Lapsista erossa 4 päivää, eikä ikävä vaivaa vieläkään.
Olenko kummallinen äiti-ihminen? Täällä kun usein kirjoitetaan, että tuntikin erossa lapsesta on rankkaa.
Minulla ei ole mitään kivistyksiä sydänalassa, toiset 4 päivää menisi ihan hyvin tähän jatkoksi...ihana rauha kotona :)
Kommentit (6)
minä tuskin ikävöisin, jos sellainen tilanne eteen sattuisi, nauttisin siitä. Mutta ei ole pelkoa, mihin ihmeeseen sitä lapsensa laittaisi edes pariksi tunniksi?
Kyllähän sitä kodin rauhaa osaa arvostaa, kun harvakseltaan sellaiseta kokee,
kysyy äiti, joka on viimeksi ollut yksin tai miehen kanssa kahdestaan kotona ennen lasten syntymää toistakymmentä vuotta sitten.
Olen nauttinut yksinolosta täysin siemauksin, tämä on todella harvinaista herkkua minulle!
Minäkin ajattelen tämän niin, että on ihan hyvä, että osaa nauttia omasta ajasta silloin kun sitä harvoin on. Miksi turhaa ikävöidä, kun tiedän, että lapset voivat hyvin?
Koen olevani riittävän hyvä (kuten usein mainostetaan :D) äiti, ja vielä parempi, kun saa välillä hengähtää. Osaan arvostaa myös sitä, että mies on vanhempana tasaveroinen kanssani. Voin olla huoletta, kun hän on lasten kanssa.
Vielä yksi yö hiljaisuutta, parempi alkaa henkisesti valmistautumaan, että pian " sirkus" saapuu kaupunkiin ;D
ap
Meillä tämä on erittäin harvinaista, en minäkään ole tätä ennen ollut yksin (puhumattakaan että miehen kanssa kaksin) kotona esikoisen syntymän jälkeen.
Mies ja lapset ovat sukuloimassa.
ap
Välillä on vähän ikävä, mutta ei kestämätön. Oikein ihanaa nauttia hiljaisesta talosta ja tehdä rauhassa omia juttujaan :-))) Vaihtelu virkistää.