Suostuisitko asumaan vuoroviikoin eri paikassa esim 10 vuotta?

Kysymys vuoroasumista vastustaville äideille: Olisitteko valmiita siihen että lapsi asuisi isällään ja näkisi teitä joka toinen viikonloppu?

En todellakaan suostuisi vaihtamaan kotia viikottain. Erolapsena jouduin niin tekemään.

Tämän seurauksena en tuntenut olevani koskaan kotona. Olin aina vain viikon käymässä ja sitten matka jatkui.

Ne, jotka sanovat sen lapsilleen olevan OK, valehtelevat. Tai tarkemmin sanottuna, heidän lapsensa valehtelevat heille koettaessaan suojella vanhempiensa tunteita. Niin minäkin tein, vaikka vuoroasuminen ei koskaan ollut OK.

Njooh, kyllä voisin asua vuoroviikoin kahdessa eri paikassa, kahden eri puolison kanssa... :p

Vierailija kirjoitti:

Monet ulkopuoliset eivät pysty mieltämään, että vuoroasuvilla lapsilla on todellakin kaksi KOTIA. Ei yksi koti ja yksi vieraspaikka. Molemmissa kodeissa on vaatteet ja tavarat, mukana kulkee lapsesta riippuen vain koulutarvikkeet, tärkeimmät unilelut, meikit tms. Tässä on perheillä monia käytänteitä.

Suurin ei vuoroasumisessa on se, että lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjen läheisiä vastuunkantajina. Tutkimusten mukaan vuoroasuminen on useimmiten eron jälkeen lapsille paras asumisratkaisu.

Paitsi että suurin osa noista tutkimuksista on ennakkoasetelmaltaan sellaisia, joissa vuoroviikkoasuminen nähdään hyvänä. Lasten poikkeavia mielipiteitä selitetään toisen vanhemman manipuloinnin seuraukseksi tai tilanteen uutuuden aiheuttamiksi. Jos lapselta kysyy, pidätkö enemmän tästä vuoroviikkoasumisesta vai sellaisesta tilanteesta, jossa näkisit isääsi yhtenä viikonloppuna kuukaudessa, niin tietenkin lapsi vastaa, että nyt on hyvä. Valitettavasti vastaus ei tarkoita, että vuoroviikkoasuminen olisi lapsen kannalta paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vuoroasumista vastustaville äideille: Olisitteko valmiita siihen että lapsi asuisi isällään ja näkisi teitä joka toinen viikonloppu?

Olisin, mutta 11v lapsi ei ole. Äidin luona on oma huone, omat tavarat ja oma rauha. Isän luona joutuu jakamaan huoneen 2v ja 3v sisarusten kanssa. Perheellä olisi vapaana ns. työhuone, mutta kun sisaruksia pitää kohdella tasapuolisesti, niin omaa tilaa ei voida antaa.

Lapseni isä on hyvä isä, mutta valitettavasti hän ei tajua, että vanhin lapsista on oikeasti aika lailla vanhempi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vuoroasumista vastustaville äideille: Olisitteko valmiita siihen että lapsi asuisi isällään ja näkisi teitä joka toinen viikonloppu?

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.

Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.

Minkä ihmeen pysyvyyden tunteen puutteen ja juurettomuuden? Niitä koteja on kaksi, ei kaksisataa. Ne pysyvät ihan samana koko ajan (jos ei vanhemmat muuta). Miksi aina puhutaan ikään kuin joka viikko tultaisiin uuteen kotiin, jossa ei olla koskaan ennen käyty? Paljon juurettomampi on esim sellainen ydinperheen lapsi, joka vaihtaa koulua parin vuoden välein, kun vanhemmat muuttavat töiden perässä ties mihin. Eipä tällaista kukaan jaksa kritisoida, vaikka siinäkin vanhemmat tekevät valintoja lapsen kustannuksella ja vielä aika rankkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vuoroasumista vastustaville äideille: Olisitteko valmiita siihen että lapsi asuisi isällään ja näkisi teitä joka toinen viikonloppu?

Olisin, mutta 11v lapsi ei ole. Äidin luona on oma huone, omat tavarat ja oma rauha. Isän luona joutuu jakamaan huoneen 2v ja 3v sisarusten kanssa. Perheellä olisi vapaana ns. työhuone, mutta kun sisaruksia pitää kohdella tasapuolisesti, niin omaa tilaa ei voida antaa.

Lapseni isä on hyvä isä, mutta valitettavasti hän ei tajua, että vanhin lapsista on oikeasti aika lailla vanhempi kuin muut.

Jaa että sinulle riittäisi että näkisit lasta vain joka toinen viikonloppu. Selvä. Ei muuta kysyttävää. Itselle tämä olisi todella vaikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.

Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.

Minkä ihmeen pysyvyyden tunteen puutteen ja juurettomuuden? Niitä koteja on kaksi, ei kaksisataa. Ne pysyvät ihan samana koko ajan (jos ei vanhemmat muuta). Miksi aina puhutaan ikään kuin joka viikko tultaisiin uuteen kotiin, jossa ei olla koskaan ennen käyty? Paljon juurettomampi on esim sellainen ydinperheen lapsi, joka vaihtaa koulua parin vuoden välein, kun vanhemmat muuttavat töiden perässä ties mihin. Eipä tällaista kukaan jaksa kritisoida, vaikka siinäkin vanhemmat tekevät valintoja lapsen kustannuksella ja vielä aika rankkoja. 

Miksi nuorisotutkimuksessa nimenomaan vuoroviikkoasumisen kokeneet nuoret väittävät kokevansa enemmän juurettomuutta kuin muut? Valehtelevatko he?

Sitten kun tähän kuvioon tulee äidin ja isän uudet puolisot ja näiden lapset entisistä suhteista, niin lapsi "saa" muutaman uuden sisarpuolen vastoin tahtoaan ja "pääsee" jakamaan huoneenkin näiden tuntemattomien tyyppien kanssa.

Ihan yhtä juhlaa! Mutta tärkeintä että äiskä ja iskä tahoillaan saa toteuttaa omia halujaanc- lapsethan sopeutuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.

Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.

Minkä ihmeen pysyvyyden tunteen puutteen ja juurettomuuden? Niitä koteja on kaksi, ei kaksisataa. Ne pysyvät ihan samana koko ajan (jos ei vanhemmat muuta). Miksi aina puhutaan ikään kuin joka viikko tultaisiin uuteen kotiin, jossa ei olla koskaan ennen käyty? Paljon juurettomampi on esim sellainen ydinperheen lapsi, joka vaihtaa koulua parin vuoden välein, kun vanhemmat muuttavat töiden perässä ties mihin. Eipä tällaista kukaan jaksa kritisoida, vaikka siinäkin vanhemmat tekevät valintoja lapsen kustannuksella ja vielä aika rankkoja. 

Miksi nuorisotutkimuksessa nimenomaan vuoroviikkoasumisen kokeneet nuoret väittävät kokevansa enemmän juurettomuutta kuin muut? Valehtelevatko he?

Kuin muut, siis ketkä? Voitko näyttää lähteen, niin yritän vastata? 

Minä en äitinä ikimaailmassa suostuisi tapaamaan lapsiani vain joka toinen viikonloppu! Eikä siihen suostuisi myöskään lasten isä. Siksi meillä asutaankin vuoroviikoin, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vuoroasumista vastustaville äideille: Olisitteko valmiita siihen että lapsi asuisi isällään ja näkisi teitä joka toinen viikonloppu?

Olisin, mutta 11v lapsi ei ole. Äidin luona on oma huone, omat tavarat ja oma rauha. Isän luona joutuu jakamaan huoneen 2v ja 3v sisarusten kanssa. Perheellä olisi vapaana ns. työhuone, mutta kun sisaruksia pitää kohdella tasapuolisesti, niin omaa tilaa ei voida antaa.

Lapseni isä on hyvä isä, mutta valitettavasti hän ei tajua, että vanhin lapsista on oikeasti aika lailla vanhempi kuin muut.

Jaa että sinulle riittäisi että näkisit lasta vain joka toinen viikonloppu. Selvä. Ei muuta kysyttävää. Itselle tämä olisi todella vaikea paikka.

Jos 11v lapsi olisi sitä mieltä, että mieluummin asuu isällään ja näkee minua joka toinen viikonloppu, niin miksi ihmeessä minulla olisi oikeus se häneltä kieltää? Jos lapselle yksi ainoa koti olisi tärkeämpi kuin edestakainen reissaaminen kahden kodin väliä, niin eikö osa äidinrakkautta ole sitäkin, että antaa lapsen näin valita. Vaikka itselle se olisi vaikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en äitinä ikimaailmassa suostuisi tapaamaan lapsiani vain joka toinen viikonloppu! Eikä siihen suostuisi myöskään lasten isä. Siksi meillä asutaankin vuoroviikoin, ja hyvä niin.

Entä jos lapsesi ehdottaisivat, että eivät halua tätä viikko-viikko -systeemiä vaan yhden ainoan kodin?

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tähän kuvioon tulee äidin ja isän uudet puolisot ja näiden lapset entisistä suhteista, niin lapsi "saa" muutaman uuden sisarpuolen vastoin tahtoaan ja "pääsee" jakamaan huoneenkin näiden tuntemattomien tyyppien kanssa.

Ihan yhtä juhlaa! Mutta tärkeintä että äiskä ja iskä tahoillaan saa toteuttaa omia halujaanc- lapsethan sopeutuu!

Ei liity vuoroviikkoasumiseen oikein millään tavalla. Ihan yhtä lailla niissä joka toinen viikonloppu -perheissä tapahtuu näin. Omien havaintojen mukaan jopa helpommin, kun se etävanhempi etsii yksinäisyyteensä heti uuden puolison ja haluaa muuttaa yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.

Niinpä. Ja tämän pysyvyden tunteen puutteen ja juurettomuuden aiheuttamia jälkiä sitten korjaillaan aikuisena kun tulee mielenterveysongelmia. Nähty on.

Minkä ihmeen pysyvyyden tunteen puutteen ja juurettomuuden? Niitä koteja on kaksi, ei kaksisataa. Ne pysyvät ihan samana koko ajan (jos ei vanhemmat muuta). Miksi aina puhutaan ikään kuin joka viikko tultaisiin uuteen kotiin, jossa ei olla koskaan ennen käyty? Paljon juurettomampi on esim sellainen ydinperheen lapsi, joka vaihtaa koulua parin vuoden välein, kun vanhemmat muuttavat töiden perässä ties mihin. Eipä tällaista kukaan jaksa kritisoida, vaikka siinäkin vanhemmat tekevät valintoja lapsen kustannuksella ja vielä aika rankkoja. 

Miksi nuorisotutkimuksessa nimenomaan vuoroviikkoasumisen kokeneet nuoret väittävät kokevansa enemmän juurettomuutta kuin muut? Valehtelevatko he?

Kuin muut, siis ketkä? Voitko näyttää lähteen, niin yritän vastata? 

Edellisestä viestistä kopioiden "Paljon juurettomampi on esim sellainen ydinperheen lapsi, joka vaihtaa koulua parin vuoden välein, kun vanhemmat muuttavat töiden perässä ties mihin". Tässä ovat siis ne muut, joihin nyt voisit vertailua tehdä. Lisäksi muita "muita" ovat kaikki ne, jotka eivät ole viikko-viikko -asukkaita.

Tutkimusten mukaan lasten hyvinvointia elämässä ennakoi eniten ydinperheessä asuminen, ja toiseksi eniten vuoroasuminen. Muut järjestelyt eron jälkeen jäävät heikommille pisteille.

Poikkeuksia tietenkin on kuten kaikissa asioissa, mutta keskimäärin näin.

Jos minulla olisi lapsena ollut mahdollisuus elää vuoroviikoin isällä ja masentuneella lääkehuuruisella äidillä niin elämäni olisi pelastunut. Samoin pitkäaikaistyöttömällä lapsettomalla masentuneella vanhapiikasiskollani.

Kenellekään lapselle en toivo yhden vanhemman vankilaa jossa joka päivä jännittynein tuntein menet kotiin katsomaan onko äiti vielä elossa.

Jaettu vanhemmuus ja vuoroviikot on loistokeksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en äitinä ikimaailmassa suostuisi tapaamaan lapsiani vain joka toinen viikonloppu! Eikä siihen suostuisi myöskään lasten isä. Siksi meillä asutaankin vuoroviikoin, ja hyvä niin.

Entä jos lapsesi ehdottaisivat, että eivät halua tätä viikko-viikko -systeemiä vaan yhden ainoan kodin?

En ole tuo, jota lainasit, mutta minun sydämeni ainakin murtuisi ajatukseen, että heidän tulisi valita, kumman luona asuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan lasten hyvinvointia elämässä ennakoi eniten ydinperheessä asuminen, ja toiseksi eniten vuoroasuminen. Muut järjestelyt eron jälkeen jäävät heikommille pisteille.

Poikkeuksia tietenkin on kuten kaikissa asioissa, mutta keskimäärin näin.

Lähde?  Eli kenen tekemä tutkimus ja koska. Lisäksi pitäisi määritellä rermi "hyvinvointi".