**HEINIKSET** viikko 29

Meille syntyi poika siis tiistaina 15.7.08. Seuraavalle päivälle oli sovittu käynnitysaika klo 8 mutta onneksi ei sitä tarvinnut odotella, kun vauva päätti synnytyä ihan itse. Ma-ti yönä supistukset alkoivat aamuyöllä n. klo 4. Epäröin, että onkohan tämä vielä synnytystä ja ehkäpä supistukset loppuvat. Klo 5.30 herätin miehen varalta, että jos tulee sairaalaan lähtö. Syötiin aamupalaa ja juotiin kahvia. Koko ajan supisteli. Klo 6 tuntui jo siltä että sairaalan on ainakin lähdettävä näytille, sen verran kipeitä olivat supistukset. Klo 7.05 oltiin sitten sairaalassa ja kohdunsuu oli 4cm auki. Päästiin suoraan synnytyssaliin ja siellä istuin keinutuoliin ja hengittelin ilokaasua noin tunnin ajan. Välillä puristin miestä kädestä kun teki niin kipeää. Sitten kätilö pyysi siirtymään sänkyyn ja tarkisti kohdunsuun, 7cm auki. Sain kohdunkaulanpuudutteen, en tiiä oliko siitä kamalasti hyötyä. Jonkin ajan kuluttua mieheni huomasi sydänkäyrästä, että vauvan sydänäänet olivat laskeneet (ihana tarkkaavainen mieheni, luojan kiitos!). Kätilölle tuli kiire, sanoi vain, että nyt alat ponnistamaan. Hälytti myös lääkäri paikalle. Hetkeä aiemmin olin tuntenut pientä ponnistamisen tarvetta. Aloin ponnistamaan, mutta jotenkin tuntui etten osaa, kun ponnistusvaihe tuli niin äkkiä. En ollut yhtään valmistautunut. Tässä hätä myös itsellä, että vauva täytyy saada äkkiä ulos. Kätilö toi jo imukupin varalle siihen lähelle, jos sitä tarvitaan. Imukupin pelko toi jostain voimia minulle, että pakko jaksaa. Onneksi pian vauvan sydänäänet taas kohosivat ja 5minuutin ponnistamisen jälkeen poikavauva oli maailmassa. Poika vietiin tunniksi lämpö-happikaappiin ja siellä poika virkosi hienosti. Alkoi heti reippaasti imeä rintaa kun sain pojan syliini.



Mukavaa loppuodotusta kaikkille ja nähdään tuolla vauvapuolella. Pitää kyllä täälläkin käydä kurkkimassa aina, että mikä tilanne.



Myissi ja poju 6vrk