Ensi viikolla pitäisi kertoa että haluan lapseni sijaisperheeseen :(

Lapseni on ollut ammattimaisessa perhekodissa vuoden. Lapseni on vähintään joka toinen viikonloppu luonani sekä syys/joulu/talvi/pääsiäinen pidempiäkin aikoja. Kesällä myös arkipäiviä, viikkoja.

Tulen tämän perheen kanssa hyvin toimeen, heillä työskentelee myös sijaiset ja päätoiminen hoitaja.

Kun tilanteeseen päädyttiin, niin olin elänyt hyvin traumaattisessa parisuhteessa. Minulla oli kuitenkin mahdollisuuksia esittää toivomuksia minkätyyppisessä paikassa lapseni olisi. Kun tapasin heidät, niin intuitioni sanoi että näillä mennään.

He kunnioittavat minua äitinä enkä ole koskaan tuntenut pahoja sanoja. Minä olen lapselleni edelleenkin se yksi ja ainoa äiti. He ovat turvaverkko johon luotan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIstä teillä kiikastaa?

En tunne mitään kiintymystä, enkä yksinkertaisesti halua olla lapsen äiti.

Noita tukiperheitä joku ehdotti, niin niitä Pela myöntää tietääkseni 1v ylöspäin ja lapsi on reilusti alle sen 1v. Niissä tietääkseni 1-vuotiaatkin käy vain sen yhden yön. Ap

Sulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Onko sulla hoitokontaktia psykiatrialle?

Vierailija kirjoitti:

Miten kamalaa pientä vauvaa kohtaan että oma äiti ei tunne mitään kiintymystä lapseensa eikä halua olla oman lapsen äiti. Aivan itku tulee vauvasi puolesta kun mietin miten paljon omia lapsiani rakastan!

Kivat sulle. Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa on tyypillistä, ettei tunnesidettä lapseen synny. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.

Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.

Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.

.

Sijoituksissahan nimenomaan kannustetaan biologisia vanhempia olemaan tiiviisti yhteyksissä, ei yhteyden katkaiseminen lapseen ole millään lailla toivottavaa. Yleensä sitä paremmin lapsi voi mitä enemmän sijoitusperhe ja biovanhemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa.

30-luvulla taas kiellettiin vanhempia käymästä lastenkodissa katsomassa lapsiaan. Ei varmaan haluttu, että lapsi jää ikävöimään.

Mikä sitten mihinkin ajankohtaan hyväksi katsotaan.

Siihen aikaan lapsi saattoi joutua sairaalaan useaksi vuodeksi, ja vanhempia kiellettiin käymästä tapaamassa, koska ajateltiin, että lapsi ei ikävöi, jos ei näe vanhempiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käsittänyt että adoptiovauvat lähtee heti synnytyksen jälkeen uuteen kotiin, Voikohan vähän vanhempaa vauvaa siis antaa vielä adoptioon?

Tuolla joku puhui ensikodista ilmeisesti. Tällä paikkakunnalla semmoinen on ja olen käynyt tutustumassakin. Olen kuitenkin aika itsenäinen ja koen että asun mieluummin kotona. Siellä tuetaan (lähi)vanhemmuutta, josta itse taas haluan luopua. Ap

Adoption harkinta-aika on vähintään 8 viikkoa, jonka ajan vauvat ovat perhesijoituksessa, eivät tosiaan suoraan laitokselta mene adoptioperheeseen. Myös vanhempia lapsia voidaan adoptoida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.

Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.

Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.

.

Sijoituksissahan nimenomaan kannustetaan biologisia vanhempia olemaan tiiviisti yhteyksissä, ei yhteyden katkaiseminen lapseen ole millään lailla toivottavaa. Yleensä sitä paremmin lapsi voi mitä enemmän sijoitusperhe ja biovanhemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa.

30-luvulla taas kiellettiin vanhempia käymästä lastenkodissa katsomassa lapsiaan. Ei varmaan haluttu, että lapsi jää ikävöimään.

Mikä sitten mihinkin ajankohtaan hyväksi katsotaan.

Siihen aikaan lapsi saattoi joutua sairaalaan useaksi vuodeksi, ja vanhempia kiellettiin käymästä tapaamassa, koska ajateltiin, että lapsi ei ikävöi, jos ei näe vanhempiaan. 

Toi oli sairasta ihan kiintymyssuhdeteoriankin kannalta. Sitten sairastuttiin parikymppisenä psykoosiin tms.

Nykyisin toivottavasti ajatellaan eri tavalla. Tarkoituksena olisi yhdistää perhe ja tueta lapsen ja vanhemman tapaamisia niin paljon kuin voi.

Kurkkaapa Äimän sivut. Olisko teidän paikkakunnalla vertaistukiryhmää?

https://aima.fi/

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.

Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.

Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.

.

Sijoituksissahan nimenomaan kannustetaan biologisia vanhempia olemaan tiiviisti yhteyksissä, ei yhteyden katkaiseminen lapseen ole millään lailla toivottavaa. Yleensä sitä paremmin lapsi voi mitä enemmän sijoitusperhe ja biovanhemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa.

30-luvulla taas kiellettiin vanhempia käymästä lastenkodissa katsomassa lapsiaan. Ei varmaan haluttu, että lapsi jää ikävöimään.

Mikä sitten mihinkin ajankohtaan hyväksi katsotaan.

Siihen aikaan lapsi saattoi joutua sairaalaan useaksi vuodeksi, ja vanhempia kiellettiin käymästä tapaamassa, koska ajateltiin, että lapsi ei ikävöi, jos ei näe vanhempiaan. 

Oli niitä tuberkuloosiparantoloita joihin vietiin vastasyntynyt vauva ja vauva palautettiin äidille joskus 10 kk iässä. Moni näistä lapsista koki myöhemmin mielenterveysongelmia.