Ensi viikolla pitäisi kertoa että haluan lapseni sijaisperheeseen :(

Että ihan väkisin hoidoilla piti vauva saada ja sitten mies jätti niin vauva ei enää kiinnosta. Adoptio sillä vauva ansaitsee parempaa!

Onko ap mielestä vauvan vika että mies jätti? 

Taas näitä, jotka kuvittelevat että vauva-arki on vain tuhisevan palleron katselemista, vähän vaunulenkkejä ja ystävien treffailua. Ja ihmisiä, jotka ihastelevat vauvaa.

Kun arki lyö kasvoille, ei olekaan enää "tunteita". Vauva on vain väline saada jotain muilta, vaikka nyt siltä puolisolta.

Joku vanhemmuuskortti olisi kyllä ihan paikallaan...

Nro 48 ja 62 jatkaa...

Vuonna 2004 olimme sijaisperheessä jossa oli meidän lisäksi kaksi muuta sijoitettua lasta ja perheen oma tytär joka oli yläasteella. Tytär haukkui avoimesti meitä sijoituslapsia tyhmiksi ja idooteiksi. Minulla oli nelosluokalla numerot 8-9 välistä. Sijaisperheet äiti oli lihava leidi joka teki töitä kotona. Olisi ilmeisesti pitänyt omistaa kristallipallo ja telepaattiset kyvyt kun emme ikinä "älynneet tehdä mitä hän halusi". Olisi pitänyt siivota hänen jälkeensä keittiössä ja tehdä lumityöt. Äiti haukkui meitä uusavuttomiksi ja yksinkertaisiksi. Pakotti menemään kipeänä kouluun. Koska enhän minä oikeasti ole oksennustaudissa.

Vuonna 2005 olimme sijaisperheessä jossa oli meidän lisäksi neljä muuta sijoitettua lasta. Asuimme korvessa. Emme saaneet pitää puhelimia. Olis ollut ihan hyvä olla jos olis jotain sattunut ja naapuriin oli pari kilsaa. kaikki ovet olivat lukossa. Sijaisäiti ei ollut paikalla koskaan. Heillä oli toinen koti keskustassa. Meillä oli lastenhoitajat 24/7. Isän mielestä emme tarvinneet uusia vaatteita koska hän on käyttänyt jo 10 vuotta samoja farkkuja. Joo harvemmin lapset enää kasvaa 12- vuotiaana enää 🙄 isä piilotteli tavaroita ja syytti meitä varastamisesta. Ostivat laskettelu kausikortit rinteeseen. Viitenä päivänä viikossa oli pakko mennä laskemaan vaikka olisi ollut kokeita. Kaikki oli vahdittua ja valvottua. Isä päätti mitä puettiin kouluun ettei näyttänyt h*uralta, meikkiä ei saanut käyttää samasta syystä.

Ja tämä kaikki 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nro 48 ja 62 jatkaa...

Vuonna 2004 olimme sijaisperheessä jossa oli meidän lisäksi kaksi muuta sijoitettua lasta ja perheen oma tytär joka oli yläasteella. Tytär haukkui avoimesti meitä sijoituslapsia tyhmiksi ja idooteiksi. Minulla oli nelosluokalla numerot 8-9 välistä. Sijaisperheet äiti oli lihava leidi joka teki töitä kotona. Olisi ilmeisesti pitänyt omistaa kristallipallo ja telepaattiset kyvyt kun emme ikinä "älynneet tehdä mitä hän halusi". Olisi pitänyt siivota hänen jälkeensä keittiössä ja tehdä lumityöt. Äiti haukkui meitä uusavuttomiksi ja yksinkertaisiksi. Pakotti menemään kipeänä kouluun. Koska enhän minä oikeasti ole oksennustaudissa.

Vuonna 2005 olimme sijaisperheessä jossa oli meidän lisäksi neljä muuta sijoitettua lasta. Asuimme korvessa. Emme saaneet pitää puhelimia. Olis ollut ihan hyvä olla jos olis jotain sattunut ja naapuriin oli pari kilsaa. kaikki ovet olivat lukossa. Sijaisäiti ei ollut paikalla koskaan. Heillä oli toinen koti keskustassa. Meillä oli lastenhoitajat 24/7. Isän mielestä emme tarvinneet uusia vaatteita koska hän on käyttänyt jo 10 vuotta samoja farkkuja. Joo harvemmin lapset enää kasvaa 12- vuotiaana enää 🙄 isä piilotteli tavaroita ja syytti meitä varastamisesta. Ostivat laskettelu kausikortit rinteeseen. Viitenä päivänä viikossa oli pakko mennä laskemaan vaikka olisi ollut kokeita. Kaikki oli vahdittua ja valvottua. Isä päätti mitä puettiin kouluun ettei näyttänyt h*uralta, meikkiä ei saanut käyttää samasta syystä.

Ja tämä kaikki 2000-luvulla.

Olipa niin karseaa kokemusta ettei ole vieläkään myöhäistä tehdä ilmoitusta valvonta viranomaisille. Aina pitää tehdä eikä jättää silleen kun on jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä tajua, miksi rakkaus lapseen olisi riippuvainen siitä, onko isä kuvioissa vai ei. Onko se lapsi vain joku parisuhteen pönkittämisen väline, ja kun parisuhde loppuu, ei tarvita lastakaan. Etenkin, kun lapsi on ollut toivottu ja haluttu.

Ymmärrän tilapäiset inhontunteet etenkin pientä lasta kohtaan, onhan se vanhemmuus sitovaa ja joutuu luopumaan aika paljosta. Masennuskin on yksi vaihtoehto. Mutta ei se, että rakkaus lapseen loppuu, koska parisuhde loppuu.

No tämä! Onko se lapsi muka oikeasti vain joku parisuhteen jatke, yhteinen projekti tms eikä arvokas itsenään?

Tottakai vauvasta yksin huolehtiminen on rankkaa ja tunteet voivat mennä ääripäästä toiseen, mutta jotenkin vaan kylmää tuo asenne. Koska ei ole miestä, ei vauvakaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä, jotka kuvittelevat että vauva-arki on vain tuhisevan palleron katselemista, vähän vaunulenkkejä ja ystävien treffailua. Ja ihmisiä, jotka ihastelevat vauvaa.

Kun arki lyö kasvoille, ei olekaan enää "tunteita". Vauva on vain väline saada jotain muilta, vaikka nyt siltä puolisolta.

Joku vanhemmuuskortti olisi kyllä ihan paikallaan...

Joo, ja söpöjen pikkuvaatteiden shoppailua ja vauvan pukemista niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIstä teillä kiikastaa?

En tunne mitään kiintymystä, enkä yksinkertaisesti halua olla lapsen äiti.

Noita tukiperheitä joku ehdotti, niin niitä Pela myöntää tietääkseni 1v ylöspäin ja lapsi on reilusti alle sen 1v. Niissä tietääkseni 1-vuotiaatkin käy vain sen yhden yön. Ap

Vauva raukka 😢 pieni viaton lapsi kuuluu äidin luokse ja haluaa vain turvaa ja hoivaa.

ram kirjoitti:

Miksi v.tussa pitää niitä maailmaan vääntää kun ei kuitenkaan ole naista asiaa hoitaa?Taas yksi lapsi joka ei syö kuin maailman resursseja.On kyllä aika karua että jokaisella muijalla on OIKEUS synnyttää mutta ei vastuuta.Mitä se kondomipaketti maksaa pari euroa?

Pystyisitkö analysoimaan toimintaasi sen vertaa, että miksi sinun on aivan pakko päästä vastaamaan ja mouhoamaan, kun sinulla selvästi ei ole jaksamista eikä kykyä edes lukea kunnolla aloittajan tilanteesta? Tosi moni on tullut tänne hokemaan tuota typerää kondomi-kondomi-kondomi. Aloittaja on kertonut saaneensa lapsen hedelmöityshoidoilla. Oliko niin tärkeää päästä toistamaan tuo ainutkertainen ajatus, jonka noin neljä kertoi sinua ennen? Kiitos viisautesi jakamisesta, se selvästi suorastaan tulvii ylitse.

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä, jotka kuvittelevat että vauva-arki on vain tuhisevan palleron katselemista, vähän vaunulenkkejä ja ystävien treffailua. Ja ihmisiä, jotka ihastelevat vauvaa.

Kun arki lyö kasvoille, ei olekaan enää "tunteita". Vauva on vain väline saada jotain muilta, vaikka nyt siltä puolisolta.

Joku vanhemmuuskortti olisi kyllä ihan paikallaan...

Aika yksinkertainen ajatus. Vähän ärsyttää, kun mitään tietämättömät esittää noin yksinkertaisia arvioita.

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä, jotka kuvittelevat että vauva-arki on vain tuhisevan palleron katselemista, vähän vaunulenkkejä ja ystävien treffailua. Ja ihmisiä, jotka ihastelevat vauvaa.

Kun arki lyö kasvoille, ei olekaan enää "tunteita". Vauva on vain väline saada jotain muilta, vaikka nyt siltä puolisolta.

Joku vanhemmuuskortti olisi kyllä ihan paikallaan...

Sen masennuksen voi saada viiden lapsen kohdallakin. Ja joillekin se on ihan hormonaalisia. Toiset on hormoonihypessä synnytyksen jälkeen ja toisella ne vaikuttaa juuri toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä, jotka kuvittelevat että vauva-arki on vain tuhisevan palleron katselemista, vähän vaunulenkkejä ja ystävien treffailua. Ja ihmisiä, jotka ihastelevat vauvaa.

Kun arki lyö kasvoille, ei olekaan enää "tunteita". Vauva on vain väline saada jotain muilta, vaikka nyt siltä puolisolta.

Joku vanhemmuuskortti olisi kyllä ihan paikallaan...

Aika yksinkertainen ajatus. Vähän ärsyttää, kun mitään tietämättömät esittää noin yksinkertaisia arvioita.

No kerropa sitten, mikä muu kuin epärealistisen ruusuinen kuva arjesta voi aiheuttaa sen, että äiti (tai isä) alkaa inhota toivottua lastaan? Masennus nyt toinen selittävä tekijä.

Sen ymmärtäisin, jos lapsi olisi alunperinkin vahinko, jonka on "pitkin hampain" päätynyt pitämään.

Toivottavasti hänet saa pariskunta, joille hän on kauan toivottu, ja jotka rakastavat häntä yli kaiken ja loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko tosissaan lapses sinne.. ite asuin sellasessa reilu vuoden ja oli yhtä helvettiä. Valehteli sossulle minkä ehti, hakkasivat pienempiä lapsia, lupasi kaikenlaista mikä ei sitten pitänytkään. En toki sano että kaikki sijaisperheet olis samanlaisia mutta en ole pahemmin positiivistakaan kuvaa saanut muiltakaan..

Voi olla et ap:llä on mielenterveys ja päihdeongelma...ehkä peli on menetetty lapsen kannalta

MIKSET IE VITTU OTA TOTA LASTA JOS NIIN HÄIRITSEE?

Mun serkuilla on kans sen sortin kokemukset miten koiran virkaa hoidetaan sijaisperheessä. Ovat sanoneetkin, että voisivat kirjan kirjoittaa kokemuksistaan.

Ap, petät lapsesi. Olet lapsen ainoa turva, etkä edes viitsi yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Miten kamalaa pientä vauvaa kohtaan että oma äiti ei tunne mitään kiintymystä lapseensa eikä halua olla oman lapsen äiti. Aivan itku tulee vauvasi puolesta kun mietin miten paljon omia lapsiani rakastan!

Hyvä että huomasit että tässä keskustelussa oli nimenomaan kysymys sinusta ja sinun ylivertaisen hienosta äitiydestäsi! Pojot sulle!

Ei vaan voi vittu tällaisia ihmisiä. Kuvittelette vielä olevanne empaattisia, vaikka oikeasti hierotte suolaa ihmisen haavoihin oikein kaksin käsin. Mikä vittu teitä vaivaa? Ap. ehkä tarvitsisi tukea tässä tilanteessa, ei teidän oman kruunun kiillotusta. Varsinkin kun ette tunnu sitä edes itse tajuavan miten törkeitä olette.

Onpa täällä inhottavia juttuja sijaisperheistä. Onneksi suurin osa ei ole tuollaisia kuin kerrotte. Jos aloitus edes on totta ihan hyvä ratkaisu olisi sijaisperhe.

Sijaisäippä

Kyllä minulla on kokemusta vauva-arjesta. Meillä on 3v esikoinen, jonka saimme myös lapsettomuushoidoilla. Siksi juuri epäilenkin, ettei minusta ole tähän, koska hänen vauva-aikana minulla oli tukiverkosto ja mies.

100% yksin lapsen kanssa on aika haastavaa, eikä sitä mitkään tukitoimet korvaa että jos esimerkiksi minulle sattuisi jotakin, niin joku hoitaa lasta. Lisäksi univelka on melkoinen jos et voi nukkua yhtenäkään yönä. Itsellä päivällä 2-4h torkahtelut väsyttää vain lisää.

Eikä nämä edes ole tärkeimpiä syitä, vaan se että se tunne puuttuu. Ap

Kaikilla ei suinkaan vyöry mitään ylitsepursuavaa rakkautta vauvaa kohtaan, vaikka olisi kuinka toivottu lapsi. Silloin pitää vaan opettaa itsensä ajan kanssa rakastamaan. Hoivata, helliä, lässyttää jnejne ja kasvaa siihen vanhemmuuteen. Ei lyödä hanskoja tiskiin, kun ei olekaan sellaista, kuin instagramissa.

Lähes koko historian ajan naiset ovat pärjänneet ilman miestä lapsenhoidossa. Se on historiassa aika tuore ilmiö, että isät oikeasti osallistuvat.

Kyllä sinäkin ap pärjäät ja löydät ne tuntenetkin, kun pahin väsymys ja pettymys parisuhteen päättymisestä väistyvät.