Lapsettomuustausta, mutta antaakin oman lapsensa adoptioon?

Kuulostaa provolta.

Toisaalta, miksei. Tahaton lapsettomuus aiheuttaa usein vakaviakin mt-ongelmia jatkuessaan pidempään.

Riippuu millä tavalla se elämäntilanne muuttuu. Jos tulee esimerkiksi päihdeongelma tai sairastuu pahemmin, niin lapsen parasta kai siinä ajattelee.

No varmaan aika harvinaista, mutta jokainen tavallaan. Parempi lapselle toivottuna adoptiossa. Pohdin itsekin tätä raskaana ollessani, että jos antaisinkin vauvan pois. Vastuu hirvitti ajoittain. En antanut, en ole katunut.

Jos on hyväksynyt lapsettomuuden ja rakentanut elämänsä ja identiteettinsä sen pohjalta, niin onhan se vahinkovauva aika järkytys. Miksei tehnyt aborttia, miksi viimehetken paniikki?

Minä olen sellainen. En kyllä adoptiota harkinnut, vaan sijaisperhettä toiselle lapselle.

Esikoinen sai alkunsa ivf-hoidolla 3v yrityksen jälkeen. Toinen tärppäsi luomusti 2v siitä. Mutta sitten tuli odotusaikana ero, miestä ei kiinnostanut lapsi ollenkaan. Menetin myös kaikki muut tukiverkot ja kai vähän masennuin, koska odotin täysin yksin.