Minun on vaikea hillitä raivoani
Kun tiedän olevani oikeassa 100 %. En pysty säästelemään sanojani vaan voin tykittää menemään aivan raivona mitä tahansa tulee mieleen (asiaan liittyen toki.) Ja uskokaa tai älkää, olen aina ollut todella ujo. Suuttuessani en ole ujoa nähnytkään vaan kaikki estot katoavat.
En suutu tuosta noin vain nips naps, vaan ajan kanssa kun olen sanonut samasta asiasta sata kertaa mutta kukaan ei vastaa tai kukaan ei tee asioille mitään, vaikka tietää tasan tarkasti yhteydenotostani.
Kommentit (3)
Minäkö se siellä kirjoittelee? Tutulta kuulostaa. Olen se kaikkien tuntema ujo, rauhallinen ja hiljainen tyyppi. Siksi tuo raivoaminen hävettää erityisesti. Luulen että normaali olemukseni on liian hillitty ja hallittu. Ujous on kuin jatkuvaa teeskentelyä, sitä ettei ole oma itsensä vaan jonkinlainen lukko rajoittaa olemista ja tunnen itse, etten ole rento vaan jännittynyt. Lopulta se lukko sitten murtuu.
En tiedä miten tästä jännittyneestä ja tukahdutetusta olemisesta oppisi eroon. Uskon että asioita pitää sanoa jo aluksi niin että muut uskoo, ettei se kyllästyminen muiden kuuntelemattomuuteen kasvata raivon tunnetta. Eniten suutun tilanteissa, joissa minua käytetään hyväksi tai muut laiskuudellaan aiheuttavat lisävaivaa, esim. läikän mattoon, joka on sitä hetkeä ennen ollut vuosia puhdas eikä tarvinnut kertaakaan vielä pesua.
E-pillerien myötä tämä on pahentunut. Ennen "mielenosoitukset" oli paljon harvemmassa ja siedin kaikkea hiljaisuudessa kauemmin.
Välttelen ihmisiä tämän(kin) takia, koska en halua menettää kärsivällisyyttä. Tuntuu että ihmiset aina aiheuttaa mulle jotain harmia. Stressaan muutenkin pienestä.
Nro 2
Ensin minusta tulee hiljainen, siinä vaiheessa kun tiedän että maltin menetys on lähellä. Muutun piiloaggressiiviseksi ja piilovittuilen suht rauhallisesti. Lopulta kaikki vain tulee ulos raivoisasti enkä pysty hillitsemään.