Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän lapseni pahan masennuksen vuoksi?
31.01.2018 |
Lapseni ovat siis tällä hetkellä hoidossa, koska en jaksa huolehtia heistä, enkä oikeastaan itsestänikään hirveästi.
Töissä pystyn joten kuten käymään, mutta sielläkin olen kuin huonokuntoinen robotti, joka tekee työnsä kuin ohjelmoituna.
Kotona huomaan etten ole syönyt oikein mitään, eikä kaapeissakaan juuri mitään syötävää ole.
Osa laskuista jäänyt maksamatta ihan vain siksi etten ole saanut aikaiseksi maksaa niitä.
Kukaan ei voi sanoa kauanko tämä kestää tai koska alkaa helpottamaan. Minulla on ikävä lapsiani, mutta heidän ei ole hyvä olla kotona, ainakaan niin kauan kun tämä olo on pahimmillaan.
Tuntuu niin lohduttomalta, kun tämä ei mene ohi millään, enkä edes ymmärrä mistä se johtuu. Ollaan tosin kohdattu paljon vastoinkäymisiä viimeaikoina, mutta ne asiat ovat jo parhain päin.
Apua hain jo silloin kun vointini alkoi huononemaan ja lopulta oli pakko luovuttaa äitinä oleminen, jotta lapset eivät kärsisi.
Onko täällä muita masennuksen kanssa eläviä äitejä?
Kommentit (33)
Käyt töissä diagnoosilla vaikea masennus, mutta et jaksa huolehtia itsestäsi etkä lapsistasi? Olisiko sairasloman ja prioriteettien harkinnan paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaslomalle mars nyt. Ei voi parantua jos ei hoida itseään. Minkälainen suhde hoitavaan lääkäriin? Keskustelutuki?
täällä vaikeasta masennuksesta kärsivä äiti. Olen sairaslomalla töistä, teen työkseni sen verran vaativaa ja henkisestikin raskasta työtä, ettei tässä tilassa onnistuisi millään. Lapset on päivät päiväkodissa ja illat arkea pyörittää pitkälti lasten isä. Hän laittaa ruoat, hakee ja vie lapset hoitoon, touhuilee lasten kanssa yms. Mä olen aika huonossa kunnossa nyt enkä paljon osallistu heidän juttuihinsa muuten kuin että tuijotan sohvalta mitä touhuilevat.
Mä hain ahdistukseeni apua. Hoidin lapset ja kodin yksin miehen harrastaessa ja työmatkaillessa minun ahdistuksesta välittämättä. Jouduin hoitotahon ja sossun tentattavaksi ja sitä kautta sossujen kanssa tapaamisiin. Siis minä, mies ei halunnut lähteä. Lastensuojeluilmoa ei tehty (eli oli siis ennalta harkittu sitäkin?). Todettiin, ettei lapsiin ole kohdistunut mitään laiminlyöntiä MINUN taholtani. Silti pisti miettimään avun hakeminen jatkossa. Missään vaiheessa ei ollut syytä epäillä laiminlyöntiä, mutta tuo ruljanssi kyllä pahensi oloani.
Lapset hoidossa missa? Kuulostaa oudolle etta toissa kayt mutta vaikea masennus? Vaikea masennus kun on muuta kun alakuloisuus tai vasyneisyys. Provo provo ja tosi paska sellainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni saan ainoastaan keskusteluapua.
Sairaslomalle se on vissiin jäätävä.
Aluksi ajattelin että työ pitäisi minut jotenkin tässä elämässä kiinni ja järjissäni, mutta kyllä tämä olotila töissäkin näkyy.
Lapset siis nyt hoidossa. Lastensuojeluun olen ollut yhteydessä ja tulen olemaankin. Minua pelottaa, että lapset joudutaan sijoittamaan jonnekkin, mutta se taitaa olla ainoa vaihtoehto, jos tämä ei ala tästä hellittämään.
Välillä teen pakolla asioita, joita ei huvittaisi tehdä, mutta asioita joita on pakko.
En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta en myöskään tahdo että kaikki leviää käsiin.
Ulos on "pakko" mennä välillä ihan muuten vaan, etten mökkiytyisi.
Sekään ei tunnu hyvältä. Suurimman osan ajasta makaan sohvalla, jos en ole töissä. Välillä käyn tapaamassa lapsiani.
Kaikki tuntuu kuitenkin aivan turhalta, vaikkei se ole. En vain jaksa
Ap
Voi hyvinkin olla niin, että sairasloma tuo sen verran vapautuvaa energiaa että jaksat hoitaa lapset. Ihan on pakko sanoa, etten ymmärrä kuinka työ voi pitää arjen kasassa jos lapsien lähtö on liipaisimella.
Ja kyllä, kroonista masennuskokemusta täällä 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla ole lääkitystä? Ellei ole niin soita heti lääkäriin aika että saat sellaisen. Silloin sossukin näkee että yrität auttaa itseäsi ja myös lapsia, se vain plussaa. Itsekään en pärjäisi ilman sitä. Olen kokenut vuosien masennuksen mutta lääkityksen avulla selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni saan ainoastaan keskusteluapua.
Sairaslomalle se on vissiin jäätävä.Aluksi ajattelin että työ pitäisi minut jotenkin tässä elämässä kiinni ja järjissäni, mutta kyllä tämä olotila töissäkin näkyy.
Lapset siis nyt hoidossa. Lastensuojeluun olen ollut yhteydessä ja tulen olemaankin. Minua pelottaa, että lapset joudutaan sijoittamaan jonnekkin, mutta se taitaa olla ainoa vaihtoehto, jos tämä ei ala tästä hellittämään.
Välillä teen pakolla asioita, joita ei huvittaisi tehdä, mutta asioita joita on pakko.
En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta en myöskään tahdo että kaikki leviää käsiin.
Ulos on "pakko" mennä välillä ihan muuten vaan, etten mökkiytyisi.
Sekään ei tunnu hyvältä. Suurimman osan ajasta makaan sohvalla, jos en ole töissä. Välillä käyn tapaamassa lapsiani.
Kaikki tuntuu kuitenkin aivan turhalta, vaikkei se ole. En vain jaksa
Ap
Vieläkin kuulostaa vähän oudolta. Käyt töissä, teet asioita jotta et mökkiytyisi eli kuulostaa aika normaalilta elämältä. Et oikein valaissut missä lapset on hoidossa? Asut siis yksin? Eli sinä siis totesit että olet masentunjut ja et jaksa ja annoit lapset hoitoon? (toisaalta hyvä niin, eihän sitä kukaan toinen voi toiselle masennus diagnoosia pistää väkisin) Siis minne? Vähän epämääräistä.
En minäkään lähde ikinä minnekään töiden jälkeen mutta en sentään makaa sohvalla kun ei siihen ole mahdollisuutta lasten takia. Arkisin lähinnä työ ja koti ja viikonloppuisin sitten jotain muuta. Minusta se on aika normaalia. Toisaalta en ole masentunut niinkuin sinä ap, vaikka aika "masentavaa" elämää ehkä vietämmekin joidenkin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lääkitys sulla on ja kauanko olet sitä syönyt? Syötkö vitamineja?
On hyvä, että poistut mukavuusalueeltasi ja teet edes jotain. Jäisit nyt vielä saikulle ja koeta parantua.
Lapset ovat nyt siis jollain tutulla, eivät avohuollonsijoituksessa? Se taitaa olla seuraava siirto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään keksi miten sanoisin tämän ilman että se kuulostaa syyllistävältä, en haluaisi syyllistää sinua sillä tiedän että masennus kamala sairaus. Mutta kun luin tekstisi, niin päällimmäinen ajatukseni oli että miten ihmeessä olet laittanut lapset "pois", mutta jatkat työssäkäyntiä? Kun voimat ovat ehtyneet, niin ne viimeiset voimanrippeet laitat ennemmin työssä pyristelyyn kuin lapsista huolehtimiseen? Sanon samaa kuin edellä on sanottu: sairaslomalle mars. Voimia sinulle.
NIin eihän tuo ap vastaa että minne hän on antanut lapset hoitoon? Ei vaikuta että lastensuojelu olisi lapset ottanut masennukset takia, mutta vaikuttaa että ei asuisi lasten kanssa kun antaa kuvan että ei ole lasten kanssa ollenkaan eli käy tapaamassa? Kyllä tää vähän haiskahtaa joiltain osin keksityltä.
Lastensuojelu voi toki ottaa lapset huostaan jos vanhemmalla on vaikea masennus siis ihan todettu vaikea masennus tai jos vanhempi itse pyytää että ei jaksa. Toisaalta jos jaksaa käydä töissä ja normaalille vaikuttaa eli mitään vakavia laiminlyöntejä lasten hoidossa ei ole, niin tuskin sitä vaikeaa masennusta aletaan kenellekään leipomaan diagnoosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin vähän häiritsee tuo vakava masennus diagnoosi. Siiihen kun yleensä kuuluu se että ei jaksa nousta sängyn pohjaltakaan eikä oikein kykene ollenkaan normaaliin elämään. Ei tuollainen ihminen pysty töissä käymään. Ja ulkonäössä, olemuksessa voi näkyä tai ei. Tosin jos ulkonäön takia aletaan diagnosoimaan masennusta niin puolet Suomen naisista olisi jonkin sortin masennus diagnoosin parissa.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin vähän häiritsee tuo vakava masennus diagnoosi. Siiihen kun yleensä kuuluu se että ei jaksa nousta sängyn pohjaltakaan eikä oikein kykene ollenkaan normaaliin elämään. Ei tuollainen ihminen pysty töissä käymään. Ja ulkonäössä, olemuksessa voi näkyä tai ei. Tosin jos ulkonäön takia aletaan diagnosoimaan masennusta niin puolet Suomen naisista olisi jonkin sortin masennus diagnoosin parissa.
Masennuksen oireet eivät aina ole tyypillisiä. Vakavasti masentunut voi olla vaikka se erittäin siistiltä ja laittautuneelta näyttävä ihminen joka työskentelee itsensä burnouttiin asti.
No ap miten ja minne päätit laittaa lapset pois? Missä ovat 24/7?
Saanko kysyä miten et jaksanut lasten kanssa? Etkö jaksanut enää ruokkia, vaatettaa, pestä, leikkiä, lukea... tai oikeastaan ei vanhemman nyt tarvitsekaan mikään leikkikaveri olla koko iltaa mutta etkö siis jaksanut tehdä mitään enää?
Menisit keskustelemaan jonnekin ja hae terapiaa. Niin ne mielen solmut aukeaa.
Sun pitäisi syödä hyvin että jaksat.
Se vaikuttaa mieleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin vähän häiritsee tuo vakava masennus diagnoosi. Siiihen kun yleensä kuuluu se että ei jaksa nousta sängyn pohjaltakaan eikä oikein kykene ollenkaan normaaliin elämään. Ei tuollainen ihminen pysty töissä käymään. Ja ulkonäössä, olemuksessa voi näkyä tai ei. Tosin jos ulkonäön takia aletaan diagnosoimaan masennusta niin puolet Suomen naisista olisi jonkin sortin masennus diagnoosin parissa.
Masennuksen oireet eivät aina ole tyypillisiä. Vakavasti masentunut voi olla vaikka se erittäin siistiltä ja laittautuneelta näyttävä ihminen joka työskentelee itsensä burnouttiin asti.
Vakavaan masennukseen kylläkin kuuluu se, että henkilö on ajoittain täysin toimintakyvytön. Ei jaksa joinain päivinä tai jaksoina edes nousta ylös, ei käy suihkussa viikkoon jne... Masennusta on eri asteista. Työssäkäyvä, aina siisti ihminen ei ole vakavasti masentunut.
Alue: Aihe vapaa
Up