Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko asumaan vuoroviikoin eri paikassa esim 10 vuotta?
30.01.2018 |
Paljon on erojen sattuessa tullut näitä viikko-viikko lapsia. Toki lapset siihen tottuvat. Itse näin aikuisena en suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Se olisi stressaavaa ja uuvuttavaa. Miksi lapset pistetään tämmöiseen tilanteeseen niin usein? Minusta epäreilua. Olenko ainoa ajatukseni kanssa?
Kommentit (106)
Mrillä toinen lapsi halusi purkaa vuoroviikon muutaman vuoden jälkeen, mutta 15 v haluaa vielä jatkaa näin seitsemän vuoden jälkeenkin.
Eli toinen asuaa minun luonani ja toinen vaihtaa kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en voisi kuvitellakaan olevani joka toinen viikko poissa kotoani. Itseni ainakin pitäisi raahata kaikki tavarani mukanani. Harrastan paljon käsillä tekemistä, joten tarvitsisi ottaa kaikki langat, puikot ihan kaikki ompelukoneista ja saumureista lähtien.
Myös, jos lapsi harrastaa jotain, jossa on paljon tavaraa harrastuksessaan, tarvitsee roudata kaikki mukana. Vai onko järkeä kasvavalle lapselle ostaa monet välineet samaa kokoa? Kaikki sukset, luistimet kaikki!
Kahdessa tietämässäni perheesä vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, toisella puolella kaupunkia. Kiva koululaiselle olla erossa kavereistaan aina viikon, ei tykkää, mutta pakko on. Ei heillä ainakaan kuunnella lasta tässä ja anneta olla kavereillaan siellä koulun lähellä.
Toisessa taas vanhemmat kilpailevat lapsen suosiosta tavaroilla. Lapsi on todella määräilevä tapaus ja äitinsä tekee ihan kaiken lapsen ehdoilla. Käy sääliksi todella paljon tällainen. Ja tätä toki voi olla vaikka ei eronneita ei olisikaan. Ehkä joillain toimii, mutta näissä tietämissäni tapauksissa vaan lapsia käy sääliksi.
Pitäisi muistaa sekin, että jos se lapsi ei pidä tästä, tulisi häntä kuunnella ja kunnioittaa lapsen mielipidettä. Kaikki aikuisetkaan eivät pystyisi olemaan tuollaisessa järjestelyssä, joten ei pitäisi vaatia lapsiltakaan, jos lapsi sen kokee hankalaksi. Parastahan se on tapauksissa, joissa se sopii lapsille ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Mrillä toinen lapsi halusi purkaa vuoroviikon muutaman vuoden jälkeen, mutta 15 v haluaa vielä jatkaa näin seitsemän vuoden jälkeenkin.
Eli toinen asuaa minun luonani ja toinen vaihtaa kotia.
Tätä juuri tarkoitin kun sanoin, että lapsia pitäisi kuunnella tässä asiassa. Hienoa, että te olette osanneet mennä lapsen toiveen mukaan tässä! Toiselle sopi ja toiselle ei.
Eronneet aina keksivät ihme selityksiä miksi lapselle on oikeastaan jopa hyväksi se ettei ole ehjää perhettä. Pelkkää selittelyä ja kaikki tutkimuksethan todistavat muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Hommataanko sille lapselle kaksoiskappaleet jokaista kirjaa ja lelua? Vaikka olisikin kaksi kappaletta samaa kirjaa niin vain toinen voi olla se tärkeä ja alkuperäinen.
Miten pieneltä lapselta odotat ymmärrystä noista asioista ja kykyä tehdä noin isoja päätöksiä?
Vanhemman tehtävä on taata lapselleen turvallinen lapsuus, tuollainen heittopussina oleminen ei sitä ole.
Mitkä ihmeen kaksoiskappaleet? Sen hetkiset tärkeimmät tavarat kulkevat mukana ja molemmissa kodeissa on omat tavaransa erikseen.
En jotenkin tajunnut tätä, tai sitten en lapsena ollut kovin materialistinen. Äitin luona oli pehmokoirakennel ja isän luona pöytälätkä yms. kivat pelit. Toisessa kodissa leikittiin eri leikkejä kuin toisessa, eikä uhriuduttu joistain puuttuvista leluista.
Kuia nyt ylipäätään haluaa koko ajan leikkiä samoja leikkejä? Siis kuka muu kuin joku asperger.
Miksi pitää mollata? Meillä on ihan terveet lapset ja leikkivät samoja leikkejä monia kuukausia. Kehittelevät aina uutta siihen leikin ympärille, sama pohja kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas tarkoitushakuinen aloitus. En tietenkään nyt itsenäisenä, omista vanhemmistani riippumattomana aikuisena suostuisi.
Lapsena taas asia on ihan eri juttu. Vanhempani erosivat minun ollessa seitsemän vuotias ja meillä oli käytössä viikko-viikko-systeemi. En kokenut tuota järjestelyä mitenkään pahana, sain viettää tasapuolisesti molempien vanhempien kanssa aikaa. Molemmissa kodeissa oli puolensa ja välimatkaa niillä oli 3 km. Koulu oli puolivälissä ja kavereita pääsi tapaamaan hyvin.
Pahalta tuntuisi ajatus, että olisin nähnyt toista vanhempaa vain silloin tällöin. Joka toinen viikonloppu on vuositasolla todella vähän. Näin aikuisenakin minulla on onneksi läheiset välit kumpaankin vanhempaan.
Tuo olisi hyvä ratkaisu, jos vanhemmat pystyisivät asumaan lähekkäin. Lapsella säilyisi lyhyt koulumatka ja myöskin kaverit.
Taas syyllisetetään jostain eroperheitä. Joskus se ero vaan on ihan pakollinen asia ja silloin koitetaan selvitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kyllä me erossa mietimme todella tarkkaan lastemme parasta. Viikko- viikko- systeemillä säilyy lapsen side kumpaankin vanhempaan. On paljon isiä, jotka kärsivät siitä etteivät saa enää viettää arkea lastensa kanssa. 4 pv kuukaudessa olisi todella vähän oman rakkaan lapsen kanssa! Ero otetaan puolisosta, ei siitä lapsesta.
Meilläkin lapsilla on tietyt tavarat kummassakin paikassa ja vain joitain tärkeimpiä kuljetetaan mukana sekä tietysti koulukirjat. Välimatkaa kotien välillä kilometri ja lapset poikkeavat kummallakin vahemmallaan myös ns väliviikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostuisin, mikäli paikat ovat suht lähellä toisiaan eikä aina tarvitse valtavaa muuttokuormaa.
Meillä on sellainen tilanne, että minä olen vuorotyössä, joten jos lapset olisivat minulla koko ajan, heillä pitäisi sitten olla vielä kolmas paikka, johon voin viedä heidät iltavuoropäivinä. Nyt homma toimii niin, että he ovat vain minulla ja isällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas tarkoitushakuinen aloitus. En tietenkään nyt itsenäisenä, omista vanhemmistani riippumattomana aikuisena suostuisi.
Lapsena taas asia on ihan eri juttu. Vanhempani erosivat minun ollessa seitsemän vuotias ja meillä oli käytössä viikko-viikko-systeemi. En kokenut tuota järjestelyä mitenkään pahana, sain viettää tasapuolisesti molempien vanhempien kanssa aikaa. Molemmissa kodeissa oli puolensa ja välimatkaa niillä oli 3 km. Koulu oli puolivälissä ja kavereita pääsi tapaamaan hyvin.
Pahalta tuntuisi ajatus, että olisin nähnyt toista vanhempaa vain silloin tällöin. Joka toinen viikonloppu on vuositasolla todella vähän. Näin aikuisenakin minulla on onneksi läheiset välit kumpaankin vanhempaan.
Tuo olisi hyvä ratkaisu, jos vanhemmat pystyisivät asumaan lähekkäin. Lapsella säilyisi lyhyt koulumatka ja myöskin kaverit.
Tuohan on varmaankin se yleisin tapa näissä viikko-viikko-systeemeissä. Ei siis mitenkään harvinainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eronneet aina keksivät ihme selityksiä miksi lapselle on oikeastaan jopa hyväksi se ettei ole ehjää perhettä. Pelkkää selittelyä ja kaikki tutkimuksethan todistavat muuta.
Olen eronnut vastoin omaa tahtoani. Minä olisin tehnyt vaikka mitä, antanut kaiken anteeksikin, jos mues vain olisi valinnut minut eikä toista naista.
Kipein asia erossa ovat juuri lapset. Ja juuri heidän takiaan jäin asumaan isän kanssa samoille kulmille ja suostuin vuoroviikkoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Eronneet aina keksivät ihme selityksiä miksi lapselle on oikeastaan jopa hyväksi se ettei ole ehjää perhettä. Pelkkää selittelyä ja kaikki tutkimuksethan todistavat muuta.
Tuskin kukaan on väittänyt, että terve ydinperhe olisi huonompi kuin eroaminen. Tämä selittelyhän koskee nimenomaan tilannetta, jossa joka tapauksessa erotaan eikä ydinperhe ole mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Hommataanko sille lapselle kaksoiskappaleet jokaista kirjaa ja lelua? Vaikka olisikin kaksi kappaletta samaa kirjaa niin vain toinen voi olla se tärkeä ja alkuperäinen.
Miten pieneltä lapselta odotat ymmärrystä noista asioista ja kykyä tehdä noin isoja päätöksiä?
Vanhemman tehtävä on taata lapselleen turvallinen lapsuus, tuollainen heittopussina oleminen ei sitä ole.
Mitkä ihmeen kaksoiskappaleet? Sen hetkiset tärkeimmät tavarat kulkevat mukana ja molemmissa kodeissa on omat tavaransa erikseen.
En jotenkin tajunnut tätä, tai sitten en lapsena ollut kovin materialistinen. Äitin luona oli pehmokoirakennel ja isän luona pöytälätkä yms. kivat pelit. Toisessa kodissa leikittiin eri leikkejä kuin toisessa, eikä uhriuduttu joistain puuttuvista leluista.
Kuia nyt ylipäätään haluaa koko ajan leikkiä samoja leikkejä? Siis kuka muu kuin joku asperger.
Miksi pitää mollata? Meillä on ihan terveet lapset ja leikkivät samoja leikkejä monia kuukausia. Kehittelevät aina uutta siihen leikin ympärille, sama pohja kuitenkin.
Anteeksi, en tarkoittanut mollata. Viittasin siihen, kun joku sanoi, että lapsella voi olla jokin rakas kirja tms. Minä tiedän kaksi lasta, jotka lukevat koko ajan samaa kirjaa, tai katsovat kerta toisensa jälkeen samaa videota. Kumpikaan heistä ei ole täysi ”tavallinen” lapsi.
Leikki nyt on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi kuvitellakaan olevani joka toinen viikko poissa kotoani. Itseni ainakin pitäisi raahata kaikki tavarani mukanani. Harrastan paljon käsillä tekemistä, joten tarvitsisi ottaa kaikki langat, puikot ihan kaikki ompelukoneista ja saumureista lähtien.
Myös, jos lapsi harrastaa jotain, jossa on paljon tavaraa harrastuksessaan, tarvitsee roudata kaikki mukana. Vai onko järkeä kasvavalle lapselle ostaa monet välineet samaa kokoa? Kaikki sukset, luistimet kaikki!
Kahdessa tietämässäni perheesä vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, toisella puolella kaupunkia. Kiva koululaiselle olla erossa kavereistaan aina viikon, ei tykkää, mutta pakko on. Ei heillä ainakaan kuunnella lasta tässä ja anneta olla kavereillaan siellä koulun lähellä.
Toisessa taas vanhemmat kilpailevat lapsen suosiosta tavaroilla. Lapsi on todella määräilevä tapaus ja äitinsä tekee ihan kaiken lapsen ehdoilla. Käy sääliksi todella paljon tällainen. Ja tätä toki voi olla vaikka ei eronneita ei olisikaan. Ehkä joillain toimii, mutta näissä tietämissäni tapauksissa vaan lapsia käy sääliksi.
Pitäisi muistaa sekin, että jos se lapsi ei pidä tästä, tulisi häntä kuunnella ja kunnioittaa lapsen mielipidettä. Kaikki aikuisetkaan eivät pystyisi olemaan tuollaisessa järjestelyssä, joten ei pitäisi vaatia lapsiltakaan, jos lapsi sen kokee hankalaksi. Parastahan se on tapauksissa, joissa se sopii lapsille ja hyvä niin.
Mahdollisuuksien mukaan useimmat varmasti näin tekevätkin, mutta ei nyt lapsi voi ihan kaikkea päättää. Lapsen toiveesta ei voi jäädä riitaisaan suhteeseen eikä lapsen toiveen mukaan voi myöskään valita esimerkiksi asuinpaikkaa tai työvuoroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eron tapahtuessa täytyy tehdä arvovalinta: kumpi on lapsille tärkeämpää: yksi fyysinen koti ja läheinen kontakti vain yhteen vanhempaan, vai kaksi kotia ja läheinen kontakti sekä äitiin että isään?
Oma vastaukseni on täysin selvä.
T. Eronnut äiti
Jos minun pitäisi valita, asunko vuoroviikoin eri paikoissa ja näkisin läheisiäni enemmän, vai koko ajan samassa paikassa ja näkisin läheisiäni vähemmän, valitsisin totta kai ensimmäisen.
Aika harva aikuinenkaan, joka joutuu esim. käymään töissä toisessa kaupungissa, luopuu ihmissuhteistaan siksi että kahden asunnon välillä ramppaaminen on niin hankalaa. Ihmiset kodin tekevät, eivät seinät.
Ja taustatietona: olen ydinperheen lapsi, ydinperheen äiti, kotihiiri ja käsitöiden näpertäjä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eron tapahtuessa täytyy tehdä arvovalinta: kumpi on lapsille tärkeämpää: yksi fyysinen koti ja läheinen kontakti vain yhteen vanhempaan, vai kaksi kotia ja läheinen kontakti sekä äitiin että isään?
Oma vastaukseni on täysin selvä.
T. Eronnut äiti
Mikä on vastauksesi?
En. Mutta en suostuisi asumaan myöskään lapsen kanssa.
En kyllä pystyisi siihen että näkisin lastani vain joka 2. viikonloppu ja joskus viikolla. Ilmeisesti tämä on monelle sitten ok.
Meillä toimii viikko-viikko asuminen.
Minä asuin pari vuotta. Minulle oli aivan sama, mihin osoitteeseen töistä lähdin, kunhan minun ei tarvinnut ottaa meikkejä yms alusvaatteita mukaan.
Asuin näin silloin, kun omat lapseni olivat vuoroviikkolapsia.
Omat lapseni halusivat luopua systeemistä 7 vuoden jälkeen. Se kyllä liittyi teini-ikään ja siihen, että isä pakotti siellä lapset pikkulapsielämään aamuheräilyineennja ulkoiluineen.
Mä en ikinä suostuisi siihen, että näkisin lastani vain joka toinen viikonloppu ja että kotini olisi omalle lapselleni vain kyläpaikka, jossa ollaan pari yötä kuukaudessa. En ikinä suostuisi, vaikka yllättävän suuri osa tuollaista haluaa. Varsinkin isistä, ei tarvitse olla vastuussa mistään, kunhan vaan hoitaa omaa lastaan neljä päivää kuussa.
Meillä on vuoroviikkojärjestelmä ja hyvin toimii. Nyttemmin, lapsen lähestyessä täysi-ikäisyyttä, annetaan lapselle itselleen päätäntävaltaa siitä kummalla haluaa olla. Haluaa edelleen mennä vuoroviikkoittain, joten kauheasti ei voi olla kärsinyt järjestelystä.
Lapsella on kaksi vanhempaa ja kaksi kotia. Kummassakin kodissa oma huone, omat tavarat ja tärkeät vaatteet ja tavarat liikkuvat mukana esim. meikit, urheiluvälineet, kirjat jne. ja niitä voi myös hakea toisesta kodista, jos tarvitsee. Näin ollaan menty jo yli kymmenen vuotta.