Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko asumaan vuoroviikoin eri paikassa esim 10 vuotta?
30.01.2018 |
Paljon on erojen sattuessa tullut näitä viikko-viikko lapsia. Toki lapset siihen tottuvat. Itse näin aikuisena en suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Se olisi stressaavaa ja uuvuttavaa. Miksi lapset pistetään tämmöiseen tilanteeseen niin usein? Minusta epäreilua. Olenko ainoa ajatukseni kanssa?
Kommentit (106)
Lapsena se meenisi mutta eii aikuisena mitään herkkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen eroasunto-tyyppinen systeemi olisi hyvä. Viittaan fiktiiviseen tv-sarjaan Ex onnelliset. Miksi lasten pitää kärsiä ja olla heittopussina, kun ongelma on vanhempien? Kun on kaksi kotia vuoronperään, ei ole oikeasti kotonaan missään, vaikka roinaa on kaksinverroin, ja se taas on sekä epäekologista että järjetöntä.
No mikä sitten olisi erotilanteessa parempi vaihtoehto? Ei ole kuin ns. huonoja vaihtoehtoja jos verrataan siihen että olisi se yksi onnellinen koti. Mutta kun sitä ei ole niin ei ole.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska me olemme juuri eronneet ja näiden kysymysten äärellä. Mikä olisi lapsille paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä pystyisi siihen että näkisin lastani vain joka 2. viikonloppu ja joskus viikolla. Ilmeisesti tämä on monelle sitten ok.
Meillä toimii viikko-viikko asuminen.
Oletko mies vai nainen?
Ne jotka tätä viikko-viikko asumista sitten haukkuvat niin olisko teille sitten ihan ok jos näette lastanne vain pari kertaa kuussa viikonlopun ja muuten satunnaisesti?
Eikö tule lasta ikävä, tai lapsella teitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä sitten olisi erotilanteessa parempi vaihtoehto? Ei ole kuin ns. huonoja vaihtoehtoja jos verrataan siihen että olisi se yksi onnellinen koti. Mutta kun sitä ei ole niin ei ole.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska me olemme juuri eronneet ja näiden kysymysten äärellä. Mikä olisi lapsille paras ratkaisu.
Mitä itse haluat? Mitä exäsi haluaa?
Suostuisin neljällä ehdolla. 1) että paikat ovat lähellä toisiaan, jos jotain esimerkiksi unohtuu, niin voi äkkiä käydä hakemassa 2) molemmista paikoista on suunnilleen yhtä pitkä matka töihin 3) molemmissa paikoissa on kaikki mitä tarvitsen elämiseen, kuten sängyt, nettiyhteys, vaatteita, pyyhkeitä, hammasharjat jne 4) ruokatavaroiden kohdalla asiat järjestyisivät jotenkin järkevästi, ettei yhteen paikkaan jää pilaantumaan tavaraa ja toisessa paikassa on jääkaappi tyhjänä.
En keksi, mikä muu siinä hirveästi uuvuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehtisin jääkaapin ylläpidosta kahdessa asunnossa, kastelisin kukat, hoitaisin akvaariokalat. Ei taitas oikein onnistua.
Itse en haluaisi vaihtaa kotia mutta monessa eroperheessä se näyttää toimivan hyvin.
Olisin itse erotessani halunnut että olisimme hoitaneet lapsia viikko-viikko-systeemillä mutta lasten isä halusi nähdä lapsia vain joka toinen viikonloppu. Olen tietysti tyytyväinen että olen saanut viettää lasten kanssa niin paljon aikaa mutta harmittaa ettei lapsilla ole kovin läheinen suhde isäänsä. Isän koti on lapsille kyläpaikka, missä on oudot säännöt, outoa ruokaa eikä mitään kivaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulle olisi joku oma soppi ja samanlaiset tavarat molemmissa paikoissa.
Hyvin harva nainen suostuisi näkemään lapsiaan vain joka toinen vkl. Miksi miesten pitää tyytyä tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään suostuisi ja ymmärrä, miksi sitä edellytetään lapsilta. Tuolainen paikasta toiseen repiminen ja pysyvän yhden kodin puuttuminen vaikuttaa varmasti lapseen negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi vaihtaa kotia mutta monessa eroperheessä se näyttää toimivan hyvin.
Olisin itse erotessani halunnut että olisimme hoitaneet lapsia viikko-viikko-systeemillä mutta lasten isä halusi nähdä lapsia vain joka toinen viikonloppu. Olen tietysti tyytyväinen että olen saanut viettää lasten kanssa niin paljon aikaa mutta harmittaa ettei lapsilla ole kovin läheinen suhde isäänsä. Isän koti on lapsille kyläpaikka, missä on oudot säännöt, outoa ruokaa eikä mitään kivaa tekemistä.
Minkälainen "vanhempi" haluaa nähdä lapsiaan vain joka toinen viikonloppu?
Ja tosiaan, vuoroviikko-lapsella on kaksi kotia. Meillä ainakin asuu joka toinen viikko tyytyväinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.
No mä ajoin toiselle paikkakunnalle töihin viisi vuotta, viikonlopuksi kotiin. Matka 400 km. Voiko verrata? Loma-ajat pääasiassa kotona. Mies tuli sitten lopulta perässä, hän jaksoi vähemmän kuin minä, vaikka minä olin se, joka ajoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.
Sekö sitten ei ole haitallista että yhtäkkiä lapsi näkee äitiään vain joka toinen viikonloppu kun muuten on ollut koko ajan läsnä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.
Sekö sitten ei ole haitallista että yhtäkkiä lapsi näkee äitiään vain joka toinen viikonloppu kun muuten on ollut koko ajan läsnä?
Ei se varmaan haitatonta ole, mutta uskoisin sen olevan pienempi paha jos syy siihen selitetään lapselle ymmärettävästi.
Vierailija kirjoitti:
No mä ajoin toiselle paikkakunnalle töihin viisi vuotta, viikonlopuksi kotiin. Matka 400 km. Voiko verrata? Loma-ajat pääasiassa kotona. Mies tuli sitten lopulta perässä, hän jaksoi vähemmän kuin minä, vaikka minä olin se, joka ajoi.
Ei voi. Asuitko viikot toisen miehen ja perheen kanssa?
Kyllä näin jouduin tekemään omaishoitaja aikoinani.
Lapsille en tuota tahtoisi.
Täällä myös ydinperheen lapsi, äiti ja kotihiiri ja vastaukseni on yksi koti. Ehdottomasti.