa