Arvostelu: Cheek-elokuva Veljeni vartija on itkettävän huono kertomus vastenmielisestä miehestä

Vierailija kirjoitti:

Voi huoh tätä mammojen pillastumisreaktiota.

Eikö tuo ollut miespuolisen ammattikriitikon kirjoittama tuo arvostelu?

Kuinkahan realistisesti näiden veljesten biletystä ja rikollistouhuja on kuvattu? Veikkaan, että aika paljon jätetty ainakin Jeren sekoiluista kertomatta. Tietäjät tietää.

No kenelle muka oli yllätys, että lopputulos on juurikin tällainen?

Siis ELÄMÄNKERTA (ei hlvtti...) suomalaisessa pullamössössä mukarankasti kasvaneesta, rikkaasta, kokonaista 36-vuotiaasta suomiräppäristä, jonka yksityiselämä on mediassa ollut tylsempi kuin keuruulaisen 80-vuotiaan mummelin päiväkirja. Heillä ei ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuuksia. Hauskemman leffan olisi saanut tehtyä jopa mun lapsen Dublo-palikasta.

Antti Holmaa käy sääliksi. Kaveri vissiin osaisi näytellä, mutta kun hahmolla on persoonallisuutta saman verran kuin Valion litran maitopurkilla mitään ei ole tehtävissä.

Ainoa ansio tälle elokuvalle on aivan kammottavaa myötähäpeä sitä katsellessa, jollaista en ole kokenut sen jälkeen kun näin Matti Nykäsen strippaavan. Jonkinlainen puhdistava katharsis kai se tämäkin.

PS

Tämä leffa herättää saman verran sitä Keekin fanien hihkumaa kateutta kuin Sauli Niinistölle aikanaan sävelletty "Kuuden vuoden kuuliaisuus".

Vierailija kirjoitti:

No kenelle muka oli yllätys, että lopputulos on juurikin tällainen?

Siis ELÄMÄNKERTA (ei hlvtti...) suomalaisessa pullamössössä mukarankasti kasvaneesta, rikkaasta, kokonaista 36-vuotiaasta suomiräppäristä, jonka yksityiselämä on mediassa ollut tylsempi kuin keuruulaisen 80-vuotiaan mummelin päiväkirja. Heillä ei ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuuksia. Hauskemman leffan olisi saanut tehtyä jopa mun lapsen Dublo-palikasta.

Antti Holmaa käy sääliksi. Kaveri vissiin osaisi näytellä, mutta kun hahmolla on persoonallisuutta saman verran kuin Valion litran maitopurkilla mitään ei ole tehtävissä.

Ainoa ansio tälle elokuvalle on aivan kammottavaa myötähäpeä sitä katsellessa, jollaista en ole kokenut sen jälkeen kun näin Matti Nykäsen strippaavan. Jonkinlainen puhdistava katharsis kai se tämäkin.

PS

Tämä leffa herättää saman verran sitä Keekin fanien hihkumaa kateutta kuin Sauli Niinistölle aikanaan sävelletty "Kuuden vuoden kuuliaisuus".

Missä faninäytöksessä kävit katsomassa leffan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt niin Lahden kovimmiksi tyypeiksi sanoisi. Ei kannata kaikkea uskoa ihan sinisilmäisesti.

Onko nämä ollut sitten jotain lahden kovimpia tyyppejä? Mulla tulee kovista tyypeistä mieleen puukko allu.

Puukko Allu on iha vidun kova! Se on mun idoli ja roolimalli. Suosittelen mammoja tutustumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä mieltä te oikeasti olette Veljeni vartija-elokuvasta?

Nämä ekat 13 sivua on liian sekopäistä settiä, että näitä voi ottaa tosissaan.

Todelliset Cheek-fanit, eli ne joiden pitää maksaa lipuistaan, eivät varmaan ole vielä nähneet leffaa.

Väärin! Mä oon nähny ja itkin melkeen koko leffan!

Miks itkit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yhden lehden arvio elokuvasta

"Ennen Veljeni vartijan näkemistä elokuva pyöri mielessäni vähättelevästi nimellä "se Cheek-leffa". Mietin jo etukäteen mahdollisimman monta ilkeää heittoa tähän lehtijuttuun. Veljeni vartija ei ole millään tavalla mullistava elokuva, mutta kyyninen pahatahtoisuuteni oli ennakkoluuloista ja tarpeetonta.

Jare Henrik Tiihosen, eli Cheekin, tarinan tuntevat suunnilleen hekin, jotka inhoavat miehen musiikkia. Tämä on huomattavan suuri ihmisryhmä, eikä heillä ole mitään syytä Veljeni vartijaa nähdä. Mutta lopputulos on kuitenkin muutakin kuin vain fanituote.

Elokuvan valtti on siinä, mistä se ei kerro. Kyseessä ei ole vain perinteinen ryysyistä rikkauksiin -showbisnes-tarina, jollaisia on tehty lukuisia.

Tämäkin osa tarinaa kerrotaan, tietenkin, mutta tärkeimmäksi asiaksi nousee kaksoisveljesten Jeren ja Jaren suhde. Pojat ovat lapsina ja nuorina kovia jätkiä, Lahden "katujen kuninkaita", jotka lyövät ensin, koska isä on niin opettanut. Jeren ja Jaren tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Rappia lähdetään tekemään yhdessä, mutta Jare tuntee sen enemmän kutsumuksekseen. Lopulta Jere ryhtyy opiskelemaan ja valitsee "normaalin" elämän, johon kuuluu työ, avioliitto ja lapset. Cheekillä on myös toinen veli ja kaksi siskoa, mutta elokuvan maailmaan he eivät kuulu.

Runsaasti esillä on Cheekin mielenterveysongelmat, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä "musta möykky" valtaa miehen, välillä olo tuntuu voittamattomalta ja kaikki on mahdollista. Toteutuneet unelmat ja menestys tuovat iloa vain hetkeksi. Luovuus syntyy kaaoksesta.

Cheekillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa elokuvalla arvostelijoitaan. Mikäli hänet olisi kuvattu suurena sankarina, jolta onnistuu kaikki, häntä olisi pidetty omahyväisenä paskiaisena. Elokuvan Cheek on melkoinen mulkku, väkivaltaan taipuvainen kuumakalle, seksistinen panomies. Elokuvailta kotisohvalla oman kullan kainalossa on pitkän päälle kauhistus. Tulipahan kokeiltua, mutta Cheekin pitää saada olla vapaa ja rellestää.

Cheekin puolustus käytökselleen on, että sellainen hän nyt vaan on, eikä voi sille mitään. Kusipää saa olla, jos on sitä rehellisesti, on elokuvan vastenmielinen opetus. Mutta kuka Cheek-fani haluaisi nähdä elokuvan, jossa artistia vain mustamaalataan? Ei kukaan.

Antti Holma esittää sekä Jarea että Jereä, joten hän näyttelee monessa kohtauksessa itsensä kanssa. Mitään uskottavuusongelmaa ei tästä synny. Elokuvan taika toimii. Muutenkin Holma tekee erinomaista työtä.

Elokuvan suurin ongelma on rautalangan vääntäminen. Katsojan hoksauskykyyn ei luoteta. Itse olen tutustunut Cheekin musiikkiin vain radion ja tv-esiintymisten kautta. Joten tuotannon perusteellisesti tunteva fani törmää yliselittämiseen taatusti minua paljon useammin.

"

Ohjaus: JP Siili. Pääroolissa: Antti Holma. Tyylilaji: draama. K12.

Marko Ahonen

Aika hyvä esimerkki siitä, kuinka voidaan kirjoittaa pakkonegainen arvio suositusta, mutta vihatuksi tiedetystä artistista. Selkeästi huomaa, että kirjoittaja on päättänyt jo etukäteen, että en tykkää Cheekistä ja kirjoittaa sen pohjalta.

Tyypillinen toimittaja, jonka tärkein tehtävä on nuolla vihaajien takapuolta.

Mutta jos elokuvassa tyyppi esitetään väkivaltaisena itserakkaana sikana, niin kukapa sellaisesta ihmisestä tykkää ylipäätään. Sinäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä mieltä te oikeasti olette Veljeni vartija-elokuvasta?

Nämä ekat 13 sivua on liian sekopäistä settiä, että näitä voi ottaa tosissaan.

Todelliset Cheek-fanit, eli ne joiden pitää maksaa lipuistaan, eivät varmaan ole vielä nähneet leffaa.

Väärin! Mä oon nähny ja itkin melkeen koko leffan!

Miks itkit?

Kun haaveet kaatui ja kulissit sortui.

Vierailija kirjoitti:

Saakoon vaikka maailman paskimmat arvostelut, menen katsomaan ja aika varmasti ostan myös dvd:lle. Cheekistä olen tykännyt yli 10 vuotta.

Kuuntele Cheekin englanninkielistä musiikkia. Se on orgastinen kokemus. Siis aivan mieletöntä.

Vierailija kirjoitti:

Voi huoh teitä mammoja :) Se kun pitää kommenttiin vielä erikseen laittaa että "kateuskortit voi tunkea sinne ..." niin tietää, että joku nyt pahasti kyllä hiertää sitä palstaraivosta turvonnutta vaginaa.

Turvonneet vaginat haaveissasi?

Vierailija kirjoitti:

Ja tämänkin päivän jälkeen se, joka hymyilee on Jare:D

Sori vihaajat, parempaa yritystä sitten Emma-voiton jälkeen;)

Naurattaa meikäläistä ainakin. Ei ainoastaan hymyilytä. Huutonaurua kun on kuunnellut Cheekin englanninkielistä "musiikkia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yhden lehden arvio elokuvasta

"Ennen Veljeni vartijan näkemistä elokuva pyöri mielessäni vähättelevästi nimellä "se Cheek-leffa". Mietin jo etukäteen mahdollisimman monta ilkeää heittoa tähän lehtijuttuun. Veljeni vartija ei ole millään tavalla mullistava elokuva, mutta kyyninen pahatahtoisuuteni oli ennakkoluuloista ja tarpeetonta.

Jare Henrik Tiihosen, eli Cheekin, tarinan tuntevat suunnilleen hekin, jotka inhoavat miehen musiikkia. Tämä on huomattavan suuri ihmisryhmä, eikä heillä ole mitään syytä Veljeni vartijaa nähdä. Mutta lopputulos on kuitenkin muutakin kuin vain fanituote.

Elokuvan valtti on siinä, mistä se ei kerro. Kyseessä ei ole vain perinteinen ryysyistä rikkauksiin -showbisnes-tarina, jollaisia on tehty lukuisia.

Tämäkin osa tarinaa kerrotaan, tietenkin, mutta tärkeimmäksi asiaksi nousee kaksoisveljesten Jeren ja Jaren suhde. Pojat ovat lapsina ja nuorina kovia jätkiä, Lahden "katujen kuninkaita", jotka lyövät ensin, koska isä on niin opettanut. Jeren ja Jaren tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Rappia lähdetään tekemään yhdessä, mutta Jare tuntee sen enemmän kutsumuksekseen. Lopulta Jere ryhtyy opiskelemaan ja valitsee "normaalin" elämän, johon kuuluu työ, avioliitto ja lapset. Cheekillä on myös toinen veli ja kaksi siskoa, mutta elokuvan maailmaan he eivät kuulu.

Runsaasti esillä on Cheekin mielenterveysongelmat, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä "musta möykky" valtaa miehen, välillä olo tuntuu voittamattomalta ja kaikki on mahdollista. Toteutuneet unelmat ja menestys tuovat iloa vain hetkeksi. Luovuus syntyy kaaoksesta.

Cheekillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa elokuvalla arvostelijoitaan. Mikäli hänet olisi kuvattu suurena sankarina, jolta onnistuu kaikki, häntä olisi pidetty omahyväisenä paskiaisena. Elokuvan Cheek on melkoinen mulkku, väkivaltaan taipuvainen kuumakalle, seksistinen panomies. Elokuvailta kotisohvalla oman kullan kainalossa on pitkän päälle kauhistus. Tulipahan kokeiltua, mutta Cheekin pitää saada olla vapaa ja rellestää.

Cheekin puolustus käytökselleen on, että sellainen hän nyt vaan on, eikä voi sille mitään. Kusipää saa olla, jos on sitä rehellisesti, on elokuvan vastenmielinen opetus. Mutta kuka Cheek-fani haluaisi nähdä elokuvan, jossa artistia vain mustamaalataan? Ei kukaan.

Antti Holma esittää sekä Jarea että Jereä, joten hän näyttelee monessa kohtauksessa itsensä kanssa. Mitään uskottavuusongelmaa ei tästä synny. Elokuvan taika toimii. Muutenkin Holma tekee erinomaista työtä.

Elokuvan suurin ongelma on rautalangan vääntäminen. Katsojan hoksauskykyyn ei luoteta. Itse olen tutustunut Cheekin musiikkiin vain radion ja tv-esiintymisten kautta. Joten tuotannon perusteellisesti tunteva fani törmää yliselittämiseen taatusti minua paljon useammin.

"

Ohjaus: JP Siili. Pääroolissa: Antti Holma. Tyylilaji: draama. K12.

Marko Ahonen

Aika hyvä esimerkki siitä, kuinka voidaan kirjoittaa pakkonegainen arvio suositusta, mutta vihatuksi tiedetystä artistista. Selkeästi huomaa, että kirjoittaja on päättänyt jo etukäteen, että en tykkää Cheekistä ja kirjoittaa sen pohjalta.

Tyypillinen toimittaja, jonka tärkein tehtävä on nuolla vihaajien takapuolta.

Mutta jos elokuvassa tyyppi esitetään väkivaltaisena itserakkaana sikana, niin kukapa sellaisesta ihmisestä tykkää ylipäätään. Sinäkö?

itserakasta sikaa Jaresta ei saa mitenkään päin ja väkivalta oli osa nuoruutta ja niistä on kasvettu. Sinunko mielestäsi ihminen joka on joskus toiminut väärin ja myöntää sen itsekin ei ansaitse arvostusta? Niin no, näiden anonyymien keskustelupalstojen periaate taitaa olla lynkkaus aina kun mahdollista, joten jatkakaa toki. Ette ole sen kummemmia kuin ne joita joukolla lynkkaatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämänkin päivän jälkeen se, joka hymyilee on Jare:D

Sori vihaajat, parempaa yritystä sitten Emma-voiton jälkeen;)

Naurattaa meikäläistä ainakin. Ei ainoastaan hymyilytä. Huutonaurua kun on kuunnellut Cheekin englanninkielistä "musiikkia".

Mahtaa olla mukavaa rypeä jossain 18vuoden takaisessa biisissä. Sitä katkerampana taas eteen päin kun huomaat muiden saavuttaneen elämässään siinäkin välissä jotain, kun sinä olet huutonauranut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yhden lehden arvio elokuvasta

"Ennen Veljeni vartijan näkemistä elokuva pyöri mielessäni vähättelevästi nimellä "se Cheek-leffa". Mietin jo etukäteen mahdollisimman monta ilkeää heittoa tähän lehtijuttuun. Veljeni vartija ei ole millään tavalla mullistava elokuva, mutta kyyninen pahatahtoisuuteni oli ennakkoluuloista ja tarpeetonta.

Jare Henrik Tiihosen, eli Cheekin, tarinan tuntevat suunnilleen hekin, jotka inhoavat miehen musiikkia. Tämä on huomattavan suuri ihmisryhmä, eikä heillä ole mitään syytä Veljeni vartijaa nähdä. Mutta lopputulos on kuitenkin muutakin kuin vain fanituote.

Elokuvan valtti on siinä, mistä se ei kerro. Kyseessä ei ole vain perinteinen ryysyistä rikkauksiin -showbisnes-tarina, jollaisia on tehty lukuisia.

Tämäkin osa tarinaa kerrotaan, tietenkin, mutta tärkeimmäksi asiaksi nousee kaksoisveljesten Jeren ja Jaren suhde. Pojat ovat lapsina ja nuorina kovia jätkiä, Lahden "katujen kuninkaita", jotka lyövät ensin, koska isä on niin opettanut. Jeren ja Jaren tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Rappia lähdetään tekemään yhdessä, mutta Jare tuntee sen enemmän kutsumuksekseen. Lopulta Jere ryhtyy opiskelemaan ja valitsee "normaalin" elämän, johon kuuluu työ, avioliitto ja lapset. Cheekillä on myös toinen veli ja kaksi siskoa, mutta elokuvan maailmaan he eivät kuulu.

Runsaasti esillä on Cheekin mielenterveysongelmat, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä "musta möykky" valtaa miehen, välillä olo tuntuu voittamattomalta ja kaikki on mahdollista. Toteutuneet unelmat ja menestys tuovat iloa vain hetkeksi. Luovuus syntyy kaaoksesta.

Cheekillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa elokuvalla arvostelijoitaan. Mikäli hänet olisi kuvattu suurena sankarina, jolta onnistuu kaikki, häntä olisi pidetty omahyväisenä paskiaisena. Elokuvan Cheek on melkoinen mulkku, väkivaltaan taipuvainen kuumakalle, seksistinen panomies. Elokuvailta kotisohvalla oman kullan kainalossa on pitkän päälle kauhistus. Tulipahan kokeiltua, mutta Cheekin pitää saada olla vapaa ja rellestää.

Cheekin puolustus käytökselleen on, että sellainen hän nyt vaan on, eikä voi sille mitään. Kusipää saa olla, jos on sitä rehellisesti, on elokuvan vastenmielinen opetus. Mutta kuka Cheek-fani haluaisi nähdä elokuvan, jossa artistia vain mustamaalataan? Ei kukaan.

Antti Holma esittää sekä Jarea että Jereä, joten hän näyttelee monessa kohtauksessa itsensä kanssa. Mitään uskottavuusongelmaa ei tästä synny. Elokuvan taika toimii. Muutenkin Holma tekee erinomaista työtä.

Elokuvan suurin ongelma on rautalangan vääntäminen. Katsojan hoksauskykyyn ei luoteta. Itse olen tutustunut Cheekin musiikkiin vain radion ja tv-esiintymisten kautta. Joten tuotannon perusteellisesti tunteva fani törmää yliselittämiseen taatusti minua paljon useammin.

"

Ohjaus: JP Siili. Pääroolissa: Antti Holma. Tyylilaji: draama. K12.

Marko Ahonen

Aika hyvä esimerkki siitä, kuinka voidaan kirjoittaa pakkonegainen arvio suositusta, mutta vihatuksi tiedetystä artistista. Selkeästi huomaa, että kirjoittaja on päättänyt jo etukäteen, että en tykkää Cheekistä ja kirjoittaa sen pohjalta.

Tyypillinen toimittaja, jonka tärkein tehtävä on nuolla vihaajien takapuolta.

Mutta jos elokuvassa tyyppi esitetään väkivaltaisena itserakkaana sikana, niin kukapa sellaisesta ihmisestä tykkää ylipäätään. Sinäkö?

itserakasta sikaa Jaresta ei saa mitenkään päin ja väkivalta oli osa nuoruutta ja niistä on kasvettu. Sinunko mielestäsi ihminen joka on joskus toiminut väärin ja myöntää sen itsekin ei ansaitse arvostusta? Niin no, näiden anonyymien keskustelupalstojen periaate taitaa olla lynkkaus aina kun mahdollista, joten jatkakaa toki. Ette ole sen kummemmia kuin ne joita joukolla lynkkaatte.

Puhuin nyt elokuvasta ja siitä, millaisena Cheek siinä esitetään. Minusta jokaisella ihmisellä on toki ihmisarvonsa ilman, että sitä pitäisi edes erikseen ansaita. Taidetaan keskustella eri asioista, sinä puhut oikeasta Cheekistä ja minä elokuvan roolihenkilöstä. Ne kun eivät ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi huoh teitä mammoja :) Se kun pitää kommenttiin vielä erikseen laittaa että "kateuskortit voi tunkea sinne ..." niin tietää, että joku nyt pahasti kyllä hiertää sitä palstaraivosta turvonnutta vaginaa.

Turvonneet vaginat haaveissasi?

Sielläkin yksi nesteitä räjähtämäisillään oleva vulva ulvoo.

Sulla varmaan kohta räjähtää klähmäset haisevat spermat korvistasi kun olet niin puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi huoh teitä mammoja :) Se kun pitää kommenttiin vielä erikseen laittaa että "kateuskortit voi tunkea sinne ..." niin tietää, että joku nyt pahasti kyllä hiertää sitä palstaraivosta turvonnutta vaginaa.

Turvonneet vaginat haaveissasi?

Sielläkin yksi nesteitä räjähtämäisillään oleva vulva ulvoo.

Toivottavasti sulla jo tirahti pilimehu reisille, että pystyt jotain muutakin ajattelemaan, kuin turvonneita vulvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi huoh teitä mammoja :) Se kun pitää kommenttiin vielä erikseen laittaa että "kateuskortit voi tunkea sinne ..." niin tietää, että joku nyt pahasti kyllä hiertää sitä palstaraivosta turvonnutta vaginaa.

Turvonneet vaginat haaveissasi?

Sielläkin yksi nesteitä räjähtämäisillään oleva vulva ulvoo.

 Cheek-ketjuun tulit hakemaan tyydytystä. Okei. Ei siinä mitään, toivottavasti saat.

Kyllähän tuo elokuva ihan käyttökelpoista arvomaailmaa nykynuorille tarjoaa.

Hieno elokuva,

miljoona kertaa parempi kuin se uusi tuntematon sotilas uusintafilmatisointi, missä ei ole muua jänskää kuin sarachafak ja robin.

Suosittelen lämpimästi tuota "Veljeni vartija" elokuvaa.

Kriitikot eivät vain nähneet pintaa syvemmälle, kuten tyypillistä.

Elokuvan viesti ei auennut heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yhden lehden arvio elokuvasta

"Ennen Veljeni vartijan näkemistä elokuva pyöri mielessäni vähättelevästi nimellä "se Cheek-leffa". Mietin jo etukäteen mahdollisimman monta ilkeää heittoa tähän lehtijuttuun. Veljeni vartija ei ole millään tavalla mullistava elokuva, mutta kyyninen pahatahtoisuuteni oli ennakkoluuloista ja tarpeetonta.

Jare Henrik Tiihosen, eli Cheekin, tarinan tuntevat suunnilleen hekin, jotka inhoavat miehen musiikkia. Tämä on huomattavan suuri ihmisryhmä, eikä heillä ole mitään syytä Veljeni vartijaa nähdä. Mutta lopputulos on kuitenkin muutakin kuin vain fanituote.

Elokuvan valtti on siinä, mistä se ei kerro. Kyseessä ei ole vain perinteinen ryysyistä rikkauksiin -showbisnes-tarina, jollaisia on tehty lukuisia.

Tämäkin osa tarinaa kerrotaan, tietenkin, mutta tärkeimmäksi asiaksi nousee kaksoisveljesten Jeren ja Jaren suhde. Pojat ovat lapsina ja nuorina kovia jätkiä, Lahden "katujen kuninkaita", jotka lyövät ensin, koska isä on niin opettanut. Jeren ja Jaren tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Rappia lähdetään tekemään yhdessä, mutta Jare tuntee sen enemmän kutsumuksekseen. Lopulta Jere ryhtyy opiskelemaan ja valitsee "normaalin" elämän, johon kuuluu työ, avioliitto ja lapset. Cheekillä on myös toinen veli ja kaksi siskoa, mutta elokuvan maailmaan he eivät kuulu.

Runsaasti esillä on Cheekin mielenterveysongelmat, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä "musta möykky" valtaa miehen, välillä olo tuntuu voittamattomalta ja kaikki on mahdollista. Toteutuneet unelmat ja menestys tuovat iloa vain hetkeksi. Luovuus syntyy kaaoksesta.

Cheekillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa elokuvalla arvostelijoitaan. Mikäli hänet olisi kuvattu suurena sankarina, jolta onnistuu kaikki, häntä olisi pidetty omahyväisenä paskiaisena. Elokuvan Cheek on melkoinen mulkku, väkivaltaan taipuvainen kuumakalle, seksistinen panomies. Elokuvailta kotisohvalla oman kullan kainalossa on pitkän päälle kauhistus. Tulipahan kokeiltua, mutta Cheekin pitää saada olla vapaa ja rellestää.

Cheekin puolustus käytökselleen on, että sellainen hän nyt vaan on, eikä voi sille mitään. Kusipää saa olla, jos on sitä rehellisesti, on elokuvan vastenmielinen opetus. Mutta kuka Cheek-fani haluaisi nähdä elokuvan, jossa artistia vain mustamaalataan? Ei kukaan.

Antti Holma esittää sekä Jarea että Jereä, joten hän näyttelee monessa kohtauksessa itsensä kanssa. Mitään uskottavuusongelmaa ei tästä synny. Elokuvan taika toimii. Muutenkin Holma tekee erinomaista työtä.

Elokuvan suurin ongelma on rautalangan vääntäminen. Katsojan hoksauskykyyn ei luoteta. Itse olen tutustunut Cheekin musiikkiin vain radion ja tv-esiintymisten kautta. Joten tuotannon perusteellisesti tunteva fani törmää yliselittämiseen taatusti minua paljon useammin.

"

Ohjaus: JP Siili. Pääroolissa: Antti Holma. Tyylilaji: draama. K12.

Marko Ahonen

Aika hyvä esimerkki siitä, kuinka voidaan kirjoittaa pakkonegainen arvio suositusta, mutta vihatuksi tiedetystä artistista. Selkeästi huomaa, että kirjoittaja on päättänyt jo etukäteen, että en tykkää Cheekistä ja kirjoittaa sen pohjalta.

Tyypillinen toimittaja, jonka tärkein tehtävä on nuolla vihaajien takapuolta.

Mutta jos elokuvassa tyyppi esitetään väkivaltaisena itserakkaana sikana, niin kukapa sellaisesta ihmisestä tykkää ylipäätään. Sinäkö?

itserakasta sikaa Jaresta ei saa mitenkään päin ja väkivalta oli osa nuoruutta ja niistä on kasvettu. Sinunko mielestäsi ihminen joka on joskus toiminut väärin ja myöntää sen itsekin ei ansaitse arvostusta? Niin no, näiden anonyymien keskustelupalstojen periaate taitaa olla lynkkaus aina kun mahdollista, joten jatkakaa toki. Ette ole sen kummemmia kuin ne joita joukolla lynkkaatte.

Puhuin nyt elokuvasta ja siitä, millaisena Cheek siinä esitetään. Minusta jokaisella ihmisellä on toki ihmisarvonsa ilman, että sitä pitäisi edes erikseen ansaita. Taidetaan keskustella eri asioista, sinä puhut oikeasta Cheekistä ja minä elokuvan roolihenkilöstä. Ne kun eivät ole sama asia.

Eli jos elokuvan päähenkilö on väkivaltainen idiootti, niin ne kriitikoiden liukuhihnalta heitetyt "arvostelut" on ihan ok? Siitä hahmosta kun ei voi yksinkertaisesti pitää ja se on koko leffan tuomio.

Ovatko nämä Cheekin puolustajat vielä rippikouluiässä? Ymmärrän, että elää tunteella, jos on jo kohdussa joutunut altistumaan Cheekin ähinälle.