Mitä "ylemmän keskiluokan" stereotypioita kadehdit tai kaipaat omaan elämääsi? :)

Vierailija kirjoitti:

Kultuuri elämä. Eli jo se mahdollisuus käydä ooperassa, konserteissa, teatterissa usein ja hyvillä paikoilla.

Itse haluaisin käydä useammin ooperassa kuin kerran vuodessa mutta kun lippu maksaa ~100€ niin aika mahdotonta.

Oopperaan saa ns. piippuhyllylippuja halvalla. Muistaakseni heillä taisi olla sarjalippujakin. Kulttuuririennot ovat oikeasti edullinen harrastus.

Perintöä. Tulo-ja sivistystason perusteella meillä ollaan ylempää keskiluokkaa, mutta olen wt-perheestä ponnistanut luokkanousija. Isältä olisin saanut perinnöksi pelkkiä pelivelkoja ellen olisi kieltäytynyt perinnöstä, äiti ehtii ennen kupsahtamistaan tulla huijatuksi vielä moneen kertaan jos ylipäätään on vanhoilla päivillään saanut jotain kerrytettyä. Puolisolle perintöä on varmaan tulossa jonkin verran, mutta ei se tietenkään ole sama asia kuin jos minullakin olisi mahdollisuus rahoittaa yhteistä elämää perinnöllä.

Ihan rahan lisäksi kaipaisin myös perintöesineitä, jotain muistoja vaikka mummoista ja vaareista. Vanhemmat sössivät välinsä aikanaan heihinkin, joten minulle asti ei ole kulkeutunut mitään heistä, ei edes valokuvia. Se surettaa. Olisi jotenkin kiva jos meillä olisi suvussa kulkeneita esineitä joihin liittyy tarinoita. Nyt en ole edes kuullut niitä tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä, että olisi aina mahdollisuus esiintyä siistinä ja huoliteltuna.

Hiukset auki suoristettuina tai kiharrettuina tai vaihtoehtoisesti sievällä kampauksella. Vaaleissa ja tyylikkäissä vaatteissa. Tuoksuen tilanteesta riippuen joko miedosti saippualta tai laadukkaalta parfyymiltä.

Ei siis kuten tavallista 5-6 päivänä viikossa kuluneissa talvivaatteissa hikisenä polkemassa pyörällä loskan keskellä töihin ja siellä töissä hiukset tiukalla nutturalla päähineen alla, ruoankäryltä lemuten.

Voisitko tehdä niin että ottaisit itsellesi vähän aikaa, vaikka kerran kuussa tai jopa kerran viikossa jos oikein villiinnyt? Laittautuisit nätiksi ja laittaisit kynsiin vaaleaa lakkaa, hankkisit vaikka yhdenkin kauniin asun mihin pukeutua ja sen parfyymin (nämä voi ostaa pidemmän ajan kuluessa jos tulot on pienet). Menisit jonnekin -vaikka vaan kävelylle johonkin kivaan paikkaan jos et muualle pääse. Kuulostaa siltä että saisit oikeasti tällaisesta virtaa.

Tiedän, koska itselläni oli aikanaan vähän sama tilanne ja aloin tehdä näin. Todellakin piristi minua vähintään saman verran kuin Tallinnan-risteily työkavereita, ja vähitellen sain elämässä tehtyä muitakin myönteisiä pikku muutoksia.

Käsiin auttaa näin talvella se jos rasvaat niitä noin kymmenen minuutin välein. Lidlin Cienit ovat hyviä käsirasvoja. 

- Mitä "ylemmän keskiluokan" stereotypioita kadehdit tai kaipaat omaan elämääsi? -

Haluaisin asua kaupungin keskustassa loft asunnossa, käydä lomailemassa ulkomailla, haluan aloittaa jonkin liikunta tai musiikki harrastuksen, haluan ostaa uusin teknologiaa ja haluan käydä useammin kahviloissa.

Sellaista kaikkea kivaa mitä neljän seinän vankina yksin syvää yksinäisyyttä potien elävä pitkäaikaistyötön eipahemmin kykene tekemään. Jos esim puhelin hajoaa niin sitten on vain opeteltava pärjäämään ilman, sellaisiin ylemmän keskiluokan ylellisyyksiin älypuhelumeen tai tietokoneeseen ei köyhällä pitkäaikaistyöttömällä ole mahdollisuuksia.

Myönnän, että haaveilen välillä yleellisestä elämästä. Työskentelen parturi-kampaajana ja minulla on muutama vakioasiakas, jotka ovat yleisestä olemuksesta ja puheenaiheista (kulttuuri jne.) päätellen selvästi ylempää keskiluokkaa. Kadehdin:

- Kauniisti sisustettua kotia. Paljon kirjoja, taidetta ja perintöesineitä.

- Terveellisiä elämäntapoja. Tämäkin on stereotyyppistä, mutta usein he tuntuvat suosivan puhdasta luomu-ruokaa ja syövät terveellisesti. Alkoholia käytetään sivistyneesti eikä örvelletä. Urheiluun kannustetaan. (Verrattuna esimerkiksi minun lapsuuteeni: einesruokia, vanhmpien humalahakuista juomista, herkuilla palkitsemista eikä vanhemmat antaneet esimerkkiä tai kannustaneet liikkumaan.)

- Akateemista tutkintoa. Olisin toivonut, että vanhempani olisivat kannustaneet minua opiskelemaan, koska älyä olisi varmasti löytynyt. (Meidän suvussa arvostetaan enemmän sitä, että lapset hankitaan nuorina ja koulutuksena korkeintaan toinen aste.)

- Tasaisen onnellista ja huoletonta elämää. Ylemmän keskiluokan perheillä tuntuu harvemmin olevan ihmissuhdedraamoja tai rahahuolia.

Monilla tuntuu olevan epärealistisia käsityksiä ylemmän keskiluokan elintasosta. Oikeasti ylemmällä keskiluokalla ei ole varaa luksukseen, vaan eletään ihan normaalia arkea, vaikkakin ilman isompia rahahuolia. Tuloerot Suomessa on niin pieniä, ettei elintasossakaan ole isoja eroja alemman ja ylemmän keskiluokan välillä.