Menetän lapseni pahan masennuksen vuoksi?

Työkaverilla oli vakava masennus. Hän ei oikeasti jaksanut käydä töissä, ei edes kaupassa. Ulkona hän kävi aikuisten lastensa kanssa, silloinkin todella patisteltuna. Nuorin lapsi eli 11v kuopus asui tuon aikaa siskonsa luona, koska siitä äidistä ei oikeasti ollut mitään tukea.

Siksi minusta ap:n lasten ei ole hyvä olla äitinsä lähellä, vaan elämässä ihan normaalia elämää sijaisperheessä tms. Lapsi ei ole terapialelu eli jos äiti ei jaksa mitään, ei siitä koidu lapselle muuta kuin kokemus, että hänen pitää jaksaa, kun äiti ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla oli vakava masennus. Hän ei oikeasti jaksanut käydä töissä, ei edes kaupassa. Ulkona hän kävi aikuisten lastensa kanssa, silloinkin todella patisteltuna. Nuorin lapsi eli 11v kuopus asui tuon aikaa siskonsa luona, koska siitä äidistä ei oikeasti ollut mitään tukea.

Siksi minusta ap:n lasten ei ole hyvä olla äitinsä lähellä, vaan elämässä ihan normaalia elämää sijaisperheessä tms. Lapsi ei ole terapialelu eli jos äiti ei jaksa mitään, ei siitä koidu lapselle muuta kuin kokemus, että hänen pitää jaksaa, kun äiti ei jaksa.

Näinhän se on, jos äiti ei jaksa tehdä mitään eli makaa vain sängynpohjalla niin silloin on lasten parempi olla muualla.

Tiedän ihmisen, joka sai diagnoosin vakava masennus vahvan itsetuhoisuuden vuoksi. Ei ollut koskaan poissa töistä masennuksen takia ja vietti aikaa kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin vähän häiritsee tuo vakava masennus diagnoosi. Siiihen kun yleensä kuuluu se että ei jaksa nousta sängyn pohjaltakaan eikä oikein kykene ollenkaan normaaliin elämään. Ei tuollainen ihminen pysty töissä käymään. Ja ulkonäössä, olemuksessa voi näkyä tai ei. Tosin jos ulkonäön takia aletaan diagnosoimaan masennusta niin puolet Suomen naisista olisi jonkin sortin masennus diagnoosin parissa.

Masennuksen oireet eivät aina ole tyypillisiä. Vakavasti masentunut voi olla vaikka se erittäin siistiltä ja laittautuneelta näyttävä ihminen joka työskentelee itsensä burnouttiin asti.

Vakavaan masennukseen kylläkin kuuluu se, että henkilö on ajoittain täysin toimintakyvytön. Ei jaksa joinain päivinä tai jaksoina edes nousta ylös, ei käy suihkussa viikkoon jne... Masennusta on eri asteista. Työssäkäyvä, aina siisti ihminen ei ole vakavasti masentunut.

Tuttavani väittää että hänen dg on vakava masennus. Silti juoksee riennoissa ja jaksaa pitää itsestään huolta.

Aina siisti asunto ja syö hyvin etc.

Ihmetyttää.

Up

Jaksat kuitenkin av:lla roikkua.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla oli vakava masennus. Hän ei oikeasti jaksanut käydä töissä, ei edes kaupassa. Ulkona hän kävi aikuisten lastensa kanssa, silloinkin todella patisteltuna. Nuorin lapsi eli 11v kuopus asui tuon aikaa siskonsa luona, koska siitä äidistä ei oikeasti ollut mitään tukea.

Siksi minusta ap:n lasten ei ole hyvä olla äitinsä lähellä, vaan elämässä ihan normaalia elämää sijaisperheessä tms. Lapsi ei ole terapialelu eli jos äiti ei jaksa mitään, ei siitä koidu lapselle muuta kuin kokemus, että hänen pitää jaksaa, kun äiti ei jaksa.

Näinhän se on, jos äiti ei jaksa tehdä mitään eli makaa vain sängynpohjalla niin silloin on lasten parempi olla muualla.

Paitsi jos kotona on toinen turvallinen aikuinen.

Suosittelen kans lääkitystä , mikäli ei jo ole. Vahvoja bentsoja pariksi viikoksi, ja pohjalle päivittäinen SSRI lääkitys.

Auttoi minulle. Voimia!

T. Viisi vuotta pillereiden voimalla elänyt.

Lapset ovat sukulaisen luona hoidossa ja päätyivät sinne, kun en enää kyennyt olemaan läsnä heidän kanssaan.

Apua hain jo paljon aikaisemmin. Saikkua en saanut tuolloin kun arveltiin, että se pahentaisi tilannettamme ja oloni kyllä paranisi ajan myötä.

Tukiperhettä olen hakenut, mutta se tie lienee pitkä.

Tyhjäsdä kodissa on kurjaa olla, mutta ei lasten paikka ole olla nyt täällä.

Lääkärille en saanut aikaa. Tao no seuraava lääkäri aika on joskus ens kuussa.

Tämän viikon olen kotona ja yritän saada aikaa jostain muualta. Ei minusta oikein soihen työn tekoonkaan ole, mutta olen kuulemma työkykyinen. On minun unelmieni työ, mutta siitäkin on ollut nyt vaikeaa selvitä.

Hain täältä lähinnä vertaistukea ja neuvoja, enkä vointini tai kirjoitukseni kyseenalaistamista.

Kiitos teille, jotka olette vastanneet asiallisesti.

Ap

Sinulla on elämässä iso osa perusasioista kunnossa eli sinulla on unelmatyö ja sukulaisia jotka tukevat sinua. Tästä lähtöasetelmasta on tosi hyvä lähteä liikkeelle.

Olet sairastunut vakavasti joten hanki se lääkäriaika jotta saat lääkityksen. Jätä myös päihteet pois, ne vain pahentavat tilannettasi.

Ajan kanssa asiasi järjestyvät, mutta ole armollinen itsellesi ja muista että masennus on vain yksi sairaus muiden joukossa, täytyy vaan löytää oikea lääkitys/ terapeutti ja se valo löytyy sieltä tunnelin päästä!

Oikeasti masentunut ei jaksa töissäkään käydä.

Mene ihmeessä keskustelemaan lääkärin kanssa jotta saisit sairaslomaa ja mahd. lääkityksen. Kokemuksesta voin sanoa että jos pakoll yrittää käydä töissä kun on vakavasti masentunut niin ne työt vaan pahentaa sitä masennusta ja haittaa paranemisprosessia.

voimia aplle <3