Ensi viikolla pitäisi kertoa että haluan lapseni sijaisperheeseen :(
Silloin on palaveri, johon tulee sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä ja entinen mieheni. Ajattelin sanoa sen siellä ääneen, pakkohan se on. En voi pantata asiaa enää pitempään omassa päässäni.
Tuntuu vaan kauhealta sanoa se ääneen, kun sosiaalityöntekijä on paikalla. Mutta toisaalta pelkään, että mitä jos jätänkin sen sanomatta ja en uskallakaan.
Haluan kuitenkin tosissaan pohtia lapsen asumista muualla.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
No olisiko mahdollista harkita että lapsi asuisi entisen miehesi eli isänsä luona?
En usko, kun hän ei itselleen huoltajuutta haluaisi. Pelkään vaan että saan vaan tukitoimia päälleni, eikä minua oteta vakavasti. Se että perhetyöntekijä käy auttelemassa ei ratkaise tilannetta. Ap
Laita jo etukäteen sähköpostilla, se voi olla helpompi. Entä joku tukiperhe? Lapset voi olla sovitusti useinkin siellä. No en tiedä mitä palveluja on oikeasti saatavissa ja mitä paperilla.
Mieti haluatko tosissaan lapses sinne.. ite asuin sellasessa reilu vuoden ja oli yhtä helvettiä. Valehteli sossulle minkä ehti, hakkasivat pienempiä lapsia, lupasi kaikenlaista mikä ei sitten pitänytkään. En toki sano että kaikki sijaisperheet olis samanlaisia mutta en ole pahemmin positiivistakaan kuvaa saanut muiltakaan..
On kaikkien, etenkin lapsen, etu kun kerrot rehellisesti mitä haluat ja miksi. Ne tilanteet eivät ole helppoja meille sosiaalityöntekijöillekään, mutta vain aito keskustelu tuottaa hyviä tuloksia. Rohkeutta ♥️ muista, että rakkautta on myös se että osaa päästää irti silloin, kun tilanne sitä vaatii.
Parempi laittaa ajoissa sijoitukseen, niin ei tarvitse ammetta käyttää.
Vierailija kirjoitti:
MIstä teillä kiikastaa?
En tunne mitään kiintymystä, enkä yksinkertaisesti halua olla lapsen äiti.
Noita tukiperheitä joku ehdotti, niin niitä Pela myöntää tietääkseni 1v ylöspäin ja lapsi on reilusti alle sen 1v. Niissä tietääkseni 1-vuotiaatkin käy vain sen yhden yön. Ap
Voisiko lapsi muuttaa Sun vanhemmille tai Sun sisaruksilla?
Sulla on ehkä semmoinen synnyttäneen masennus kausi.
Vierailija kirjoitti:
Mieti haluatko tosissaan lapses sinne.. ite asuin sellasessa reilu vuoden ja oli yhtä helvettiä. Valehteli sossulle minkä ehti, hakkasivat pienempiä lapsia, lupasi kaikenlaista mikä ei sitten pitänytkään. En toki sano että kaikki sijaisperheet olis samanlaisia mutta en ole pahemmin positiivistakaan kuvaa saanut muiltakaan..
Kyllä olen kuullut näistäkin. Yksi tuttuni asui lapsena tuon tapaisessa perheessä ja siitä on jäänyt hänelle ikuiset traumat.
Luotan kuitenkin siihen että suurin osa sijaisperheistä on hyviä ja että lapsi saa rakastavan kodin. Ap
Jos et halua olla lapsen äiti ja lapsi on noin pieni, niin anna adoptoitavaksi.
Lapsi saa heti turvaa ja pysyvyyttä, ja hänen uudet vanhempansa sitoutuvat häneen heti kuin omaansa.
Tiedän parin jossa heidän tyttärensä oli sijoitettuna melkein 10 vuotta ennen adoptiopäätöstä, sillä biologinen äiti el osannut tehdä lopullista irtautumista.
Se on itsekästä ja julmaa, tämäkin perhe eli jatkuvassa epävarmuudessa, joka aivan varmasti heijastuu omaan vanhemmuuteen ja lapsen hyvinvointiin.
Siis kumpaakaan vanhempaa ei nappaa vanhemmuus, joten yhteiskunnan pitäisi maksaa kallis sijaishoito. Isä ottakoon nyt vuorostaan vetovastuun, että ap saa levätä ja koota itsensä. Sitten molemmat vanhemmat kantakoot vastuun tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsi muuttaa Sun vanhemmille tai Sun sisaruksilla?
Ei ole vanhempia eikä sisaruksia. Tai muita sukulaisia. Tämä on yksi syy kun ei ole ollenkaan tukiverkkoa. Lapsi ansaitsee ehjän kodin ja sukulaisia. Ap
Miten kamalaa pientä vauvaa kohtaan että oma äiti ei tunne mitään kiintymystä lapseensa eikä halua olla oman lapsen äiti. Aivan itku tulee vauvasi puolesta kun mietin miten paljon omia lapsiani rakastan!
Kiintymyksen puuttuuminen on tuossa vaiheessa aika yleistä. Lapsi on lapsi. Siinä tarvitaan vastuuta. Kiintymyksillä romantisoidaan tosielämää turhaan. Kiintymys tulee ajan myötä. Ehkä sijaisperhe tai adoptioon antaminen on hyvä, jos tuntuu vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIstä teillä kiikastaa?
En tunne mitään kiintymystä, enkä yksinkertaisesti halua olla lapsen äiti.
Noita tukiperheitä joku ehdotti, niin niitä Pela myöntää tietääkseni 1v ylöspäin ja lapsi on reilusti alle sen 1v. Niissä tietääkseni 1-vuotiaatkin käy vain sen yhden yön. Ap
Ennen kuin seuraavan kerran taas sikiät, niin kannattaisiko vaikka miettiä mitä elämältä haluaa. Ei vaadi rakettitiedettä tajuta, mitä kaikkea se vauva tuo mukanaan. Ja jos joku "vahiko" kuitenkin käy, niin raskaudenkeskeytyskin on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIstä teillä kiikastaa?
En tunne mitään kiintymystä, enkä yksinkertaisesti halua olla lapsen äiti.
Noita tukiperheitä joku ehdotti, niin niitä Pela myöntää tietääkseni 1v ylöspäin ja lapsi on reilusti alle sen 1v. Niissä tietääkseni 1-vuotiaatkin käy vain sen yhden yön. Ap
Tiedän tunteen. Itselläni oli pitkä lapsettomuus ja sen päälle hankala raskaus ja järkyttävä synnytys. Halusin antaa lapseni adoptioon, koska ajattelin sen olevan hänelle parempi. En kuitenkaan löytänyt mielessäni tarpeeksi hyvää perhettä lapselle. Niin minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Se kun selvisi niin hoito auttoi. Ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Tunsin olevani hyvä äiti ja sain henkiset voimavarani takaisin. Edelleen tunnen ja tiedän olevani hyvä äiti ja minulla on hyvin läheiset suhteet upeaan teiniini. Avun pyytäminen on ensi askel. Toivottavasti apu on oikean laista.
Eikö pysyvä ratkaisu olisi lapselle paras? Siis ihan adoptio? En usko että tekee hyvää lapselle kiintyä sijaisperheeseen ja sitten taas joutua muuttamaan, joko takaisin äidin luo tai toiseen sijaisperheeseen jos äiti ei edelleenkään jaksa. Johonkin pitäisi saada kiinnittyä kunnolla ja pysyvästi, ei riitä että perustarpeista huolehditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIstä teillä kiikastaa?
En tunne mitään kiintymystä, enkä yksinkertaisesti halua olla lapsen äiti.
Noita tukiperheitä joku ehdotti, niin niitä Pela myöntää tietääkseni 1v ylöspäin ja lapsi on reilusti alle sen 1v. Niissä tietääkseni 1-vuotiaatkin käy vain sen yhden yön. Ap
Ennen kuin seuraavan kerran taas sikiät, niin kannattaisiko vaikka miettiä mitä elämältä haluaa. Ei vaadi rakettitiedettä tajuta, mitä kaikkea se vauva tuo mukanaan. Ja jos joku "vahiko" kuitenkin käy, niin raskaudenkeskeytyskin on keksitty.
Mitä? Eihän tuolla ole asian kanssa mitään tekemistä.
No olisiko mahdollista harkita että lapsi asuisi entisen miehesi eli isänsä luona?