Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
Kommentit (409)
Labradorinnoutaja! Maailman kiltein ja lapsiystävällisin koirarotu.
Haukku kirjoitti:
Samojedin entisenä omistajana en voi suositella koiraa sen herkkähaukkuisuuden vuoksi. Kaikillahan pystykorvilla se turhan haukkuminen tuppaa olemaan sisäsyntyistä. Kaupunkiasumiseen eivät mielestäni sovellu erityisen hyvin.
Pitää osata kouluttaa koira käyttämään haukkua oikein. Oman pystykorvani haukkuminen saatiin kitkettyä pentuaikana kouluttamalla, mutta se vaati kyllä 3 kuukauden ajan aikamoista sitkeyttä ja valikoivaa kuuroutta enkä myöskään usko, että monilla tällaiseen on mahdollisuutta.
Sallin koirani ilmoittaa ihmiset ja koirat ulkona, mutta siihen sen on jäätävä. Silti tuolla asiaa olisi kyllä ihan aamusta iltaan, jos itse saisi päättää (käyttää haukkua työvälineenä rodunomaisesti). Samaten koirani tekee joka päivä "töitä" viettitreenin muodossa, ja sen huomaa HETI jos tämä jää liian vähäiseksi.
Olenkin tässä ketjussa vastustanut työkoirarotujen hankkimista peruslemmikiksi, koska se omakohtainen kokemus näistä koirista on tällainen.
Joku hassun näköinen tylppäkuonoinen, jonka on vaikea hengittää. Saa kivoja kuvia someen kun sillä on koko ajan sellainen veikeä hymy päällä.
Labradori on hyvä ja lempeä peruskoira, just lapsiperheen menoon sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku laika voisi olla hyvä - ovat hyviä perhekoiria, usein lapsirakkaita ja perhekeskeisiä, kestää lasten rajumpiakin käsittelyjä ja etenkin nuorina leikkisiä. Vahtii pihapiiriä, rakastaa kulkea metsässä ja sitä rataa. Laikat on sekakäyttöön tarkoitettuja koiria (vahti, veto, metsästys), mutta on niistä myös seurakoiraksi aktiiviseen kotiin, vaikkei metsästäisikään. Meillä ensimmäinen koko perheen koira oli itälaika-jämpti-karjalankarhukoiramix, paras koira jonka kanssa koskaan oon ollu tekemisissä, vaikkei vieraista kovin tykännytkään etenkään vanhetessaan. Koira tuli meille 4kk ikäisenä, kun olin 7-vuotias. Tämän hetkinen koira on itälaika-venäläiseurooppalainen, reipas, vilkas, aktiivinen ja metsästyskäytössä, mutta luonne on aivan huippu (tykkää läheisyydestä ja vieraistakin, heti on kättelemässä kaikkia tulijoita).
Laikat sopii parhaiten lapsiperheelle, jossa ehkä vähän vanhempia lapsia ja aikaa koiralle, vaikkei laikat yleensä kauhean läheisriippuvaisia olekaan.
Toinen rotu joka voisi olla mukava perheeseen, olisi varmaan cavalier king charlesin spanieli, ovat kuulemma älyttömän seurallisia sylikoiria. Myös klassiset noutajat sopii.
En ikimaailmassa suosittelisi laikaa kokemattomaan lapsiperheeseen.
Näin laikojen omistajana voisin sanoa, että ei missään nimessä laikaa ekaksi koiraksi! Eikä perheeseen, missä ei metsästetä. Hyvä kasvattaja ei edes myy perheeseen, jossa ei metsästetä.
Cavaljeereilla liian pieni kallo ja aivot eivät mahdu pään sisään. Eläinrääkkäystä koko rotu.
Köö kirjoitti:
Labradori on hyvä ja lempeä peruskoira, just lapsiperheen menoon sopiva.
Labbiksen kanssa koulutus pitää olla tosi jämptiä. Ekat 2 vuotta ovat kamalia.
Kokemusta seitsemästä itsellänne aikuisina ihania, mutta pentuaikana hirveää.
BEETHOVEN sillä kun on se konjakkitynnörikin siellä leuvan alla
Ei mitään. Koirasta on vain turhaa stressiä, vaivaa ja hirveästi säätämistä. Suosittelen keskittymään mielekkäämpiin asioihin.
Tämän ketjun innoittamana olen lueskellut eri koiraroduista tänään, ja on sanottava vain se, että ihan kammottavaa missä jamassa jotkin rodut ovat. Esim berninpaimenkoira! En ollut edes tietoinen ko. rodun terveystilanteesta ja aggressio-ongelmista o_O samaten spanieleilla esiintyy samaa aggressio-ongelmaa. Cavalierit ym. pitäisi lopettaa varmaan koko rotu, jos 90% niistä elää kammottavien kipujen kanssa, koska aivot eivät mahdu kalloon. Kuulostaa ihan hirveältä. Näitä rotuja myös riittää, että ihan tosissaan kannattaa perehtyä rotujen terveystilanteeseen (myös luonne! arkuus on aivan liian yleistä nykykoirissa) eikä kasvattajien höpinään voi läheskään aina luottaa (esim oman koirani kasvattaja on arvostettu ja pidetty, mutta myy silti mielestäni aivan liian vaativia työkoiria peruslemmikeiksi kokemattomiin koteihin, mistä seurannut ongelmia).
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen lueskellut eri koiraroduista tänään, ja on sanottava vain se, että ihan kammottavaa missä jamassa jotkin rodut ovat. Esim berninpaimenkoira! En ollut edes tietoinen ko. rodun terveystilanteesta ja aggressio-ongelmista o_O samaten spanieleilla esiintyy samaa aggressio-ongelmaa. Cavalierit ym. pitäisi lopettaa varmaan koko rotu, jos 90% niistä elää kammottavien kipujen kanssa, koska aivot eivät mahdu kalloon. Kuulostaa ihan hirveältä. Näitä rotuja myös riittää, että ihan tosissaan kannattaa perehtyä rotujen terveystilanteeseen (myös luonne! arkuus on aivan liian yleistä nykykoirissa) eikä kasvattajien höpinään voi läheskään aina luottaa (esim oman koirani kasvattaja on arvostettu ja pidetty, mutta myy silti mielestäni aivan liian vaativia työkoiria peruslemmikeiksi kokemattomiin koteihin, mistä seurannut ongelmia).
Mikä rotu, tuo vaativa työkoira?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen lueskellut eri koiraroduista tänään, ja on sanottava vain se, että ihan kammottavaa missä jamassa jotkin rodut ovat. Esim berninpaimenkoira! En ollut edes tietoinen ko. rodun terveystilanteesta ja aggressio-ongelmista o_O samaten spanieleilla esiintyy samaa aggressio-ongelmaa. Cavalierit ym. pitäisi lopettaa varmaan koko rotu, jos 90% niistä elää kammottavien kipujen kanssa, koska aivot eivät mahdu kalloon. Kuulostaa ihan hirveältä. Näitä rotuja myös riittää, että ihan tosissaan kannattaa perehtyä rotujen terveystilanteeseen (myös luonne! arkuus on aivan liian yleistä nykykoirissa) eikä kasvattajien höpinään voi läheskään aina luottaa (esim oman koirani kasvattaja on arvostettu ja pidetty, mutta myy silti mielestäni aivan liian vaativia työkoiria peruslemmikeiksi kokemattomiin koteihin, mistä seurannut ongelmia).
Mikä rotu, tuo vaativa työkoira?
Meillä porokoira ja karjalankarhukoira/norjanharmaa-yhdistelmä. Löytyyhän näistäkin helppoja yksilöitä, mutta iso osa on ollut sellaisia, että osaavankin kouluttajan kanssa niiden täytyy päästä ns. töihin ja se koulutus jatkuu koko koiran elämän ajan. Toinen koiramme on alun perin myyty meille "leppoisasta" yhdistelmästä ihan kotikoiraksi, mutta siitä paljastui erittäin, erittäin voimakasviettinen kaveri. On saanut ihan hartiavoimin tehdä töitä sen kanssa, ja saa tehdä yhä. Kasvattaja kuitenkin myy ihan ensikoiran ostajalle sohvakoiraksi ja lenkkikaveriksi. Siinä saa mielestäni olla jo tuuria, jos sellaisen oikeasti saa.
kuinka paljon jaksaisitte juosta koiran kans? siis juosta, ei hitaasti kävelyä pihalla.
se että vie koiran autolla aitaukseen kerran vuodessa ei riitä
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen lueskellut eri koiraroduista tänään, ja on sanottava vain se, että ihan kammottavaa missä jamassa jotkin rodut ovat. Esim berninpaimenkoira! En ollut edes tietoinen ko. rodun terveystilanteesta ja aggressio-ongelmista o_O samaten spanieleilla esiintyy samaa aggressio-ongelmaa. Cavalierit ym. pitäisi lopettaa varmaan koko rotu, jos 90% niistä elää kammottavien kipujen kanssa, koska aivot eivät mahdu kalloon. Kuulostaa ihan hirveältä. Näitä rotuja myös riittää, että ihan tosissaan kannattaa perehtyä rotujen terveystilanteeseen (myös luonne! arkuus on aivan liian yleistä nykykoirissa) eikä kasvattajien höpinään voi läheskään aina luottaa (esim oman koirani kasvattaja on arvostettu ja pidetty, mutta myy silti mielestäni aivan liian vaativia työkoiria peruslemmikeiksi kokemattomiin koteihin, mistä seurannut ongelmia).
Niinpä, todella surullista. Kamalaa on myös alapeukkujen määrä, kun joku erehtyy sanomaan sairaista roduista faktoja eli ilmeisesti näiden koirien omistajat heti haukkana painamassa alapeukkua. Kaikkia ongelmia ei ole mainittu edes, kuten se etteivät kaikki rodut pysty enää lisääntymään tai synnyttämään normaalisti.
Helsingin yliopiston englanninbuldoggitutkimus oli surullista luettavaa. 90%omistajista oli sitä mieltä, ettei juuri heidän koirallaan ole hengitysvaikeuksia ja testien tulos olikin sitten jotain aivan muuta. Ihmiset kieltävät tosiasiat, vaikka ne ovat nenän edessä.
Eihän kenenkään cavaljeerillakaan ole päänsärkyä liian pienestä kallosta johtuen...
Meillä tuli ensimmäiseksi koiraksi corgi. Lapset oli alle kouluikäisiä. Oli täysin oikea valinta.helppo kouluttaa,simppelin kokoinen ja aina innolla joka paikassa mukana. Turkki on helppohoitoinen ja ei hauku oikeastaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ensimmäiseksi koiraksi corgi. Lapset oli alle kouluikäisiä. Oli täysin oikea valinta.helppo kouluttaa,simppelin kokoinen ja aina innolla joka paikassa mukana. Turkki on helppohoitoinen ja ei hauku oikeastaan ikinä.
Gorgi muuten saattaisi olla lapsiperheeseen aika hyvä. Naapurissa oli aikoinaan ja todella miellyttävä koira. Eikös ne ole suht terveitäkin?
Toinen tällä palstalla esiin noussut on samojedi. Joku sanoi haukkuherkäski, mutta itselläni eri käsitys.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Koirasta on vain turhaa stressiä, vaivaa ja hirveästi säätämistä. Suosittelen keskittymään mielekkäämpiin asioihin.
+1000000
Kyllä saisi tämmöinen rotuerottelu jo loppua, kaikki ne on koiria rotuun katsomatta.
Samojedin entisenä omistajana en voi suositella koiraa sen herkkähaukkuisuuden vuoksi. Kaikillahan pystykorvilla se turhan haukkuminen tuppaa olemaan sisäsyntyistä. Kaupunkiasumiseen eivät mielestäni sovellu erityisen hyvin.