Lapsia vai ei
Olen 26-vuotias nainen jolla mietinnässä haluanko lapsia vai en. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä nyt yli neljä vuotta ja mies haluaisi lapsia muutaman vuoden sisään. Mulle tullut pikkuhiljaa tunne kokoajan enemmän ja enemmän etten halua lapsia eikä mua ole koskaan ihmeemmin kiehtonut perhe-elämä. Olen hakemassa opiskelemaan yliopistoon tulevassa yhteishaussa, koska minulla ei ole kunnollista tutkintoa. Tällä hetkellä minulle on elämässä tärkeää oma ura, oma tila ja rauha sekä olen aika itsenäinen ihminen. En kaipaa elämääni mitään lisärasitteita tai velvoitteita lapsen muodossa. Nämä seikat ovat muuttuneet kokoajan vaan tärkeämmäksi vaikka olenkin parisuhteessa. Tarvitsen jostain syystä tosi paljon omaa aikaa. Lapset rikkoisi tämän tarpeen aika helposti.
Kaikenlisäksi koen olevani tosi nuori vaikken sitä olekaan. Olen kyllä ihan fiksu aikuinen, mutta en vain valmis perhe-elämään. Tällä hetkellä en löydä mitään hyviä syitä hankkia lapsia, koska erilaiset asiat ovat tärkeitä elämässäni nyt ja niiden tärkeys vaan kasvaa kokoajan. Ehkä lapset ei vaan ole mua varten ja niitä pitäisi pian rueta tekee, koska muuten olen liian vanha. Yliopisto kestää viitisen vuotta ja siitä en rupea joustamaan. Suuntana siis valtio-oppi ja haluaisin tehdä journalistisempaa työtä.
Pakko sanoa lapsiasioiden olevan tosi vaikeita ja monimutkaisia. Kohtalotovereita? Vinkkejä?
Kommentit (19)
Älä tee vielä. Sulla on 15 vuotta aikaa päättää. Hoida opiskelusi rauhassa, hakeudu työelämään, ja katso sitten vasta mikä fiilis sulla on. Sä oot kamalan nuori ja sulla on koko elämä alussa, älä mene nyt pilaamaan sitä vielä tässä vaiheessa, kun et ole mitään vielä tehnyt.
En aio hankkia muiden mieliksi lapsia vaan haluan kuulla näkökulmia ja ajatuksia asiaan. Olen kuitenkin vastuullinen ihminen ja mulla on nyt vastuu pohtia tämä asia läpi.
Itse sanoisin että älä hanki. Itselläni on lapsi enkä ollut koskaan palavasti halunnut perhe-elämää. Tämä on tosi rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Yli vuoteen en ole päässyt tekemään mitään mitä itse haluaisin enkä nukkunut yhtäkään kokonaista yötä 1,4 vuoteen. Kannattaa jättää tämä niille jotka sitä oikeasti haluavat. Ei kaikkien tarvitse tai pidä saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee vielä. Sulla on 15 vuotta aikaa päättää. Hoida opiskelusi rauhassa, hakeudu työelämään, ja katso sitten vasta mikä fiilis sulla on. Sä oot kamalan nuori ja sulla on koko elämä alussa, älä mene nyt pilaamaan sitä vielä tässä vaiheessa, kun et ole mitään vielä tehnyt.
Tämä on hyvin sanottu ja näin itsekin ajattelen! Ei se mieskään just nyt halua mut todennäköisesti aiemmin kuin minä. Ja jos nyt minä edes koskaan haluan lapsia.
Oletko miettinyt sitä mitä raskaus ja synnytys tekee ulkonäöllesi ja että sen mahdollisen tuhon jälkeen miehesi ei enää halua sinua ja päädyt selibaattiin tai yksinhuoltajaksi?
Ole myös rehellinen miehellesi. Sinun ei ole mikään pakko haluta lapsia vielä nyt tai koskaan, mutta sinun tulee ymmärtää, että asia voi olla kynnyskysymys miehellesi. Älä lupaa mitään mitä tiedät ettet voi pitää. Mutta pidä myös puolesi äläkä ala tekemään lapsia painostettuna.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin että älä hanki. Itselläni on lapsi enkä ollut koskaan palavasti halunnut perhe-elämää. Tämä on tosi rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Yli vuoteen en ole päässyt tekemään mitään mitä itse haluaisin enkä nukkunut yhtäkään kokonaista yötä 1,4 vuoteen. Kannattaa jättää tämä niille jotka sitä oikeasti haluavat. Ei kaikkien tarvitse tai pidä saada lapsia.
Tuo onkin se rankin vaihe jos lapsi on vasta 1-vuotias. Itse nyt kouluikäisten äitinä sanoisin että lasten hankkiminen on ollut paras päätös elämässä.
Älä ihmeessä tee lapsia jos et todella halua. Elämäsi tuhoutuu vuosikausiksi, lapsi voi olla vammainen niin vuosikymmeniksi ja aina se enemmän uhrauksia äidiltä vaatii kuin isältä.
Annat itsellesi 5 vuoden aikalisän ja katsot sitten. Olet oikeasti tosi nuori vielä jos katsellaan missä iässä naiset keskimäärin lapsia saavat.
Sitä se teettää, kun kypsymisen myötä itsetuntemus kasvaa. Mä olin lähemmän kolmekymppiseksi sitä mieltä, että haluan lapsen, sitten tajusin olevani ääri-introvertti ja huonot voimavarat omaava stressikimppu. Lisäksi kiinnostuin tieteestä ja urasta ihan uudella tavalla.
Selvästi sinun ei pidä hankkia lapsia ainakaan nyt, myöhemmin ehtii kyllä, jos ajatukset lapsista muuttuvat.
Hyvä koulutus on paras turva itseäsi (ja sitä mahdollista lasta varten) ja tulevaisuuttasi varten.
Kun on lapsi, ei saa edes potea flunssaa rauhassa vaan lapsi on silti hoidettava. Se on todella ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin että älä hanki. Itselläni on lapsi enkä ollut koskaan palavasti halunnut perhe-elämää. Tämä on tosi rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Yli vuoteen en ole päässyt tekemään mitään mitä itse haluaisin enkä nukkunut yhtäkään kokonaista yötä 1,4 vuoteen. Kannattaa jättää tämä niille jotka sitä oikeasti haluavat. Ei kaikkien tarvitse tai pidä saada lapsia.
Samaa mieltä. Omani on kohta aikuinen, hankittu vauvakuumeisen (ex)-miehen painostuksesta aikana, joillakin (naisten) vapaaehtoinen lapsettomuus ei ollut mikään todellinen vaihtoehto.
Se ei helpota ajan myötä (murrosikä muistissa), ja uskon, että ainaisen huolen ja riittämättömyyden tunteen lisäksiumisen kokemuksia saa, kun tahtoo vanhemmuutta koko sydämestään. Päävastuu (kaikesta) kaatuu naiselle, ja äitiydessä jonkinlaisesta kutsumuksesta olisi varmaankin apua. Hyvinhän se hoidetaan, kun siihen on kerran lähdetty, ja lapsi on rakas, mutta ei tämä mitään elämän parasta aikaa ole ollut. Toisaalta, tarvitseeko sen aina ollakaan? - Nyt alkaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin että älä hanki. Itselläni on lapsi enkä ollut koskaan palavasti halunnut perhe-elämää. Tämä on tosi rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Yli vuoteen en ole päässyt tekemään mitään mitä itse haluaisin enkä nukkunut yhtäkään kokonaista yötä 1,4 vuoteen. Kannattaa jättää tämä niille jotka sitä oikeasti haluavat. Ei kaikkien tarvitse tai pidä saada lapsia.
Samaa mieltä. Omani on kohta aikuinen, hankittu vauvakuumeisen (ex)-miehen painostuksesta aikana, joillakin (naisten) vapaaehtoinen lapsettomuus ei ollut mikään todellinen vaihtoehto.
Se ei helpota ajan myötä (murrosikä muistissa), ja uskon, että ainaisen huolen ja riittämättömyyden tunteen lisäksiumisen kokemuksia saa, kun tahtoo vanhemmuutta koko sydämestään. Päävastuu (kaikesta) kaatuu naiselle, ja äitiydessä jonkinlaisesta kutsumuksesta olisi varmaankin apua. Hyvinhän se hoidetaan, kun siihen on kerran lähdetty, ja lapsi on rakas, mutta ei tämä mitään elämän parasta aikaa ole ollut. Toisaalta, tarvitseeko sen aina ollakaan? - Nyt alkaa olla.
Insertoin. *onnistumisen kokemuksia
Älä missään tapauksessa hanki lapsia. Älä heitä hukkaan sitä elämää, joka sinulle on annettu.
Lasten hankinta on tosiaan myös elämäntapavalinta. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton nainen 30v, olen tiennyt etten halua lapsia yli kymmenen vuotta. Sitä ennen en ollut varmaan edes tosissani miettinyt haluanko lapsia tulevaisuudessa vai en. Oli niin nuorella ajatuksena, että elämä vaan menee niin että lapsia kuuluu hankkia. Onneksi ajattelin myös boksin ulkopuolelta. Tiesin onneksi jo ennen oman elämänkumppanin löytymistä, joten tämän asian pystyin kertomaan heti alkuun, että mun kanssa ei lapsia tule. Onnellisesti yhdessä 8 vuotta takana. Mies oli siis onneksi asiasta samaa mieltä.
Olen sitä mieltä, että pohjimmiltaan kyse on siis halusta, tehdä tai olla tekemättä lapsia. Nykyään lasten hankinta ei ole enää tarve, niin kuin ennen vanhaan. (samat hoitajat hoitaa lapselliset ja lapsettomat vanhukset, lapset ei takaa yksinäisyydeltä turvattua elämää jne.) Näen lasten tekemisessä paljon miinuksia, mutta uskon, että jos ihminen oikeasti lapsen haluaa, lentää nämä miinukset romukoppaan. Tarpeeseen lapsia siis tuskin kannattaa hankkia, esim. vanhuudenpäiviä ajatellen. Sitä paitsi omaan korvaan tää kuulostaisi ihan hirveän itsekkäältä syyltä tehdä lapsia.
Haluatko lapsia? Miettisin eniten tätä. Plussat ja miinukset ei tunnu vaikuttavan jos oikeasti haluaa. Voit myös päättää ettet vielä tiedä. Hätiköiden ei kannata päättää. Elämäntapavalinta on myös.
Toiset ovat onnellisia lasten kanssa, toiset ilman. Kukaan muu kuin sinä itse, ei voi puolestasi tietää paremmin. Varaudu tosin myös muiden ihmisten idioottimaisuuteen, jos et löydä halua tehdä lapsia. "Kyllä vielä mieli muuttuu tms." tulee välillä vastaan, kannattaa jättää omaan arvoon. Heillä kun ei asiasta ole oikeasti mitään käsitystä. Itse tiedät, sitten kun tiedät. :)
Kiitos kaikille kommenteista! Hain vähän varmistusta ajatuksilleni ja niitä onneksi sain :) Ensin opiskelen rauhassa ja jos jossain vaiheessa tuntuu lapset sopivalta, sitten niitä voi hankkia. Mut en aio hankkia jos on epävarma olo. Se ei olisi oikein.
Jos et halua lapsia niin silloin se ei ole sinun juttusi. Sitten vaan kerrot miehelle, että osaa etsiä lapsentekokoneensa muualta.
Jos et niitä lapsia itse aidosti halua, älä hanki muiden mieliksi. Sulla se päävastuu niistä itsekkäistä olennoista kuitenkin olisi ja lasten takia et saa enää ajatella itseäsi ja omaa hyvinvointiasi, omaa aikaa, mitään, moneen vuoteen.