Mitä "ylemmän keskiluokan" stereotypioita kadehdit tai kaipaat omaan elämääsi? :)

Hyvää palkkaa. Enpä sitten oikeastaan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekoittuuko täällä keskiluokka ja ylempi keskiluokka? Tai ainakin nämä jutut kuten 'ei tarvitse aina ottaa sitä ihan halvinta matkaa', 'omakotitalo ja farmariauto' ei kuulosta mitenkään poikkeukselliselta.

Pakko kompata. Auto ja talo. No joo, ehkä jos se auto on tuliterä ja talo maksaa sen miljoonan, mutta kyllä ylempänä mainituilla spekseillä puhutaan jostain muusta kuin *ylemmästä* keskiluokasta.

Itse sitä mieltä, että auto voi hyvinkin vanha ja asunto edullinen, jos sama raha sijoitettu johonkin järkevään. Miljoonan sijoitus; 8% cap rate: 80 000 € / v + palkkatulot.

Vierailija kirjoitti:

Huolettomuus, hyvät perhesuhteet, tunne, että asiat ovat mahdollisia ilman taloudellisia esteitä ja huolia.

Sittenhän sulla olisi huolia työstä, mutta sehän olisikin "haasteellista". (Alempi keskiluokka tuntee stressiä ja kokee työssään muuta negatiivista. Ylemmälle vaikeudet on selätetty, ja työ tarjoaa vain haasteita.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesämökille olisi kyllä tilausta! Aina puhutaan että kaikki suomalaiset mökkeilee ja kaikilla on omat mökit, mutta vanhemmillani ei lapsuudessani ollut omaa mökkiä eikä sellaista mistään ole esim perintönäkään tulossa :(

Siis miten suvullasi ei voi muka olla minkäänlaista mökkiä? En ymmärrä.

Meitä on paljon, joilla ei ole kesämökkiä, eikä suvussakaan mökkiä. Yritä ymmärtää.

Varsinkin juhannuksena tuntuu siltä, että se mökki olisi oltava. Usein lähdemme reissuun juhannuksena, koska muuten mökittömyys tuntuisi vielä pahemmalta.

Harvoin nautin mökkeilystä juhannuksena. On paljon kivempi ajella ja pistäytyä tutuilla, nauttia kauniista luonnosta ja tunnelmasta.

Asun täällä entisessä Suomen pienimmässä kaupungissa, eikä täältä aina halua pois kun on ihmisiä, rantakahvilat auki jne.

Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Kultuuri elämä. Eli jo se mahdollisuus käydä ooperassa, konserteissa, teatterissa usein ja hyvillä paikoilla.

Itse haluaisin käydä useammin ooperassa kuin kerran vuodessa mutta kun lippu maksaa ~100€ niin aika mahdotonta.

Onko oikeasti tuo sadan euron lippu mikään kynnys oopperassa käymiseen. Jos kävisit sen toisen kerran vuodessa oopperassa niin se ei tekisi kuin alle 10 € kuukaudessa lisää kulttuurimenoja budjettiin. Eikö todellakaan pysty mistään sen vertaa nipistämään?

Etenkin kuka tahansa työssäkäyvä pystyy halutessaan käymään oopperassa ja teatterissa käytännössä vaikka kuinka monta kertaa vuodessa jos niin haluaa.

Tottakai sitä on oikeasti pienituloisia ja oopperassa käyntiin menee helposti rahaa myös lipun lisäksi matkoihin ynnä muihin. Mutta näin periaatteessa raha on aika huono tekosyy olla menemättä kulttuuririentoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneesti käyttäytyviä ystäviä ja sukulaisia haluaisin. Niistä muista puitteista ei niinkään väliä.

tämä.

Olisi kiva, jos suvussa olisi muitakin kuin kouluttamattomia duunareita ja lähihoitaja, mutta ei.

Vakituinen työpaikka, josta saa kunnon palkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultuuri elämä. Eli jo se mahdollisuus käydä ooperassa, konserteissa, teatterissa usein ja hyvillä paikoilla.

Itse haluaisin käydä useammin ooperassa kuin kerran vuodessa mutta kun lippu maksaa ~100€ niin aika mahdotonta.

Matkusta ulkomaille, esimerkiksi Ukrainassa ja Valko-Venäjällä oopperaliput maksavat muutaman euron. Itse lähden pojan kanssa Ukrainaan ja 5 yön matka maksaa 80 €/hlö sisältäen suoran menopaluu-lennon Suomesta ja 5 yön hotellimajoituksen omalla kylpyhuoneella ja matkat Kiovan lentokentältä Kiovaan ja takaisin.

Plz linkki mistä varasit!

Juurikin tuo sivistyneesti käyttäytyvät ystävät ja sukulaiset. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia järjestää juhlia ja kivoja illanviettoja, kun ei ole ketään ketä kutsua. Omat vanhemmat tai sisarukset eivät osaa edes kiitosta sanoa, saati jutella niitä näitä ilman, että haukutaan jotakin tai kiroillaan tai vedetään mutkat suoriksi politiikassa ja muissa päivän puheenaiheissa.

Ja ei meidänkään perheellä ole mökkiä, eikä miehen eikä minun vanhemmilla ollut. Ei ole ketään, kenen mökille mennä edes kerran vuodessa. Minä itse vietin lapsuuteni mummin mökillä, joka on nyt tätini ja hänen perheensä omistuksessa, eikä minulla ole sinne mitään asiaa :( Ikävä on kova vielä kymmenen vuodenkin jälkeen ja mietin aina välillä, onko siellä enää mitään minun tekemääni jäljellä.

Kesämökki, joka olisi alunperinkin tarkoitettu vapaa-ajan viettämiseen. Joo, meilläkin on ns. sukumökki - rapistuva pientila, jota riitaisa perikunta ei saa myytyä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ja illanistujaisia

Eikö tämä ole aika helposti toteuttettavissa? :) 

Jos sinulta kuitenkin löytyy ystäviä edes muutama, voithan itse alkaa järjestämään illanistujaisia ja pyytää vaikka kavereita tuomaan omiakin kavereita mukanaan..

No lähinnä kaljakavereita, joita näkee vain baarissa. Ei tulisi mieleenkään kutsua heitä kotiini. Tarkoitin sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi nauttia hyviä juomia ja ruokia ja pelata lautapelejä ja keskustella muustakin kuin siitä miten sipilä on perseestä. En koe, että olisi mitenkään helposti toteutettavissa

:(

Tässä alkaa muodostua "hyviä" ideoita miten tällaista kaipaavat saataisiin yhdistettyä... vastaus on tietenkin "arvostelen mun illallinen"-konseptin mukainen illallis-tapaaminen, missä neljä toisilleen vierasta emännöisivät/isännöisivät illan vuorollaan, ja saisivat mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Jonkun nettisivun rekisteröinnin kautta voisi sitten hakeutua näihin ryhmiin omalla asuinpaikallaan :D

-Ap

Tuohan on todella hyvä idea!

Taloudellista turvallisuutta ja sitä, etten olisi pitkäaikaissairaana työttömänä yhteiskunnan halveksittu hylkiö.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä puuttuu sivistyneet, jalat maassa- olevat mutta kuitenkin positiiviset ja menevät ystäväpariskunnat ja ystäväperheet. Itse järjestelisin mielelläni illallisia ja illanviettoja, mutta ystäväpiiriin kuuluu vähätuloisia perheitä joilla ei ole ikinä varaa/mahdollisuutta lasten hoitajiin, tai muuten ovat epäsosiaalisia ja / tai örveltävät sitten sen kerran kun porukalla nähdään ja alkoholia on yhtään tarjolla :(

Olisi ihana viettää pieniä arjen juhlia tasapainosten, onnellisten ja iloisten ihmisten kanssa!

Eipä ole tätä ennen käynyt mielessäkään, että nuo olisivat vain ylemmän keskiluokan elämään kuuluvia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultuuri elämä. Eli jo se mahdollisuus käydä ooperassa, konserteissa, teatterissa usein ja hyvillä paikoilla.

Itse haluaisin käydä useammin ooperassa kuin kerran vuodessa mutta kun lippu maksaa ~100€ niin aika mahdotonta.

Onko oikeasti tuo sadan euron lippu mikään kynnys oopperassa käymiseen. Jos kävisit sen toisen kerran vuodessa oopperassa niin se ei tekisi kuin alle 10 € kuukaudessa lisää kulttuurimenoja budjettiin. Eikö todellakaan pysty mistään sen vertaa nipistämään?

Etenkin kuka tahansa työssäkäyvä pystyy halutessaan käymään oopperassa ja teatterissa käytännössä vaikka kuinka monta kertaa vuodessa jos niin haluaa.

Tottakai sitä on oikeasti pienituloisia ja oopperassa käyntiin menee helposti rahaa myös lipun lisäksi matkoihin ynnä muihin. Mutta näin periaatteessa raha on aika huono tekosyy olla menemättä kulttuuririentoihin.

Kuten ihan ensin sanoin niin haluaisin käydä usein ja pystyä valitsemaan ne paremmat paikkat. Minä pyrin siihen että käymme 1-2 kertaa vuodessa jossain mutta ihanaa olisi jos voisi huolettomasti varata koko perheelle (1 aikuinen, 2teiniä) lipput vaikka joka toinen kuukausi. Osa-aikasena kauppan kassana niin joudun vähän aina miettimään mistä nipistän jotta saan rahat.

Kirjasto.

Olisi ihanaa kun olisi yksi huone täynnä kirjoja. Muhkea lukutuoli, kaunis jalkalamppu vieressä. Takka ja takkatuli luomassa tunnelmaa, sade ropisee ikkunaan.

Perinnöt.

Lehtijutuissa kun tehdään näistä haastatteluja niin melkein aina joku asuu mummon peeintötalossa tai asunnossa. Tai on tauluja, huonekaluja ja kauniita esineitä, joita on tullut sivulta perintönä. No, usein se kesämökkikin on vanhaa suvun perintöä.

Ja tietty niitä perintörahoja kaipaan. D

Vierailija kirjoitti:

Kirjasto.

Olisi ihanaa kun olisi yksi huone täynnä kirjoja. Muhkea lukutuoli, kaunis jalkalamppu vieressä. Takka ja takkatuli luomassa tunnelmaa, sade ropisee ikkunaan.

Perinnöt.

Lehtijutuissa kun tehdään näistä haastatteluja niin melkein aina joku asuu mummon peeintötalossa tai asunnossa. Tai on tauluja, huonekaluja ja kauniita esineitä, joita on tullut sivulta perintönä. No, usein se kesämökkikin on vanhaa suvun perintöä.

Ja tietty niitä perintörahoja kaipaan. D

Jahka mun vanhemmat kuolevat, saat kuule kaikki heidän kirjansa ja kirjahylly tulee kaupan päälle. Ja jos vielä enemmän kaipaat, niin multa saat toisen mokoman. Muhkea lukutuoli ja kaunis jalkalamppu vielä päälle. Takkaa en voi sulle lahjoittaa. Olen jo nyt tuskaillut oman valtavan kirjamääräni kanssa ja kauhuissani, kun joidenkin vuosien päästä tulee toinen mokoma lisää. Joten saat koko paskan, kunhan tulet hakemaan :D

Kaipaan sitä, että olisi aina mahdollisuus esiintyä siistinä ja huoliteltuna.

Hiukset auki suoristettuina tai kiharrettuina tai vaihtoehtoisesti sievällä kampauksella. Vaaleissa ja tyylikkäissä vaatteissa. Tuoksuen tilanteesta riippuen joko miedosti saippualta tai laadukkaalta parfyymiltä.

Ei siis kuten tavallista 5-6 päivänä viikossa kuluneissa talvivaatteissa hikisenä polkemassa pyörällä loskan keskellä töihin ja siellä töissä hiukset tiukalla nutturalla päähineen alla, ruoankäryltä lemuten.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä, että olisi aina mahdollisuus esiintyä siistinä ja huoliteltuna.

Hiukset auki suoristettuina tai kiharrettuina tai vaihtoehtoisesti sievällä kampauksella. Vaaleissa ja tyylikkäissä vaatteissa. Tuoksuen tilanteesta riippuen joko miedosti saippualta tai laadukkaalta parfyymiltä.

Ei siis kuten tavallista 5-6 päivänä viikossa kuluneissa talvivaatteissa hikisenä polkemassa pyörällä loskan keskellä töihin ja siellä töissä hiukset tiukalla nutturalla päähineen alla, ruoankäryltä lemuten.

Ai niin ja kädet sievinä! Eli siisti manikyyri, valkeat ja hyvin hoidetut kädet sievissä talvihansikkaissa.

Eikä kuten nykyisin kylmästä, jatkuvasta pesusta ja kemikaaleista sierettyneinä, kynnet (työn pakosta) lakatta ja ihan lyhyinä. Häpeän hirveästi näitä pesumuijan kouriani...

t: edellinen

.