Ensi viikolla pitäisi kertoa että haluan lapseni sijaisperheeseen :(

Joko terapiaa masennukseesi tai adoptio, tai molemmat.

Onko tutkittu babyblues?

On olemassa monenlaisia apukeinoja. Mun ystävä oli sellaisessa tukitalossa vauvansa kanssa. Siellä sai hoitoa, terapiaa, oli muitakin äitejä lapsineen, sai levätä, lapsen sai antaa hoitoon, ei tarvinnut olla lapsen kanssa koko aikaa, kun siltä ei ollenkaan tuntenut.

Ystävällä oli mieskin, sen lapsen isä ja hän kyläili tukitalossa, kun töiltään pääsi. Oli yhteisiä terapioita, jossa miestä tutustutettiin vaimonsa ongelmaan.

He olivat siellä talossa lähes puoli vuotta ja hoidot jatkuivat vielä pitkän aikaa sen ulkopuolellakin.

Suht nopea päätös sulta, jos lapsikin on vielä reilusti alle vuoden. Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa. Lisäksi se lapsen kanssa kaksin jäämisen pelko on sulla todella konkreettisesti, jos lapsen isäkin on pois pelistä ja sulla ei ole sisaruksia, vanhempia - turvaverkkoa. Pyydä tutkimuksia ja tukea.

Ei se rakkaus kaikille tule välttämättä ollenkaan, mutta nyt on liian aikaista sanoa vielä.

Voimia ja rakkautta sulle.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.

Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.

Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.

.

Sijoituksissahan nimenomaan kannustetaan biologisia vanhempia olemaan tiiviisti yhteyksissä, ei yhteyden katkaiseminen lapseen ole millään lailla toivottavaa. Yleensä sitä paremmin lapsi voi mitä enemmän sijoitusperhe ja biovanhemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa.

Miten ois avoin adoptio?

Älä anna sijoitukseen noin pientä, vaan mahdollisimman pysyvät asumisolot lapselle. Tuossa iässä muodostuu perusturvallisuus ja se kärsii pomputtelusta. Noin pienelle löytyy helposti adoptiovanhemmat.

Pystytkö hetkeksi asettumaan lapsen asemaan, siis lapsen jonka äiti ei halunnut pitää tätä? Mieti mitä haluaisit kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko tosissaan lapses sinne.. ite asuin sellasessa reilu vuoden ja oli yhtä helvettiä. Valehteli sossulle minkä ehti, hakkasivat pienempiä lapsia, lupasi kaikenlaista mikä ei sitten pitänytkään. En toki sano että kaikki sijaisperheet olis samanlaisia mutta en ole pahemmin positiivistakaan kuvaa saanut muiltakaan..

Kaverin perhe oli hyvä sijaisperhe, he pitivät myös minusta ja siskosta huolta ihan pyytämättä.

Kyllä voisin miettiä adoptiotakin.

Raskaus ei ollut vahinko, vaan pitkään toivoimme. Siksi en osannut edes miettiä aborttia, minulla oli kova keskenmenon pelko. Liekö olisin aborttia lapsettomuus potilaana saanutkaan.

Sitten oma elämäntilanne muuttui, tuli ero yms. ja vähitellen menetin kaikki tunteet lapseen.

Seuraavaa kertaa "sikiämisen" suhteen ei tule, koska raskaaksi tulo on muutenkin aika mahdotonta enkä ole nyt edes siis enää suhteessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin miettiä adoptiotakin.

Raskaus ei ollut vahinko, vaan pitkään toivoimme. Siksi en osannut edes miettiä aborttia, minulla oli kova keskenmenon pelko. Liekö olisin aborttia lapsettomuus potilaana saanutkaan.

Sitten oma elämäntilanne muuttui, tuli ero yms. ja vähitellen menetin kaikki tunteet lapseen.

Seuraavaa kertaa "sikiämisen" suhteen ei tule, koska raskaaksi tulo on muutenkin aika mahdotonta enkä ole nyt edes siis enää suhteessa. Ap

Et ole tosissasi?!? Molemmat toivoivat lasta pitkään ja nyt kumpikaan ei lasta halua pitää?

Siis miksi? Ei herranen aika. Vieras on vieras, oma on oma. Ei siellä sijaisperheessä mitään semmoista hoivaa saa, johon sinä et pystyisi puhumattakaan rakkaudesta. Onko tilanne oikeasti niin huono, ettei sinusta ole vanhemmaksi????

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkittu babyblues?

On olemassa monenlaisia apukeinoja. Mun ystävä oli sellaisessa tukitalossa vauvansa kanssa. Siellä sai hoitoa, terapiaa, oli muitakin äitejä lapsineen, sai levätä, lapsen sai antaa hoitoon, ei tarvinnut olla lapsen kanssa koko aikaa, kun siltä ei ollenkaan tuntenut.

Ystävällä oli mieskin, sen lapsen isä ja hän kyläili tukitalossa, kun töiltään pääsi. Oli yhteisiä terapioita, jossa miestä tutustutettiin vaimonsa ongelmaan.

He olivat siellä talossa lähes puoli vuotta ja hoidot jatkuivat vielä pitkän aikaa sen ulkopuolellakin.

Suht nopea päätös sulta, jos lapsikin on vielä reilusti alle vuoden. Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa. Lisäksi se lapsen kanssa kaksin jäämisen pelko on sulla todella konkreettisesti, jos lapsen isäkin on pois pelistä ja sulla ei ole sisaruksia, vanhempia - turvaverkkoa. Pyydä tutkimuksia ja tukea.

Ei se rakkaus kaikille tule välttämättä ollenkaan, mutta nyt on liian aikaista sanoa vielä.

Voimia ja rakkautta sulle.

Baby blues on eri asia kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Baby blues on nopeasti ohi menevä alakuloisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.

Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.

Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.

.

Sijoituksissahan nimenomaan kannustetaan biologisia vanhempia olemaan tiiviisti yhteyksissä, ei yhteyden katkaiseminen lapseen ole millään lailla toivottavaa. Yleensä sitä paremmin lapsi voi mitä enemmän sijoitusperhe ja biovanhemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa.

30-luvulla taas kiellettiin vanhempia käymästä lastenkodissa katsomassa lapsiaan. Ei varmaan haluttu, että lapsi jää ikävöimään.

Mikä sitten mihinkin ajankohtaan hyväksi katsotaan.

Kyllä siinä sen sijaisperheessä elämä ja yhdessäolo lapsen kanssa kärsii, jos lapsi koko ajan kaipaa oikeita vanhempiaan. Sijaisvanhemmat ei sitten ehkä kiknny kunnolla lapseen, joka koko ajan kitisee omien oikeiden vanhempien perään. Ja kun sijaisvanhemmat ei kiknny, se on lapselle vahingoksi. Parempi, jos kiintyisivät kuin omaansa.

Olen käsittänyt että adoptiovauvat lähtee heti synnytyksen jälkeen uuteen kotiin, Voikohan vähän vanhempaa vauvaa siis antaa vielä adoptioon?

Tuolla joku puhui ensikodista ilmeisesti. Tällä paikkakunnalla semmoinen on ja olen käynyt tutustumassakin. Olen kuitenkin aika itsenäinen ja koen että asun mieluummin kotona. Siellä tuetaan (lähi)vanhemmuutta, josta itse taas haluan luopua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin miettiä adoptiotakin.

Raskaus ei ollut vahinko, vaan pitkään toivoimme. Siksi en osannut edes miettiä aborttia, minulla oli kova keskenmenon pelko. Liekö olisin aborttia lapsettomuus potilaana saanutkaan.

Sitten oma elämäntilanne muuttui, tuli ero yms. ja vähitellen menetin kaikki tunteet lapseen.

Seuraavaa kertaa "sikiämisen" suhteen ei tule, koska raskaaksi tulo on muutenkin aika mahdotonta enkä ole nyt edes siis enää suhteessa. Ap

Et ole tosissasi?!? Molemmat toivoivat lasta pitkään ja nyt kumpikaan ei lasta halua pitää?

Kyllä. Mies halusi yllättäen erota vaikka tulin pitkän yrityksen jälkeen raskaaksi eikä ollut raskaudesta ollut ollenkaan kiinnostunut tai lapsesta. Itse taas vähitellen menetin tunteeni lasta kohtaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin miettiä adoptiotakin.

Raskaus ei ollut vahinko, vaan pitkään toivoimme. Siksi en osannut edes miettiä aborttia, minulla oli kova keskenmenon pelko. Liekö olisin aborttia lapsettomuus potilaana saanutkaan.

Sitten oma elämäntilanne muuttui, tuli ero yms. ja vähitellen menetin kaikki tunteet lapseen.

Seuraavaa kertaa "sikiämisen" suhteen ei tule, koska raskaaksi tulo on muutenkin aika mahdotonta enkä ole nyt edes siis enää suhteessa. Ap

Aivan kauheaa. Ehkä olet vain masentunut ja tarvitset apua?

Kasva naiseksi ja kanna vastuusi, jos et olisi halunnut lasta olisit käyttänyt kondomia.

Saatko hoitoa masennukseen? Tai onko sitä diagnosoitu? Tuo on niin tyypillinen kaava, että voisin maallikonakin tehdä diagnoosin. Oikeasti en tietenkään. Mutta jos se on masennusta, niin siitä voi parantua. Voi olla ihan pelkästään hormonaalista.

Vierailija kirjoitti:

Olen käsittänyt että adoptiovauvat lähtee heti synnytyksen jälkeen uuteen kotiin, Voikohan vähän vanhempaa vauvaa siis antaa vielä adoptioon?

Tuolla joku puhui ensikodista ilmeisesti. Tällä paikkakunnalla semmoinen on ja olen käynyt tutustumassakin. Olen kuitenkin aika itsenäinen ja koen että asun mieluummin kotona. Siellä tuetaan (lähi)vanhemmuutta, josta itse taas haluan luopua. Ap

Tuo ja edellinen kommenttisi kuulostaa siltä että olet aika pahasti henkisesti jumissa. Miten voi käydä niin että hoidoilla aikaansaatu vauva ei ole haluttu? Adoptio on lapsen kannalta hyvä, jos olet varma tai jos tuo on sinulle tyypillistä järkeilyketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.

Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.

Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.

.

Sijoituksissahan nimenomaan kannustetaan biologisia vanhempia olemaan tiiviisti yhteyksissä, ei yhteyden katkaiseminen lapseen ole millään lailla toivottavaa. Yleensä sitä paremmin lapsi voi mitä enemmän sijoitusperhe ja biovanhemmat ovat tekemisissä toistensa kanssa.

Niin kannustetaankin, ja se on tärkeää silloin kun vanhemmalla on toivomus onnistua vanhempana, mutta jokin kriisi elämässään joka estää sen. Sijoitus on tarkoitettu niille vanhemmille, jotka haluavat olla vanhempia, ja työskentelevät aktiivisesti kyetäkseen siihen joskus. Tällöin on todella tärkeää ylläpitää suhteita biologisen vanhemman ja lapsen välillä.

Ap:n tilanne ei ole tämä, vaan hän ei halua lasta, ei halua olla vanhempi, eikä ole motivoitunut noita asioita itsessään muuttamaan. Sijoitus ei siis ole oikea vaihtoehto, vaan adoptio.

Adoptiossa lapsi saa oikeat omat vanhemmat, oikean oman perheen.

Perheen joille tuo lapsi voi olla vuosia odotettu ja toivottu, jotka antavat hänelle oman nimensä, kotinsa, sukunsa, kulttuurinsa.

Adoptio on selkeästi tässä tilanteessa lapsen paras.

Vierailija kirjoitti:

Kasva naiseksi ja kanna vastuusi, jos et olisi halunnut lasta olisit käyttänyt kondomia.

Miten lapsettomuushoidoissa käytetään kumia? Ap

Ja on typerää ajatella että lapsi jotenkin ensisijaisesti hyötyisi suhteista biologiseen vanhempaan. Melkein kaikki voivat lisääntyä, ei se äitiys tee ihmisestä jotenkin pyhää tai parempaa. Ihminen on yhtä hyvä vanhempi kuin mitä hän on ihminen ylipäätään, ja lapsen etua mietittäessä tulisi aina miettiä mitä biologisella äidillä on hänelle tarjota ihmisenä, eikä antaa automaattista arvoa sille kuka hänet on synnyttänyt. Ei siitä kuuluisi saada niin paljon pisteitä kuin mitä annetaan.